Eurooppa huoltokatkolla (Ukrainan kriisi)
Euroopan unioni lähti mukaan Yhdysvaltain asettamiin Venäjän vastaisiin talouspakotteisiin. Tätä on kehuttu hyvänä asiana. Sosiaalista mediaa seuraavat näkevät, että monille talouspakotteiden ”hyvyys” ja oikeutus on tarkoituksessa vahingoittaa Venäjää. Talouspakotteiden laita on kuitenkin niin, että ne vahingoittavat sekä sanktioijia että sanktion kohteita; pieneläjät sekä idässä että lännessä kärsivät. Pieni- ja keskituloisille saati sitten pk-sektorille talouspakotteiden takia kohoavat energian ja polttoaineiden hinnat eivät ole yhdentekevä asia. Pienituloiselle on suuri ero siinä, onko sähkölasku 60 € vai 600 €, varakkaalla ero 600 euron ja 6000 euron välillä ei ole samalla tapaa tuntuva.
Yrityssektori tulee siirtämään — sen on pakko — kohonneet kulunkinsa kuluttajahintoihin. Koska palkat eivät nouse samaa vauhtia, ja inflaatio syö rahan ostovoimaa, talouskasvu jatkaa hyytymistä. Yritykset tarvitsevat asiakkaansa, asiakkaat karsivat ylimääräisiä menoja eivätkä osta. Poliittisten päätösten seurauksena yritykset ajautuvat maksuvaikeuksiin, ja pankkien taseissa olevien tuottamattomien lainojen (Non-Performing Loans, NPLs) määrä kasvaa. Pankkituen tarve lähenee.
Vuonna 2020 bkt:n kasvu oli negatiivinen, -5,956. Macrotrends asettaa EU:n talouskasvun -6,22 prosenttiin vuosina 2020-21. Vuoden 2008 finanssikriisin jölkeen talouskasvu ei ole ylittänyt kertaakaan 3 prosenttia, ja osa ajasta on menty miinuksella.
Pitkän aikavälin trendi on laskeva toistuvasta elvytyksestä huolimatta.
Koronatoimien taloudelliset seuraukset eivät vielä näy tilastoissa täydessä laajuudessaan. Nyt, kun Ukrainan kriisi päästettiin eskaloitumaan, osa koronatoimien taloudellisista seurauksista sekaantuu talouspakotteiden seurauksiin. Asian voi nähdä niinkin, että se on toivottua; vastuunkantajat voivat sysätä poliittisten päätösten seuraukset ikään kuin Venäjän viaksi.
Mikä on Euroopan energiatilanne?
Euroopan unionin käyttämästä energiasta keskimäärin noin 40% on tullut Venäjältä, sekä kaasua että öljyä. Suomessa venäläisen energian osuus sijoittuu jonnekin 60-65% väliin. Suomen EU:n Fit for 55 -politiikkaa myötäilevän kunnianhimoisen hiilineutraalius-ilmastostrategian takia kotimainen turpeentuotanto on ajettu alas ja metsien suojelua tehostettu. Pakotteiden takia venäläistä haketta ei tuoda. Suomen hallitus on väläyttänyt romutuspalkkioita takka- ja leivinuunien tuhoamisesta. Tällainen idea syntyy vain kaupunkilaisen päässä. Useitakin päiviä kestävät sähkökatkot eivät maaseudulla ole mikään harvinainen poikkeustilanne.
Meeting of the Energy Charter Trade and Transit Group –
Amsterdam, 14 May 2009
Euroopan teollisuudelle ja kotitalouksille kaasua tuomaan suunniteltu Nord Stream 2 -kaasuputkiyhtiö on pakotteiden seurauksena jättänyt konkurssihakemuksen. Seuraako perässä Turkstream, jota vastaan Yhdysvallat asetti pakotteita heinäkuussa 2020 sillä syyllä, että Yhdysvalloilla on oikeus edistää kansallista turvallisuuttaan? (ks. Protecting Europe’s Energy Security Act, PEESA ja Countering America’s Adversaries Through Sanctions Act, CAATSA, Section 232)
Putkihanketta oli eurooppalaisten yritysten — BP, Shell, BASF, Engie, ENI, Equinor, OMV, Totalenergies ja Uniper — ohella rahoittamassa myös amerikkalaiset Chevron ja Halliburton. Uniperin suurin osakkeenomistaja on suomalainen Fortum. Myös muiden alojen Venäjällä toimivat yritykset — kuten Nokia Tyres — saattavat pyydellä veronmaksajien tukea. Koska tällaisissa hankkeissa on aina mukana pankkeja, siltäkin suunnalta saattaa kuulua rahapyyntöjä.
Mikäli em. yritykset tarvitsevat veronmaksajien auttavaa kättä poliitikkojen kaadettua kaasuputki-hankkeen, suurempi tukitaakka lankeaa eurooppalaisille veronmaksajille. Yhdysvalloissa Euroopan unionin kilpailukyvyn heikkenemistä ei välttämättä itketä. Toisaalta Kiina, jonka kapseloimisesta Yhdysvallat haaveilee, hyötyy; Kiinalla ja Venäjällä on keskinäistä energiakauppaa. Nyt, kun Venäjä ei voi myydä Eurooppaan, Kiina voi ostaa ”ylijäämäenergiaa” alehintaan, ja kasvattaa omaa kilpailukykyään — sekä Yhdysvaltain että EU:n kustannuksella.
Eurooppa joutuu polkaisemaan korvaavaa energiatuotantoa Venäjän tuonnin tilalle. Ilmaston pelastaminen onkin pantu agendalta tauolle, ja hiilivoimaloiden uudelleen käyttöönotto otettu ohjelmaan. Avaako tämä ihmisten silmiä näkemään ilmastolla politikoinnin ulottuvuuksia? Eurooppa joutuu ostamaan liuskekaasua Yhdysvalloista, ja tuomaan sen konttikuljetuksina Eurooppaan; Eurooppa siis maksaa Yhdysvalloille taloutensa vahingoittamisesta.
Ainahan on öljy…
Euroopan tilastokeskuksen, Eurostatin antamien tietojen perusteella Venäjä on EU:n päämaahantuoja, mitä tulee raakaöljyyn (27%) ja hiileen (47%). Edelleen Eurostat kertoo Euroopan unionin riippuvaisuuden tuontienergiasta olevan noin 61% [vuonna 2019], mikä tarkoittaa, että yli puolet EU-alueella käytetystä energiasta tuodaan muualta. Maakohtaiset erot riippuvaisuudessa vaihtelevat Viron 5 prosentista Maltan, Luxemburgin ja Kyproksen yli 90 prosenttiin.
Lähi-Idästäkin tulee öljyä Eurooppaan. Statistan ”Crude oil import volumes from the Middle East into the European Union (EU-28) in 2019, by country (in 1,000 barrels)” antaa tuontimaiksi Irakin, Saudi-Arabian, Kuwaitin, Jemenin ja Syyrian. Sotimisen kohteina olevat Jemen ja Syyria ovat epävarmoja toimittajia, mutta eri syistä. Saudi-Arabia teki Yhdysvaltain tuella ”intervention” Jemeniin vuonna 2015, ja sota jatkuu edelleen. Yhdysvaltain ulkosuhdeasiain neuvoston (Council on Foreign Relations, CFR) antaman selityksen mukaan maailman köyhimpiin kuuluva maa Jemen aloitti sodan ohjushyökkäyksellä Saudi-Arabiaan; jemeniläisten Houthi-kapinallisten iskut uhkaavat Yhdysvaltain tärkeää kumppania, Saudi-Arabiaa josta syystä Yhdysvallat jatkaa ”terrorismin vastaisia ilmaiskujaan” alueella.
Yhdysvallat ryhtyi Syyriassa hallituksenvaihto-operaatioon vuonna 2011 syöttämällä sisällissodan toiselle, hallituksen vastaiselle osapuolelle aseellista, taloudellista, sotilaskoulutuksellista ja informaatiosotatukea. Informaatiosotatukea, jolla leivottiin terroristeista kapinallisia, tuli myös Isolta-Britannialta. Pian sodan osapuolina oli muitakin. Länsimaat ja sunnalaiset arabimaat ovat tukeneet ns. kapinallisia. Venäjä, joka tuli aseellisesti mukaan vuonna 2015 ja šiialainen Iran tukevat Bashar al-Assadin hallintoa. Sota jatkuu edelleen. Samoin humanitäärinen kriisi kaikkine seurauksineen. Yhdysvaltain pakotteilla ja sodalla tavoittelema ”asenteenmuutos” Syyrian väestössä ja hallituksen vaihdos ovat edelleen toteutumatta.
Toimimaton menetelmä otettiin nyt käyttöön Ukrainassa.
Pakotteita ja poikkeuksia
Muista öljynviejämaista Iran, Nicaragua, Venezuela, Libya (joka ”vapautettiin” vuonna 2011), Syyria ja joukko muita maita ovat Yhdysvaltain pakote-listalla. Iran on ollut Yhdysvaltain pakotteiden kohteena 1970-luvulta asti.
Venäjän suhteen tehdään poikkeuksia.
Valkoisen talon lehdistösihteeri Jen Psaki kertoi 3.3.2022 lehdistötilaisuudessa, ettei Yhdysvallat aio lopettaa öljyn tuontia Venäjältä. Psaki väittää, ettei ”Yhdysvalloilla ole strategista intressiä vähentää energian saantia maailmalla” mutta ”olemme ottaneet ajan mittaan askelia Venäjän energiatoimittajan statuksen murentamiseksi”, ”pyrimme eristämään Venäjän”; Nord Stream 2:n sulkeminen on osa tätä.
Valkoinen talo haluaa kuitenkin pitää kuluttajahinnat alhaalla amerikkalaisilla bensapumpuilla. Psaki puolustelee, että Yhdysvaltain energiatuonti Venäjältä on ”vain noin 10% luokkaa”, joten sitä ei tarvitse lopettaa, se ”on niin vähäistä.”
Yhdysvaltojen energiaministeriön informaatio-osaston (Energy Information Administration, EIA) taulukointi kertoo Yhdysvaltojen käyvän edelleen kauppaa Venäjän kanssa, vaikka Yhdysvallat on asettanut Venäjän vastaisia pakotteita — Ukrainan takia — vuodesta 2014. Määrät ovat jopa nousseet. Pyrkimykset romauttaa Venäjän talous eivät ole kohdistetut venäläisiä vaan Putinin taskuja vastaan, Psaki kertoo. Kuluttajien pitää vain vähentää kulutustaan, Psaki vihjaa.
Koska energian tarjonnan väheneminen nostaa kuluttajahintoja, Yhdysvallat auttaa nyt Eurooppaa tuomalla — venäläistä kalliimpaa — LNG-kaasua Yhdysvalloista Eurooppaan, Psaki sanoo.
Kerrannaisvaikutuksia
Euroopan viljasta tulee Ukrainasta ja Venäjältä noin 25%. Tai tuli. Sotatoimialueella elonkorjuu todennäköisesti keskeytyy. Venäjältä ei tuoda, koska pakotteet. Mutta ainahan voi viljellä itse? Typpilannoitteita valmistetaan kaasusta myös Euroopassa mutta riittääkö kaasu? Katkot kaasutoimituksissa nostavat valmistusmaasta riippumatta lannoitteiden hintaa; aiemmin 15 000 € maksanut lannoite-erä on alle vuodessa noussut 34 000 euroon. Osa kaikista lannoitteista ja lannoiteraaka-aineista on tullut Venäjältä ja Valko-Venäjältä, joka sekin on pakotteiden kohteena. Tähän päälle vielä polttoaineiden ja sähkön hinnan nousut. Viljelijöillä ei ole varaa tällaiseen, koska tuotantohinnat eivät nouse samassa suhteessa.
Suomessa maatalouden kriisi alkoi vuonna 2014 Venäjän vastaisista pakotteista, ja se jatkuu. Yhä useammat tilat lopettavat toimintansa. Syitä ovat väsymys, jatkajan puute ja kannattamattomuus. Tiloja toki on edelleen jäljellä, mutta vähemmän ja suurempia. Elintarvikeomavaraisuuden — liha, maito, vilja, öljykasvit, vihannekset, eläinrehu — turvaamisen laiminlyönti vaarantaa Suomen.
MOT selvitti vuonna 2021 elintarvikkeiden puuttuvan Suomen huoltovarmuusvarastoista, vain viljaa on jonkin verran. Ruoan varastointi hätätilan varalle on kansalaisten omalla vastuulla. Tehtävä ei ole helppo työttömyyskorvauksella eläville ja pienituloisille.
”Suomen huoltovarmuusmalli perustuu pitkälti siihen, että puuttuvia tarvikkeita voidaan kriisin tullen hankkia ulkomailta. […] Yli kahdeksankymmentä prosenttia ulkomaankaupasta tulee meritse tai lähtee meritse. Mitä tapahtuu, jos meillä ei tätä reittiä ole käytössä? Yhden konttilaivan lasti vaatii tuhat rekkaa, eikä niitä kaikkia voi Ruotsin kautta ajaa – tämä on mahdoton yhtälö.” Malli ei toimi poikkeustilan aikana, sen koronatoimet osoittivat.
Unkari, Moldova, Turkki, Argentiina ja Bulgaria ovat ryhtyneet protektionistisiin toimiin suojatakseen oman elintarviketilanteensa, raportoi The Economic Times.
Ruokakriisillä on jo jalka Euroopan ovenraossa.
Moraaliuniversumi
Spekuloidaan hetki takertumatta syyllisyys-kysymyksiin.
Venäjä on vuosia pyytänyt NATO:lta ja Yhdysvalloilta turvallisuustakuita, vaatinut ettei NATO laajenee itään. Natottajat pitävät vaatimusta kohtuuttomana; Venäjällä ei ole oikeutta olla huolissaan kansallisesta turvallisuudestaan.
Nyt, Ukrainan kriisin alla, Venäjä lähestyi useampaan kertaan Yhdysvaltoja — huomatkaa, Yhdysvaltoja, ei EU:ta tai NATOa — osoittaen sillä pitävänsä Yhdysvaltoja keskeisenä tekijänä konfliktissa ja konfliktin ratkaisussa. Yhdysvallat kieltäytyi dialogista, ja alkoi muuttaa Länsi-Ukrainaa Yhdysvaltain sotilaalliseksi etuvartioksi kiihdyttämällä asetoimituksia entisestään — Venäjän kannalta katsoen lisäsi Venäjään kohdistuvaa uhkaa.
Entä jos Ukraina olisi hyväksytty NATO-jäseneksi, ja Ukraina olisi pitänyt kiinni vaatimuksistaan Krimin suhteen? Krim, joka liittyi Venäjän federaatioon kansanäänestyksen jälkeen, olisi siinä tapauksessa — Ukrainan väitteet hyväksyttäessä — NATO-maata — jolla sijaitsee Venäjän 1700-luvulla perustama, edelleen Venäjän käytössä oleva Sevastopolin laivastotukikohta. Venäjä lisäsi, kahdeksan vuotta sitten, Sevastopolissa olevien joukkojensa määrää voimassa olevan sopimuksen mahdollistamaan maksimimäärään asti.
Mitä arvelette, mitä siitä olisi seurannut, että Yhdysvallat/NATO olisi tunkeutunut himoitsemaansa Venäjän laivastotukikohtaan? Seurauksena olisi ollut suora yhteenotto, jossa Yhdysvaltain olisi ollut hankalampi poisselittää aggressionsa ja esiintyä vapauttajana. Paljon parempi imagon kannalta laittaa Ukraina proxyna asialle, ja omaksua moraalisen ylemmyydentuntoinen demokratian puolustajan asenne.
Reaalipolitiikassa ei noudateta arvopohjaa, edes keinojen valinnassa. Tahdin sanelee oma etu. Niin idässä kuin lännessä.
Siksi olemme nyt tässä, sodassa — koska, kuten lehdistösihteeri Psaki kertoi, Yhdysvaltain tavoite on eristää Venäjä ja vähentää Venäjän merkitystä. Poliittisen puheen tasa-arvotavoitteet eivät koske valtioiden välisiä suhteita.
Muuta kiinnostavaa
Suomen ja Yhdysvaltain presidentit saattavat keskustella puolustusyhteistyöstä, joka jo on hyvin vahvaa, ja täydentää Suomen läheistä kumppanuutta NATOn kanssa, Paaki vastaa toimittajalle.
”Mutta on kunkin maan oma asia, ja NATO-maiden asia päättää polusta NATOon.”
Psaki kertoo myös, ettei Yhdysvallat harkitse ottavansa askeleita, jotka johtaisivat sotaan Yhdysvaltain ja Venäjän välillä, mutta Yhdysvallat välittää — on koko ajan välittänyt — reaaliaikaista tiedustelutietoa [Länsi-]Ukrainalle, aseistuksen ohella.
”Fokus on [Länsi-]Ukrainan laillisen hallituksen tukemisessa.” Korruption torjunnalla vaalivoittoon kampanjoinut [Länsi-]Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenski ei ole halunnut avata verokeitaissa sijaitsevia pöytälaatikkoyrityksiään asiasta kysyneille toimittajille. Pandoran paperit -verokeidasvuodossa paljastuneita korruptoituneita poliitikkoja löytyi eniten Ukrainasta.
Sky News Australian Youtube-kanavalla katsottavissa oleva raportti ”New revelations about Hunter will hit President Joe Biden’s already plummeting popularity” käy tiivistetysti läpi Yhdysvaltain presidentti Joe Bidenin pojan, Hunter Bidenin korruptiobisneksiä Ukrainassa.
Sivujuonteena Biden-Ukraina -tarinaan liittyy Yhdysvaltain presidentinvaalit vuonna 2016. Tuolloin oli päivittäistä älämölöä Venäjän sekaantumisesta Yhdysvaltain vaaleihin (”Russiagate” joka sittemmin osoittautui demokraattipuolueen ja liittolaistensa omaksi viritelmäksi). Ukrainan sekaantuminen Yhdysvaltain vaaleihin on tosiasia (ks. esim. Yahoo News: ”16 people who shaped the 2016 election: Alexandra Chalupa”; Politico: ”Ukrainian efforts to sabotage Trump backfire”; Financial Times: ”Ukraine’s leaders campaign against ‘pro-Putin’ Trump” (pdf); Naked Capitalism: ”Site Behind Washington Post’s McCarthyite Blacklist Appears To Be Linked to Ukrainian Fascists and CIA Spies”; The Hill: ”Ukrainian who meddled against Trump in 2016 is now under Russia-corruption cloud”).
Vaalien yhteydessä Serhiy Leschenko, korruption vastustamisella kampanjoinut ukrainalaispoliitikko, joka sittemmin kärähti korruptiosta, antoi maailmalle ns. Manafort-muistion, joka osoitti Manafortin korruption. Manafort otti rahaa pro-Venäjä -mieliseksi katsotun, Maidanin yhteydessä ulosviskatun, Ukrainan silloisen presidentin, Viktor Janukovitsin puolueelta. Paul Manafort toimi Trumpin vaalikampanjassa, ja tarkoituksena oli kaataa republikaanien presidenttiehdokas Donald Trump kaatamalla Manafort. Demokraattipuolue tarttui innokkaasti tähän ”todistuskappaleeseen” osoituksena Trumpin Venäjä-yhteyksistä. Manafort-muistio oli Yhdysvaltain perustaman ja FBI:n rahoittaman Ukrainan korruption vastaisen viraston, NABUn — jolla on ollut omat korruptioskandaalinsa — kokoama. NABUn kanssa yhteistyötä tehnyt FBI, jonka tehtäviin kuuluu torjua vaalivaikuttamista, ei näytä torjuneen Ukrainan tekemää vaalivaikuttamista.
BNE Intellinews raportoi vuonna 2019 Ukrainan kansallisen turvallisuuden ja puolustuksen neuvoston (National Security and Defence Council, NSDC) apulaisjohtajan pojan, Ihor Hladkovskiyn olleen osallisena juonissa, joilla varastettiin Ukrainan puolustusteollisuuskompleksilta ja hyödyttiin muutoinkin meneillään olevasta Länsi-Ukrainan sisällissodasta Itä-Ukrainan kanssa.
Kenties todisteita häviää nyt sopivasti?
Ymmärtävätkö kaikki Euroopassa varmasti, millaisen ryhmän kanssa on liittouduttu, ja millaisen hallituksen puolustamiseksi? Näistä muistuttaminen ei ole Venäjän puolustamista, näistä muistuttaminen on realistisen tilannekuvan rakentamista. Ilman realistista, kokonaisvaltaista käsitystä on mahdotonta tehdä järkeviä päätöksiä.
LÄHDE: Avoin Media/Riikka Söyring 06.03.2022