Koronavirus, globalismi ja pedon merkki -kirjassa tarjoan perustellun ja kokonaisvaltaisen ison kuvan koronaviruspandemian laajemmista asiayhteyksistä. Lähden liikkeelle siitä, että koronaviruksen leviäminen ja tähän reagointi on väistämättä haastanut niin sanotun globalisaation ja globalismin perustavia edellytyksiä. Näitä on viime vuosien valtavirtaisessa julkisuudessa pidetty itsestään selvinä ja muuttumattomina todellisuuksina.
Nyt koronavirus kuitenkin on, joidenkin mielestä yllättäen, haastanut monet poliittisesti korrektilla tavalla itsestään selvät uskomukset. Koronavirus on osoittanut, että kansalliskonservatiiviset käsitykset ovat sittenkin varsin realistisia ja elämän suojelemisen kannalta parempia kuin avointen rajojen globalismia edustavat liberaaliuskomukset.
Yllä olevan perusteltuani etenen sen osoittamiseen, että globalismiin sitoutuneet eivät kuitenkaan lainkaan halua luopua omista uskomuksistaan eivätkä niiden voimallisesta edistämisestä. Tuon esiin sen, että globalistit pyrkivät, kärsimistään takaiskuista huolimatta, käyttämään hyväkseen koronaviruspandemian tarjoamia mahdollisuuksia oman maailmankatsomuksensa ja esimerkiksi sen mukaisen valvontateknologian soveltamisen maailmanlaajaksi edistämiseksi. Muistutan, että globalistisilla hankkeilla on pitkä ja täysin julkinen historiansa, jonka tunteminen valottaa hyödyllisellä tavalla tämän päivän koronapandemiaa ja siihen liittyviä erilaisia seikkoja.
Korostan sitä, että edellä mainittu koronaviruspandemian varjolla tapahtuva globalistinen vastaisku tapahtuu nimenomaan kommunistisen Kiinan johdolla. Kommunistinen Kiina sekä sen teknologistaloudellisen ja sotilaallisen voiman huima kasvu viime vuosikymmeninä on globaali tekijä, jota ei voi jättää ottamatta lukuun.
Niin kutsutuilla läntisillä globalisteilla on omat maailmanlaajat tulevaisuudenvisionsa maailmanhallituksineen. Mutta niin on myös kommunistisella ja yhä enemmän teknofuturistisella Kiinallakin. Itse asiassa Kiinan globalistinen visio on omintakeisesti kiinalainen ja vieläpä varhaisempaa perua kuin läntiset globalismin versiot.
Harva ymmärtää tai on huomannut panna merkille, että sekä läntiset globalistit että kommunistiset kiinalaiset globalistit ovat pitkään toimineet eri tasoisessa yhteistyössä eri aloilla. Tämä tosiasia on sitäkin merkityksellisempi, kun on osoittautunut, että tämänhetkisen koronapandemian tausta on sekä kiinalainen että globalistinen.
Perustelen kirjassani, että koronavirus pääsi irti Kiinan viruslaboratoriosta Wuhanissa. Tämä näkemys on nyttemmin kaiken aikaa vahvistunut, kun sekä USA:n että niin kutsuttujen Five Eyes -valtioiden eli USA:n, Kanadan, Ison-Britannian, Australian ja Uuden-Seelannin tiedustelupalvelut ovat päätyneet pitämään virusvuotoa varteen otettavana ja vakavan mahdollisena selityksenä koronapandemian liikkeellelähdölle.
Korostan, että laboratoriovuotoselityksellä ei ole ollut eikä ole mitään tekemistä minkäänlaisten salaliittoteorioiden kanssa. Tämän osoittaa jo sekin, että kyseinen selitys on nyttemmin noussut esiin yhä vahvemmin valtavirtamediassakin – joka vielä joitakin viikkoja sitten leimasi vuotoselityksen kategorisesti salaliittoväitteeksi – asiallisten vaihtoehtojen joukkoon lukeutuvana mahdollisuutena.
Ylipäätään en ole tässä kirjassa kiinnostunut minkäänlaisista salaisista liitoista enkä sellaisiin liittyvistä teorioista. Yhtä hyvin Kiinan globalistiset hegemoniapyrkimykset kuin Trilateraalista komissiota edustavien läntisten globalistien ideologia, tavoitteenasettelut väestökontrollihankkeineen ja taloudellispoliittinen kyky ja vaikutusvalta toteuttaa pyrkimyksiään ovat täysin julkisesti dokumentoitavissa ja keskusteltavissa.
Kommunistinen Kiina, trilateralistit, globalistimiljardöörit tai transhumanistit teknofuturistisine tekoälyvisioineen eivät – joidenkin mielestä onneksi, toisten mielestä harmillisesti – vertaudu millään tavalla niin kutsuttuihin liskoihmisiin. Se liskoihmissalaliittogenre, johon esimerkiksi viitataan sinänsä mielenkiintoisessa Ylen 5.4.2020 päivätyssä ”Kaiken takana ovat taas liskoihmiset – Miksi korona kiehtoo salaliittoteoreetikoita ja miksi villeimpiinkin salaliittoihin uskotaan?” -artikkelissa, ei liity mitenkään tämän kirjan mielenmaisemaan eikä aihepiiriin.
Kuten todettu, joiltakin saan tämän liittymättömyyden perusteella kiitosta, joiltakin toisilta nuhteita näkökyvyn ja uskalluksen puutteesta.
Niin tai näin, kirjaani kannattaa arvioida juuri niiden perusteiden ja lähdeviitteiden pohjalta, joita itse esitän, ei sen mukaan, mitä jotkut toiset joissakin muissa asiayhteyksissä nyt käsillä oleviin teemoihin liittävät. Artikkeli- ja kirjallisuusviitteeni eivät ole millään tavalla salaisia, vaan julkisia ja kenen hyvänsä tarkistettavissa olevia.
Joka tapauksessa on niin, että tämänhetkisen koronapandemian tausta on sekä kiinalainen että globalistinen. Koronapandemian synty liittyy niin kutsuttuun Gain of Function -virustutkimukseen, jota on harjoitettu niin USA:ssa kuin Kiinassa ja Euroopassa. Tämän kaltaisella tutkimuksella on asiayhteytensä teknofuturismiin yleensä kuten 5G- ja 6G-teknologian kehittämiseen sekä transhumanismiin.
On selvää, että kun siirrytään käsittelemään teknofuturistisia teemoja ja transhumanistista utopismia, on otettava tarkasteluun myös ihmiskäsitys ja historianfilosofiset näkökulmat. Joissakin kristillisissä piireissä koronaviruspandemia on kirvoittanut suurta mielenkiintoa Raamatun Ilmestyskirjassa mainittua pedon merkkiä kohtaan erilaisine mikrosirupohdintoineen. Tästä syystä on perusteltua ottaa kantaa näihin asioihin siitä näkökulmasta, joka avautuu kristillisen eskatologian eli viimeisiä tapahtumia käsittelevän dogmatiikan pääkohdan mukaisista antikristusta ja pedon merkkiä koskevista linjauksista.
Käsittelen kirjani loppupuolella kristillistä ihmiskäsitystä, hyvän ja pahan ongelmatiikkaa sekä raamatullisen historianfilosofian ja pelastushistorian suuria raamattuteologisia linjauksia.
Viimeisessä luvussa esitän sen kristillisen perusnäkemyksen eskatologisten tapahtumien pääkohdista, antikristuksesta ja pedon merkistä, joka paitsi edustaa omaa henkilökohtaista näkemystäni myös valtavirtaisen augustinolaista ymmärrystä eskatologiasta, Ilmestyskirjan luvun 20 mukaan jäsennettynä.
Esittämäni eskatologiset päälinjat ja käsitys antikristuksesta ovat olleet valtavirtaisia kristillisen teologian näkemyksiä kirkkoisä Augustinuksen linjauksista keskiajalle Tuomas Akvinolaisen näkemyksiin asti.
Niidenkin kirkkoisien, jotka elivät ennen Augustinusta ja joiden käsitys tuhatvuotisesta valtakunnasta poikkesi Augustinuksen käsityksestä, ymmärrys antikristuksesta oli pitkälti samanlainen kuin tässä kirjassa esittämäni. Esitettyä näkemystä antikristuksesta voidaan näin ollen pitää valtavirtaisen klassisena ja historiallisena kristillisenä näkemyksenä. Näkemys edustaa varsin perinteistä ja yleiskristillistä tulkintavaihtoehtoa antikristuksesta ja pedon merkistä.
Tarkoitukseni ei kirjani viimeisessä luvussa ole tarjota kaikenkattavaa eskatologian esitystä eikä ottaa sen paremmin puolustelevaa kuin kriittistäkään kantaa erilaisiin eskatologisiin koulukuntiin ja niiden raamatuntulkinnallisiin vahvuuksiin tai heikkouksiin.
Raamattua Jumalan erehtymättömänä Sanana pitävän kristikunnan keskuudessa esiintyvien erilaisten koulukuntien edustajat pyrkivät vilpittömästi olemaan uskollisia Jumalan Sanan arvovaltaiselle opetukselle eskatologisia kysymyksiä tarkasteltaessa. Tätä pyrkimystä on syytä kunnioittaa.
Kirjani viimeistä lukua lukiessa voi samalla lukea ja tarkastella sitä, mitä sanovat antikristuksesta ja pedon merkistä esimerkiksi tohtori Siegbert W. Becker Kaukainen voittolaulu: Ilmestyskirjan selitys -teoksessaan (Concordia, 1999) ja tohtori Mark Hitchcock teoksissaan Antikristus (Kuva ja Sana, 2012) ja Eurot pois – Siru tulee (Kuva ja Sana, 2012). Lukemalla näitä teoksia rinnakkain sen kanssa, mitä itse kirjoitan kirjani viimeisessä luvussa, käy ilmi seuraavaa.
Koulukuntien välillä on joitakin tulkinnallisia ja eskatologiseen kronologiaan liittyviä eroja. Mutta pääkohdissa, joista keskeisin on luovuttamaton totuus Herran Jeesuksen Kristuksen historiallisesta ja ruumiillisesta toisesta tulemuksesta tuomitsemaan eläviä ja kuolleita, vallitsee horjumaton ja veljellinen yksimielisyys kaikkialla siellä, missä uskotaan konservatiivisesti Raamattuun Jumalan erehtymättömänä Sanana ja Apostoliseen uskontunnustukseen kristillisenä perustunnustuksena.
Uusin kirjani Koronavirus, globalismi ja pedon merkki (Kuva ja Sana, 2020) ilmestyy pian.
Patmos-blogilla kirjoittavat sitoutuvat Apostoliseen uskontunnustukseen. Muilta osin blogistien esittämät näkemykset ovat heidän omiaan, eivätkä välttämättä edusta Patmos Lähetyssäätiön kantaa.
LÄHDE: Patmos blogi/Juha Ahvio 27.05.2020
Kirjaesittely on ilmainen mainos. Taakkatoimitus