Järkyttävän suurella osalla nuorisosta on jonkinlaisia mielenterveysoireita
Yle kertoi eilen,
että jo joka kolmas mies jättää armeijan käymättä. Syyksi mainittiin
yhdessä asumisen aiheuttama ahdistus. Lisäksi nuoria miehiä arveluttivat
yhteiskäytössä olevat WC:t ja suihkut.
Toisin sanoen
järkyttävän suurella osalla maamme nuorisosta on jonkinlaisia
mielenterveysoireita. Ei kai tuollaista ahdistusta voi oikein minään
muunakaan pitää.
Asia on tietenkin äärimmäisen vakava, sillä
tosiasiassahan nuorten ihmisten on Suomessa tänä päivänä helpompi elää
kuin lähes koskaan ennen. Ruokaa on tarjolla joka päivä eikä kenenkään
tarvitse nukkua taivasalla. Armeijakäsky ei tarkoita kuolemantuomiota –
kuten se tarkoitti suurvalta-ajan Ruotsissa – eikä köyhään perheeseen
syntynyt poika ole tuomittu köyhyyteen itsekin.
Nuorten miesten
ahdistus ja mielenterveysongelmat eivät siis johdu aineellisesta
puutteesta eivätkä edes usein väitetystä tulevaisuuden
näköalattomuudesta. Sen sijaan kyse on jostain muusta.
* * *
Uutinen asevelvollisten mielenterveysongelmista toi mieleeni
toisen suuren suomalaisen ongelman eli lastenhankinnan nopean laskun. Kirjoitin aiheesta jokin aika sitten ja sain siihen muutaman mielenkiintoisen kommentin,
joiden uskon liittyvän tähän samaan nuorten miesten problematiikkaan.
Suurin osa noista kommenteista vahvisti sen, että monilla lapsettomuus
johtuu pohjattomasta hedonismista. Eräs anonyymi – ilmeisesti mies –
kuitenkin kyseli, että ”miksi nuoret suomalaismiehet edes haluaisivat
tehdä lapsia kuvottavien femakkosika finskihuorien kanssa”.
Tietyllä tavalla samaan suuntaan viittasi myös anonyymi vapaaehtoisesti
lapseton nainen, joka kysyi, että ”kuka haluaisi tehdä lapsia jos ei ole
mitään takeita siitä että se lasten isä pysyy kuvioissa siihen saakka
että lapset on edes täysi-ikäisiä”.
Hänen mukaansa ”kyse on
viime kädessä siitä että feminismi on pettänyt naiset. Ei se urahomma ja
vapaa seksi ollutkaan niin hyvä idea. Vakaa parisuhde ja perhe-elämä
olisi paljon mukavampaa, mutta homma ei toimi jos perheessä on kaksi
lopen uupunutta ja kiukkuista uraa luovaa vanhempaa.”
Ilmeisesti sama henkilö jatkoi vielä toisessa viestissään, että ”lisäksi
miehet on koko ajan kuin munankuorilla kun ne ei enää tiedä mitä ne saa
olla, mistä seuraa opittua avuttomuutta ja yleistä passiivisuutta.
Naiset tulee entistä tyytymättömämmiksi koska kukaan ei oikeasti tykkää
isimasuisista pehmomiehistä.”
* * *
Kun yhdistin nuo kaksi edelle kokoamaani havaintoa – eli nuorten
miesten asevelvollisuuden estävät sinänsä lievähköt
mielenterveysongelmat ja vanhempien jatkuvasti heikkenevän sitoutumisen
elinikäiseen suhteeseen – vahvistui mieleeni edellä pitkäsi lainaamani
vapaaehtoisesti lapsettoman naisen kuvaama käsitys siitä, että ongelma
on nimenomaisesti feministisessä nyky-yhteiskunnassa.
Enkä
tällä tarkoita sitä, että kaipaisin paluuta aikaan, jolloin
taloudellisesti miehestään riippuvaiset naiset olivat väärän
parinvalinnan seurauksena tuomittuja koko iäkseen nyrkin ja hellan
välissä oleviksi lapsentekokoneiksi. Sen sijaan viittaan nimenomaisesti
nykyisen yhteiskunnan feminiinisiin arvoihin, joiden seurauksena
maskuliinisesta miehestä on tullut julkisuudessa sylkykuppi ja
feminiininen vässykkä on noussut esikuvaksi myös lastenkasvatukseen –
ellei perheen sisällä, niin ainakin sen ulkopuolella.
Jos ja
kun miehen genetiikka ei kuitenkaan ole muutamassa vuosikymmenessä
muuttunut, tarkoittaa tämä muutos monille miehille pakottautumista
nykyisen feminiinisen yhteiskunnan luomaan ahtaaseen muottiin, jossa hän
ei pääse toteuttamaan – eläinaktivistien ilmausta mukaillakseni –
sukupuolityypillistä käyttäytymistään.
Esitän siis hypoteesin,
jonka mukaan suurta osaa suomalaisista nuorista miehistä vaivaa
feministisen yhteiskunnan normeista johtuva epätasapaino, joka näkyy
ahdistuksena, kyvyttömyytenä sitoutumiseen ja mielenterveysongelmina. Ja
jonka ultimaattisena seurauksia ovat mm. lapsettomuus ja kyvyttömyys
osallistua maamme itsenäisyyden turvaamiseen.
Sama saattaa
päteä myös toisin päin. Ehkäpä aiempaa feminiinisen nyky-yhteiskunnan
asettaman paineet naisille aiempaa suuremmasta maskuliinisuudesta ovat
johtaneet myös näiden parissa samankaltaisiin ongelmiin, jotka sitten
näkyvät mm. syömishäiriöinä, kyvyttömyytenä sitoutumiseen, hedonismina
ja kaikkien näiden seurauksena myös lapsettomuutena.
Esitänkin, että viime aikoina tikun nokkaan joutuneet yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen rahoittajat ottaisivat edellä
esittämäni hypoteesin tosissaan ja panisivat pystyyn tutkimusohjelman,
jossa ryhdyttäisiin selvittämään sukupuolten geneettisten ominaisuuksien
ja feminiinisen yhteiskunnan luomien paineiden välisten ristiriitojen
seurauksia nuorisollemme.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Köyhää on lapsettoman hedonistin elämä
Perussuomalaisten tiedekritiikistä
Pieni flirtti on kadonnut harmauden edeltä
LÄHDE: OikeaMedia/Blogi: Professorin Ajatuksia 20.02.2020