”Sano EI Natolle”. Tuijotin tietokoneen näytölle ilmestyneitä verenpunaisia kirjaimia. Erehtymisen vaaraa ei ollut, sillä alapuolella oli sama englanniksi: ”Say no to Nato”. Mihin ruotsi oli unohtunut, ajattelin hölmistyneenä.
Tämän piti olla Ylen uutissivu, jonka avasin vanhan rutiinin mukaisesti aamulla ensimmäiseksi. Mutta tänä aamuna uutisia ei ollut, paitsi yksi: Suomi oli joutunut kyberhyökkäyksen kohteeksi.
Pahaa aavistellen kirjoitin uuden osoitteen. Kuten arvelinkin, Maikkarin uutissivuilla oli sama Nato-vastainen iskulause. Hesarin sivut eivät vastanneet lainkaan, palvelin oli alhaalla.
Sydämen tykytys vaihtui tuskanhieksi. Aamutelevisio! Sieltä saisi varmaan lisätietoa tapahtuneesta. Oliko isku kohdistunut vain nettisivuihin, vai olivatko panssarit vyöryneet yöllä rajan yli?
Televisiosta ei ollut apua. Sekä Ylen että Maikkarin aamuohjelmien paikalla pyöri vain vanhoja mustavalkoisia uutispätkiä, joissa Kekkonen hymyili Neuvostoliiton johdon kanssa yya-hengessä. Joku oli kaapannut myös Yle Areenan palvelimet.
Älypuhelinkin mykistyi, kun tukiasemien akut ehtyivät helmikuun pakkasilla.
Suomalaiset uutispalvelut oli vaiennettu, mutta sosiaalinen media lauloi sitäkin kiivaammin. Twitteriin tulvi viestejä, joissa koko hyökkäystä väitettiin Naton false flag -operaatioksi.
Aiemmin tuntemattomat trollitilit muistuttivat, että Nato oli vain jatkanut laajentumistaan, vaikka Varsovan liitto ajettiin Neuvostoliiton hajotessa alas. Nato oli hyökännyt aseellisesti Irakiin ja Afganistaniin. Muutama kansanedustaja vaati, että Suomen pitää välittömästi luopua Nato-optiostaan, jota ei koskaan edes ollutkaan.
Päivästä tuli ankea. Etätyöt sai unohtaa, sillä aamupäivällä nettiyhteydet alkoivat pätkiä. Puoli Suomea pimentänyt sähkökatko alkoi tasan kello 12. Läppäri toimi kyllä akun varassa, mutta wifi-reitittimen sammuttua pilveen ei päässyt, eikä omalla levyllä ollut kuin vanhoja dokumentteja.
Parin tunnin päästä älypuhelinkin mykistyi, sillä tukiasemien akut ehtyivät. Helmikuun pakkasilla tilanne alkoi kriisiytyä nopeasti.
Onneksi tasan kello 16 tapahtui ihme. Sähköt räpsähtivät päälle ja lämpö alkoi palata. Nettikin heräsi. Tuntuipa hyvältä nähdä taas oikeita uutisia! Ei yhtään haitannut, että varmuuskopioilta palautettu sisältö oli vanhaa. Uusia uutisia alkoi ilmestyä yksi kerrallaan, kun toimittajat pääsivät taas työhön.
Iltauutisissa oli vain yksi aihe. Varmaan ensimmäinen uutislähetys kahteen vuoteen, jossa ei mainittu sanallakaan koronaa.
Venäjä kiisti tietenkin kaiken ja tarjosi apuaan suomalaisviranomaisille hyökkääjän selvittämiseksi.
Edellä kuvatut tapahtumat ovat onneksi fiktiota. Ne voisivat kuitenkin olla suomalainen versio siitä, mitä tapahtui Ukrainassa tammikuun puolivälissä. Miten toimisimme vastaavassa tilanteessa?
Ensimmäiseksi pitää reagoida akuuttiin tilanteeseen. Kenellä on kanttia kommentoida kansainväliselle medialle kyberhyökkäystä, jonka tekijä on helppo arvata, mutta josta ei ainakaan heti ole pitäviä todisteita? Onko asia pääministerin vai armeijan ylipäällikön vastuulla?
Seuraava vaihe on vahinkojen arviointi ja korjaus. Saadaanko it-osaajat ja tietoturvayhtiöt mobilisoitua liikkeelle, jos tulipaloja on joka puolella ja viestiyhteydet pätkivät?
Jos tilanne pitkittyy, tarvitaan vastaisku. Kuka päättää Suomen vastatoimista ja millaisia ne voisivat olla?
Kyberhyökkäykset ovat halpoja toteuttaa ja niillä on suuri julkisuusarvo. Välittömät vaikutukset jäävät kuitenkin lyhytaikaisiksi. Ukraina sai nettipalvelut kuntoon muutamassa vuorokaudessa, Suomen pitäisi pystyä vielä parempaan.
Pahimmat vaikutukset olisivat psykologisia ja siten pitkävaikutteisia. Esimerkkiä saa koronasta, jonka pitkittyminen on jakanut kansaa ja lisännyt epäluottamusta viranomaisia kohtaan. Juuri se olisi hyökkääjän tavoitekin.
Kyberuhkien suhteen tilanne on uusi, joten avoimia kysymyksiä on paljon. Koronasta saadut kokemukset herättävät kuitenkin toivoa. Vaikka virus yllätti suomalaiset yritykset housut kintuissa, hätätilanteessa kaikki pystyivät muuttamaan arjen rutiineja hyvinkin nopeasti.
Korona-aika on uusi normaali. Niin ovat myös kyberoperaatiot. Paras puolustus on huolehtia asioista niin hyvin, ettei kyberhyökkäyksen anneta onnistua.
LÄHDE: TIVI/blogi/Petteri Järvinen 04.02.2022
