Raamattu

Raamatun erehtymättömyys ja tarkkuus

LÄHDE: Ajankohtaista uskosta-sivusto: syyskuu 22, 2018 Tekijä Hannu

The Infallibility and Accuracy of Scripture
By Alice Childs, 17.8.2018, suom. SK

Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa (2. Tim. 3:16).

Ja tietäkää ennen kaikkea se, ettei yksikään Raamatun profetia ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä; sillä ei koskaan ole mitään profetiaa tuotu esiin ihmisen tahdosta, vaan Pyhän Hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet sen, minkä saivat Jumalalta (2. Piet. 1:20-21).

Pyhitä heidät totuudessa; sinun sanasi on totuus(Joh. 17:17).

Ruoho kuivuu, kukkanen lakastuu, mutta meidän Jumalamme sana pysyy iankaikkisesti(Jes. 40:8).

Sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennenkuin kaikki on tapahtunut (Matt. 5:18).

Ja sentähden me myös lakkaamatta kiitämme Jumalaa siitä, että te, kun saitte meiltä kuulemanne Jumalan sanan, otitte sen vastaan, ette ihmisten sanana, vaan, niinkuin se totisesti on, Jumalan sanana, joka myös vaikuttaa teissä, jotka uskotte (1. Tess. 2:13).

Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät koskaan katoa (Matt. 24:35).

”… että me näistä kahdesta muuttumattomasta asiasta, joissa Jumala ei ole voinut valhetella, saisimme voimallisen kehoituksen, me, jotka olemme paenneet pitämään kiinni edessämme olevasta toivosta(Hepr. 6:18).

”’Pysykää laissa ja todistuksessa!’ Elleivät he näin sano, ei heillä aamunkoittoa ole (Jes. 8:20).

Herran sanat ovat selkeitä sanoja, hopeata, joka kirkkaana valuu sulattimesta maahan, seitsenkertaisesti puhdistettua. Sinä, Herra, varjelet heitä, suojelet hänet iäti tältä sukukunnalta. (Ps. 12:6-7)

Uskotko jokaisen sanan Raamatussa? Totuus on, että Raamattu on Jumalan henkeyttämä, erehtymätön, virheetön, muuttumaton elävän Jumalan sanat. Joka ainut sana Genesiksen (1. Moos.) ensimmäisestä jakeesta Ilmestyskirjan viimeiseen on TOTUUS, koska se Yksi, joka ON Totuus, on niiden kirjoittaja.

Kun luemme Raamattua, meidän täytyy aina:

  1. ottaa se KIRJAIMELLISESTI – se on, että KAIKKI siinä sanottu on totuutta. Kohdissa, jotka ovat luonteeltaan SELVÄSTI metaforisia (kuten, että Jeesus on elämän leipä) konteksti ja metaforan käyttö tekee selväksi, että sitä käytetään korostamaan TOTUUTTA. Tässä tapauksessa se tarkoittaa, että vain Jumalan sanat ylläpitävät meitä hengellisesti. Niissäkin kohdissa, joissa metaforaa on käytetty, totuus on sisällytetty sellaisiin helposti tunnistettaviin kirjallisiin keinoihin.
  2. ottaa se KIELIOPILLISESTI. Se tarkoittaa, että sanoilla on konkreettiset ja kirjaimelliset merkityksensä, jotka jokainen ja kuka tahansa niitä lukeva ymmärtää – so. ”maailma” tarkoittaa maailma; ”iankaikkinen” tarkoittaa loppumaton jne.
  3. ottaa se DISPENSATIONAALISESTI. Se tarkoittaa Raamatun lukemista sen HISTORIALLISESSA kontekstissa tiedostaen, että ihmiset, joille puhuttiin, olivat TODELLISIA KIRJAIMELLISIA ihmisiä, eivätkä mitään arkkityyppejä ja että Raamatussa kerrotut tapahtumat olivat TODELLISIA historian tapahtumia EIVÄTKÄ kirjallisia vertauskuvia. Raamattua täytyy lukea ja tulkita erottaen toisistaan eri ihmisryhmät ja erilaiset ajat historian, nykyisten ja tulevien tapahtumien aikajanalla.
  4. lukea Raamattua KONTEKSTISSA. Se tarkoittaa, että jokainen jae ja jokainen kappale täytyy lukea ja ymmärtää koko kappaleen, kirjan ja testamentin kontekstissa; että luemme Sanaa yhtenäisenä kokonaisuutena – Jumalan koko neuvona.

Raamattu on kaikkina aikoina 100 % tarkka käsitellessään menneitä, nykyisiä ja tulevia profeetallisia tapahtumia.

Vaikka Raamattu ei varsinaisesti ole historiankirja, niin JOKA KERRAN käsitellessään historiallisia tapahtumia, ihmisiä, jotka elivät noina aikoina ja tallentaessaan historian tapahtumia, se on aina 100 % tarkka ja kirjaimellinen kertoessaan sellaisista tapahtumista. Lopulta aikanaan arkeologia tulee samaan tulokseen kuin Raamattu ja AINA vahvistaa Raamatun historiallisen tarkkuuden.

Ja lopuksi, vaikka Raamattu ei ole tiedekirja, niin JOKA KERRAN sivutessaan tiedettä sellaisena, kuin JUMALA sen määrittelee, kuten asioissa koskien kaiken luomakunnan muodostavan aineen luomista: kosmos, maan ympäristöt; luonnontiede, fysiikka ja biologia – kaiken olevaisen luominen; fysiikka, joka ylläpitää luotua kosmosta ja kosmoksen, ihmisen genetiikan – todella kaiken aineen – kaikkia mekanismeja ja ilmenemisiä, Raamattu on 100 % tarkka ovatpa ”ns. tiede” tai populaari kulttuuri, tai ihmisen luomat ”kasvatukselliset” järjestelmät, samaa mieltä tai ei.

Oi Timoteus, talleta se, mikä sinulle on uskottu, ja vältä tiedon nimellä kulkevan valhetiedon epäpyhiä ja tyhjiä puheita ja vastaväitteitä, johon tunnustautuen muutamat ovat uskosta hairahtuneet. Armo olkoon teidän kanssanne!(1. Tim. 6:20-21).

Joten vaikka Raamattu ei suoraan käsittele näitä asioita, niin joka kerran sivutessaan jotakin näistä alueista: tiedettä, historiaa, profetiaa, tai mitä täytyy uskoa pelastuakseen jne., Raamattu on 100 % tarkka 100 % ajasta. Siksi pyhien kirjoitusten erehtymättömyys ja virheettömyys on pelastuksen kannalta välttämätön. Emme saa poimia ja valita, mitä haluamme Raamatusta, ikään kuin Jumalan Sana olisi seisova pöytä, josta syntinen voi valita, mitä meitä miellyttää ja rauhoittaa syntistä lihaamme samalla hyljäten sen, mistä emme tykkää, tai joka hankaa meitä väärällä tavalla. Raamattu ON Jumalan Sana.

”Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme” ja yksin tuon Sanan kautta tulee ikuinen pelastuksemme.

Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta. Johannes todisti hänestä ja huusi sanoen: ‘Tämä on se, josta minä sanoin: se, joka minun jälkeeni tulee, on ollut minun edelläni, sillä hän on ollut ennen kuin minä.’ Ja hänen täyteydestään me kaikki olemme saaneet, ja armoa armon päälle. Sillä laki on annettu Mooseksen kautta; armo ja totuus on tullut Jeesuksen Kristuksen kautta. (Joh. 1:14-17)

***

Tähän aiheeseen liittyen lue myös seuraavat artikkelini:

 

Viisi syytä, miksi Saatana vihaa tempausta

LÄHDE: Ajankohtaista uskosta; lokakuu 3, 2018 Tekijä Hannu

5 Reasons Satan Hates the Rapture
By Jonathan Brentner 31.8.2018, suom. SK

Saatana vihaa oppia ennen ahdistusta tapahtuvasta tempauksesta, ja
kautta kirkkohistorian on pyrkinyt joko hautaamaan sen väärien opetusten
kerrosten alle, tai tekemään epäilyttäväksi. Tänä päivänä se on totta
enemmän kuin koskaan. Hänen vihamielisyytensä sitä kohtaan kuitenkin
alkoi jo aivan seurakunnan alkuaikoina.

Ensimmäisessä Tessalonikalaiskirjeessä Paavali lupasi lukijoilleen,
että he eivät tulisi näkemään Herran ”vihaa”. (1. Tess. 1:10, 5:9-10).
Uskon, että ”viha” näissä kohdissa tarkoittaa ahdistuksen tuomioita,
joista Vanha Testamentti puhuu ”Herran päivän” alkamisena. Jakeen 1.
Tess. 5:2 perusteella on selvää, että Paavali kirjoittaa ”Herran päivän”
tuomioista, eikä helvetistä.

Muste oli tuskin kuivunut hänen ensimmäisen kirjeensä pergamentissa,
kun jo väärät opettajat väänsivät ensimmäisen kirjeen sanoman uskoville
väittäen, että Herran päivä on jo alkanut. Vaikka se oli ristiriidassa
sen kanssa, mitä Paavali oli aiemmin kirjoittanut heille, se synnytti
huomattavaa paniikkia näiden uusien Kristuksen seuraajien keskuudessa,
jotka luulivat, että ahdistus oli alkanut (2. Tess. 2:1-2).

Näetkö, mitä tapahtui? Saatana välittömästi torjui apostolin
rauhoittavan sanoman Ensimmäisessä Tessalonikalaiskirjeessä, että Jeesus
tulee heille ennen tätä vihan aikaa. Vastaukseksi Paavali kirjoitti
Toisen Tessalonikalaiskirjeen vakuuttamaan heille, että Herran päivä ei
ollut vielä alkanut.

Miksi Saatana vihaa tempausta? Raamattu antaa siihen useita syitä.

1. Tempaus tekee meidät kykeneviksi seisomaan lujina

Ensiksikin paholainen vihaa sitä, koska toivo Jeesuksen läheisestä
paluusta kannustaa meitä pysymään lujina uskossamme raivokkaasta
vastustuksesta huolimatta.

Kirjoitettuaan Jeesuksen ilmestymisestä ja ”alennustilamme ruumiin”
muuttamisesta hänen ”kirkkautensa ruumiin kaltaiseksi” (Fil. 3:20-21)
Paavali (heti seuraavassa jakeessa) sanoo näin:Sentähden, rakkaat ja ikävöidyt veljeni, te minun iloni ja kruununi, seisokaa näin Herrassa lujina, rakkaat!” (Fil. 4.1).
Apostoli perustaa kehotuksensa tässä toivoomme kirkastetusta ruumiista
Jeesuksen palatessa. (Onkohan vihtahousun karvainen peukalo kolmannen ja
neljän luvun välissä erottamassa jakeen 4:1 eri kontekstiin? Suom.
kommentti.)

Paavalin aikana ”seisoa lujana” tarkoitti seisomista vahvana
taistelussa; sana kuvasi sotilasta, joka pitää asemansa vihollisen
hyökätessä. Meille se merkitsee pysymistä raamattukeskeisessä
vaelluksessa Herran kanssa maailmassa, joka on vihamielinen kaikelle,
mitä uskomme ja pidämme kalliina – varsinkin toivoamme Jeesuksen
läheisestä paluusta.

Paavali käyttää samaa sanaa jakeessa Fil. 1:27 kuvailemaan uskovia
”pysyvinä samassa hengessä ja yksimielisinä taistelemassa minun kanssani
evankeliumin uskon puolesta” vastustuksen edessä. Sellainen rohkea
asenne, hän sanoo, ”on heille kadotuksen, mutta teille pelastuksen merkki, merkki Jumalalta” (jae 28). Toivomme tempauksesta vahvistaa meitä vainon edessä.

2. Tempaus on vaikutin puhtauteen

Kohdassa 1. Joh. 3:2-3 luemme tämän koskien tempausta: ”Rakkaani,
nyt me olemme Jumalan lapsia, eikä ole vielä käynyt ilmi, mitä meistä
tulee. Me tiedämme tulevamme hänen kaltaisikseen, kun hän ilmestyy,
sillä me saamme nähdä hänet sellaisena, kuin hän on. Ja jokainen, joka
panee häneen tämän toivon, puhdistaa itsensä, niinkuin hän on puhdas.
” Tässä apostoli Johannes tunnistaa puhtauden tulokseksi keskittymisestä Jeesukseen ja Hänen välittömään ilmestymiseensä.

Jos vaellamme siinä todellisuudessa, että milloin tahansa voimme
huomata olevamme Vapahtajan läsnäolossa, niin sillä on puhdistava
vaikutus sekä käytökseemme että ajatuselämäämme.

Jakeessa 1. Joh. 2:28 apostoli kehottaa meitä: Ja nyt,
lapsukaiset, pysykää hänessä, että meillä hänen ilmestyessään olisi
turva eikä meitä häpeällä karkoitettaisi pois hänen tyköänsä hänen
tulemuksessaan.”
Tämä varoitus koskee uskovia, jotka eivät enää
kykene näkemään Jeesuksen välitöntä ilmestymistä ja ajautuvat pois
pysymästä Kristuksesta. Kerran Vapahtajan läsnäolossa heidän
elämäntapansa tuolloin saa heidät kavahtamaan (NASB: shrink away) Hänen
loistoaan ja vanhurskauttaan.

Salli minun tehdä selväksi, etten lainkaan väitä, että vain ne, jotka
odottavat (watch for) tempausta, pysyvät Jeesuksessa; väitän kuitenkin,
että niillä, jotka innokkaasti odottavat sitä, on lisäkannustin pysyä
Hänessä ja sitä paholainen vihaa ja pyrkii eliminoimaan.

3. Tempaus kannustaa järkähtämättömään palvelemiseen

Rakastan Paavalin tapaa päättää tulevan ylösnousemusruumiimme käsittely 1. Kor. 15. luvussa: Sentähden,
rakkaat veljeni, olkaa lujat, järkähtämättömät, aina innokkaat Herran
työssä, tietäen, että teidän vaivannäkönne ei ole turha Herrassa
” (1. Kor. 15:58).

Huomaa yhteys Herralle tekemämme työn ja tempauksen välillä.
Kuolemattoman ruumiimme, jonka saamme Jeesuksen ilmestymisessä,
odottaminen kannustaa meitä ”järkähtämättömään” Herran palvelemiseen.
Tämä odotus ei ainoastaan tee meitä kykeneviksi pysymään lujina, vaan
myös innoittaa meitä olemaan sitkeitä työssämme Herralle.

Menneet 34 vuotta olen kirjoittanut aikuisten pyhäkoulun
opetuskurssia David C. Cook’ille. Vaikka kymmenet tuhannet opiskelevat
jokaisen oppituntini, voin laskea yhden käden sormilla ne kerrat, kun
olen kuullut ihmisiltä, että he ovat lukeneet niitä. Se, mikä merkitsee,
ei kuitenkaan ole saamani palaute, vaan varmuus, että Herra näkee
kaiken, mitä teen ja tullessaan palkitsee minut sen mukaan.

4. Tempaus lohduttaa meitä surussa

Tessalonikan juutalaiset eivät vain ajaneet Paavalin ja Silasin pois
kaupungista, vaan myös vainosivat nuorta seurakuntaa. Sen lisäksi
kaupungin uskovat olivat murheissaan, kun muutamat heistä olivat
kuolleet.

Vastauksena Paavali antoi heille lisää opetusta koskien tempausta
kehottaen heitä kahdesti ”rohkaisemaan toisiaan” hänen opetuksellaan
siitä (1. Tess. 4:18, 5:11). Toivo Jeesuksen paluusta seuraajilleen oli
jotakin, jota nuorten uskovien tuli käyttää lohduttaessaan ”toisiaan”.

Siitä riippumatta kohtaammeko vainoa, vai menetämmekö läheisen
Kristuksessa, niin tempaus muistuttaa meitä, että parempi aika on
tulossa ja ehkä hyvin pian. Tämä toivo lohduttaa meitä ajoista pahimmassa.

5. Tempaus auttaa meitä säilyttämään terveen näkökulman

Vaikka jaetta Kol. 3:4 ei yleensä yhdistetä tempaukseen, niin se
puhuu ajasta, jolloin yhtäkkiä huomaamme olevamme kirkkaudessa: ”Kun
Kristus, meidän elämämme, ilmestyy, silloin tekin hänen kanssaan
ilmestytte kirkkaudessa.” Kuvittele käveleväsi jonakin päivänä
jalkakäytävällä ja seuraava askelesi on taivaassa Vapahtajasi
läsnäolossa! Tämä jae puhuu äkillisestä siirtymisestä tästä elämästä
iankaikkisuuteen!

Aiemmin Kol. 3. luvussa Paavali kehottaa meitä ”etsimään sitä, mikä
on ylhäällä” ja keskittymään ”siihen, mikä on ylhäällä, eikä siihen,
mikä on maan päällä”, sillä ”elämämme on kätkettynä Kristuksen kanssa
Jumalassa” (Kol. 3:1-3). Kuinka säilytämme tällaisen näkökulman? Kun
muistamme, että jonakin päivänä Jeesus tulee hakemaan meitä ja
välittömästi käymme Hänen rinnallaan uudessa kuolemattomassa
ruumiissamme!

Paavali kirjoitti myös tämän terveellisen tulevaisuudennäkymän kohdassa 2. Kor. 4:17-18, jossa hän sanoo, ettänäkyväiset ovat ajallisia, mutta näkymättömät iankaikkisia”. Minä
tykkään kutsua sitä kahden maailman näkökulmaksi, jossa arvostamme
ikuisia todellisuuksia tämän elämän väliaikaisuuden asemesta.

Vaimoni osti hiljattain hibiscus-kasvin, jolla on isot, kauniit
vadelmanpunaiset kukat, vähintäänkin silmäänpistävät. Valitettavasti
kukat kestävät vain päivän, tai korkeintaan kaksi, ennen kuin niiden
upeus kuihtuu.

Eikö elämämme maan päällä ole juuri tällainen? Herra antaa meille
monia hyviä asioita nautittavaksi tässä elämässä, mutta kuten
hibiskuksen kukat, ne ovat väliaikaisia. Me nauramme ja nautimme hyvistä
asioista, joita Hän lähettää tiellemme, ottaen huomioon, että ne ovat
väliaikaisia eivätkä lopullinen toivomme. Kestävä ilomme on
odotuksessamme paremmasta ajasta, joka ylittää kaikki maahan sidotut
unelmamme ja siunauksemme.

Lisäksi Jeesuksen ilmestymisen odotuksemme antaa meille myös
rohkeuden kestää koettelemuksia ja surun aikoja tietäessämme, että tämä
elämä on vain sumua verrattuna siihen iloon, jota koemme
iankaikkisuudessa.

Onko mikään ihme, jos ottaa huomioon kaikki tempauksen innokkaan
odottamisen edut, että vihollisemme vihaa sitä ja tekee kaikkensa
kääntääkseen katseemme pois siitä? Hän ei takuulla halua meidän
odottavan mitään, mikä lisää keskittymistämme Jeesukseen ja
riippuvuuttamme Hänestä.

Viime aikoina olen tuntenut vähän masennusta opetuksista, jotka
kieltävät, ei vain tempauksen, vaan myös Jeesuksen loistavan paluun
perustamaan valtakuntansa maan päälle. Näissä aatoksissa minua on
lohduttanut se, että tämä väärä opetus on jälleen yksi merkki uskosta
luopumisesta, jonka Paavali sanoi tapahtuvan viimeisinä päivinä (1. Tim.
4:1-5).

”Mutta Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina
moniaat luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien
oppeja valheenpuhujain ulkokultaisuuden vaikutuksesta, joiden omatunto
on poltinraudalla merkitty ja jotka kieltävät menemästä naimisiin ja
nauttimasta ruokia, mitkä Jumala on luonut niiden nautittavaksi
kiitoksella, jotka uskovat ja ovat tulleet totuuden tuntemaan. Sillä
kaikki, minkä Jumala on luonut, on hyvää, eikä mikään ole hyljättävää,
kun se kiitoksella vastaanotetaan; sillä se pyhitetään Jumalan sanalla
ja rukouksella.”
(1. Tim. 4:1-5)

Jonathan C. Brentner
Jonathanbrentner@yahoo.comhttps://jonathanbrentner.c