Maailman vesikapasiteetin ongelmat — Taakka tiedonjakosivusto

Maailman vesikapasiteettia uhkaa hidas mutta hälyttävä ongelma – Takkiin 30 000000 000000 litraa vuodessa, eikä helppoja ratkaisuja ole

Tekoaltaiden pohjaan saostuu maa-aineksia, jotka varastavat joka vuosi kapasiteetista noin 0,5 % lisää.

Maailman tekojärvien vesikapasiteetti näivettyy, kun jokiveden mukana altaiden pohjaan kerrostuu hiekkaa, liejua ja muita sedimenttejä. Tästä hitaasti mutta vääjäämättömästi etenevästä uhasta varoitetaan YK:n rahoittamassa uudessa tutkimuksessa.

Tulosten mukaan jo nyt 13–19 prosenttia maailman tekoaltaiden yhteenlasketusta alkuperäisestä kapasiteetista on menetetty. Vuoteen 2050 mennessä tappiota kertyy noin kymmenen prosenttiyksikköä lisää, 23–28 prosenttiin asti.

Niinpä yhtä vuotta kohti menetetään noin 0,5 prosenttia kapasiteetista. 6 300 kuutiokilometrin globaalista kokonaistilavuudesta se tekee reilut 30 kuutiokilometriä eli 30 000 miljardia litraa vuodessa, eli melko tarkkaan kuutiometrin sekunnissa.

Koko 23–28 prosentin tappio käytettävissä olevassa vesitilavuudessa ylittää Kiinan, Intian ja Indonesian yhteenlasketun veden kulutuksen, lehdistötiedotteessa huomautetaan.

Vesikapasiteetin hupeneminen haastaa niin keinokastelua, juoma- ja talousveden saantia ja vesivoimaa, huomauttaa tutkimukseen osallistunut Duminda Perera. Hän katsoo ongelman olevan hitaasta ja kroonisesta luonteestaan huolimatta ”hälyttävä”.

Lue myös:

Vesisähköönkin liittyy riskejä talvella – Fortum: ”Vettä ei ole tullut syyssateiden myötä riittävästi”

Arkeologinen sensaatio: Järven pohjasta paljastui odottamatta 3400 vuotta vanha kaupunki muinaisesta imperiumista – Tältä se näyttää

Eri maiden tilanteet poikkeavat toisistaan. Tutkijoiden mukaan vakavimmat kapasiteettitappiot ovat edessä Britanniassa, Panamassa, Irlannissa, Japanissa ja Seychelleillä, missä 35–50 prosenttia alkuperäisestä kapasiteetista on menetetty 2050 mennessä.

Kehityksen torjumiseksi on olemassa ratkaisuja, mutta ei yhtäkään helppoa. Ruoppaus maksaa ja on vaikutukseltaan tilapäinen. Sedimenttien huuhtelu tulisi tutkijoiden mukaan edullisemmaksi, mutta se voi aiheuttaa ympäristöhaittoja alavirralla. Padon korottaminen ei sekään ole ongelmatonta.

Myöskään uudet rakenteilla olevat patohankkeet eivät riitä kattamaan tappiota, eikä monissa maissa uusia patoja ole edes mahdollista rakentaa.

**Suomessa.** Isohaaran voimalaitos Kemijoessa keväällä 2015. Wikimedia Commons / ”RicHard-59” (CC-BY-SA 4.0)

Parhaana tekniikkana Perera pitääkin ohijuoksutusta erityisen sameavetisinä aikoina. Näin maa-ainesten saostumista pohjaan voitaisiin hidastaa 80–90 prosenttia. Tämä vaihtoehto johtaa kuitenkin mittaviin vesitappioihin, eikä sen avulla voida poistaa niitä sedimenttejä, jotka ovat kertyneet tähän mennessä.

Maa-ainesten varastaman vesitilavuuden arvioon sisältyy luonnollisesti epävarmuuksia. Tutkijat ovat arvioineet tappioiden alarajaksi 0,36 prosenttia vuosittain. Toisaalta eräiden aiempien tutkimusten mukaan sedimenttikertymä voisi nousta jopa yhteen prosenttiin per vuosi.

Tutkimustiedot koottiin 50 000 tekoaltaasta kaikkiaan 150 maassa. Mukaan otettiin kaikki altaat, joiden padon putouskorkeus ylittää 15 metriä, sekä putouskorkeuden 5–15 metriä väliltä ne, joissa on vettä ainakin 3 miljoonaa kuutiometriä. Toisin sanoen mukana ovat tekojärvet kaikkein suurimmista aina melko pieniin, mutta pois lukien kaikkein pienimmät.

Paitsi lehdistötiedotteessa, YK-tutkimuksesta on uutisoitu muun muassa The Guardian -lehdessä.