Taakka tiedonjakosivusto – seuraa aikamme ilmiöitä

Emeritusarkkipiispa NWO:n asialla

Arkkipiispan tuella sananvapautta vastaan

LÄHDE:OikeaMedia/Blogi: Petteri Hiienkoski 18.05.2019

Kuvan lisännyt Taakkatoimitus
Emeritusarkkipiispa Kari Mäkisen ns. vihapuhetyöryhmä liittyi odotetusti valtaeliitin asemaa kritiikittömästi pönkittävien kuoroon. Keskustajohtaja Juha Sipilän hallituksen kokoomusjohtoiset ministeriöt asettivat 14.11.2018 virkamiestyöryhmän laatimaan ”ehdotuksia … vihapuheen … tehokkaammaksi kitkemiseksi”. Työryhmän asettaminen ajoittui tilanteeseen, jossa Oulun lapsiraiskausskandaali ei vielä ollut noussut julkisuuteen. Maahanmuuttajataustaisten muslimimiesten poikkeuksellisen suuri yliedustus seksuaalirikostilastoissa oli kuitenkin ollut tiedossa jo noin pari vuotta. Vihapuhe- ja rasismisyytösten pelossa ongelmaa ei valtamediassa kuitenkaan uskallettu tai haluttu avoimesti ja kriittisesti käsitellä. Samasta syystä myös Oulun tapahtumista oli pitkään vaiettu. Poliisi tiedotti ensimmäisestä seksuaalirikoskokonaisuudesta vasta 1.12.2018 vaikka rikoksia oli tutkittu jo ainakin lokakuusta alkaen. Tämän seurauksena seksuaalinen hyväksikäyttö, jonka muslimimiehet kohdistivat alaikäisiin suomalaistyttöihin, oli paisunut valtaviin mittasuhteisiin. Vastaavia maahanmuuttajien pyörittämiä lapsiraiskausrinkejä (grooming-gangs) oli paljastunut aiemmin muissa Länsi-Euroopan maissa, vaikka valtamedia Suomessa ei niistä uutisoinut. Se, että valtaeliitti ja sitä ”vastuullisella journalismilla” (Julkisen Sanan Neuvoston lanseeraaman propagandakampanjan mukaisesti) tukenut valtamedia olivat salailleet ongelmaa suomalaisilta, herätti vihaa ja katkeruutta islamista innoituksensa saaneita ja heidän rikoksiaan suojelleita kohtaan. Emeritusarkkipiispa Mäkisen työryhmän asettamisen aikoihin pääministeri Juha Sipilän (kesk.), valtiovarainministeri Petteri Orpon (kok.) ja ulkoministeri Timo Soinin (sin.) hallitus oli sitomassa Suomea YK:n siirtolaissopimukseen (ns. GCM-sopimus). Sopimuksen mukaan kansalaisille on tarjottava pääsy ”selkeään tietoon siirtolaisuuden hyödyistä”. Tavoitteena on kumota ”kertomuksia, jotka luovat negatiivisia käsityksiä siirtolaisista”. Sopimuksen on määrä edistää tavoitteita ”ottamalla siirtolaisuuden hallintaan mukaan” myös ”tiedotusvälineet ja muut olennaiset sidosryhmät”. Ns. vihapuhetyöryhmän asettamista on vaikea olla näkemättä osana tätä siirtolaissopimuksessakin julkilausuttua agendaa. Sisäministeri Kai Mykkäsen (kok.), oikeusministeri Antti Häkkäsen (kok.) sekä opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasosen (kok.) johtamien ministeriöiden asettama työryhmä vaatii tehtävänantonsa mukaisesti tulevalta hallitukselta entistä ankarampia toimia suomalaisia vastaan ”vihapuheen” kitkemiseksi. ”Vihapuheen” torjunta kuulostaa ehkä kauniilta tavoitteelta. Kaikki ei kuitenkaan ole sitä, miltä se ensialkuun kuulostaa. Valitettavasti poliittinen kielenkäyttö on nykyään niin turmeltunutta, että sanat harvemmin tarkoittavat, mitä niiden uskotellaan tarkoittavan. Kauniilla termeillä saatetaan edistää jopa täysin päinvastaisia asioita. Näitä piirteitä on myös arkkipiispa Mäkisen puheissa. Jos ”vihapuhe” olisi niin vaarallista kuin emeritusarkkipiispa ja muut valtaeliitin pönkittäjät väittävät, yhteiskuntafilosofit, jotka aikanaan kehittivät klassista liberalismia ja länsimaista demokratiaa olisivat epäilemättä korostaneet esivallan velvollisuutta sen kitkemiseksi. Sen sijaan he korostivat sanan- ja mielipiteenvapauden ja muiden kansalaisoikeuksien välttämättömyyttä yhteiskunnallisen rauhan, hyvinvoinnin ja kehityksen takeina. He tunsivat Euroopan synkän historian verisine valtataisteluineen eivätkä halunneet, että esivaltaa enää käytettäisiin kansalaisten sortamiseen ”väärien” mielipiteiden takia. Kysymys oli nimenomaan suvaitsevaisuudesta, mutta täysin vastakkaisessa merkityksessä kuin arkkipiispa Mäkinen ja marxismista innoituksensa saavat sitä käyttävät. Esivallan oli määrä suvaita erilaisia, keskenään vastakkaisiakin käsityksiä, eikä asettua yhden puolelle toista vastaan. Oikeus ja vapaus olla erimieltä, arvostella, esittää kritiikkiä sekä ilmaista kielteisiä ja jyrkkiäkin mielipiteitä ovat olennaisia piirteitä aidossa suvaitsevaisuudessa. Suvaitsevaisuuden periaatteen sisäistäminen Euroopassa on kuitenkin ollut ajoittain vaikeaa. Sen seurauksena lukuisat ihmisryhmät ovat joutuneet pakenemaan vanhalta mantereelta esivallan taholta kokemaansa vainoa. Monet ovat löytäneet tiensä Amerikkaan. Siellä valtiollisen pakkovallan väärinkäytön vaarat tunnistetaan herkemmin kuin muualla. ”Vihapuhe” on kaikkea muuta kuin yksiselitteinen käsite. Juuri sen epämääräisyys ja tulkinnanvaraisuus tekevät siitä otollisen välikappaleen poliittisen mielivallan ja sensuurin harjoittamisen sekä poliittisen opposition ja kritiikin tukahduttamiseen. Arkkipiispan kommentit paljastavat, että ryhmän nyt lanseeraaman toimintaohjelman tarkoitusperät ovat avoimesti poliittisia ja yksipuolisia. ”Vihapuheen” kitkeminen iskee suoraan länsimaisen demokratian ytimeen – sananvapauteen. Sillä rajoitetaan avointa tiedonvälitystä ja julkista keskustelua sekä mahdollisuutta esittää kriittisiä käsityksiä. ”Vihapuheen” kriminalisointi loukkaa myös toista länsimaisen demokratian ja oikeusvaltion perusperiaatetta – yhdenvertaisuutta lain edessä. ”Vihapuheesta” on käytännässä tullut poliittinen rikos. Julkisen kielenkäytön ohjaaminen kieltämällä vääränlainen puhe on ominaisia totalitaarisille järjestelmille. Niissä valtaeliitti pönkittää asemaansa tukahduttamalla pakkovallalla kriittistä keskustelua ja julkista arvostelua. Ainoastaan poliittisesti korrektia ”kivapuhetta” suvaitaan. Keskiajalla tämä tapahtui ensisijassa paavikirkon toimesta. Sittemmin sitä ovat harjoittaneet myös muut vallanpitäjät. Tunnetuimmat esimerkit viime vuosisadalta löytyvät natsi-Saksasta ja kommunistisesta Neuvostoliitosta. Kun opposition toimintaedellytykset estetään jäljellä jää vain näennäisiä vaihtoehtoja. Seurauksena on aidon kansanvallan irvikuva. Jos ”vihapuhe” on todella vaarallista, se on sitä korruptoituneelle valtaeliitille, joka asemansa menettämisen takia pelkää kansaa. Se ei sen takia suostu eikä alistu kunnioittamaan länsimaisen demokratian pelisääntöjä. Petteri Hiienkoski