SDP – postsovjeettinen trauma ja isovelikompleksi
Viron ulkopoliittisen instituutin johtaja Kristi Raik kirjoitti twitterissä keskiviikkona 21.9.2022:
“Welcome news for regional security that Finland is finally preparing to block Russian tourism, following the Baltic states and Poland.
Finnish debate on the issue has shown that part of the Finnish elite is still dangerously naive about Russia, but the Finnish people know better.”
Suomeksi: “Alueellisen turvallisuuden kannalta on tervetullut uutinen, että Suomi valmistautuu vihdoin estämään Venäjältä suuntautuvan turismin Baltian maiden ja Puolan tavoin.
Suomessa käyty keskustelu aiheesta on osoittanut, että osa Suomen [poliittista] eliittiä on edelleen vaarallisen naiivi Venäjän suhteen, mutta suomalaiset [kansa] tietävät paremmin.”
(naiivi = lapsenomainen, yksinkertainen)
Entä millä tavoin pääministerin pallia itsellään pitävä SDP on käyttäytynyt poliittisesti sen jälkeen, kun Neuvostoliitto romahti ja useat kommunistien alistamat itäeurooppalaiset valtiot saivat itsenäisyytensä / itsemääräämisoikeutensa takaisin?
1. Presidentti Tarja Halonen (SDP:n aktiivijäsen ennen ja jälkeen presidenttiyden)sanoi syyskuussa 2008 Ylen A-studiossa virolaisten potevan jälkineuvostolaista stressiä, joka saa heidät käyttäytymään tietyllä tavalla. Halosen mukaan on hyvä, että EU:ssa on sellaisiakin maita, joilla ei ole posttraumaattista tilannetta.
2. Halonen kuusi vuotta myöhemmin, Iltalehti 29.3.2014:
”Presidentti Tarja Halonen arvioi Helsingin Sanomien haastattelussa, että Krimin ja Ukrainan kriisit ovat osa neuvostoaikojen jättämää traumaa.
Tämä trauma on muistettava, kun arvioidaan Venäjän toimien Baltian maissa nostamaa huolta, Halonen sanoo lehdelle.”
3. Pääministeri ja SDP:n puheenjohtaja Sanna Marin eduskunnan kyselytunnilla 15.9.2022:
”…että Suomi on oikeusvaltio ja joutuu noudattamaan lakejaan. Suomessa ei ole sellaisia viranomaisia jotka julistavat kaikki venäläiset turvallisuusuhkaksi, kuten Baltiassa ja Puolassa.”
Marin kertoi rivien välistä, että Baltian maat ja Puola eivät ole oikeusvaltioita.
4. Kansanedustaja ja SDP:n varapuheenjohtaja, ylioppilas Matias Mäkynen Ylen A-studiossa 20.9.2022:
”Me noudatamme omaa lainsäädäntöämme, me emme toimi niin kuin Venäjä, me emme toimi niin kuin tällaiset ei-oikeusvaltiot, vaan Suomi on oikeusvaltio, joka toimii oman lainsäädäntönsä ja Euroopan unioninkin lainsäädännön mukaan.”
”Tällaisilla ei-oikeusvaltioilla” Mäkynen tarkoitti ilmiselvästi Baltian maita ja Puolaa, vaikka on yrittänyt jälkikäteen selitellä jotain muuta.
Katso lyhyt video ja päättele itse. Mieti päättelysi pohjaksi Mäkysen puheen tauotuksia ja painotuksia, jotka puhuvat selkeää kieltä Mäkysen härskiydestä sekä pelkuruudesta, jolla hän pakenee Sanna Marinin tavoin epämääräiseksi jäävän oikeusvaltio-käsitteen sekä EU-komission selän taakse.
Lähes kaikkien suomalaisten puolueiden osalta on hyvä muistaa, että Neuvostoliiton romahduksen alkaessa Suomi oli vihoviimeisiä valtioita, jonka poliittinen johto ei uskonut siihen, minkä oikeastaan kaikki muut N-liiton naapurit sekä aidot länsimaat näkivät ja ymmärsivät jo ennen itänaapurin lopullista hajoamista.
Suomen suomettuneesta ilmapiiristä kertoo karusti se, että neuvostovitsejä ei voinut kertoa kuin valikoiduissa piireissä, sillä tiedostavat henkilöt (suomettuneet läpi puoluekentän) nostivat äläkän, mikäli erehdyit siteeraamaan julkisesti esimerkiksi Radio Jerevan –tyyppisiä vitsejä, jotka heijastelivat karulla tavalla N-liiton todellisuutta.
Esimerkki Radio Jerevan huumorista: ”Mikä on pysyvää Neuvostoliitossa? Tilapäiset vaikeudet.”
Radio Jerevanin poliittiset kannanotot ovat jatkuneet itänaapurin romahduksen jälkeen:
”Kuinka paljon Venäjän maanmiehiä asuu Suomessa?” ”Riittävästi”, radio vastaa, ”jotta kansanäänestys voidaan järjestää.”
Muutos Suomen hallituksen noudattamassa nöyristelevässä politiikassa on EU-jäsenyyden aikana tapahtunut ainoastaan sen suhteen, että nykyisin vastuuta paetaan Moskovan kommunistieliitin sijaan Brysselin eurososialistisen eliitin selän taakse.
Itsetunto, itsekunnioitus ja oikeudenmukaisuus eivät ole vuosikymmeniin olleet Suomen poliittisen eliitin vahvuuksia. Omia (omaa kansaa) kyetään kurittamaan ja rankaisemaan toistuvasti, ulkomailla sen sijaan madellaan ja mielistellään poliittisten makupalojen (hillotolpat ja kultaiset oksat) toivossa.
Itsenäisestä maasta, jos suomalaiset sellaiseksi Suomen edelleen arvioivat, pitäisi nostaa valtaan henkilöitä ja puolueita, joilla on kyky ja rohkeus puolustaa omiaan sen sijaan, että politiikkaa tehdään oman poliittisen uran ”superjatko” mielessä.
Viron pääministeri Kaja Kallakselta kysyttiin tänä syksynä eräässä yksityisluontoisessa tilaisuudessa mitä hän tekisi, jos politiikka jostain syystä alkaisi kyllästyttää tai suosio putoaisi niin alas, että olisi siirryttävä muihin töihin. Kallas vastasi, että hän palaisi asianajajaksi (tuomariksi), ammattiin, jossa kertoi olleensa hemmetin hyvä.
Kallas on Tarton yliopistosta valmistunut asianajaja, jonka lisäksi hänellä on MBA-tutkinto Estonian Business Schoolista.
Jäin miettimään, millä tavalla Suomen pääministerinä istuva, vastuuttoman teinityttömäisesti käyttäytyvä Sanna Marin vastaisi samaan kysymykseen.
LÄHDE: Oikeamedia/blogi/Heikki Porkka 22.09.2022