Taakka tiedonjakosivusto – seuraa aikamme ilmiöitä

Poliittisesti värittynyt väkivaltamellakointi

Black Lives Matter -rasistinen väkivaltamellakointi

USA:ssa on jälleen, presidentinvaalien lähestyessä, polkaistu käyntiin maanlaajuinen väkivaltamellakointiaktivismi. Tällainen aktivismi kumpuaa vahvan ideologisesta Black Power -rasistisesta identiteettipolitiikasta. Sopivan kipinän tällaisen aktivismin käynnistämiselle tarjosi laajalti somessa jaettu video, jossa kuvataan poliisin väkivaltaisia otteita George Floyd -nimisen mustan miehen pidätystilanteessa.

Floyd kuoli pidätyksen yhteydessä tai sen jälkeen. Poliisin epäasialliset ja väkivaltaiset toimet pidätystilanteessa on joka tapauksessa tuomittu kautta linjan ja paikallinen poliisilaitos on saattanut osalliset lain edellyttämään edesvastuuseen toimistaan. Aiemmin vankilasta vapautuneen ja maksuvälinepetoksen takia poliisin pidättämäksi joutuneen Floydin kuolinsyystä ei ole yhtenäistä käsitystä. George Floyd -tapauksen taustaa valaisee 29.5.2020 päivätty Mercury News -artikkeli “Why George Floyd was arrested, and what happened in the minutes following”. Lisävalaisua tarjoaa myös Ann Coulterin kotisivuartikkeli 3.6.2020 “On The Other Hand, There’s Rodney King …”.

USA:n poliisin toimintatavoista yleensä kannattaa lukea D. W. Wilberin artikkeli 30.5.2020 ”How Police Officers Do Their Jobs”  Townhall -sivustolta. Amerikkalaisen poliisin menettelytapoja arvioitaessa on syytä pitää mielessä ne usein varsin haastavat olosuhteet, joissa poliisi USA:ssa monissa tilanteissa joutuu toimimaan.

Myös John Perazzon 4.6.2020 artikkeli “The Truth about Interracial Violent Crime: Debunking the Left’s pernicious lies” Frontpagemag -julkaisussa on mielenkiintoinen. Perazzo tarkastelee USA:n vuosien 2012–2013 rikostilastoja Bureau of Justice Statistics -viraston julkaiseman National Crime Victimization Surveyn pohjalta. Tilastojen mukaan kyseisinä vuosina valkoisten henkirikosten tekijöiden uhreina olivat 93-prosenttisesti valkoiset. Mustia uhreja näillä valkoisilla henkirikollisilla oli 7-prosenttisesti. Mustilla henkirikosten tekijöillä uhreina olivat 84,7-prosenttisesti mustat. Valkoisia uhreja näillä mustilla henkirikollisilla oli 15,3-prosenttisesti.

Sen sijaan ei-henkirikoksellisen rikosväkivallan kuten raiskausten, ryöstöjen ja fyysisten hyökkäysten tilastot ovat kyseisiltä vuosilta seuraavan kaltaiset. Mustat syyllistyivät 560600:een väkivaltarikokseen valkoisia vastaan, kun taas valkoiset syyllistyivät vuotuisena keskiarvona 99403:een väkivaltarikokseen mustia vastaan. Mustien ja valkoisten välisissä väkivaltarikoksissa mustat olivat tekijöinä 85-prosenttisesti, valkoiset 15-prosenttisesti.

Yllä viitatut ja Perazzon artikkelissaan esittämät muutkin tilastolukemat osoittavat, että väite USA:ssa kaikkialle pesiytyneen valkoisen rasismin jatkuvasti tuottamasta rikosväkivallasta mustia uhreja kohtaan on virheellinen ja epätosi. Kaikki rikosväkivaltateot ovat liikaa ja tuomittavia. Myös suurin prosenttiluvuin ilmenevä musta rikosväkivalta valkoisia kohtaan. Kaikki rasismi on tuomittavaa. Myös musta identiteettipoliittinen rasismi, joka kohdistuu valkoisia kohtaan. All Lives Matter. Niin musta kuin valkoinen elämä. Ja mukaan lukien kaikki muutkin elämän värit.

George Floyd -tapausta hyväksikäytettiin

George Floyd -tapausta käytettiin kuitenkin hyväksi polkaisemaan käyntiin väkivaltamellakoinnit, aineellisen omaisuuden tuhoamiset ja poliisienvastaiset väkivallanteot. Mellakoinnin takana eivät suinkaan ole – kuten jotkut poliittisesti korrektit lähteet ovat esittäneet – niin sanotut valkoiset nationalistit. On hyvä lukea Jason Kesslerin 1.6.2020 päivätty artikkeli ”Don’t Compare the George Floyd Riots to Charlottesville! (Oh, On Second Thought, Antifa Was Guilty There Too)” Vdare -sivustolla ja Matt Vespan 2.6.2020 artikkeli “That ‘White Nationalists Causing George Floyd Riot Chaos’ Talking Point Took Another Devastating Blow” Townhall -sivustolla.

Väkivaltamellakoinnin takana on ensinnäkin kommunisti- ja anarkistitaustainen Antifa. Antifan luonteesta ei ole mitään epäselvyyttä, kuten osoittaa esimerkiksi Oregonin Portlandin Antifa-aktivismi. Antifan 1930-luvun Saksan kommunistipuolueen katutaisteluorganisaatioon ulottuvia juuria taustoitan 2.2.2019 Oikeassa Mediassa artikkelissani ”Kommunistinen nyrkkitervehdys ilmaisee jumalattomuutta ja vihaa”.

USA:n tämänhetkistä tilannetta valottaa osuvasti Daniel Greenfield artikkelissaan “431 Law Enforcement Officers Were Injured in the Black Lives Matter/Antifa War” Frontpagemag -julkaisussa 3.6.2020. Greenfield katsoo, että kyse ei ole enää protesteista eikä mellakoistakaan, vaan kyse on jo sodasta järjestäytynyttä yhteiskuntaa vastaan. Mustat poliisit ovat väkivallantekojen kohteena siinä missä valkoisetkin. Samasta todellisuudesta kertovat seuraavat Suomen Uutisten artikkelit: 31.5.2020 päivätty ”Yhdysvallat aikoo luokitella Antifan terroristijärjestöksi – voivatko Suomen Vasemmistoliiton johtohahmot enää vierailla maassa?” sekä 3.6.2020 päivätyt ”Demokraattien kotiseudut kaaoksessa, ryöstelijät iskivät tavaratalo Macy’siin – New Yorkin ikoniin” ja ”Uutiset kihisevät virheitä, joiden syy on puolueellisten lähteiden käyttö – Junnila: ’Antifa vaikuttaa lakien ja oikeuksien mukaan toimivalta riemukkaalta ryhmältä’”.

Kuten Suomen Uutiset myös aivan oikein havainnoi:

”Vaikka iso osa mellakoitsijoista ja ryöstelijöistä ei tämän hetken tietojen mukaan ole liikkeellä millään tietyllä ’ideologialla’ vaan todennäköisemmin vain kaoottisen tilanteen tuomalla mahdollisuudella, samalla on selvää, että mellakoiden taustavoimana vaikuttaa myös väkivaltainen äärivasemmistolainen ajatusmaailma, joka on nyt viimein levinnyt Yhdysvalloissakin yliopistokampusten teoreettisista keskusteluista katuväkivallaksi.”

Antifan ”antifasistit”

”Myös presidentti Trump mainitsi Antifan, eli niin sanotut ’antifasistit’ syypäänä väkivaltaisuuksiin. Liberaali valtamedia, jolle edistyksellisen vasemmiston väkivaltaisuus on tabuaihe, on yrittänyt vähätellä ajatusta siitä, että kyse olisi mitenkään erityisesti vasemmistolaisesta liikehdinnästä. Radikaalivasemmistolaisessa ideologiassa maailma mielletään sorrettujen ja sortavien luokkien kautta. Tämä ideologia oikeuttaa väkivallan sortavan luokan jäseniä kohtaan, ja se on nyt käynnissä olevien mellakoiden taustavoimana. Yhteys on selkeästi nähtävissä ja kuultavissa myös julkisuudessa esitetyistä puheenvuoroista. Ikävä tosiasia on myös se, että huomattava osuus vasemmistosta tällä hetkellä hyväksyy väkivaltaisen mellakoinnin osana keinovalikoimaansa tai vähintäänkin sympatisoi sitä avoimesti.”

Lue myös Don Federin 4.6.2020 artikkeli ”The Left Owns The Riots: Starting fires for decades — now the country is burning” Frontpagemag -julkaisusta ja katso Tucker Carlsonin FoxNews -video 1.6.2020 ”Our leaders dither as our cities burn”. Näistä saa hyvän käsityksen siitä, missä nyt mennään. USA:n kongressin edustajainhuoneeseen Georgiasta ehdolla olevan konservatiivisen republikaanin Marjorie Taylor Greenen selkeä viesti Antifalle on näissä oloissa varsin ymmärrettävä.

Patrick Buchanan analysoi kotisivullaan 1.6.2020 julkaistussa artikkelissa “Assaulted and Vilified, the Cops Save the Cities” tilannetta osuvasti. Hän kysyy varsin aiheellisesti kaksikin perustavaa kysymystä: Miksi pahimmat mellakat ovat tapahtuneet amerikkalaisittain syvän sinisillä demokraattialueilla, joista osaa on hallinnoitu vuosikymmenien ajan liberaalien ja vasemmistolaisten demokraattien johdolla? Miksi niin kutsutusti edistykselliset ja tiedostavat demokraatitkaan eivät ole saaneet kitketyksi pois ”systeemistä” tai ”rakenteellista” rasismia, jollaisen olemassaoloon Woke-henkiset ainekset lujasti uskovat?

Woke-usko

Tullakseen tällaiseen ideologiseen Woke-uskoon ja tiedostaakseen systeemisrakenteellisen valkoisen rasismin ja valkoisen etuoikeuden näkymättömän olemassaolon sekä kaikkialle ulottuvat lonkerot, on otettava vastaan eli sisäistettävä ja omaksuttava kulttuurimarxilaisen rasistisen identiteettipolitiikan teoreettinen perustus, niin kutsuttu kriittinen rotuteoria.

Sitä, mitä tällainen kriittisen rotuteorian mukainen rakenteellinen rasismi on ja millä tavalla kulttuurimarxilaiset Woke-aktivistit pyrkivät sitä vastaan kamppailemaan, selostan Sananvapaus-kirjani (Kuva ja Sana, 3. painos, 2019) sivuilla 101–106. Noilla sivuilla otan kantaa myös siihen, mitä rasismi oikeasti on ja mitä ei ole. Avaan aihetta myös 18.1.2020 Oikeassa Mediassa artikkelissani ”Leukofobinen ’rasisminvastaisuus’ kiristää otettaan suomalaisessa yliopistomaailmassa”.

Laajemman kuvan kriittisestä rotuteoriasta saa esimerkiksi Richard Delgadon ja Jean Stefanicin artikkelista ”Critical Race Theory: Past, Present, and Future” Current Legal Problems -julkaisussa (Volume 51, Issue 1, 1998, Pages 467–491). Artikkelinsa sivulla 490 Delgado ja Stefanic kirjoittavat mielenkiintoisesti näin, tulevaisuuteen vuonna 1998 luodaten:

”Yhteiskunta saattaa tarvita nyt vastarinnan teoriaa, sellaista, joka perustuu teoksiin kuten Antonio Gramscin vankilakirjoitukset, Martin Luther Kingin ja Gandhin kansalaistottelemattomuutta käsittelevät kirjoitukset sekä Black Panther -ja Nation of Islam -liikkeiden kirjoitukset nationalismista ja kamppailusta…”

Kriittinen rotuteoria

Kriittiseen rotuteoriaan kannattaa tutustua, jos haluaa ymmärtää sen, miksi George Floyd -väkivaltamellakoinnin taustalla vaikuttaa ennen kaikkea Black Power -ja Black Lives Matter -rasistinen kulttuurimarxilainen vallankumousaktivismi. Mikä on BLM-organisaatio eli Black Lives Matter? Kirjoitin tästä kirjassani Avoimet rajat ja maahanmuutto (Kuva ja Sana, 2016) sivulla 129, seuraavasti:

”Globalistisen Ison rahan varsinainen vihollinen muodostuu konservatiivisista ja paikallis-kansallisista yhteisöistä, rakenteista ja instituutioista, joiden pahimpia vihollisia ovat myös vasemmistoradikaalit fanaattisessa internationalistisessa ja sosialistisessa tasa-arvoutopismissaan. Rahallisella talutushihnalla ohjatut vasemmistoradikaalit ovat hyödyksi aiheuttaessaan sopivassa määrin yhteiskunnallista kaaosta, jonka pelko on omiaan ajamaan yhä laajempia kansalaisryhmiä näennäisen vapaaehtoisesti Ison rahan varsinaisesti ajamien ylikansallisten ongelmanratkaisuvaihtoehtojen kannattajiksi. Tällä tavalla Iso raha ohjaa esimerkiksi vuonna 2013 USA:n poliittiselle näyttämölle ilmaantunutta ja paljon huomiota lyhyessä ajassa osakseen saanutta Black Lives Matter -vasemmistoradikalismia, kuten James Simpson osoittaa AIM Center for Investigative Journalism -sivuston 12.1.2016 artikkelissaan ’Reds Exploiting Blacks: The Roots of Black Lives Matter’.”

Black Lives Matter on radikaaliliike, jossa yhdistyvät sekä kulttuurimarxismi että vanhan koulun luokkavallankumouksellinen marxismi ja sosialismi. James Simpson katsoo yllä mainitussa artikkelissaan, että BLM tarjoaa tuoreimmat ja vaarallisimmat kasvot sille hyvin rahoitetulle verkostolle, jonka muodostavat ne kommunistiset ja sosialistiset organisaatiot, jotka ovat harjoittaneet vuosikymmeniä antiamerikkalaista agitaatiota.

Yli neljän vuoden takaisessa artikkelissaan Simpson kirjoittaa karmaisevan profeetallisesti, että BLM:n agitaatio on tuottanut poliisimurhia ja muuta väkivaltaa, laittomuutta ja levottomuutta kautta USA:n vähemmistöyhteisöiden ja että jos tällaisen sallitaan jatkua, BLM:n aktivismi saattaa johtaa USA:n anarkiaan ja sisällissotaan. Simpson muistuttaa siitäkin, että BLM on kyennyt painostamaan varsin vahvasti demokraattipoliitikkoja kuten Bernie Sandersia omaksumaan BLM:n ajamia tavoitteita.

BLM:n perustaminen

BLM:n perustivat vuonna 2013 radikaalivasemmistolaiset aktivistit Alicia Garza, Patrisse Cullors, Opal Tometi sekä Nelini Stamp. Garza, Cullors ja Tometi toimivat järjestöissä, joita yhdistää avoimen marxistileninistinen FRSO eli Freedom Road Socialist Organization, jonka kotisivujen pintapuolinenkin selailu antaa selkeän kuvan siitä, että kyseessä on todellakin radikaali ja vallankumouksellinen kommunistiorganisaatio. Kun katselet noita sivuja niin muista, että et tarkastele ollutta ja mennyttä neuvostokommunismia, vaan tällä hetkellä vuonna 2020 aktiivisesti USA:ssa toimivaa marxismia. Tästä marxismista on suora yhteys USA:n kaduilla nyt itseään ilmaisevaan BLM-liikehdintään. BLM on FRSO:n projekti.

Mielenkiintoinen yksityiskohta, jonka Simpson nostaa esiin artikkelissaan, on se, että Patrisse Cullors on Eric Mannin kouluttama aktivisti. Mann toimi 1960-luvulla Students for Democratic Society -kommunistiorganisaatiossa ja otti osaa 1960-luvun lopulla vallankumoukselliseen ja terroristiseen suoraan toimintaan, saaden tällaisen perusteella kahden vuoden vankilatuomionkin.

Lue Simpsonin artikkelista myös tarkalla silmällä se osuus, jossa dokumentoidaan FRSO:n ja sen projektitoimintojen kuten BLM:n rahoitus. Avokätinen rahoitus tulee niin sanotuilta ison rahan säätiöiltä, joko suoraan tai erilaisten välikäsien kautta. Simpson muistuttaa siitäkin, että BLM nojaa ”valkoisen etuoikeuden” ja ”rakenteellisen rasismin” väkivaltaisessa vastustuksessaan nimenomaan kriittiseen rotuteoriaan.

BLM:n marxilaisista yhteyksistä huolimatta monet kuitenkin katsovat, että Black Lives Matter -liikkeen kamppailu on oikeutettua ennen kaikkea historiallisin perustein. Sitä, miltä tällaiset perusteet näyttävät, varsinkin Raamatun ja kristinuskon näkökulmasta, tarkastelen seuraavassa blogiartikkelissa, jossa jatkan nyt käsillä olevan aiheen käsittelyä.

Patmos-blogilla kirjoittavat sitoutuvat Apostoliseen uskontunnustukseen. Muilta osin blogistien esittämät näkemykset ovat heidän omiaan, eivätkä välttämättä edusta Patmos Lähetyssäätiön kantaa.

LÄHDE: Patmos blogi/Juha Ahvio 05.06.2020

( Väliotsikointi taakkatoimitus )