Helsingin Sanomat paniikissa Räsäsen takia

Dosentti Timo Eskola kirjoittaa blogissaan 25.7.2021 seuraavasti:

Helsingin sanomat on lähtenyt kesäkuumalla ruotimaan kansanedustaja Päivi Räsäsen syytteiden saamaa kansainvälistä huomiota. Toimittaja Tommi Nieminen on saanut viiden sivun verran tilaa aiheen monipuolista käsittelyä varten. Mikä on tulos? Löytyykö lehdestä tasapuolinen kuvaus kärjistyneestä kansainvälisestä keskustelusta? Kaikkea muuta. Lehti panikoi ja laittaa koko arvovaltansa likoon osoittaakseen, millainen rupusakki ulkomailta on löydetty Räsäsen tueksi.

Mistään perinteisestä journalismista Tommi Niemisen artikkelissa ei ole kyse. Sen sijaan artikkeli on täynnä someretoriikkaa. Töölön trollitehdas tuottaa ennakkoluuloja vahvistavaa valhetietoa kuin Pietarin kuuluisampi isosisarensa. Niemisen artikkeli on täynnä panettelua, mustamaalaamista, disinformaatiota ja suoranaista häpäisemistä.

En sanoisi tätä ääneen, ellen pystyisi osoittamaan jokaisen kohdan todeksi.

***

Keskeisimmän ongelman näyttää Helsingin Sanomien itsensä ajaman linjan kannalta muodostavan kansainvälinen juristien yhdistys ADF International. ADF on lähtenyt tukemaan Räsästä oikeusjutussa. Kyse on lainopillisesta avusta tilanteessa, jossa lähes uskomattomat mittasuhteet saanut syyte tarvitsee rinnastuskohtia muissa maissa toteutuneiden oikeusjuttujen tuloksista. Toimittajalle ADF on kuitenkin lähes terroristijärjestö.

Nieminen ei artikkelissaan suostu kertaakaan pohtimaan käsittelemiensä ihmisten tai järjestöjen perusteita, argumentteja. Sen sijaan hän syöksyy jokaisen kohteensa kohdalla hakemaan retorisesti varsin ylimielistä ad hominen -argumenttia: hänen tarkoituksensa on hyökätä henkilöä vastaan ja osoittaa Räsäsen ulkomaisten tukijoiden olevan epäluotettavia, vihapuhetta viljeleviä äärioikeistolaisia, tai mikä pahinta, trumpilaisia. 

Kun Nieminen arvioi ADF Internationalia, hän tekee sen luomalla vastakohta-asetelman. Hän tuo esille joukon gender-ideologiaa ajavia vasemmistolaisia, joiden mukaan ADF on “äärioikeistolainen viharyhmä”. Yhdysvaltain uskonnonvapauskomissiolle lähetetyn avoimen kirjeen allekirjoittajat puolestaan ovat paholaisen asianajajia siksi, että heistä professorit Peter Berkowics, Mary Ann Glendon, Sergiu Klainerman ja Adrian Vermeule ovat tavalla tai toisella tukeneet Trumpia. Guilty by association. Mustamaalaaminen ei voisi olla selvempää.

Sanomattakin on selvää, että Räsästä julkisesti tukeneet saarnaajat ja pastorit ovat arvottomia lausumaan asiasta mitään. Sama koskee virolaisia kansanedustajia. Artikkelin huipennukseksi Nieminen marssittaa europarlamentista, joka ilmeisesti on myös Helsingin Sanomien mukaan rikollisuuden pesistä pahin, murhasta tuomitun kreikkalaisen Ioannis Lagosin ja slovakki Milan Uhrikin, joka on uusnatsi. Vetonaulana tässä “räsäsläisessä” kauhujen kabinetissa on lopulta italialainen poliitikko Luca Volonté Euroopan nevostosta. Hänet on tuomittu lahjuksista neljäksi vuodeksi vankeuteen. Että tällaista joukkoa ovat Räsäsen tukijat. Jos tämä ei vakuuta argumenttien heikkoudesta, ei mikään. Halveksunta haisee taivaaseen saakka.

***

Helsingin Sanomien numerossa toistetaan kahteen eri otteeseen, että artikkelissa on kyse “tutkivasta journalismista”. Ei ehkä olisi kannattanut toistaa. Tutkiva journalismi tarkoittaa parhaimmillaan sitä, että journalisti arvioi tasapuolisesti kaikki osapuolet ja nostaa esille myös näkymättömissä olevat perusteet. Toteutuuko tämä kyseisessä artikkelissa?

Toimittaja Nieminen ei pohdi arvokonfliktin osapuolten käyttämiä perusteita. Hän käyttää kyllä termiä “suuri länsimaalainen kulttuurisota”, mutta hänen kuvaamassaan konfliktissa on – kuten kaikissa aiemmissakin tämän aiheen Helsingin Sanomien jutuissa – vain yksi osapuoli. Nieminen lehtensä kanssa edustaa totuutta ja oikeudenmukaisuutta, vastapuoli valhetta ja riistoa. Vastakkain ovat alistaminen ja suuri vapautusliike. Lausettakaan Nieminen ei uhraa pohtiakseen, millaisia ovat Räsäsen vastapoolin, Setan ja kansainvälisesti katsoen ILGA Worldin teesit ja argumentit. Jutun “tutkimuksellinen” osa on pelkkä torso.

Konflikti löytyy Niemiselle ainoastaan siitä, että jutussa mainitut ja rinnastetut arvokonservatiivit, äkkijyrkän laitaoikeiston edustajat, “huhtasaarelaiset” ja uusnatsit (sic!) saavat vielä sanoa sanansa demokraattisessa yhteiskunnassa – jutussa mainitut ihmiset kun sattuvat olemaan lähinnä eurokansanedustajia. “Tehdään nyt selväksi,” sanoo toki Nieminen, “Heidän tukensa ei tee Päivi Räsäsestä äärioikeistolaista”. Eikö todella? Retoriikan ammattilaiset tuntevat tämän keinon propagandan välineenä erittäin hyvin. Järkyttävillä rinnastuksilla luodaan ensin vahva mielikuva (jopa yliopistolla halveksittu natsikortti on mukana), jonka jälkeen vetäydytään vastuusta sanomalla, että asioita ei ole tarkoitus suinkaan rinnastaa. Panettelua on kuitenkin mahdotonta enää peittää. Temppu on yhtä lapsellinen kuin se on häikäilemätön.

Myös valhetiedolla pelaaminen kuuluu Tommin trollitehtaan välineistöön. Pohtiessaan Räsäsen mahdollisesti saamaa tuomiota – koskapa aihe on kiinnostanut etenkin Yhdysvalloissa – Nieminen alkaa väheksyä syytteitä ja lakipykäliä. Hän arvelee, että tuomittu selviäisi “muutaman tonnin” sakoilla. Amerikkalainen puhe siitä, että papit ja maallikot joutuisiva “valitsemaan” vankilan ja vakaumuksen välillä on pelkkä “ylilyönti”. Nieminen syyllistyy disinformaation levittämiseen. Helsingin Sanomat on itse uutisoinut aiemmin, että maksimirangaistus Räsäsen saamien syytteiden kohdalla on kaksi vuotta vankeutta. 

***

Yksinkertainen johtopäätös on, että Helsingin Sanomat on paniikissa. Päätoimittaja on esikuntineen ehkä kuvitellut, että Räsäsen tapaus tulee olemaan helppo – etenkin, kun sille antaa hieman työntöapua lehden kymmenillä Räsästä halventavilla jutuilla. Nyt lehti on törmännyt kahteen merkittävään kansainvälisen keskustelun esille nostamaan seikkaan. Ensinnäkin kristillisen näkemyksen suoja on kansainvälisissä sopimuksissa huomattavasti korkeampi kuin täällä avoimesti  pilkallisessa jälkikristillisessä Suomessa. Toiseksi ADF Internationalilla on kokemusta juuri tämän kaltaisissa konflikteissa toimimisesta. 

Arvioni on, että Helsingin Sanomat on ensimmäistä kertaa joutunut kohtaamaan sen mahdollisuuden, että Räsänen saattaa voittaa oikeusjuttunsa. Siksi lehti on lähtenyt panikoiden siihen ainoaan jäljellä olevaan taisteluun, jolla suomalainen keskustelu voitaisiin saada halutuille raiteille: esittämään valhetietoa ja vääristeltyjä yksityiskohtia, mustamaalaamaan eri osapuolia ja panettelemaan jälleen kerran Päivi Räsästä – joka ei Helsingin Sanomille todellakaan ole syytön kunnes toisin todistetaan.

Lopputuloksena voitaneen todeta: jos Niemisen juttu on tutkivaa journalismia, “tutkittavalla” ei ole mitään hätää.

LÄHDE: OikeaMedia/blogi/Vieraskynä 26.07.2021