Evolution news -lehdessä käsitellään Darwinin ”Jumala ei tekisi sitä näin” – väitettä. Otteet ovat Dr Shredingerin uutuuskirjasta: Darwin’s Bluff: The Mystery of the Book Darwin Never Finished (Darwinin bluffi: Mysteerikirja, jota Darwin ei koskaan saanut valmiiksi).
On ilmeistä, että Darwinin tärkeimpiä tavoitteita Lajien synty – kirjassa oli antaa lopullinen kuolinisku luomiseen uskovien näkemyksille elämän monimuotoisuudesta. Tämä sen lisäksi, että Darwin esitteli luonnollisen mekanismin lajien evoluutiolle luonnon valinnan avulla. Darwin kirjoitti Asa Graylle 11. toukokuuta 1863: ”Tietysti, henkilökohtaisesti pidän luonnon valintaa hyvin tärkeänä, mutta mielestäni se ei ole lainkaan oleellista pohdittaessa Luomista tai muutosta.” Lopputuotoksena hänen kirjastaan tulikin lähinnä hyökkäys luomiseen uskovien perusteluja vastaan, ei niinkään se ylistetty kirja, joka esitti evoluutiolle toimivan mekanismin (joka on yhä tuntematon!). Sen sijaan, että Darwin olisi kuvannut Jumalan suunnittelemia optimaalisia luomistöitä eri ympäristöihin, joita voimme ihailla nykyään, Darwin väitti, että lajien maantieteellinen sijoittuminen maailmaan vahvisti niiden pitkän kehityskaaren yhteisistä esi-isistä. Darwinin kirjassaan kuvaama todistusaineisto esitetään usein tavalla, joka pyrkii kumoamaan näkemyksen, jonka mukaan eliöt on luotu tarkoituksenmukaisesti.
Merten saaret
Kuvatessaan valtamerten saarilta puuttuvia tiettyjä eläimiä ja kasveja, Darwin kirjoittaa: ”Lajien erityiseen luomiseen uskovien on pakko myöntää, että saarilla ei ole riittävästi lajeja, jotka sopisivat niille optimaalisesti. Näin väittäessään hän esittää, että Luojalla ei olisi ollut mitään syytä jättää kyseisiä ”parhaiten sopeutuneita kasveja ja eläimiä” pois saarilta, ja näin niiden puuttuminen olisi vahva luomisen vastainen todiste. Muutamaa sivua myöhemmin Darwin väittää: ”Koska erilaisten eläinten muuttuminen johtuu osittain ajan kulumisesta, ja koska matalat – tai syvät, vesiväylät erottavat saaria mantereista, voimme ymmärtää, kuinka nisäkkäiden ero riippuu niitä erottavan vesiväylän syvyydestä – eroa ei voi selittää erityisen luomisen avulla”. Tämä selittäisi miksi lähellä mannerta sijaitsevien saarten eläimet muistuttivat mantereen eläimiä enemmän kuin kaukaisilla saarilla. On järkevämpää uskoa tähän kuin Luojaan, joka loisi kaukaisille saarille erilaisempia eläimiä.
Panoksen tuplaaminen
Darwin tuplaa panoksensa selittäessään kuinka läheistä sukua olevia lajeja voidaan havaita eri alueilta, jotka kuitenkin ovat melko läheisiä, väittämällä että niiden yhteinen esi-isä eli aikaisemmin molemmilla alueilla ja sitten myöhemmin eläimet kehittyivät kahdeksi uudeksi lajiksi. Tähän hän sovelsi taas saari/manner esimerkkiä: ”Voimme havaita tämän Galapagossaarten, Juan Fernandezsaarten ja muiden Amerikan saarten sekä Amerikan mantereen kasvien ja eläinten ällistyttävässä sukulaisuudessa; aivan samoin kuin Cape de Verden saariston ja muiden Afrikan saarten ja Afrikan mantereen suhteessa,” Darwin kirjoittaa, ”On pakko myöntää, että kyseiset tosiasiat eivät ole selitettävissä luomismallin avulla.” Kerta toisensa jälkeen Darwin pohtii jotakin tiettyä havaintoa erilaisten eliöiden levittäytymisestä ja inttää, että näkemys erityisestä luomisesta on voimaton selittämään havaintoja. On kuitenkin riskialtista olettaa tietävänsä mitä Luoja tekisi tai mitä luonto ei tekisi.
Monet Darwinin paraatiesimerkit eliöiden levittäytymisestä erilaisille maantieteellisille alueille, ja tästä johtuvalle evolutiiviselle muutokselle, ovat kuitenkin melko mitättömiä. Tästä näkökulmasta on ymmärrettävissä, kuinka luonnon valinta voi saada heimosta (luodusta lajityypistä) vaikkapa uuden alalajin ja tämä epigeneettinen sopeutumismuuntelu on tuttu asia aikaansa seuraaville nykybiologeille (Katso: Epigeneettinen informaatio – ja kadonnut evoluutio).
Klassinen sudenkuoppa
Lajien synty – kirjasta saa turhaan hakea vaihtoehtojen syvällistä pohdintaa. Darwinin teoria selittää sopeutumismuuntelun, mutta nykyään tiedämme, että tämä nopea muuntelun mahdollisuus on jo luomisessa ennakoivasti ohjelmoitu epigeneettiseen informaatioon, sillä uusdarvinistinen mutaatio-luonnonvalinta -mekanismikin olisi aivan liian hidas pitämään eliöt hengissä nopeasti muuttuvissa luonnonoloissa! Darwinin tarjoama ”ainoa oikea” selitys on tuhoon tuomittu, kuten selviää pian julkaistavasta kirjastamme Game over, Darwin – The Revolution in Origins Sciences. Darwin putosi sudenkuoppaan markkinoimalla omia väitteitään ainoana oikeana selityksenä.
Darwinin laajempi tavoite
Darwinin ongelma luomisnäkemyksen kanssa on, että hän ei kykene osoittamaan niitä kiistattomasti vääriksi tai mahdottomiksi; hänen näkökulmastaan epätieteellisiksi. Tämä paljastaa Darwinin laajemman tavoitteen. Hän haluaa Lajien synty – kirjassaan tuhota luomisnäkemyksen ja laittaa Raamatussa ilmoitetun historian kulun tilalle ”luonnonhistorian”, joka olisi tieteellinen, uusi peruskallio maailman elämästä, jonka luonnon lait olisivat luoneet. Darwin ei kuitenkaan näytä huomanneen, että hänen väitteensä, jonka mukaan ”Jumala ei tekisi sitä näin”, oli todellisuudessa teologinen, ja tästä johtuen hänen oma argumenttinsa ei näin ollen ollut erityisen tieteellinen. Darwin oli varmasti tietoinen, että hänen väitteensä olisivat varmemmalla pohjalla, jos hän pystyisi tuottamaan kokemusperäisen tieteen avulla oikeaksi todistettua aineistoa. Sitä ei ollut Darwinin aikana ja vielä vähemmän nyt. Tieteellinen menetelmä päinvastoin osoittaa alkuperätieteen prosessifilosofiseksi narratiiviksi, jonka motiivina on ateismin ylläpitäminen.
LÄHDE: Darwin’s “God Wouldn’t Do It This Way” Argument
Artikkelin lähde: Luominen.fi/Pekan blogi/Pekka Reinikainen 10.06.2024
PEKKA REINIKAINEN, LL, tietokirjailija Pekka Reinikainen on valmistunut lääkäriksi Ranskan Montpellierissä ja toiminut käytännön lääkärinä yli 40 vuotta sekä yli 10 vuotta kuntoutuslääkärinä ja koululääkärinä. Reinikainen on toiminut kolme kautta Lääkäriliiton valtuuskunnassa ja useissa valiokunnissa sekä Kunnallislääkärit ry:n hallituksessa, Helsingin aluelääkäriyhdistyksen puheenjohtajana sekä Suomen kristillisen lääkäriseuran puheenjohtajana. Hän on myös Viron kristillisen lääkäriseuran kunniajäsen. Hän on toiminut 10 vuotta sosiaalilautakunnan, 20 vuotta Helsingin kaupunginvaltuuston ja Valtioneuvoston päihde- ja raittiusasiain neuvottelukunnan jäsenenä sekä kirkolliskokouksen jäsenenä 16 vuotta.
Tahdotko antaa palautetta blogista? Lähetä meille sähköpostia osoitteeseen blogipalaute@luominen.fi.
Blogien kirjoittajat vastaavat itse blogiensa sisällöstä. Blogitekstit ovat kirjoittajiensa mielipiteitä eivätkä välttämättä vastaa Luominen ry:n, yhdistyksen hallituksen tai hallituksen jäsenten näkemyksiä.