Perilous times will come (Part one)
15.4.2020, by Simon Desjardins, suom. SK
”Mutta tiedä se, että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja” (2. Tim. 3:1).
Nämä sanat ovat jonkin verran yllättävät, sillä ne sanoi moninaisia kärsimyksiä kohdannut mies, mies, joka oli elänyt elämää täynnä vaaroja ja vainoa. Tässä hänen sanansa:
”Ovat Kristuksen palvelijoita – puhun mieletönnä – minä enemmän kuin he: olen ollut vielä enemmän vaivassa, vielä enemmän vankilassa, ylenmäärin lyötynä, usein kuolemanvaarassa. Juutalaisilta olen viisi kertaa saanut neljäkymmentä lyöntiä, yhtä vaille; kolmesti minua on lyöty raipoilla, kerran minua kivitettiin, kolmesti olen joutunut haaksirikkoon, vuorokauden olen viettänyt meressä; usein matkoilla, vaaroissa virtain vesillä, vaaroissa rosvojen keskellä, vaaroissa oman heimon puolelta, vaaroissa pakanain puolelta, vaaroissa kaupungissa, vaaroissa erämaassa, vaaroissa merellä, vaaroissa valheveljien keskellä, työssä ja vaivassa, paljossa valvomisessa, nälässä ja janossa, paljossa paastoamisessa, kylmässä ja alastonna.” (2. Kor. 11:23–27)
Vaikka Paavali oli kokenut vaarallisia aikoja toistuvasti, hän vakuutti asioiden pahenevan viimeisinä päivinä. ”Tiedä tämä”, hän sanoi Timoteukselle. Paavalin ennustus ei ollut ankkuroitu vain ihmisen viisauteen, vaan ennemmin jumalalliseen ilmoitukseen. Hän tiesi varmasti, että vastustus lisääntyisi ja halusi siksi valmistella Timoteusta tätä uhkaavaa näkymää varten.
Vaarojen luonne
Paavali kirjoitti, että nämä vaaralliset ajat tulevat viimeisinä päivinä. Mutta minkä muodon ne ottavat tullessaan? Vai voisiko olla niin, että ne ovat jo täällä naamioituina unettavaan hienotunteisuuteen?
Itse asiassa apostoli ilmoittaa selvästi vaarojen luonteen: ”Sillä ihmiset ovat silloin…” Verbi on futuurissa, koska Paavali pystyi ennakoimaan – jumalallisen ilmoituksen perusteella – ihmisen moraalin laskun, joka olisi ennennäkemätön. Samassa kirjeessä hän kirjoittaa:
”Mutta pahat ihmiset ja petturit menevät yhä pitemmälle pahuudessa, eksyttäen ja eksyen” (2. Tim. 3:13)
Paavalin mukaan vaara tulisi olemaan ihmisen luontaisessa taipumuksessa moraalittomuuteen.
Seuraavassa esittelen kolme jättiläistä, jotka ovat parhaillaan työssä keskuudessamme; jättiläisiä, jotka voisivat hyvinkin merkitä vaarallisia aikoja, joista Paavali puhui.
Ensimmäinen jättiläinen: Välinpitämättömyys
Nykyinen moraalin rappio on synnyttänyt sydämen kylmyyden ja kovuuden, jollaista ei ole koskaan ennen koettu. Jeesus oli jo osoittanut moraalin ja apatian välisen suhteen sanoessaan:
”Ja sentähden, että laittomuus pääsee valtaan, kylmenee useimpien rakkaus” (Matt. 24:12)
Näiden sanojen, jotka ilmenevät nykypäivän sosiaalisessa kokoonpanossa enemmän kuin koskaan ennen, pitäisi herättää tietoisuutemme ja auttaa meitä ymmärtämään aikaa. On myönnettävä, että maailma on aina ollut vastahakoinen omaksumaan evankeliumin, mutta nykyinen aika osoittaa välinpitämättömyyden tasoa, joka kaikkien normien mukaan on vailla vertaa. Puheesta Jumalasta, synnistä ja parannuksesta on tullut tabu useimmissa miljöissä ja kuten psalmista kirjoittaa, suurin osa ihmisistä ovat ”kuin kuuro kyy, joka korvansa tukitsee, ettei se kuulisi lumoojan ääntä, taitavan taikojan loitsuja” (Ps. 58:4,5).
Vaikuttava irtisanoutuminen
Itse asiassa ihmiset eivät ole vain välinpitämättömiä, he ovat – monissa tapauksissa – puolustuskannalla ja pitävät evankeliumia jonakin tunkeilevana. Itse asiassa väkijoukot kovettavat sydämensä siinä määrin, että tulee päivä, jolloin kolmannes maailman väestöstä tapetaan ja loput jatkavat pahoilla teillään. Kuvittele! 2,6 miljardin ihmisen kuolema – nykyisen väkiluvun mukaan – toisin sanoen kahdeksan kertaa Yhdysvaltojen väkiluku, osoittautuu riittämättömäksi käynnistämään ihmisen moraalisen käyttäytymisen uudelleenarvioimista.
”Ja jäljelle jääneet ihmiset, ne, joita ei tapettu näillä vitsauksilla, eivät tehneet parannusta kättensä teoista, niin että olisivat lakanneet kumartamasta riivaajia ja kultaisia ja hopeaisia ja vaskisia ja kivisiä ja puisia epäjumalankuvia, jotka eivät voi nähdä eikä kuulla eikä kävellä. He eivät tehneet parannusta murhistaan eikä velhouksistaan eikä haureudestaan eikä varkauksistaan.” (Ilm. 9:20)
Voisi luulla, että tällainen tapahtumien käänne panisi ihmiset harkitsemaan tapojaan ja tekemään parannusta. Mitään sellaista ei kuitenkaan tapahdu; päinvastoin, he pilkkaavat Jumalaa entistäkin enemmän (ks. Ilm. 16: 8–11 ja 21).
Tämä ei ole muuta kuin kiteytettyä välinpitämättömyyttä, ehdotonta kieltäytymistä uudelleenarvioida tapojaan.
Paha asia tämän kaiken suhteen on, että nämä suvaitsemattomat ovat pelotelleet monet kristityt ja melkein hiljentäneet heidät. Evankeliumin sanoma on siten vaiennettu ja Jumalan pelastus on ajettu nurkkaan päivittäisen elämän areenalla. En sano, että tämä tilanne koskee koko maapalloa, mutta se leviää kuin tuhkarokko ja tilanne on käymässä hälyttäväksi, ainakin mitä tulee Länteen.
Huvitukset
Toisen välinpitämättömyyden muodon aiheuttaa se, että ihmisiä viihdytetään enemmän kuin koskaan ennen. Tuhannet viihteen lähteet hypnotisoivat massoja ja sitä tapahtuu määrässä, joka on ennenkuulumatonta ihmisen historian annaaleissa. Kysymys toistuu metrojen seinillä:
”Miksi kuunnella saarnaajaa, kun voimme antaa korvillemme jotain äärettömän paljon mielenkiintoisempaa?” Sen, että epäuskoiset tulevat tällaisiin johtopäätöksiin, ei pitäisi yllättää meitä. Loppujen lopuksi me kristityt jäämme usein kiinni samaan verkkoon siinä määrin, että kadotamme näkyvistä prioriteettimme. Se, mitä haluan sanoa, on, että monien mieli kesytetään ja vedetään pois evankeliumin sanomasta.
Vastaus haasteeseen
Sitä tuskin voidaan kieltää siitä, että suurin osa ihmisistä ovat suruttomia hengellisestä tilastaan, sillä heidän tapojensa välinpitämättömyys vahvistaa heidän huolettomuutensa. Mutta juuri tässä meidän, kristittyjen, on oltava varovaisia, koska meiltä voi jäädä ymmärtämättä, että on olemassa jäännös, joka eroaa suurista joukoista. Lampaita on vielä löydettävissä. Näin ollen vaara, jonka kohtaamme, on siinä, että mahdollisesti hylkäämme vastuumme ajassa, jolloin Jumala haluaa koota omansa.
Vaikeuksien tunnistaminen
Mielestäni on tärkeää olla rehellinen tosiasioiden suhteen. Ei ole mitään syytä laittaa silmilleen vaaleanpunaisia laseja ja sanoa: ”Ihmisillä on evankeliumin nälkä”. Se ei yksinkertaisesti ole niin – ainakaan Lännessä. Mitä nopeammin ymmärrämme tämän totuuden, sitä paremmissa asemissa olemme.
Monet kyllä kävelevät pois ja kehottavat meitä lopettamaan, mutta on muitakin, vaikka vain ehkä harvoja, jotka odottavat saarnaajan ääntä. Heistä tulee veljiämme ja sisariamme ja he ovat kiitollisia jokaiselle, joka uskaltaa esittää evankeliumin vastustuksen ja vainon keskellä. Epäilemättä siinä prosessissa on kyyneleitä, mutta älä unohda:
”He menevät itkien, kun kylvösiemenen vievät; he palajavat riemuiten, kun lyhteensä tuovat” (Ps. 126:6, KR38).
He who continually goes forth weeping, bearing seed for sowing, shall doubtless come again with rejoicing, bringing his sheaves with him” (Psalms 126:6, New King James Version).
”Hän joka jatkuvasti…”, sanoo Raamattu [engl. käännöksen mukaan]. On oltava jatkuvuutta. Mutta Raamattu lisää: ”palaa varmasti iloiten”. Tämä on uskomme ja toivomme tällä puolen ikuisuutta.
Jatkuu artikkelissa Vaaralliset ajat tulevat, osa 2.
LÄHDE: Ajankohtaista uskosta – sivusto 27.06.2020, Tekijä Hannu