– seuraa lopun ajan aiheita

Teologien tiedeusko valtaa alaa

Teologien tiedeusko

Erittäin viiltävä kirurgin puheenvuoro

Mikko Tuuliranta arvioi uutuuskirjassaan nykyteologien sitoutumista alkuräjähdykseen ja evoluutioon Jumalan Sanan asemesta. Kirjan kansi viestii heidän evoluutioepäjumalastaan – kultaisesta kehityksemme vasikasta. Kirja on upeasti taitettu ja kuvitettu. Tuuliranta analysoi kirurgin veitsen terävyydellä Eero Junkkaalan kirjaa Onko mitään järkeä uskoa Jumalaan? ja piispojen Tieteen lahja -pamflettia. Tuulirannan kirja tarjoaa ratkaisun seurakuntien kohtaloon – häviävätkö ne olemattomiin vai kasvavatko ne voimallisen herätyksen vauhdittamina, jos niissä opetetaan, että Raamatun ilmoitus on totta ja evoluutio tarua.

Vanhan testamentin viimeisessä kirjassa todetaan:

Papin huulilta tulee löytyä tieto. Hänen suustaan etsitään opetusta, koska hän on Herran Sebaotin sanansaattaja. Mutta te olette poikenneet tieltä, ja opetuksenne on saanut monet kompastumaan … Niinpä minä teen teistä halveksittuja ja alhaisia kaiken kansan silmissä, koska te ette ole noudattaneet minun teitäni, vaan olette opetuksessanne katsoneet henkilöön.”

Malakian kirjan teksti (2:7-9) toteutuu autioituville nykykirkoille, ja myös monille vapaille seurakunnille. Ihmisviisauteen perustuva opetus on saanut aikaan kiihtyvän jäsenkadon teististä evoluutiota opettavissa seurakunnissa. ”Teististä evoluutiota totuutena julistavat opettajat ovat johtaneet ja johtavat hyväuskoisia kristittyjä kaltevalle pinnalle, jossa luisun lopputulemana voi olla epäusko – ateismi”, Tuuliranta toteaa ja varoittaa: ”Raamatun mukaan toisten opettajat tuomitaan muita kovemmin” (Jaak.3:1).

Teistinen evoluutio

”Luovuttaa Kirjoitusten auktoriteetin viimeiselle tieteelliselle julkaisulle jättäen jälkeensä filosofisen hämmennyksen (Weinberger). Teistinen evoluutio on sanahirviö, joka yhdistää kaksi päinvastaista asiaa … teismi viittaa Jumalaan, joka antaa elämälle suunnan ja tarkoituksen. Evoluutio sen sijaan on täysin jumalaton prosessi, jolla ei ole suuntaa eikä tarkoitusta”, Tuuliranta toteaa ja jatkaa: ”Se on huonoa teologiaa, huonoa tiedettä ja huonoa filosofiaa”.

Miten tähän nykyseurakuntien alennustilaan on päädytty?

Tuuliranta selvittää ansiokkaasti kuinka läntisen kirkon teologia vesittyi vähitellen liberaaliteologian vauhdittamana. Totuuden etsinnästä siirryttiin poliittiseen korrektiuteen ja ”tiedeuskovaisuuteen”, missä tieteen ja alkuperätieteen käsitteet sekoitetaan ja tuloksena on ”tietämisen teeskentely”. Kirjasta selviää myös, että käsitys ihmisestä vilpittömänä ”totuuden etsijänä” on myytti. Ihmisen langennut luonne todetaan realistisesti jo psalmissa: ”Te rakastatte turhuutta, etsitte valhetta” (4:3).

Darwinin motivaatio oli kaiken tarkoituksen hävittäminen

Ja samalla poistetaan tosiasia, jonka mukaan ihmisellä on myös velvollisuuksia, josta syystä hän on tilivelvollinen (s.40). Tämä maailmankäsitys lepää kuitenkin tyhjän päällä. Tuuliranta lainaa Matti J. Jantusen Kanava -lehden artikkelia, jossa todetaan, että: ”Tieteelliselle maailmankäsitykselle ei ole olemassa tieteellistä pohjaa” (s.57).

Kaiken ”alkuun” vetoaminen on vanhentunut argumentti

Nykykosmologien selitys on jo melko pitkään ollut, että alkuräjähdys ei ollutkaan kaiken alku eli teistiset evolutionistit eivät tässäkään ole ajan tasalla (s.63). Tuuliranta muistuttaa, että Jumalaan uskovaksi kääntynyt maailmankuulu ateisti Antony Flew piti alkuräjähdystä melko merkityksettömänä argumenttina ja luopui ateismista tieteen osoitettua DNA:n sisältävän informaatiota. Flew toisin sanoen seurasi tiedettä sinne, minne sen todisteet veivät eli Älykkääseen suunnitteluun (s.64). Informaatio on aina peräisin älykkäästä lähteestä.

Halventamisen ja poissulkemisen politiikka

Teologian opiskelija Charles Darwinin oppi-isä, lakimies Charles Lyell, joka veti hatusta geologian vuosimiljoonat, oli taitava puhuja, jonka taktiikkana oli vastustajien hukuttaminen pilkkatulvaan. Hän halusi ”vapauttaa tieteen Mooseksesta” mitätöimällä Nooan tulvan, johon oikeat geologit olivat uskoneet yli tuhannen vuoden ajan, koska todistusaineisto maastossa vahvistaa tapahtuneen katastrofin! Miljoonat vuodet ovatkin pelkkä kulttuuriin väkisin tungettu käsite (s.69).

Teististen evolutionistien ainoa ase on yhä edelleen sama – vastustajien pilkkaaminen – koska heidän tarinansa itse itsensä luoneesta maailmasta on kemian, fysiikan ja genetiikan lakien vastainen, eikä sitä näin ollen voi todistaa tieteellisesti, vaan tiede osoittaa sen päinvastoin vääräksi.

Onko teistinen evoluutio jumalanpilkkaa?

Tätä Tuuliranta kysyy pohtiessaan mutaatioiden roolia evoluution moottorina. Mutaatiot ovat hedelmättömyyden, keskenmenojen, syntymävikojen, sairauksien ja elimistön vanhenemisen mekanismien perimmäinen lähde (s.90). Ne aiheuttavat eliömaailman rappeutumista ja ovat yksi parhaista todisteista evoluutiota ja sen vuosimiljoonia vastaan. Ei ole olemassa Richard Dawkinsin kuvittelemaa itsekästä, ikuista geeniä, joka eliöiden loisena matkustaisi aikakaudesta toiseen ikuisesti ”kehittyen”. Perimien rappeutuminen ei ole nuoren maan kreationistien höpinää, vaan genetiikan paljastama tosiasia. Ihmiskunnan perimästä on löydetty jo noin 1 135 000 haitallista mutaatiota (s.91).

Sopeutumismuuntelu ei osoita uusdarvinismia oikeaksi

Kun lintujen nokan koko vaihtelee, suursääolosuhteiden mukaan, tämä ei vahvista niiden väitettyä polveutumista dinosauruksista. Kun Eero Junkkaala toteaa kirjassaan, että ero sopeutumismuuntelun (=mikroevoluution) ja makroevoluution välillä on keinotekoinen ja toimimaton jako, tämä osoittaa, että hän puhuu asioista, joista ei paljoakaan ymmärrä, Tuuliranta toteaa ja jatkaa: ”Mikro- ja makroevoluution välillä on ylipääsemätön kuilu, periaatteellinen ero”. Saman myöntävät monet muut johtavat biologit (s.109).

Luonnonvalinta on politiikkaa

Kirjassaan The Altenberg 16: An Expose of the Evolution Industry Susan Mazur kertoo, miten ”sadat evoluutiotutkijat (ei-kreationistit) ovat sitä mieltä, että luonnonvalinta on politiikkaa, ei tiedettä, ja että olemme petollisella maaperällä, koska puutteelliseen teoriaan perustuvaan darvinistiseen ’teollisuuteen’ liittyy valtavia kaupallisia investointeja”.

Evoluutio on kuitenkin vain filosofinen näkemys luonnonhistoriasta

Ei pitäisi olla vaikea ymmärtää, että historian tutkimuksen ja kokeellisen tieteen välillä on suuri ero, toteaa professori Leisola kirjan sivulla 137. Wienin yliopiston professori Gerd Müller toteaa, että uusdarvinistinen teoria ei selitä biologisten muotojen alkuperää, uusien anatomisten muotojen syntyä eikä hyppäyksellisiä muutoksia fossiiliaineistossa. Samaan ovat päätyneet monet ateisteinakin tunnetut filosofit ja tutkijat (s.136).

Kristinoppi on mielekäs vain, jos 1. Mooseksen kirja on todellista historiaa

Evankeliumin juuret ovat 1. Mooseksen kirjassa. Sen tekstityyli ja ilmaisutavat ovat selvää historiallista kerrontaa. Jos luomiskertomus haluttaisiin muuttaa evoluutiohistorian mukaiseksi, Raamatun alku pitäisi kirjoittaa kokonaan uudelleen, toteaa Tuuliranta (s.116).

Mitä voi tehdä?

”Biologialle olisi eduksi, jos se maailman selittämisen sijasta tyytyisi tutkimaan sitä, miten luonto tänään toimii” (s.124). Professori Matti Leisola lainaa professori Paul Feyerabendia: ”Tiede on kuitenkin muuttunut aggressiiviseksi ja dogmaattiseksi uskonnolliseksi instituutioksi. Tämän päämäärän saavuttamiseksi he käyttävät argumentointia, propagandaa, painostusta ja pelottelua” (s.135). Ratkaisu on paluu Jumalan ilmoitukseen, jota ei voi osoittaa vääräksi kemian, fysiikan ja perinnöllisyystieteen avulla. Kysymys ei ole usko vastaan tiede kamppailusta vaan kristinusko vastaan tiedeusko -taistelusta.

Liitteet

Kirjan lopussa on kolme tärkeää liitettä, jotka käsittelevät evoluution todisteita ilman fossiileja; arvion johtavan teistisen evolutionistin, Francis Collinsin kirjasta the Language of God ja radioaktiivisiin alkuaineisiin perustuvasta ajoituksesta. Luettuasi tämän kirjan olet pukenut yllesi täyden sota-asun teististä evoluutiota vastaan ja perustanut uskosi Kristus-kalliolle akateemisen juoksuhiekan asemesta!

LÄHDE: Luominen.fi/blogi/Pekka Reinikainen 30.07.2021