Ruotsi on romahtanut valtiona


Kansankodista humanitaariseksi suurvallaksi: Maksun aika

LÄHDE: OikeaMedia/Blogi Vieraskynä 04.08.2018, Huom! Otsakkeen laatinut Taakkatoimitus


Ruotsi joutuu syyskuun valtiopäivävaaleissa ensi kertaa vastakkain todellisen poliittisen haasteen kanssa. Laajasti hyväksytty yhteisymmärrys toisinajattelijoiden sulkemisesta keskustelun ulkopuolelle on alkanut horjua ja rasistiksi nimittämisen pelolla hallitut ruotsalaiset ovat alkaneet herätä todellisuuteen ja muutokseen osoittamalla enenevää kannatusta  maahanmuuttoa kritisoiville ruotsidemokraateille. Ruotsalaisille on alkanut valjeta, että parissakymmenessä vuodessa he ovat vähemmistö omassa maassaan.

Ruotsi on vuosikymmeniä ottanut auliisti vastaan huonosti koulutettuja pakolaisia, turvapaikanhakijoita ja siirtolaisia matalan luottamustason yhteiskunnista menettäen jatkuvasti yhtenäisyyttään ja toimivuuttaan. Ruotsalaisten yhteenkuuluvaisuudentunne on heikentynyt samoin sosioekonominen asema. Maine integroitumattomien maahanmuuttajien dystopiana kiirii kaikkialle maailmaan. Joukkoraiskaukset ja muu rikollisuus on räjähtänyt. Viimeisen viiden vuoden aikana ovat ilmoitukset ampuma-aserikoksista kasvaneet 40 %:lla. Ruotsi on tilastojen kärjessä ampumisissa kuolleiden nuorten miesten kohdalla. Petokset, varkaudet, vanhuksiin kohdistunut väkivalta, no-go -alueet ja maassa lymyilevät ISIS-taistelijat ovat merkkinä romahtaneesta valtiosta. Malmö kuuluu jo kolmanteen maailmaan, ja pysyy pystyssä vain muualta Ruotsista tulevan taloudellisen tuen turvin.

Virallinen Ruotsi varautuu ulkoisiin uhkiin. Valtio julkaisi äskettäin kansalaisille ohjeet kriisien ja sodan varalta. Parlamenttivaalit lähestyvät ja kansalaisten ulkoista kriisitietoisuutta tulee vahvistaa, katse kohdistetaan Venäjään. Taitaa kuitenkin olla jo myöhäistä vetää Venäjä-korttia esiin turvallisuusuhkien numero ykkösenä. Kansalaiset ovat alkaneet ymmärtää sisäsyntyisiä uhkia, etniset yhteisöt elävät omaa elämäänsä, kansalta puuttuu yhteinen arvopohja, globalismi ja monikulttuurisuus ideologiana ovat osoittautuneet pettäviksi. Kestääkö maa vähemmistöjä, jotka vihaavat sitä, ja ovat tulleet maahan vain hyötyäkseen.

Syyllisten etsiminen kansankodin menettämiseen on meneillään. Etnologi Karl-Olov Arnstberg, vähemmistökysymyksistä kirjoittava professori, luetteli toukokuun konferenssissa henkilöitä, joita voi syyttää maansa pettämisestä. Monikulttuurisen Ruotsin isänä voi pitää 1960-luvulla toiminutta sosiaalidemokraattista virkamiestä Jonas Widgreniä, hän unelmoi maahanmuuton tuottamasta monien kulttuurien Ruotsista. Hänen aikanaan virkakuntaa opetettiin ottamaan huomioon vähemmistöt, esimerkiksi romaanit alkoivat saada erilaisia avustuksia. Viranomaiset olivat hyvin naiiveja, heidän hyvyysretoriikkansa ylitti heidän tietämyksensä.

Thomas Hammarberg, ihmisoikeusaktivisti, ja David Schwarz, Ruotsiin pakolaisena tullut puolanjuutalainen sosiologi, toimivat aktiivisesti vähemmistöjen oikeuksien puolesta maahanmuuttokysymyksissä kantaa ottavina kommentoijina. He olivat liberaaleja, jotka näyttivät tietä sallivalle suvaitsevaiselle Ruotsille, ymmärsivät kyllä missä prosessissa olivat mukana.

Ingvar Carlssonin sosiaalidemokraattinen hallitus 1980-luvun lopulla näki, ettei maahanmuutto ollut enää hallinnassa, kun bulgarianturkkilaiset pyrkivät humanitaarisin syin maahan, ja teki ns. Lucia-päätöksen, millä pakolaisuus rajoitettiin tiukasti vain YK:n pakolaissopimuksen kriteereihin henkilökohtaisesta vainosta, eikä sotatila tai vähemmistövaino vieraassa maassa riittänyt enää oleskelulupaan. Ympäristöpuolue, Vasemmistopuolue ja Kansanpuolue (nykyiseltä nimeltään Liberaalit) vastustivat, ja ovat osoittaneet jatkuvasti lämmintä myötämielisyyttä massamaahanmuuttoa kohtaan.

Yritys rajoittaa maahanmuuttoa epäonnistui, kun 1990-luvun maltillisen kokoomuksen pääministeri Carl Bildt antoi ulkomaalaisasioissa vapaat kädet sosiaaliministeri Bengt Westerbergille, joka avasi Ruotsin ovet sepposen selälleen ja Ruotsi muuttui massamaahanmuuttoa suosivaksi maaksi. Pysyviä oleskelulupia jaettaessa ei keskusteltu seurauksista, eikä kysytty hintaa. Westerberg oli poliitikko, joka tiesi mitä teki, eikä ole koskaan katunut tekojaan. ”Tekisin kaiken samalla tavalla” toteaa hän. Myöhemmin vallassa ollut kokoomuksen Fredrik Reinfeldt on samaa maata, seurauksista piittaamaton poliitikko. Westerberg teki myös selväksi, että poliittisia vastustajia tässä asiassa on täysin hyväksyttyä vainota, sananvapaus kaventui siihen kohdistuneitten hyökkäysten ja itsekritiikin vuoksi.

Monet muut poliitikot ansaitsevat tulla mainituiksi Ruotsin tuhoisassa maahanmuuttopolitiikassa. Liberaalien Birgit Friggebo on todellinen hyödyllinen idiootti, koska ei kadu edes autettuaan jugoslaavien maahanpääsyä edistäen siten pahamaineisen rikollisuuden leviämistä. Samasta puolueesta Birgitta Ohlsson ”yhtenäinen kansakunta on eilispäivän projekti” tärkeämpää on ajaa feminismiä ja HBTQ-arvoja. Erik Ullenhag entinen integraatioministeri kuuluu samaan moitittavien joukkoon. Monia näistä avoimien rajojen poliitikoista voi pitää oman kansansa vihollisina, joukossa yhä uraansa jatkavia. Eivät he ole vasemmistolaisia tai oikeistolaisia, he ovat globalisteja, jotka ovat tehneet mailleen niin paljon vahinkoa, että heidän vetovoimansa alkaa hiipua ja nationalistit ovat saamassa yhä enemmän kannatusta, myös Ruotsissa. Kansallismieliset tietävät, että ilman kansakuntaa ei ole demokratiaa.

Median syntisäkki vapaan maahanmuuton propagoinnissa on syvä. Kirjailija Jens Ganman arvostelee kovin sanoin ruotsalaista mediaa, erityisesti julkispalvelun yhtiötä. Tukholman media erottuu poliittisesti korrektina kirkkaasti joukosta. Toimittajat ovat liiaksi samalla puolella, julkisen palvelun yhtiö on niin yksipuolinen, että se joutaa lopetettavaksi. Liian kallista ylläpitää tuotantoa, mikä ylpeilee riippumattomuudellaan, mutta joka on niin täydellisen vasemmistolainen, etteivät kuulijat ja katsojat tunnista yksipuolisuutta, kun asioita ei koskaan katsota toisesta näkökulmasta. Kansalaisjournalistit sosiaalisessa mediassa tekevät hyvää työtä paljastamalla sellaista mihin SVT ei onnistu ottamaan objektiivista kantaa sisäänrakennetun epävirallisen valvontakoneiston takia, journalistit kyttäävät toinen toistaan. Asioita ei valaista useammasta näkökulmasta ”lying by omission” toimii jättämällä tärkeät yksityiskohdat kertomatta ja johdattamalla näin kuulijat harhaan. Sosiaalisen median ”valeuutisia” vastaan taistellaan, koska kansalaisjournalismin totuuksista on tullut uskottava kilpailija.

Maahan on perustettu nationalismia, rasismia ja muukalaisvihamielisyyttä suitsimaan Expo-säätiö, joka julkaisussaan paljastaa rasistisia tekoja ja leimaa äärioikeistolaisiksi tai muilla tutuilla haukkumasanoilla maahanmuutto- ja islam-kriitikkoja. Epäpätevät toimittajat muissa tiedotusvälineissä tarttuvat näihin tuomioihin omissa artikkeleissaan vaivautumatta ottamaan selvää taustoista ja yhteyksistä. Arnstbergia kutsuttiin Sydsvenska Dagbladissa rotu-ideologiksi ja antisemitistiksi. Hän sai selville lähteen Expo-artikkelista, mutta eihän ihmistä voi syyttää rotu-ideologiksi jos hän tekee demografisen tosiasia-huomautuksen Lontoon valkoisten vähemmistöasemasta, eikä antisemitistiksi, kun hän haluaisi keskustella Frankfurtin koulukunnan piilo-agendasta hävittää länsimainen valkoinen eliitti. ”Yhteiskunta, missä totuuksista on tehty tabuja tai kiistanalaisia, ja missä agendajournalistien on laillista sekä levittää valheita että häpäistä toisinajattelijoita, on yhteiskunta missä intellektuellien varoituskellojen tulisi soida”.

Ruotsalaiset on kasvatettu ortodoksiseen antirasismiin, he pelkäävät potkuja työstä, jos he ilmaisevat maahanmuutto- tai islam-kriittisyytensä.  Lapsiksi kutsutaan aikuisia miehiä, joita keski-ikäiset ruotsalaisnaiset käyttävät hyväkseen sosiaalijärjestelmän salliessa tämän tapahtuvan. Tulijat saapuvat paremman elämän toivossa, mutta muuttavat toisten kansalaisten elämän paikoin sietämättömäksi. Koko elämä on muuttunut tulijoiden takia, niin perhe-elämä kuin koulut, joita sytytetään tuleen tämän tästä kuten autoja siirtolaislähiöissä. Mafia, huumeet ja islam hallitsevat kolonisoituja alueita. Poliisi suosittelee naisia pysymään iltaisin kotona. Muslimit eivät saa tuntea itseään uhatuiksi, siksi kirkko siirtää kristinuskon symboleja syrjään, ja kirkkoihin toivotetaan muslimit rukoilemaan Allahia.

Feministeillekin rikollisten ulkomaalaisten ”ihmisoikeudet” ovat tärkeämpiä kuin naisrauha ja toimiva yhteiskunta. Ruotsalaisnaisille tasa-arvo merkitsee naisvaltaa. Nuoret naiset ovat politiikassa aiheuttaneet paljon vahinkoa maailmaa syleilevällä idealismillaan, Ruotsi ylpeilee silti feministi-hallituksellaan. Yhteiskunnallinen keskustelija Tanja Bergkvist uskoo, että on vain ajan kysymys kun muslimien patriarkaatti ottaa yhteen feministien kanssa. Haluavatko sosiaalidemokraatit ja kokoomus enää edes hallita Ruotsia aiheuttamansa järjestelmäromahduksen takia, kysyy toinen bloggari Johan Westerholm, antavat ehkä mieluummin ruotsidemokraattien kutistua.

Onko Alternativ för Sverige -puolueesta tullut varteenotettava kilpailija tai yhteistyökumppani ruotsidemokraateille? Kansallismielisyyden nousu ei sinällään auta palauttamaan tunnistettavaa Ruotsia takaisin, joten AfS ajaa maasta karkotuksia. Ruotsissa ei ole vaikeaa löytää miljoonaa ihmistä, joilta puuttuu perusteet turvapaikkaan tai oleskelulupaan, ongelmana on vain, että monissa kunnissa nuorten ikäluokkien enemmistö koostuu ulkomaalaistaustaisista nuorista miehistä, saattaa alkaa kamppailu siitä, kuka oikeastaan omistaa Ruotsin, eivät nämä lihapatojen ääreen päässeet ole valmiita vapaaehtoisesti lähtemään. Miten poliitikot  ja viranomaiset nyt pystyvät suojelemaan kansalaisia, kun maahan on tullut laskematon määrä miehiä, jotka on koulutettu tappamaan. Sotapakolaisten ottaminen maahan on ollut vastuutonta, turvallisuusriski on liian suuri.

Kun sisäministeri Anders Ygeman viime vuonna lupasi palauttaa 80 000 noista 2,3 miljoonasta perusteettomasta maahanmuuttajasta, ei hän onnistunut siinäkään. Valtio on niin heikko, että jonkun yksittäisen rikollisen palauttaminen Marokkoon, on toivottoman vaikeaa. Onko Ruotsin tulevaisuus väkivaltainen? Libanonilaisruotsalainen Paul Geara ennustaa Ruotsin muuttuvan Libanoniksi. Ruotsin olisi jo kymmenen vuotta sitten pitänyt lähettää armeija pahimpiin maahanmuuttajalähiöihin ylläpitämään lakia ja järjestystä, niin suurempi yhteenotto myöhemmin olisi ehkä voitu välttää.

Bloggaaja Merit Wager ”Poliitikot ovat onnistuneet rakentamaan hyvin kielteisen yhteiskunnallisen tilanteen jättämällä tarkoituksellisesti ottamasta huomioon hyvyydeksi kokemansa ja humanisuutensa seuraukset”. Jens Ganman syyttää ruotsalaista yläluokkaa siitä, mihin se on maan vienyt, Ruotsissa noudatettu arvopohja on ollut silkkaa fasismia, mediaa johtavan luokan juoksupoikana voi pitää tuhoisaan kehitykseen jopa vielä enemmän syyllisenä. Hän muistuttaa, ettei eliitin pidä kuvitella, että valta kuuluu sille ikuisesti, on odotettavissa, että syyskuun vaali-iltana monimuotoisuus-eliitti räjähtää palasiksi, kun se tulee menettämään 80 vuotta itsellään itsestäänselvyytenä pitämänsä valtiopäivävallan. Ruotsin kansa tulee antamaan parasiitti-yläluokalle oppitunnin demokratiasta.

 

Lähteitä:

Arnstberg, Karl-Olov, Nu har det hänt igen. Invandring och mörkläggning 9.7.2018.

DR Deadline om Sverigedemokraterne. Snaphanen 29.6.2018.

FRANKT: Malin & Sargon med Jens Ganman (författare). De Basso TV. 11.5.2018. Youtube.

Konferensen 19 maj del 10: prof. Arnstberg – Politiker och andra som bedragit oss. Svensk Webbtelevision 4.6.2018. Youtube.

Den svenske Fitna. Snaphanen 12.1.2017.

Testing tolerance: Swedes are saying ’enough’ to immigrants, no-gone zones, sharia-law & gang rapes. RT Documentary 29.6.2018. Youtube.

When the crisis comes to Sweden. Way of the world. Youtube 19.7.2018.

Why Japan refuses multiculturalism. Asle Toje: Den Skandinaviske ruin. Snaphanen 5.1.2017.

 

Kirjoittaja on Hilkka Axelsen, eläkkeellä oleva kirjastonhoitaja, FM yleinen historia.

 

Lataa artikkeli(t) ...