Taakka tiedonjakosivusto – seuraa aikamme ilmiöitä

Kyberuhkien perusopas

Petteri Järvisen Kyberuhkien perusopas: ”Tietoturva ei ole vain teknologiaa, vaan se hyödyntää ihmisten välisiä verkostoja – hyvässä ja pahassa”

LÄHDE: Tekniikka&Talous/Tero Lehto 30.09.2018
Artikkeliin liittyvä kuva
Koetko pudonneesi kelkasta tietoverkkojen tietoturvauhkissa ja niiden torjunnasta? Tietokirjailija Petteri Järvisen tuore teos tarjoaa tiiviin katsauksen tavallisia ihmisiä, yrityksiä ja yhteiskuntaa vastaan kohdistuviin uhkiin. Teos lähestyy tietoturvan uhkia kaukaa ja laajalla näkökulmalla, sillä käsitellyksi tulevat niin Iranin ydinlaitoksiin suunnattu Stuxnet-mato kuin Malaysia Airlines -lentoyhtiön alas ammuttu lento MH370. Järvinen selvittää muun muassa Ruotsin tiedustelulakia, ja sitä, miten sen on Suomessakin moni ymmärtänyt väärin. Samalla käsitellään myös Suomessa valmisteilla olevaa tiedustelulainsäädäntöä. Teos ei tuo uusia paljastuksia kyberuhkista tai tiedustelusta, mutta kokoaa yhteen viime vuosien tapahtumat.
[HUOM! Ilmainen mainos!]

Kyberuhkia ja somesotaa

Petteri Järvinen, Docendo 2018. 300 sivua, 34,90 euroa. Kenelle: Yhteiskunnan ­kehityksestä ja riskeistä ­kiinnostuneille + Hyvää: Laaja katsaus kyberuhkien politiikkaan ja teknologiaan – Huonoa: Näkökulma ­painottuu historiaan
Politiikkaan kytkeytyvät esimerkit avaavat sitä, ettei tietoturva ole vain teknologiaa, vaan hyödyntää usein ihmisten välisiä sosiaalisia verkostoja, hyvässä ja pahassa. Käytännöllisintä sisältöä ovat vinkit tietoturvan ja verkkoköyttäytymisen parantamiseen, eli esimerkiksi laitteiden suojaamiseen matkustaessa. Nämä ovat hyvä tarkistuslista sellaiselle, joka ei joudu työssään muuten pohtimaan tietoturvan kysymyksiä. Järvinen pohtii teoksessaan myös yhteiskunnan iskunkestävyyttä energian ja teollisuuden uhkien kannalta, ja miten uhkaavista tilanteista on tiedotettu, tai voisi kenties tiedottaa paremmin kansalaisille. Tietoliikennettä ja -tekniikkaa on paikoin, mutta suurin osa teoksesta ei vaadi erityistä tietoteknistä ymmärrystä.   Varsinaisten tietoturvauhkien lisäksi Järvinen antaa oman näkemyksensä siitä, mitä valeuutiset ovat ja miten niitä voi tunnistaa. Teksti on sujuvaa ja helppolukuista, mutta oppikirjamaisen tylsää. Teoksen tuoreinta antia on viimeinen eli 13. kappale, joka käsittelee tulevaisuuteen katsoen muun muassa tekoälyn kehityksen riskejä. Tästä olisi mieluusti lukenut paljon enemmänkin.