Ukrainan sodan jatkuessa neljättä viikkoa keskustelu Suomen Nato-jäsenyydestä käy kuumana. Gallupit ovat galluppeja, mutta jos kyselyissä 80% kantansa ilmaisseista kannattaa jäsenyyttä ja 20% vastustaa, vaaka on kallistunut voimakkaasti Naton puolelle. Toki Suomessa on edelleen varsinkin sosiaalisessa mediassa aktiivinen kuoro, joka puolustaa Venäjän toimintaa ja toistaa sen keksimiä satuja. Ukrainassa natsit riehuvat, ukrainassa murhataan venäjänkielisiä (jotka taistelevat raivokkaasti Venäjän hyökkäystä vastaan!) ym. Venäjän hyökkäykselle haetaan oikeutusta satojen vuosien takaisista historioista.
Venäjällä on voimassa ankara sensuuri ja kansalaisten mahdollisuus saada tietoja asioista on heikko. Se, että Suomessa joku hokee Putinin propagandaa, ei ole tuolla perusteltavissa. Ukrainalaisten siviilien joukkomurha on asia, josta jokainen tietää. Se on seurausta siitä, että Venäjän suureellisesti aloittama sotaretki on ajautunut kaaokseen Ukrainan sitkeän puolustuksen vuoksi. Kun noiden Putinin propagandan levittäjien touhua ihmettelee ja kutsuu heitä sillä nimityksellä mitä he ovat eli putinisteiksi, on seurauksena huuto ja närkästys.
Sitten on oma ryhmänsä lähinnä vasemmistolaiset akateemiset tahot, jotka käyvät keskustelua Nato-jäsenyyttä vastaan erilaisesta lähtökohdasta. Tällaisista henkilöistä voi mainita Erkki Tuomiojan (SDP) ja Heikki Patomäen (VAS). He eivät kiistä Putinin hyökkäystä ja rikoksia. Sillä tietenkin pyrkivät säilyttämään uskottavuuttaan. Heidän Naton-vastustamisensa on periaatteellista ja he vastustaisivat sitä joka tapauksessa. Tässä suhteessa heidänkin toimintansa varmaan miellyttää Putinia.
Suomella on itsenäinen puolustus ja uskon sen pystyvän varsin hyvin torjumaan Venäjän hyökkäyksen. Tapahtumat Ukrainassa ovat vahvistaneet tätä käsitystä. Ne myös vahvistavat sen, että hinta olisi kallis. Suuret määrät kaatuneita sotilaita ja kuolleita siviilejä sekä tuhottuja kaupunkeja.
Jos Suomi olisi Naton jäsen, se pääosin puolustautuisi silloinkin itsenäisesti. Mutta se saisi tukea Natolta esimerkiksi ilmapuolustuksen ja ohjustentorjunnan osalta. Tappiot olisivat olennaisesti pienempiä. Ja Naton jäsenmaahan ei Venäjä uskaltaisi hyökätä, Nato on aseellisesti ylivoimainen Venäjään verrattuna. Nato jäsenyyden suurin hyöty olisi se, että se estäisi Suomen joutumista sotaan. Tuo logiikka on siksi yksinkertainen ja selkeä, että Tuomiojan ja Patomäen kaltaiset vasemmistopoliitikot eivät sitä yritä kiistää.
Patomäki selitti kantaansa TV:n haastattelussa. Hänen tuossa haastattelussa / keskustelussa heittämistään kommenteista muutama havainto.
Ensiksi Patomäki kiistää Suomen valtiojohdon keskeisen tehtävän: Suomen turvallisuuden varmistamisen. Kun Suomen kannalta logiikka on selkeä, Patomäki julistaa, että pitää ajatella laajemmin. Hänen mukaansa Suomen Nato-jäsenyys provosoisi kriisiä ja Suomen liittyminen Natoon lisäisi ydinsodan vaaraa. Eli Suomen valtiojohto ei saisi ajatella Suomen turvallisuutta vaan sen pitäisi Venäjän ydinaseuhkailujen vuoksi uhrautua ja jättäytyä Venäjän siirtomaaksi / alusmaaksi. Patomäen mukaan maailma on lähellä ydinsotaa, Ukrainan sota on vaarassa kärjistyä Naton ja Venäjän väliseksi sodaksi.
Varmaan Suomen Nato-jäsenyyshakemuksen jättäminen Ukrainan sodan ollessa kuumimmillaan voi olla monimutkainen asia, mutta Suomessa asia on vasta keskusteluvaiheessa. Presidentti Niinistö ei katsonut Suomen Nato-jäsenyyden provosoivan kriisiä. Siinä suhteessa Patomäen pohdiskelut ovat hänen omia pohdintojaan. Venäjästähän ei ole Naton uhkaajaksi muuten kuin ydinaseilla ja Venäjälläkin tiedetään hyvin, että hekään eivät ole ydinsodan voittajia.
Patomäen mukaan Venäjän hyökkäykset johtuvat turvallisuuden puutteesta eivät imperialismista. Väite on kummallinen, koska Putin itse on julkisesti kertonut tavoitteistaan, jotka ovat puhtaasti isovenäläistä imperialismia. Venäläiseen propagandaan kuuluu syyttää hyökkäyksen uhria syylliseksi hyökkäykseen koska se muodostaa turvallisuusuhkan Venäjälle. Eihän esimerkiksi Ukraina mikään uhka Venäjälle ollut. Mutta Ukrainan liittyminen länteen olisi vienyt Venäjältä mahdollisuuden hallita Ukrainaa.
Läntisiä turvallisuuskoneistoja Patomäki tuntuu vastustavan periaatteellisesti. Jos kaikki EU:n jäsenet liittyisivät Natoon ja Natosta tehtäisiin EU:n turvallisuuskoneisto, se kuulemma loisi USA:n hegemonian. Jos taas EU rakentaisi oman puolustuksen, EU:sta tulisi suurvalta. Sekin olisi Patomäestä paha asia. Molemmissa tapauksissa Venäjällä olisi Euroopassa vastassaan peluri, joka on paljon sitä vahvempi ja häiritsisi Putinin julistamien imperialististen tavoitteiden saavuttamista.
Siispä Patomäen mielestä EU:n pitää jatkaa ”rauhanprojektina”. No Ukrainassa nähdään rauhanprojekti käytännössä. Venäjän intressejä nuo mielipiteet ainakin edistävät. Suomen Nato-jäsenyyden vastaiseksi esimerkiksi Patomäki mainitsee Itävallan, joka on EU:n jäsen. Patomäki unohtaa nyt ajatella laajemmin ja pohtia maantiedettä. Itävallan naapurina on Sveitsi, joka tuskin sinne hyökkää ja muut naapurit ovat Nato-maita. Eli Itävallan asemalla on hyvin vähän tekemistä Suomen kanssa.
Patomäen mukaan Suomen olisi pitänyt pysyä puolueettomana. Silloin se olisi voinut toimia Ukrainan sodan estämiseksi. Onko Suomi Patomäen mukaan vastuussa Ukrainan sodasta? Miten Suomi olisi voinut sen estää, kun taustalla on Putinin imperialistiset tavoitteet? Suomi ei ole puolueeton siinä mielessä, että se on EU:n jäsenenä osa läntistä yhteisöä.
Venäjän ulkoministeri Lavrov julistaa, että Ukrainan sodan lopettamiseksi pitää kaikille osapuolille taata turvallisuustakeet, niin Venäjälle, Ukrainalle kuin lännelle. Varmaan tuokin kannanotto pitäisi ottaa vakavissaan? Lavrov unohtaa, että Ukraina ja Venäjä sopivat välinsä 1993, jolloin Ukraina luovutti haltuunsa jääneet Neuvostoliiton ydinaseet Venäjälle. Samassa yhteydessä länsi ja Venäjä julistivat antavansa Ukrainalle turvallisuustakeet. Niistä lupuksista Venäjä on vähät välittänyt ja rikkonut ne menen tullen. Erityisen kornia on, että Ukrainan sodan yhteydessä Venäjä kalistelee ydinaseita ja uhkailee niillä Ukrainaa, joka 1993 luovutti omat ydinaseensa Venäjälle. Mikä maa maailmassa tämän Venäjän sikailun jälkeen on kiinnostunut ydinaseiden leviämiseen liittyvistä huolista?
LÄHDE: OikeaMedia/blogi/Olli Pusa 21.03.2022