Ne, jotka tuntevat Yhdysvaltain hallinnon toimintaa, ovat selvittäneet, mistä johtuu sen ulkopoliittinen harhautuminen Venäjän vastaisessa sodassa, jota se käy aseellisesti Ukrainassa käyttäen siihen Kiovan hallitusta välikappaleenaan. Toistaiseksi vasta Ukrainassa.
Miksi se ei muuta toimintalinjaansa, vaikka se on ristiriidassa tosiasioiden kanssa ja on johtamassa paitsi Ukrainan, myös Yhdysvaltain ja länsimaiden kannalta syvenevään sotilaalliseen, taloudelliseen ja poliittiseen katastrofiin?
Poliittisen korrektiuden korruptoiva vaikutus
Perusongelma on siinä, että ne, jotka ovat valikoituneet hallintohierarkian huipulle, ovat siellä sen takia, että he ovat osoittautuneet niin sanotusti poliittisesti korrekteiksi.
Sen sijaan, että he ilmoittaisivat epämiellyttäviä tosiasioita ja vaarantaisivat uransa ja menettäisivät asemansa, he kertovat asioita, jotka vahvistavat olemassa olevaa käsitystä vaikka se ei perustu tosiasioihin.
Malli on pohjimmiltaan sama kuin klassikkosadussa kuninkaan uusista vaatteista.
Asioiden poliittisen ja ideologisen moralisoimisen vaikutus
Toinen ongelma on siinä, että tärkeät ulkopoliittiset kysymykset on poliittisesti ja ideologisesti moralisoitu. Niitä ei kyetä tarkastelemaan realistisesti sen mukaan, miten asiat todellisuudessa ovat ja menevät, vaan idealistisesti sen mukaan, miten niiden toivottaisiin olevan ja etenevän.
Poliittinen ja ideologinen moralisoiminen ovat menneet niin pitkälle, että niitä, jotka esittävät toiveisiin sopimattomia tosiasioita ja osoittavat omaksutun toimintalinjan perustuvan virheellisiin käsityksiin todellisuudesta ja johtavan sen takia katastrofiin, ei ainoastaan yritetä vaientaa.
Tämän lisäksi ”toisinajattelijat” marginalisoidaan leimaamalla heitä joko vajaaälyisiksi tai oppimattomaksi ”salaliittoteoreetikoiksi” tai vaarallisiksi ”disinformaation levittäjiksi”, ”vihollisen kätyreiksi” tai muuten ”pahoiksi” sekä käytännössä suljetaan yhteisön ulkopuolelle.
Itsessä, omassa toiminnassa ja etenkään sen perusteissa ei sen sijaan nähdä mitään vikaa. ”Pahuus” projisoidaan muihin. Vika on muissa, jotka ovat niitä ”pahoja”. Omia käsityksiä ei sen takia kyetä edes kyseenalaistamaan, kuten tapahtuu rationaalisessa ja tervejärkisessä päätöksenteossa. Sama harhautumisen logiikka etenee länsimaissa monen kohdalla jopa yksilötasolle asti.
Ratkaisevaa on yhteiskunnan kannalta kuitenkin se, että poliittinen johto on tällä tavoin tehokkaasti bunkkeroinut itsensä sellaisten muurien sisäpuolelle, joka on irti reaalitodellisuudesta.
Valtamedian tehtävästään luopumisen vaikutus
Etenevän joukkoviestinnällisen mediamullistuksen seurauksena murenevasta asemastaan kiinnipitävä institutionalisoitunut valtamedia on käytännössä liittoutunut hallinnon kanssa. Se ei sen takia toteuta päätehtäväänsä, mikä julkisesta vallasta riippumattomalle joukkoviestinnälle länsimaisessa kansanvallassa kuuluu.
Venäjää vastaa käytävässä sodassa se on nyt valjastettu myös sotapropagandan levittämiseen, mikä entisestään vahvistaa harhaa. Sillä myös estetään terveen kansanvaltaisen muutoksen mahdollisuus.
Tämä ei tarkoita, ettei julkisuudessa olisi runsaastikin tosiasioihin perustuvaa tietoa, josta voi halutessaan selvittää, mikä on totta ja mikä ei. Kysymys on siitä, että tätä olennaista tietoa on mainituista syistä johtuen käytännössä mahdoton saada valtamedian kautta.
Poliittinen järjestelmä poikkeaa tässä suhteessa merkittävästi siitä, millainen se oli Vietnamin sodan ja jossain määrin vielä Irakin sodan aikana. Yhdysvallat ja muut länsimaat olivat etenkin kylmän sodan aikana moniarvoisia ja sananvapaus toteutui pitkälti myös käytännössä.
Globalisaatiokehityksen vaikutus näkyy muissakin kysymyksissä
Kylmän sodan päättymisen jälkeinen yhdenmukaistava kehitys on toteutunut muissa länsimaissa kenties Yhdysvaltoja voimakkaammin sekä erityisesti vähäväkisessä ja ahdasmielisessä Suomessa. Suomeen ei tunnetusti ole tosin usein aiemminkaan mahtunut kuin yksi ”Totuus” kerrallaan.
Harhautuminen ei rajaudu ainoastaan Ukrainassa nyt aseellisesti Venäjää vastaan käytävään sotaan. Se koskee yhtä lailla muitakin merkittäviä kysymyksiä, jotka ohjaavat erityisesti länsimaiden toimintaa. Näistä tunnetuimmat liittyvät ilmasto-, korona-, gender- ja maahanmuuttopolitiikkaan.
Tilannetta erityisesti länsimaissa pahentaa kylmän sodan päättymisen jälkeen ja etenkin 2010-luvulla nopeutunut niin sanottu integraatio- ja globalisaatiokehitys. Juuri se on merkittävällä tavalla yhdenmukaistanut länsimaisia yhteiskuntia tai ainakin niiden institutionaalisia ylärakenteita.
Se on pitkälti hävittänyt niistä perinteiseen länsimaiseen kansanvaltaan kuuluvan pluralismin ja moniarvoisuuden sekä avoimen julkisen keskustelun. Vaihtoehtoja ei ole.
Koska logiikka on näin synkkä, mahdollisuudet sille, että toimintalinja voisi muuttua ennen kuin on liian myöhäistä, näyttävät heikoilta. Sen takia näemme traagisen kehityksen, jossa toinen tuhoisa ratkaisu seuraa toistaan.
Sodan laajentuminen uhkaa yhteiskunnan olemassaoloa ja ihmiselämää
Pahimmassa tapauksessa tämä harhautumisen logiikka johtaa Ukrainan sodan laajenemiseen ja suurvaltojen väliseen suoraan aseelliseen yhteenottoon sekä sen seurauksena ydintuhoon, jossa ei ole voittajia. Kaikki toimet, joita Yhdysvallat liittolaisineen on Kiovan hallituksen kautta käymässään sodassa tehnyt, ilmentävät eskaloitumisen logiikkaa.
Nyt myös Suomi on alistettu osaksi Venäjää vastaan käytävää sotaa. Suomalaiset ovat seuraavina vuorossa, jos konflikti Ukrainassa laajentuu avoimesti suurvaltojen väliseksi. Sotaa Venäjää vastaan ei mitenkään ole mahdollista voittaa – ei edes Yhdysvaltain ja Naton tuella.
Ilmasto-, korona-, gender- ja maahanmuuttopolitiikassa tapahtunut harhautuminen tuhoisine seurauksineenkaan eivät ole mitään verrattuna siihen, mihin yhä tuhoisammaksi käyvän aseellisen konfliktin jatkuva eskaloiminen johtaa.
Petteri Hiienkoski
Samasta aihepiiristä:
”Pelinappulana Bidenin ulkopolitiikassa” OM Blogi: Petteri Hiienkoski, ma 01.05.2023.
”Biden häviämässä sodan Venäjää vastaan Ukrainassa” OM Blogi: Petteri Hiienkoski, pe 28.04.2023.
”Miksi NATO-jäsenyys vaarantaa Suomen turvallisuuden?” OM Blogi: Petteri Hiienkoski, pe 14.04.2023.
”Miksi Yhdysvallat haluaa Suomen ja Ruotsin Natoon?” OM Blogi: Petteri Hiienkoski, pe 20.05.2022.
”Suurvaltapoliittinen peilikuva Ukrainan kriisille” OM Blogi: Petteri Hiienkoski, su 01.05.2022.
LÄHDE: Oikeamedia.com/blogi/Petteri Hiienkoski 26.05.2023