Käteinen on myös ainoa todella anonyymi maksuväline, kirjoittaa toimittaja Tuomas Kangasniemi.
Sähköisen maksuliikenteen kehittäminen ja varhainen vakiintuminen on kiistattomasti yksi Suomen suurista teknologisista menestystarinoista, joka on auttanut kotimaamme kilpailukykyä.
Vanhoista tekniikoista luopuminen on kuitenkin monitahoisempi kysymys kuin uuden kehittäminen. Vanhan käyttäminen rinnan uuden kanssa antaa joskus etuja, jotka uusilta tekniikoilta puuttuvat.
Maksuliikenteessä paras esimerkki tästä on käteinen raha. Suomessa ja muissa Pohjoismaissa käteisellä on vanhahtava imago, ja siitä puhutaan enemmän kielteiseen kuin myönteiseen sävyyn: rahanpesuriski, tautiriski, aiheuttaa oheiskuluja.
Käteisen olemassaolo kuitenkin parantaa huoltovarmuutta, koska se toimii varajärjestelmänä tietoliikennekatkosten tapauksessa. Suuren mittakaavan häiriöiltä ja kriiseiltä on toistaiseksi vältytty, mutta kun sähköisiä järjestelmiä tullaan käyttämään hamaan tulevaisuuteen, joskus ongelmapäivä koittaa.
Alkuvuonna 2018 tästä näkökulmasta muistutti jopa Ruotsin Keskuspankin pääjohtaja Stefan Ingves.
Käteinen on myös ainoa todella anonyymi maksuväline. Suomessa tätä näkökulmaa ei pidetä kovin keskeisenä, ja argumentin esittäjä saattaa joutua jopa puolustelemaan itseään.
Keski-Euroopassa asia voidaan nähdä toisin. Esimerkiksi Itävallassa suuret puolueet vaativat edellisten vaalien alla yhteistuumin käteismaksuoikeuden kirjaamista maan lakiin. Perusteena käytettiin yksityisyyttä.
Osin samoin perustein voidaan puhua sen puolesta, että verkkopankkien perinteiset tunnistautumisvälineet eli tunnuslukulista tai -laite pitäisi pitää käytössä mobiilisovellusten rinnalla. Koko maksuinfrastruktuuria ei kannata rakentaa yhden teknisen ratkaisun varaan.
LUE MYÖS:
LÄHDE: Tekniikka&Talous/Tuomas Kangasniemi 28.10.2020