On ilmiöitä pidellyt
Yritämme turhaan kontrolloida monimutkaista todellisuutta keksimällä vanhoille asioille uusia nimiä. Samalla self help -gurujen tilipussi paisuu.
Tiedätkö, mikä on occasional foodie? Se on uusi ilmiö. Se tarkoittaa sitä, että käyn silloin tällöin kalliilla ja elämyksellisillä illallisilla. Joskus jopa hifistelen kotona. Toisinaan taas lämmitän pannulla kasvispyöryköitä. Ruoka siis kiinnostaa.
Olen myös sometimes drunk. Se tarkoittaa ilmiötä, jossa ihminen juo joskus itsensä känniin, mutta ei aina.
Harrastan myös quiet fittingiä. Se tarkoittaa kahta eri ilmiötä. Urheilen, mutten kerro siitä julkisesti somessa. Sovitan myös vaatteitani hiljaa.
Jos aivan rehellisiä ollaan, niin mitään näistä ilmiöistä ei ole oikeasti olemassa. Mutta voisi aivan hyvin olla.
Elämme ilmiöiden aikakautta. Jopa ikiaikaiset ilmiöt saavat uusia englanninkielisiä nimiä kuin olisi kyse juuri syntyneestä asiasta.
Marie Kondon hittikirjan jälkeen tavaroiden pois heittämisestä alettiin puhua konmarittamisena. Toinen tyypillinen esimerkki viime vuosilta on sober curious -ilmiö, siis raittiudesta kiinnostunut. Siinä ihminen kokeilee olla jonkin aikaa selvin päin.
Sille oli aikoinaan suomenkielinenkin nimi: tipaton tammikuu. Sober curious on uusi tipaton, mutta englanninkielisessä paketissa.
Hankala suhde alkoholiin on universaali ja vanha ilmiö. Mindfulness-puheen aikakaudella sitä on helppo hyödyntää kaupallisiin tarkoituksiin. Ilmiöillä tehdään nyt rahaa.
Sober curious -termin takana on brittiläinen kansainväliseksi menestykseksi noussut self-help -kirja, toimittaja-kirjailija Ruby Warringtonin vuonna 2018 julkaisema Sober Curious. Teoksen alaotsikko lupasi lukijoilleen auvoisia yöunia, parempaa keskittymistä, syvällistä yhteyttä sekä rajatonta läsnäoloa, mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan.
Warrington tietää selvästi, mitä tekee. Hän on julkaissut toisenkin sober curious -kirjan sekä oppaan ”korkeiden vibojen elämään”. Hänen tänä vuonna ilmestyvä kirjansa käsittelee kirjailijan nettisivujen mukaan jälleen uutta ilmiötä sekä tabuaihetta: naisia, jotka elävät ilman lapsia.
Mikä yhdistää kaikkia Warringtonin kirjoja? Potentiaalinen ostajaryhmä on takuulla iso.
Nyt sober curious -ilmiö on saanut rinnalleen myös toisen uuden muotisanan: hangxiety. Se on yhdistelmä sanoista hangover ja anxiety. Tämänkin ilmiön takana on self help -kirja, Angela Doyle Stuartin ja Karen Whelanin Sunday Morning Cure: No More Hangxiety (2021).
Hangxietyssa on siis kyse siitä, että krapulassa ahdistaa. Kenties jollekin tämä voi olla uusi tieto.
Minusta on hieno asia, jos ihminen vähentää juomistaan ja voi sen johdosta paremmin. Mutta asettumalla self help -kirjailijoiden termistön ylläpitäjiksi kasvatamme vain heidän tilipussiaan ja pienennämme itseämme.
Tuotamme tietoa ja todellisuutta yhä kiihtyvällä tahdilla. Tarvitsemme asioille nimiä, jotta ne ovat olemassa.
Sanat ovat vallankäyttöä
Sanat ovat vallankäyttöä. Nimeämällä erilaisia ilmiöitä yritämme pienentää monimutkaista todellisuutta hallittavan kokoiseksi pala kerrallaan, koska todellisuus voi tuntua tätä nykyä ahdistavalta.
Yhä useampi harkitsee jälkikasvua hankkiessa kysymystä mahdollisesta tulevaisuudesta. Ilmastonmuutoksen valossa maapallo ei kaipaa lisää asukkaita. Samaan aikaan oma nykyelämä muuttuu koko ajan. Työelämässä paineet kasvavat. Joiltain rakennemuutos ja luova tuho vievät työpaikan. Samalla mahdollisesti jopa identiteetin.
Viime aikoina mediassa onkin puhuttu esimerkiksi quiet firing ja quiet quitting -ilmiöistä. Ensiksi mainitussa on kyse siitä, että et etene työpaikallasi, eli pomosi toisin sanoen estää uraputkesi ja antaa sinulle koko ajan hitaasti potkuja. Quiet quitting tarkoittaa puolestaan sitä, että suoritat työsi perustasolla ja työajan puitteissa ilman haaveita ylenemisestä nykyisessä yrityksessä.
Jos menisin sanomaan mummolleni, joka siivosi mukisematta vuosikymmeniä vankimielisairaalan tiloja, että hän quiet quittaili koko työuransa, hän käskisi minun painua hiiteen.
Tarjolla on myös uusia diagnooseja ja luonteenkuvauksia niille, joita aiemmat eivät tyydyttäneet. Jos tuntuu, ettei sovi introvertin tai ekstrovertin kuvaukseen, on keksitty uusi diagnoosi: ambivertti. Se tarkoittaa sitä, että joskus olet introvertti, joskus ekstrovertti.
Uskoakseni ihmiselle on luonnollista olla välillä sosiaalisempi ja välillä haluta olla omissa oloissaan. Ei sellainen tarvitse mitään tarkempaa määrittelyä.
Nuorisolääketieteen dosentti Silja Kosola sanoi joulukuussa HS:n haastattelussa, että jatkuva puhe erilaisista ilmiöistä ja häiriöistä voi nostaa nuorissa myös perusteettomia huolia. Viime vuosina on kirjoitettu paljon siitä, kuinka nuoret hakevat yhä useammin itselleen adhd-diagnoosia. Kosola on huolissaan siitä, että jos yhä useampiin piirteisiin ja oireisiin haetaan lääketieteellistä diagnoosia, eniten tukea tarvitsevien on vaikea saada apua.
Tuokaa minulle näytille häiriötön ihminen. Olemme kaikki enemmän tai vähemmän viallisia vetisiä taikinapalloja. Se on normaalia.
Kontrolliin pyrkiminen on luontevaa ajassa, jota ravistelevat sota, maailmanlaajuiset pandemiat sekä internetin aiheuttamat sosiaaliset ristiriidat. Uskon kontrolliin pyrkimisen ja yhä uusien kaupallisten ilmiöiden keksimisen tekevän ihmisistä vain ahdistuneempia.
Somen aikakaudella ihmiset ajattelevat jatkuvasti, että heissä on jotain vialla, kun oma elämä ei muistuta sitä, mitä muilla on. Heille on helppo myydä ilmiö, joka tarjoaa vastauksen.
Moni aihe on liian monimutkainen tiivistettäväksi yhteen nättiin pakettiin. Kaikkein oireellisin nykyilmiö on se, että meille myydään ilmiöitä.
LÄHDE: HS.fi/Arttu Seppänen 08.01.2023