Tagi arkisto:uskovien yhteys

Syy 23 2013

Ylläpito

Kadonnutta ydintä etsimässä

Kadonnutta ydintä etsimässä

Petri Mäkilä

Olen reilun parin vuosikymmenen aikana nähnyt monenlaisia pyrkimyksiä kohti kristittyjen yhteyttä. On ollut konferensseja, marsseja, paljon puheita, yhteisiä julistuksia tai projekteja. Aika hajallaan olemme kuitenkin edelleen, valitettavasti.

Uskon kuitenkin sydämestäni uskovien yhteyteen. Miten voisin olla uskomatta koska Vapahtaja itse rukoili yhteyden ja ykseyden puolesta ennen kuolemaansa ja ylösnousemustaan osoittaen näin sen olevan jotain jota itse kolminaisuuden persoonat kokevat ja jakavat keskenään ja jota me langenneet luodut mutta lunastetut, voimme jakaa. ”Että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa, että hekin meissä olisivat…”, rukoili Jeesus.

Kuvittele monimutkainen laite, jonka eri osat ovat yhteydessä toisiinsa hienosyisten hammasrattaiden kytkeytyessä toisiinsa. Kaikki pyörii ja toimii hienosti olettaen, että jokainen hammasratas pyörii oikealla tavalla konsentrisesti eli samankeskisesti. Niillä kaikilla on siis yhteinen keskus.

Kun yksi ratas menettää vähänkin suuntaansa tai paikkaansa rattaistossa, hammasrattaan liikerata muuttuu eikä se enää pyöri oikein ja vahinkoa ei tapahdu vain tuolle yhdelle rattaalle vaan koko rattaistolle, jotka ovat yhteydessä siihen.

Tosiasiallisesti Jumalan seurakunnan rakenne on niin herkkä, että kun yksikin meistä on poissa omalta paikaltamme tavalla tai toisella, se vaikuttaa muihin. Esimerkiksi, jos yksikin katkeruuden juuri pääsee kasvamaan, monet tulevat sen kautta vahingoitetuksi (Hebr. 12:15).

Jos uskomme sisältö ja käytäntö yksilötasolla tai seurakunnallisella tasolla ei ole keskitetty Kristukseen, fokus on väärässä kohdassa. Silloin Kristuksen ruumiin jäsenet ovat tavalla tai toisella epätasapainossa ja se hidastaa hengellistä kasvua. Täytyy muistaa, että harhaopitkaan eivät aluksi ole räikeitä vääryyksiä vaan usein raamatullisia totuuksia, jotka ovat vähän epätasapainossa, myöhemmin jo paljonkin, jos ei korjausta tule. Siksi totuuteen tulee aina pyrkiä Sanan kokonaisilmoituksen valossa.

Paavalin kehotus säilyttää Hengen yhteys viittaa siihen, että Kristuksen seurakunta on jo lähtökohtaisesti yhtä. Tuon yhteyden perustus voi olla vain ja ainoastaan Kristuksessa ja Hänen sovitustyössään. Jeesus on kristillisen seurakunnan yhteinen ydin. Mikä tahansa muu, hyväkin asia, joka ottaa Hänen paikkansa, saa aikaan sen, että rattaisto ei enää pyöri oikein – samankeskisesti.

Jos uskonelämämme ytimessä on kaste, kääntymiskokemuksemme, Hengen lahjat, menestys, kärsimys, seurakunnan toimitukset, musiikki, laulut, rukoustapamme, näkemyksemme lopun ajoista, enkelit, ihmeet ja merkit, herätys tai – uskallan sanoa jopa Pyhä Henki tai Isä Jumala – rattaamme on alkanut pyöriä vähän vinossa.

Tuo listan loppuosa nyt on jo vähän liikaa, saatat ajatella.

Tähän liittyy monia ulottuvuuksia mutta selitän lyhyesti, toivottavasti ymmärrät ajatukseni: Jeesus, Jumalan Poika tuli lihaksi, ihmiseksi ihmisten keskelle ja hänessä me näemme Isän. Jeesus kärsi ja kuoli puolestamme, ei Pyhä Henki eikä Isä. Isän tykö ei voi tulla muuta kuin Jeesuksen kautta. Nyt Pyhä Henki ottaa Kristuksen omasta jakaessaan meille ja kirkastaa vain häntä.

Kaikki pyrkimykset kiertää tai himmentää Jeesus Kristus tai asettaa hänen tilalleen jotain muuta, ovat uskonelämällemme vahingollisia.

Siispä, vielä kerran. Jos kristillisen oppimme ja käytäntömme ytimessä on mitä tahansa muuta kuin lihaksi tullut Jumalan Poika, Jeesus, yhteytemme alkaa rakoilla ja on käytännössä mahdotonta. Yhteyden täytyy rakentua sille mitä Hän on ja mitä Hän on tehnyt puolestamme.

Tästä seuraa se mikä on kaikille uskoville yhteistä: ”Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä” (Joh.1:12). Olemme siis kaikki Jumalan lapsia ja meillä on yksi Isä. Seurakunta on Kristuksen ruumis ja Jumalan perhekunta.

Kun olen tarkastellut eri kirkkokuntien ja kristillisten liikkeiden opillista sisältöä ja käytäntöjä niiden alkuperäisessä syntyaikojen muodossa, olen jokaisen niiden keskiöstä löytänyt vahvasti esille nostetun Kristuksen. Ja niinhän sen on täytynytkin olla. Hän itse sanoi, että kun hänet korotetaan, hän vetää kaikki ihmiset tykönsä. Eri kirkkojen ja herätysliikkeiden alkuaikojen elinvoima on ollut Jeesuksessa.

Nyt vuosikymmenten tai vuosisatojen jälkeen se vain on tavalla tai toisella unohtunut, fokus on siirtynyt muihin asioihin ja sen seurauksena kristittyjen identiteetti ei enää perustu Jeesukseen vaan johonkin muuhun.

Pysähdytäänpä hetkeksi miettimään sitä tosiasiaa, että kaikki Jeesukseen pelastajanaan uskovat ovat meidän veljiämme ja sisariamme Kristuksessa. Me voimme kyllä haastaa ja epäillä heidän oppiensa ja käytäntöjensä eri kohtia ja niin varmasti monet muut tekevät meidän kohdallamme.

Meidän on välttämätöntä kuitenkin muistaa, että vain yksi asia ratkaisee iankaikkisen kohtalomme ja se on suhteemme Jeesukseen Kristukseen.

Mitä Hän on minulle? Mitä Hän on sinulle?

Jos uskomme häneen Herrana ja ylösnousseena Vapahtajana, me pelastumme (Room. 10:9). Tässä on yhteyden perusta. Se ei voi olla missään muussa koska lähes kaikesta muusta voimme olla eri mieltä ja kuitenkin olemme matkalla iankaikkiseen kirkkauteen.

Pelastuksen ja myös keskinäisen yhteytemme perustana ovat risti ja tyhjä hauta. Muuta ei tarvita.

Jos olemme sovitetut Jumalan kanssa, Pyhä Henki johtaa meidät sovintoon myös toinen toistemme kanssa. Jumala on antanut meille sovituksen viran, joka alkaa siitä että itse tulemme sovitetuksi Hänen kanssaan. Sitten mitä olemme Häneltä lahjaksi saaneet, sitä myös lahjaksi annamme muille.

”Rakkaani, jos Jumala on näin meitä rakastanut, niin mekin olemme velvolliset rakastamaan toinen toistamme” (1.Joh. 4:11). Meidän tulee olla armollisia niin kuin Jumala on ollut meille armollinen (Luuk. 6:36). Meidän tulee antaa anteeksi niin kuin Kristus on antanut meille anteeksi (Ef. 4:32).

Uskonko yhä Jumalan seurakuntaan, jossa keskinäinen rakkaus ja kunnioitus hallitsee? Kyllä uskon.

Uskonko, että kristillisen seurakunnan erilaiset haarat ja uomat tulevat yhdistymään? Kyllä uskon – kerran taivaassa.

Saavuttaako Kristuksen seurakunta kaikessa tiedossa ja ymmärtämisessä yhteyden ja yksimielisyyden? Kyllä saavuttaa – kerran taivaassa.

Nyt riittää että rakastamme ja kunnioitamme toisiamme Jumalan lapsina ja kaikessa nöyryydessä pyrimme kohti totuutta – eli kohti Kristusta, joka on tie, totuus ja elämä. Silloin maailma näkee meissä Kristuksen.

Paavali oli asian ytimessä sanoessaan korinttolaisille (ja meille): ”Sillä minä olin päättänyt olla teidän tykönänne tuntematta mitään muuta paitsi Jeesuksen Kristuksen, ja hänet ristiinnaulittuna”.

Herran Jeesuksen Kristuksen armo ja Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon kaikkien meidän kanssamme.

Petri Mäkilä 22.9.2013

Page 1 of 11