Putinin kätyrit paljastuvat

Lipposen lobbaamat venäläiset “rauhanputket” nousivat Euroopan turvallisuuspolitiikan valokeilaan – keskinäisriippuvuus olikin harhaa

“En vastaa Iltalehdelle ylipäätään mihinkään kysymyksiin”, kommentoi Paavo Lipponen.

Ex-pääministeri Paavo Lipponen on politiikkauransa jälkeen lobannut venäläistaustaisia Nord Stream -kaasuputkihankkeita. [Jarno Juuti / IL, AOP]
Ex-pääministeri Paavo Lipponen on politiikkauransa jälkeen lobannut venäläistaustaisia Nord Stream -kaasuputkihankkeita. [Jarno Juuti / IL, AOP]
  • Paavo Lipponen ja hänen kolme entistä avustajaansa lobbasivat vuosien ajan Venäjän kaasuputkihankkeita.
  • Kaasuputkien vakuutettiin olevan vain kaupallisia hankkeita, jotka lisäisivät Euroopan turvallisuutta. Hankkeille oli myös runsaasti kriittisiä ääniä, mutta Suomi ja monet muut Euroopan maat sulkivat niiltä korvansa.
  • Keskiviikkona 27.4.2022 Venäjä turvautui jälleen ”kaasuaseeseen” painostaakseen EU:ta Ukrainan sodassa.
  • Suomalaisprofessorin mukaan energiateollisuudelle on annettu Euroopan energiapolitiikassa liian suuri määräysvalta.

Venäjä katkaisi keskiviikkona kaasutoimitukset Puolaan ja Bulgariaan. Kyseessä on toistaiseksi kovin toimi, mihin sotaa Ukrainassa käyvä Venäjä on ryhtynyt EU-jäsenvaltioita vastaan Ukrainalle annetun tuen sekä Venäjää vastaan asetettujen pakotteiden murtamiseksi.

Näin tapahtui, vaikka suomalaisille on puolentoista vuosikymmenen ajan vakuutettu arvovaltaisimmilta mahdollisilta tahoilta, että venäläisillä kaasuputkilla ei ole turvallisuuspoliittista ulottuvuutta.

Suomen pääministerinä vuosina 1995-2003 toiminut Paavo Lipponen (sd) sekä kaksi hänen esikuntaansa kuulunutta demaria lobbasivat vuosien ajan Vladimir Putinille strategisesti tärkeitä kaasuputkihankkeita Itämerellä. Myös SDP:n nykyinen puoluesihteeri Antton Rönnholm toimi Venäjän valtionyhtiö Gazpromin South Stream -kaasuputkihankkeen lobbarina kymmenen vuotta sitten.

Nyt Venäjän kaasuputket ovat nousseet Euroopan turvallisuuspolitiikan ytimeen. Etenkin Saksan johto kokee maansa olevansa niin riippuvainen venäläisestä maakaasusta, että se ei kykene lopettamaan öljy- ja kaasuostoja Venäjältä.

Valtaosa Venäjän öljy- ja kaasuviennistä suuntautuu Eurooppaan. Sen arvo on noin miljardi euroa päivässä. EU:n ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja Josep Borrell laski huhtikuun alussa, että sodan alkamisen jälkeen EU oli antanut tukea Ukrainan puolustamiseen miljardi euroa ja rahoittanut Venäjää energiaostojen kautta 35 miljardilla eurolla.

2000-luvulla rakennettujen kaasuputkien merkitys Ukrainan sodalle on siinä, että toisaalta niillä on lisätty Euroopan riippuvuutta venäläisestä energiasta ja toisaalta heikennetty Ukrainaa, jonka halki kulkevaa putkistoa pitkin Venäjä aiemmin toimitti valtaosan Eurooppaan myymästään kaasusta.

Uudet putket ovat ohituskaista, joka mahdollistaa Venäjälle Ukrainan tuhoamisen ilman, että muu Eurooppa häiriintyy kaasuvirran katkeamisesta.

FAKTAT

Nord Stream 1

Yli 1200 kilometriä pitkä maakaasuputkilinja Viipurista Saksan Greifswaldiin.

Rakentaminen alkoi vuonna 2010, ensimmäinen putki valmistui 2011, toinen 2012.

Putken rakensi Nord Stream AG -yhtiö, jonka kotipaikka on Sveitsi.

Osakkaina venäläinen Gazprom (51 %), saksalainen Basf/Wintershall, saksalainen Eon Ruhrgas ja hollantilainen Gasunie.

Vuosittain Nord Stream 1 pystyy kuljettamaan Itämeren halki 55 miljardia kuutiometriä maakaasua Venäjältä Eurooppaan.

Nord Stream 2

Pitkälti edeltäjänsä klooni: likimain yhtä pitkä, samaa reittiä kulkeva ja yhtä paljon vuosittain maakaasua kuljettava kaasuputkilinjasto.

Osakkaina Gazprom (51%) sekä saksalaiset Uniper ja Basf, ranskalainen Engie, itävaltalainen OMW ja brittiläis-hollantilainen Shell. Suomalainen Fortum on Uniperin enemmistöosakas.

Taustayhtiö Nord Stream 2 AG hakeutui konkurssiin maaliskuun alussa. Kaikki yhtiön runsaat sata työntekijää irtisanottiin. Tätä ennen Saksa oli ilmoittanut, ettei hanke voi enää edetä.

South Stream

Suunnitelmana oli rakentaa kaasuputki, joka kuljettaa kaasua Mustanmeren ali Venäjältä Bulgariaan ja sitä kautta Länsi- ja Etelä-Eurooppaan. Osakkaina Gazprom, Eni, Électricité de France ja Wintershall.

Rakennustyöt alkoivat vuonna 2012, mutta hanke kaatui vuonna 2014.

Lipposen kaksipäinen putki

Paavo Lipponen lähti Gazpromin konsultiksi vain viikko sen jälkeen, kun Venäjä oli hyökännyt Georgiaan.

– Meillä keskustelua käydään ikään kuin täällä olisi keksitty yksipäinen putki. Siinä on kuitenkin myös Saksan pää, hän ihmetteli Ylellä 2009.

Lipposen mukaan Venäjältä Saksaan rakennettavaan maakaasuputkeen liittyvien turvallisuuskysymysten esiin nosto oli löysää ja perustelematonta puhetta.

Näin asiaa ei kuitenkaan nähty esimerkiksi Euroopan parlamentin ulkoasiainvaliokunnalle vuonna 2008 tehdyssä raportissa. Siinä Lipposen konsulttipesti nostettiin esimerkiksi Venäjän kyvystä ostaa vaikutusvaltaa.

Raportti tarkasteli Venäjän Mustanmeren pohjaan suunnitteleman South Stream -kaasuputken turvallisuusvaikutuksia raportin valmistumisen aikaan käydyn Georgian sodan valossa:

”Koska Kreml käyttää jättiläismäistä kaasumonopoli Gazpromia ulkopoliittisen apparaattinsa välineenä, tulee energiasuhteita Venäjän kanssa katsoa ensisijaisesti ulkosuhteiden ja turvallisuuspolitiikan linssien läpi.”

Demarilobbareiden tilipäivä

Lipposen Cosmopolis-konsulttiyhtiö on laskuttanut vuoden 2020 loppuun mennessä 2,99 miljoonaa euroa. Lipponen ei ole kuitenkaan tarkentanut, mikä osuus yhtiön laskutuksesta on peräisin miltäkin asiakkaalta.

Oletettavaa kuitenkin on, että merkittävä osa on Gazpromilta. Se on julkisten tietojen perusteella ainoa yhteistyökumppani, jonka asiakkuus on jatkunut keskeytyksettä.

Lipponen ei ollut ainoa kotimainen demari, joka edisti maakaasuputkia, joilla Venäjä tiukensi otettaan Euroopasta – ja etenkin Ukrainasta. Hänen entiset avustajansa Tapio Pekkola ja Sebastian Sass palkattiin suoraan Nord Stream -yhtiön johtajiksi.

Eikä putkea lobbaavia demareita tullut vain Suomesta. Ensimmäinen ja merkittävin Nord Streamin palkkalistoille lähtenyt länsipoliitikko oli Lipposen ystävä, Saksan entinen liittokansleri Gerhard Schröder.

Hän siirtyi Nord Streamin johtokunnan puheenjohtajaksi pian liittokanslerikautensa jälkeen vuonna 2005. New York Timesin tuoreessa haastattelussa Schröder kertoo, miten Putin tarjosi hänelle paikkaa henkilökohtaisesti.

Ruotsissa Nord Streamin yhteiskuntasuhteista vastasi entisen demaripääministeri Göran Perssonin ja kuuden muun demariministerin avustajana toiminut Dan Svanell. Tanskassa hanketta edusti lobbaritoimisto Rud Pedersen, jonka johtaja Morten Rud Pedersen oli Tanskan demareiden puheenjohtajan avustaja ennen yrittäjyyttään.

Kaiken se kestää

Usko kaasuputkiin keskinäisriippuvuuden lisääjänä ja keskinäisriippuvuuteen rauhan takeena on läpäissyt suuren osan Euroopan maita läpi puoluekentän. Se kesti läpi Ukrainan kaasukiistojen, Georgian sodan ja Krimin miehityksen aivan Venäjän hyökkäyssodan kynnykselle asti.

Vielä kaksi viikkoa ennen hyökkäystä europarlamentaarikko Mauri Pekkarinen muistutti Venäjä-yhteistyön kaksisuuntaisuudesta.

– Jos halutaan tai joudutaan taloudellisesti olemaan kanssakäymisissä, niin kyllä kai sillä myös estetään ja ehkäistään suuria konflikteja, Pekkarinen sanoi Ylen A-Talkissa 10. helmikuuta.

Pekkarinen ei ollut ajatuksineen yksin. Euroopassa uskottiin – tai toivottiin – laajasti, että energiakaupan keskinäisriippuvuus sitoisi Venäjän niin tiiviisti Eurooppaan, ettei se lähtisi sotatoimien tielle.

Lue myös

Venäjä: Nord Stream 2 -kaasuputki on valmis

Keskinäisriippuvuuden side murtui kuin korsi, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan 24. helmikuuta. Se ei tosin ollut pidätellyt Putinia myöskään Georgiassa vuonna 2008 tai Ukrainassa vuonna 2014.

Nord Stream 2 -hanke hyllytettiin helmikuun lopulla, kun Venäjä tunnusti Itä-Ukrainan kapinallisalueiden itsenäisyyden.

Tällä kertaa usko Putinin Venäjän sitominen rauhaan taloudellisen yhteistyön kautta näyttää kuitenkin romahtaneen lopullisesti.

Lue myös

Fortum kirjaa Venäjä-tappioita – johtuu kaasuputkihankkeesta

Vaikuttaa siltä, että oikeassa olivatkin olleet ne, jotka olivat vuosien ajan varoittaneet Nord Stream -putken olevan riski Euroopan – etenkin Ukrainan ja muun itäisen Euroopan – turvallisuudelle.

Soraääniä putkipelissä

Suomessa kaasuputkikonsensusta on haastanut esimerkiksi Aleksanteri-instituutin Venäjän ympäristöpolitiikan professori Veli-Pekka Tynkkynen. Venäjän hyökättyä Ukrainaan vuonna 2014, Tynkkynen kritisoi “sinisilmäistä optimismia”, jossa uskottiin, että “talous korjaa kaiken”.

– Taloudellisten siteiden ja keskinäisriippuvuuden nimeen on vannottu Euroopassa jo kuudetta vuosikymmentä, eikä tulos nykytilanteen valossa näytä lupaavalta, Tynkkynen kirjoitti.

Samaa hän sanoo kahdeksan vuotta myöhemmin.

– Nykyiset sanktiot olisi pitänyt asettaa viimeistään 2014 ja tehdä silloin päätös, että hajautamme ostoja emmekä enää osta Venäjältä energiaa, Tynkkynen toteaa Iltalehdelle.

Vuonna 2014 Euroopan parlamentissa väläyteltiin mahdollisuutta Euroopan energiaunionista, jossa energiaa hankittaisiin yhteisostona. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut, Tynkkynen sanoo.

– Tämä kertoo vain siitä, kuinka vahva taloudellinen, etenkin energia- ja autoteollisuuden lobbaaminen on ollut tässä taustalla. Se on saanut vesitettyä eurooppalaisen ajatuksen, joka esitettiin parlamentinkin tasolla, hän toteaa.

– Jos jatkossakin annamme energiateollisuuden määritellä Euroopan energiapolitiikan eli käytännössä Euroopan ulkopoliittisen liikkumatilan, olemme todella epäonnistuneet. Nyt on tuhannen taalan paikka: Fortum ja Nord Stream eivät voi enää määritellä, mikä on Euroopalle hyväksi.

Lue myös

Fortum lähti torvet soiden Venäjälle 2008 – toimitusjohtaja nyt: ”Emme voi jatkaa kuten ennen”

Viimeistään Ukrainan sota osoitti, kuinka liian optimistinen ajattelu energiakaupan keskinäisriippuvuudesta kostautui. Tynkkynen toteaa, että Eurooppa oli liian kyyhkynen tilanteessa, jossa olisi pitänyt olla haukka.

– Se, että olimme pehmeitä vuoden 2014 jälkeen, on ilman muuta kannustanut Putinia siihen, että hän voi päättää tällaisesta hyökkäyssodasta.

Kaasuase Ukrainan ohimolla

Venäjän kaasuputket ovat olennainen osa sitä Ukrainan lähihistoriaa, joka on johtanut nykyiseen sotaan. Neuvostoliitto rakensi 1970–80-luvulla Ukrainan läpi kulkevan putkiston, jota pitkin se myi kaasua Länsi-Eurooppaan saadakseen kipeästi tarvitsemaansa länsivaluuttaa.

Vladimir Putinin kerrotaan koko presidentinuransa ajan kantaneen huolta Ukrainan ajautumisesta pois Venäjän vaikutusvallan alta. Tätä Putin on torjunut ensin “kaasuaseella” ja sittemmin perinteisillä aseilla. Ukrainan länsimielisen “oranssin vallankumouksen” jälkeen vuonna 2004 Putinin Venäjä kiristi Ukrainaa maakaasutoimitusten hintojen nostamisella ja sittemmin myös toimitusten katkaisemisella.

Kaasuaseen tehoa heikensi se, että vaikka Ukraina olikin riippuvainen halvasta venäläisestä kaasusta, Venäjän kaasuvienti oli riippuvainen Ukrainan läpi länteen kulkevista putkista. Kaasutoimitusten katkaiseminen Ukrainalta tarkoitti niiden katkaisemista myös Saksalta ja muilta länsieurooppalaisilta ostajilta.

Venäjä on Veli-Pekka Tynkkysen mukaan pyrkinyt murentamaan Nord Streameilla Ukrainan kautta kulkevan maakaasun roolia Euroopan energiapolitiikassa – ja välttämään Ukrainalle pulitettavat miljardien eurojen kauttakulkumaksut.

Tynkkysen mukaan Venäjä on rakentanut tarinaa, jossa Ukraina on kaasubisneksessä epävakaa kumppani, joka saattaa yllättäen sulkea kaasuhanat. Siksi on taloudellisesti järkevämpää rakentaa kaasuputkia, jotka kiertävät muuta kautta Venäjältä Eurooppaan. Näin vahvistetaan Euroopan energiaturvallisuutta.

Tämä kehystys on ostettu Nord Streamia lobanneissa ja kannattaneissa piireissä, Tynkkynen sanoo.

– Eli on uskottu taloudellisen järjen tarina, ja geopoliittinen keskustelu on jätetty sivuun tai kuitattu kevyesti.

Äkillinen irtautuminen näkyy arjessa

Putinin brutaalit sotatoimet eivät ole Euroopan syytä, mutta Tynkkynen katsoo niiden juontuvan epäonnistuneesta energiapolitiikasta.

Ensimmäinen Nord Stream -putki tuonee Saksaan kaasua vielä hyvän aikaa, vaikka liittokansleri Olof Scholz vakuuttikin maaliskuun lopussa, että maa kykenee irtautumaan venäläisestä maakaasusta nopeammin kuin moni ajattelee.

Saksan liitokansleri Olaf Scholz on joutunut poliittiseen myrskynsilmään, koska Saksa ei ole kyennyt katkaisemaan venäläisiä kaasuvirtoja.
Saksan liitokansleri Olaf Scholz on joutunut poliittiseen myrskynsilmään, koska Saksa ei ole kyennyt katkaisemaan venäläisiä kaasuvirtoja. Shutterstock

Saksan liitokansleri Olaf Scholz on joutunut poliittiseen myrskynsilmään, koska Saksa ei ole kyennyt katkaisemaan venäläisiä kaasuvirtoja. Shutterstock

Yhtäkkinen irtautuminen Venäjän energiasta on vaikeaa ja ennen kaikkea kallista. Vaikutus näkyy jo nyt kulujen kasvuna jokaisen eurooppalaisen arjessa.

Tätä Tynkkynen kuvailee ennen kaikkea sosiaalipoliittiseksi haasteeksi: miten energiaverotus hoidetaan oikeudenmukaisesti ja miten kansalaiset saadaan ymmärtämään, miksi kaikesta maksetaan korkeampaan hintaa.

Veli-Pekka Tynkkysen mukaan Eurooppa on aiemmin ollut haluton maksamaan turvallisuuden lisäämisestä, mikä on yksi syy siihen, että olemme nyt tässä tilanteessa.

– Nyt joudumme maksamaan kolminkertaisen hinnan, koska Euroopassa pyritään tekemään niin järkyttävän suuria investointeja ja muutoksia lyhyessä ajassa, hän sanoo.

– Jos erkanemista venäläisestä energiasta olisi alettu tehdä jo 2014, kukaan ei olisi huomannut sitä kukkarossaan. Ongelma on, että nyt olemme housut kintuissa.

Rönnholm: Jälkikäteen toimisin ilman muuta toisin

Paavo Lipposen entinen avustaja, SDP:n nykyinen puoluesihteeri Antton Rönnholmin Belgiaan perustama yhtiö laskutti South Stream -hankkeesta heinäkuun 2011 ja kevään 2013 välillä noin 180 000 euroa.

South Stream -hanke peruuntui vuonna 2014 Krimin miehitystä seuranneiden talouspakotteiden ja poliittisen paineen aiheuttamien vaikeuksien vuoksi.

Rönnholm kuvailee sähköpostitse, että 2010-luvun alussa suhtautuminen maakaasuun oli ”yleisesti ottaen aika myönteistä”. Hänen mukaansa politiikassa nähtiin, että taloudellisten siteiden vahvistamisella oli ulko- ja turvallisuuspoliittisia hyötyjä.

– Toki oli myös kriittisiä näkemyksiä, joista tulee nykyvalossa antaa selkeä tunnustus. Teollisuuden näkökulmasta katsottuna kaasuntuonnissa Venäjältä ei ollut ollut häiriöitä, ja se oli hinnaltaan kilpailukykyistä, Rönnholm kirjoittaa.

SDP:n puoluesihteeri Antton Rönnholm kertoo Iltalehdelle, ettei voisi enää ajatella lähtevänsä projekteihin, joissa on venäläisiä osapuolia.
SDP:n puoluesihteeri Antton Rönnholm kertoo Iltalehdelle, ettei voisi enää ajatella lähtevänsä projekteihin, joissa on venäläisiä osapuolia. Kaisa Vehkalahti

Hän sanoo pohtineensa useasti Venäjän hyökkäyssodan alkamisen jälkeen, olisiko kymmenen vuotta sitten pitänyt arvata, mitä on tulossa.

– Näin jälkikäteen on helppo todeta, että toimisin ilman muuta toisin.

Eväitä toisenlaiseen arvioon olisi antanut esimerkiksi jo aiemmin mainittu vuoden 2008 EU-raportti, jonka ensimmäinen johtopäätös oli harvinaisen selkeä:

”South Stream ei paranna Euroopan energiaturvallisuutta; sen sijaan se lisää Venäjän vaikutusvaltaa Eurooppaan tehden jäsenvaltioista haavoittuvaisempia niiden tehdessä päätöksiä Kremlille tärkeissä kysymyksissä.”

Lue myös

Vuoden 2017 raportti kuvaa Suomen sinisilmäisenä – Panssarivaunut jatkavat nyt ”kaasuaseen” työtä Ukrainassa

”Päätöksiä ei tehdä jälkiviisaudella”

Toinen Lipposen entinen avustaja Sebastian Sass toteaa puhelimitse Sveitsistä, että Euroopan ja Venäjän välisellä energiakaupalla on jo vuosikymmeniä pyritty lisäämään keskinäisriippuvuutta sekä vakautta ja sitä kautta ”ehkäisemään eskalaatioita”.

– Nyt kun olemme nähneet viimeisimmän kehityksen, on uudelleenarvioinnin paikka, Sass sanoo.

Sass kertoo, että hänen kohdallaan uudelleenarviointi tarkoitti työsuhteen päättämistä Nord Stream 2:n taustayhtiön kanssa samalla viikolla, kun Saksa ilmoitti, ettei hankkeella ole tulevaisuutta.

– Tällä hetkellä se tie on loppuun kuljettu. Lopetin kaiken konsulttitoiminnan, eikä minulla ole myöskään mitään aikeita jatkaa sitä.

Sass ei suostu ”spekuloimaan”, mitä hän tekisi, jos hän saisi uudelleen päättää, lähtisikö hän viime aikojen tapahtumien valossa lobbaamaan Nord Stream -hankkeita.

– Kysymykseen on sisäänrakennettuna se, että silloin olisi pitänyt tietää, mitä nykyään tiedetään. Sellaista tilannetta ei tule vastaan. Kun tilanne kehittyi mihin kehittyi, vedin omat johtopäätökseni, Sass sanoo viitaten konsulttibisneksensä lopettamiseen.

Sassin tavoin Sveitsissä vaikuttava Tapio Pekkola kertoo sähköpostitse, että hänellä on meneillään työsopimuksensa mukainen irtisanoutumisaika. Käytännön työtehtäviä ei ole ollut Venäjän hyökkäyssodan alkamisen jälkeen, Pekkola toteaa.

Tästä asemasta johtuen ei liene yllättävää, että Pekkola toistaa vastauksissaan Nord Streamin virallista viestiä: putkihankkeet ovat vain kaupallisia projekteja, joilla turvataan Euroopan energiansaanti. Politiikka, etenkään turvallisuuspolitiikka, ei liity niihin mitenkään. Lisäksi Pekkola korostaa, että hankkeet ovat kestäneet juridisesti päivänvalon.

Pekkola toteaa, että päätökset suurista hankkeista tehdään ”ajan ja tilanteen mukaisesti”. Nord Stream -hankkeista tehtiin hänen mukaansa silloisen tilanteen mukainen selvitys ja samanlainen olisi edessä myös tänä päivänä.

– Nyt vallitsevissa poliittisessa tilanteessa asia ei ole Venäjän suhteen mahdollinen.

– Jälkiviisaudella ei päätöksiä tehdä eikä arvioida. Se koskee tämänkin hankkeen arviointia, Pekkola kirjoittaa.

Lipponen: En vastaa

Etenkin Nord Stream -putkisoppaa ovat keittäneet nimekkäät demarijohtajat, jotka ovat pönkittäneet keskinäisriippuvuusajattelua ja putkien epäpoliittisuutta omalla arvovallallaan.

On syytä kysyä, mitä entinen Nord Stream -konsultti Paavo Lipponen ajattelee hankkeesta nyt, keväällä 2022.

Esimerkiksi vuonna 2018 hän totesi Ylelle, kuinka ”välillä on vaikuttanut siltä, että joku on keksinyt yksipäisen putken, että on vain se Venäjän pää, josta manipuloidaan”.

Helsingin Sanomille hän taas viestitti vuonna 2016, että Nord Stream 2 on “kaupallinen, ei poliittinen” hanke.

Mutta nyt Lipponen toteaa, että Iltalehti voi kysyä, mutta hän ei vastaa.

– En vastaa Iltalehdelle ylipäätään mihinkään kysymyksiin.

Miksi ette vastaa?

– En vastaa siihenkään, Lipponen sanoo ja lopettaa puhelun.

Ex-pääministeri Paavo Lipponen ei suostunut kommentoimaan Nord Stream -konsultointiaan Iltalehdelle.

Maaliskuussa MTV Uutisten Viiden jälkeen -ohjelmassa Lipponen sen sijaan vastasi Nord Stream -kysymyksiin. Sävel oli lobbausvoittoinen, joskaan ei liene yllätys, että konsultti tapaili entisen palkkionmaksajansa nuottia.

Lipponen korosti jälleen, että Nord Stream 2 on Saksan ja Venäjän välinen hanke, toisin sanoen vain kaupallinen projekti.

– Meillä on professoreita, jotka ovat keksineet putken, jossa on vain yksi pää. Heille pitäisi antaa Nobelin palkinto. Minä en ole toistaiseksi sellaista putkea nähnyt.

Kukaan tuskin kiistää, etteikö putkessa olisi kahta päätä. Lipposen paaluttamassa keskinäisriippuvuudessa ei ole itsessään mitään vikaa.

Mutta siinä on, että Euroopassa ei suostuttu uskomaan, ettei Venäjä ole ollut keskinäisriippuvuuden polulla enää pitkään aikaan.

Onko vanhojen kaivelu vain jälkiviisautta? Vieläpä imelää sellaista, kuten entinen elinkeinoministeri Jan Vapaavuori kuvaili maaliskuussa STT:lle, kun häneltä penättiin vastauksia Fennovoima-aiheisiin kysymyksiin.

Ehkä sitäkin, mutta historian perkaamisella on tehtävänsä.

Siten pyritään varmistamaan, ettei samoja virheitä enää toisteta.

LÄHDE: Iltalehti.fi/Jarno Liski/Simo Löytömäki 27.04.2022

[ Otsikointi taakkatoimitus ]

Kritiikkiä Paavo Lipposelle: ”Uussuomettumisen makua”

Joonas Köntän mielestä entisen pääministerin pitäisi myöntää tekemänsä virheet.

Kansanedustaja Joonas Könttä (kesk.) arvostelee entisen pääministeri Paavo Lipposen (sd.) näkemyksiä. Lipponen kritisoi Demokraatissa tasavallan presidentti Sauli Niinistön Kultaranta-keskusteluita.

– Kultarannassa olisi tarvittu kunnollista alustusta Suomen ulkopolitiikasta, mikä siinä on jatkuvuutta ja millaisiin haasteisin joudumme vastaamaan. EU jättimäisine kysymyksineen jäi täysin varjoon Nato- ja pohjoismaaliturgiassa. Kiina kummitteli jossakin kaukana, Lipponen kirjoitti Demokraatissa.

Könttä oudoksuu Lipposen näkemyksiä.

– Jokainen puheenvuoro on arvokas, mutta Lipposen primitiivireaktio muistuttaa hänen omasta ajastaan pääministerinä, kun hän tukki jopa oman puolueensa toisinajattelijat. Kritiikissä olisi toki hyvä muistaa myös omat tekemiset venäläisen bisneksen lobbarina, jonka edessä Lipponen nyt näyttää lähinnä pesevän valkopyykkiä. Joskus on aiheellista myös todeta tehneensä itse virheitä, siinä ei olisi mitään pahaa. Lipposen purkauksessa on uussuomettumisen makua, Könttä katsoo tiedotteessa.

– Presidentti Niinistö on johtanut Suomen ulkopolitiikkaa taidokkaasti erittäin vaikean tilanteen keskellä. Kultaranta-keskusteluilla on tärkeä paikka ulkopoliittisena keskustelufoorumina ja on outoa, mikäli Naton pääsihteeri ei saisi noissa keskusteluissa olla äänessä. Pääsihteeri Stoltenberg varmasti tekee parhaansa Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyksien mahdollisimman pikaiseksi toteutumiseksi.

LÄHDE: Verkkouutiset/Ville Mäkilä 15.06.2022