Taakka tiedonjakosivusto – seuraa aikamme ilmiöitä

Sähkönsiirrosta maksetaan liikaa

Hurja väite: Kuluttajat maksoivat 300–500 miljoonaa euroa liikaa sähkön siirrosta 2018

Energiavirasto palkitsee sähköverkkoyhtiöitä haamuinvestoinneista.

Kuva: PEKKA KARHUNEN/KL
KUVA: PEKKA KARHUNEN/KL

Kuluttajat maksoivat peräti 300–500 miljoonaa euroa liikaa sähkön siirrosta vuonna 2018. Näin on laskenut Lappeenrannan-Lahden teknillisen yliopiston (LUT) strategisen ­rahoituksen professori Mikael Collan.

Väite on äärimmäisen hurja. Energiaviraston tuolloin määrittämä kohtuullinen tuotto – 6,62 prosenttia – antoi siirtoyhtiöille oikeuden laskuttaa sähkönkäyttäjiä 858 miljoonalla eurolla. Se oli Collanin mukaan aivan liikaa, eikä asiassa voi oikein syyttää yhtiöitä vaan nykyistä kohtuullisen tuoton laskentamallia – siis viranomaisia.

”Fakta on se, että sähkön 88 siirtoyhtiöön oli niiden tilinpäätösten mukaan sitoutunut kaikkiaan pääomaa 8 miljardia euroa, josta omaa pääomaa oli hieman päälle 2,6 miljardia. Nämä ovat siis niitä euroja, joita yhtiöiden omistajat ovat panneet itse yhtiöön ja yhtiöt ovat ottaneet velkaa vastattavakseen.”

Fiktiota on sen sijaan Energiaviraston käyttämä nykykäyttöarvoluku, joka nostaa yhtiöiden sitoutuneen pääoman 15,2 miljardiin euroon ja siitä oman pääoman lähes 10,2 miljardiin euroon.

Miksi asialla on merkitystä? Siksi, että Energiavirasto laskee sallitun kohtuullisen tuottotason juuri tuosta laskennallisesta 15 miljardin nykykäyttöarvosta.

Todellisten tilinpäätöslukujen ja laskennallisten lukujen ero merkitsee sitä, että Suomessa sähkönsiirrossa maksetaan tuottoa rahalle, jota ei ole koskaan käytetty.”Tuottoasteen on heijastettava verkkotoiminnan vähäistä riskiä ja kunkin yhtiön tosiasiallista pääomarakennetta.”Heikki Vestman, kansanedustaja (kok)

Asialla on merkittävät seuraukset. Sallittu tuotto oli edellisvuonna aiemmin mainittu 858 miljoonaa euroa.

”Mutta jos laskettaisiin nykyisellä tavalla, käyttäen oikeita toteutuneita investointeja, sallittua tuottoa tulisikin vain 531 miljoonaa euroa”, Collan laskee.

Eikä tässä kaikki. Toinen professoria harmittava asia on Energiaviraston tapa käyttää kohtuullisen tuoton WACC-laskentaa täysin suomalaisella tavalla.

”Jostain syystä viranomainen olettaa, että kaikkien yhtiöiden pääomarakenne on sama eli 60 prosenttia omaa pääomaa ja 40 prosenttia velkaa. Se on täysin väärä lähtökohta. Keskimäärin omaa pääomaa oli verkkoyrityksillä 33 prosenttia vaihteluvälin ollessa negatiivisesta sataan prosenttiin.”

Esimerkki. Jos tuotto laskettaisiin nykyisellä tavalla, mutta yritysten taseet ja oikeasti tehdyt investoinnit otettaisiin huomioon, kohtuullinen tuotto olisi enää 421 miljoonaa euroa.

Collan sanoo, että WACC-laskenta pitäisi vähintään suorittaa yhtiökohtaisesti, koska omalle pääomalle annetaan laskennassa aina parempi tuotto kuin vieraalle. Nyt laskenta hyödyttää niitä yhtiöitä, joilla on paljon velkaa, ja rankaisee liiasta omavaraisuudesta.

Sanna Marinin (sd) hallituksen ehdotus siirtoverkkomaksujen kohtuullistamisesta on edelleen käsittelyssä, ja Collanin laskelmat tuovat niihin täysin uutta väriä.

Kokoomuksen eduskuntaryhmä aikookin esittää radikaalia muutosta ja mallia ­siirtohintakorotusten leikkaamiseksi.

Sähköverkkojen noin 15 ­miljardin euron nykykäyttöarvon ­määrityksen ääriviivat luotiin ilmeisesti jo 1990- luvulla silloiseen tilanteeseen sopivina.

Nykykäyttöarvo määräytyy kunkin verkkokomponentin jälleenhankinta-arvon, iän ja pitoajan perusteella.

Verkkokomponentin hinnan määrittää Energiavirasto.

Jos sähköverkkoyhtiö onnistuu tekemään investoinnin ­halvemmalla kuin on viraston määrittämä komponenttien hinta, kohtuullinen ­tuotto lasketaan viraston määrittämästä hinnasta.

Moniportaisessa mallissa kokoomus puuttuisi esimerkiksi siihen, että verkkotoimintaan sitoutuneen pääoman arvo ei voi oleellisesti erota yhtiöiden tasearvoista.

Collan saa siten tukea näkemykselleen myös politiikasta. Kokoomuksen kansanedustaja Heikki Vestman sanoo, että nykyisin verkkoyhtiöt saavat tuottoa ”tyhjästä” laskennallisen verkonarvon perusteella.

”Tuottoasteen on heijastettava verkkotoiminnan vähäistä riskiä ja kunkin yhtiön tosiasiallista pääomarakennetta”, Vestman sanoo.

Nykyisin Energiaviraston käyttämä kiinteä tuottoasteen laskentatapa antaa ylituottoa tietyille yhtiöille.

”Tuotto voi kaikkien verkkoyhtiöiden osalta jopa puolittua eli asiakkaiden kannalta laskea jopa 400 miljoonaa euroa vuodessa. Carunan kohdalla tuotto voi pudota jopa 70 prosenttia. Tämä näkyisi suoraan asiakkaiden lompakossa”, Vestman sanoo.

LÄHDE: Tekniikka&Talous/Matti Kankare 17.04.2020