– seuraa lopun ajan aiheita

Ukrainan sodan faktoja?

Kuvan tiedot artikkelin lopussa
Kuvan tiedot artikkelin lopussa

Sotilaallinen tilanne Ukrainassa. Cf2R-analyysi, osa 1

Ranskan hallituksellekin analyyseja valmistavan ajatushautomon, Centre Français de Recherche sur le Renseignement, Cf2R, kolme-osaisen analyysin Ukrainan tilanteesta, ”La situation militaire en Ukraine”, on kirjoittanut Itä-Euroopan maiden erikoistuntija, Sveitsin strategisen tiedustelun entinen jäsen, eversti Jacques Baud. Baudin antama taustakuvaus Ukrainan tilanteen kehittymisestä ja nykytilanteesta poikkeaa melkoisesti siitä, mitä massamedia tarjoilee länsimaiselle massamedian kuluttajalle, eritoten suomalaisille. Median antama kuva onkin tarkoitettu tekemään politiikkatoimet hyväksyttäviksi, ei niinkään tarjoamaan tietoja, joista on hyötyä tilannekuvan muodostamisessa. Eversti Baud muotoilee asian toteamalla: ”Koska, todellisuudessa, emme me yritä auttaa Ukrainaa vaan käydä [välimies-]sotaa Venäjää vastaan.”

Baudin analyysin sisältö on osittain ennestään tuttua AvoinMedian Ukrainaa käsitteleviin artikkeleihin tutustuneille. Analyysin sisällön selostamista puoltaa kuitenkin everstin sotilastiedustelutausta ja työ konfliktien tarkkailijana sekä NATOn sisältä että ulkopuolelta käsin.

AvoinMedia (Riikka Söyring) on lisännyt eversti Jacques Baudin pitkään tekstiin toimituksen huomautuksia (Toim.huom.) sekä väliotsikoinnin, joka on tarkoitettu lukemisen helpottamiseksi. Nyt julkaistu teksti on 1. osa kolmeosaisesta analyysista.

Ukrainan sisällissodan juurista

Baud aloittaa kertomalla seuranneensa sotia Malista Afganistaniin työskennellen rauhan puolesta, ei sotien oikeuttamiseksi vaan sotiin johtaneiden syiden ymmärtämiseksi. Hän kirjoittaa panneensa merkille, että ”asiantuntijat”, jotka vilahtelevat televisiossa analysoivat tilanteita kyseenalaisen informaation varassa; hypoteesit muutetaan faktoiksi, ja siksi ymmärrys siitä, mitä oikeasti tapahtuu, katoaa. ”Näin luodaan paniikkia,” Baud arvostelee: ”Ongelma ei niinkään ole siinä, kuka on oikeassa tässä konfliktissa vaan siinä, miten johtajat tekevät päätöksiään.”

Tutkitaanpa [Ukrainan sisällissodan] konfliktin juuria, Baud kirjoittaa jatkaen erään juurisyistä olevan mediassa, niissä, jotka ovat viimeiset kahdeksan vuotta puhuneet meille separatisteista tai Donbassin itsenäistymisestä — se on kaikki väärää tietoa.

Donetskin ja Luhanskin itsenäisiksi julistautuneissa tasavalloissa toukokuussa 2014 toimitetut neuvoa antavat kansanäänestykset eivät olleet itsenäistymis-kansanäänestyksiä vaan itsehallinto-oikeutta koskevia, vaikka eräät epätarkat journalistit väittivät muuta. Termin pro-Russian, venäjämielinen, käyttäminen vihjaa, että Venäjä olisi ollut osallinen {vuoden 2014 konfliktiin] vaikka niin ei ollut; termin ”venäjänkieliset” käyttö olisi ollut rehellisempää. Tämän lisäksi, mainitut neuvoa antavat kansanäänestykset järjestettiin vastoin [Venäjän federaation presidentti] Vladimir Putinin neuvoa, Baud kirjoittaa.

Tosiasiassa, Baud kertoo, Donetsk ja Luhansk eivät yrittäneet irtautua Ukrainasta vaan hakea tunnustusta alueellisesta autonomiasta, joka takaisi venäjänkielen käytön virallisena kielenä, koska presidentti Viktor Janukovichin viralta panon jälkeisen [Victoria ”Fuck the EU” Nulandin kokoonpanon, Yatsenyuk-Turchynov-Poroshenko-] hallituksen ensimmäinen toimi helmikuussa 2014 oli kumota vuodelta 2012 peräisin oleva Kivalov-Kolesnichenko -laki, joka teki venäjänkielestä virallisen kielen [Ukrainassa]. Tätä voisi verrata siihen, Baud sanoo, kuin että joukko vallankaappaajia päättäisi, että italia ja ranska eivät enää ole virallisia kieliä Sveitsissä.

Kielioikeuden peruuttaminen synnytti myrskyn Ukrainan venäjää puhuvassa väestössä. Tämä puolestaan johti jyrkkiin, venäjänkielisiin alueisiin — Odessa, Dnepropetrovsk, Kharkov, Luhansk ja Donetsk — kohdistettuihin tukahduttamistoimiin. Kiova [Länsi-Ukrainassa] aloitti [Itä-Ukrainaan kohdistetut] tukahduttamistoimet helmikuussa 2014, mikä johti tilanteen militarisoimiseen sekä muutamaan verilöylyyn, joista tärkeimmät ovat Odessan ja Mariupolin verilöylyt, Baud hahmottelee. Kesän loppuun mentäessä jäljellä olivat Donetsk ja Luhansk.

Tässä vaiheessa [Länsi-]Ukrainan lähestymistapa oli jäykkää ja jumittunutta. Donbassin alueella vuosina 2014-2016 käytyjen taistelujen tarkasteleminen osoittaa [Länsi-]Ukrainan yleisesikunnan järjestelmällisesti ja mekaanisesti tukeutuneen aina samoihin operationaalisiin suunnitelmiin, Baud kirjoittaa. Itsehallinnon puolesta taistelevien käymä sota, Baud sanoo, oli kuitenkin hyvin lähellä sitä, mitä näimme Sahelissa: erittäin liikkuvaa sodankäyntiä kevein varustein. Ns. kapinallisten joustavampi ja vähemmän doktriineihin perustuva sodankäyntitapa mahdollisti kapinallisille [Länsi-]Ukrainan joukkojen ajamisen toistuvasti ansaan.

[Sahelin konfliktissa yhdistyy sotilaallinen, poliittinen ja humanitaarinen kriisi. Humanitaarista ja poliittista kriisiä sekä köyhyyttä yritetään ratkaista sotilaallisin keinoin.]

Venäjän tuki kapinallisille väite, ei fakta

Baud kertoo työskennelleensä vuonna 2014 NATOlle ollen vastuussa pienaseiden leviämistä vastaan käytävästä kamppailusta. Baud sanoo heidän yrittäneen jäljittää Venäjältä Donetskin ja Luhanskin ns. kapinallisille tulevia asetoimituksia nähdäkseen, oliko Venäjä osallisena. Heidän tuolloin saamansa informaatio tuli pääasiassa Puolan tiedustelupalveluilta, eikä sitä saatu sopimaan yhteen ETYJ/OSCE:lta saadun tiedon kanssa. Baud ryhmineen ei kyennyt havaitsemaan, että Venäjän armeija olisi toimittanut aseita ja muuta materiaalia ns. kapinallisille, vaikka väitteitä Venäjän antamasta aseavusta esitettiinkin.

(Toim.huom. On hyvä tietää, että Zelenskyn johtama Länsi-Ukraina, jota länsimaat tukevat aseavulla sen sodassa venäjänkielistä Itä-Ukrainaa vastaan, on aikoinaan ollut osa Puola-Liettuaa. Länsi-Ukrainan väestö on puolalaisten tavoin pääosin katolista kun Itä-Ukraina on Venäjän lailla pääosin ortodoksinen. Lisäksi Puola on saamapuolella, kun kaasuntuonti Venäjältä Eurooppaan katkesi EU:n toimesta. Puola on rakennuttanut nestekaasuterminaaleja Yhdysvaltain LNG-tuontia varten. Sikäli ei olisi erikoista, että Puolan tiedustelupalvelut antavat NATOlle väärää/vääristeltyä tietoa omia tarkoituksiaan silmällä pitäen.)

Donetskin ja Luhanskin ns. kapinalliset ovat aseistettuja, Baud kertoo, koska Ukrainan armeijan venäjänkieliset yksiköt loikkasivat kapinallisten puolelle. [Länsi-]Ukrainan armeijan epäonnistumisten jatkuessa kokonaiset panssari-, tykistö- ja ilmatorjuntapataljoonat alkoivat paisuttaa itsenäisyystaistelijoiden rivejä, ja tämä, sanoo Baud, oli tekijä, joka ajaa Ukrainan suostumaan Minsk-sopimukseen.

Minsk1 ja Minsk2

Minsk1- ja Minsk2-sopimusten osapuolina olivat Ukraina, Venäjä ja ETYJ/OSCE, mutta myös Donetskin ja Luhanskin edustajat. OSCEn puolesta Minsk1:n allekirjoitti sveitsiläinen diplomaatti Heidi Tagliavini, Venäjän puolesta Venäjän Ukrainan lähettiläs Mikhail Zurabov, Ukrainan puolesta Ukrainan entinen presidentti Leonid Kuchma. Donetskin ja Luhanskin (yhdessä Donbassin alue) puolesta allekirjoittajina toimivat Aleksandr Zakharchenko ja Igor Plotnitsky.

Kohta Minsk1-aseleposopimuksen allekirjoituksen jälkeen, Baud kertoo, Ukrainan silloinen presidentti Petro Poroshenko aloitti laajan ”terrorismin vastaisen operaation” Donbassia vastaan — NATO-upseerien huonoja neuvoja noudattaen. [Länsi-]Ukraina kärsi murskatappion Debaltsevossa, mikä pakotti Kiovan suostumaan Minsk2-sopimukseen.

On tärkeää ymmärtää, Baud alleviivaa, ettei Minsk1-sopimus (syyskuu 2014) eikä Minsk-2-sopimus (helmikuu 2015) tarjonnut Donetskin ja Luhanskin irtautumista Ukrainasta tai itsenäisyyttä, vain itsehallinnon osana Ukrainaa (Toim.huom. Kuin Ahvenanmaan asema Suomen osana. Omien havaintojeni mukaan Venäjän ulkopolitiikka on koko ajan tähdännyt Ukrainan pitämiseen neutraalina alueena, ja myös puskurivyöhykkeenä NATOn itälaajenemiselle.)

Ne, jotka ovat lukeneet sopimukset (Accords), eikä heitä ole monia, tietävät, että Donetskin ja Luhanskin asemasta oli sovittu neuvoteltavaksi Kiovan ja kapinallistasavaltojen välillä, Ukrainan sisäisenä asiana. Tämä, Baud sanoo, on syy siihen, miksi Venäjä on järjestelmällisesti vaatinut sopimuksen noudattamista samalla kun on kieltäytynyt osallistumasta neuvotteluihin; Venäjä pitää/piti tilannetta Ukrainan sisäisenä asiana.

Pienet vihreät miehet, joita ei ollutkaan

Vastaavasti länsimaat, Ranskan johtamina, ovat vaatineet Minsk-sopimusten korvaamista ”Normandia-formaatilla”, tuomaan Venäjän ja Ukrainan kasvokkain. Ja tässä kohtaa on syytä muistaa, sanoo Baud, että Ukrainassa Donbassin alueella ei ole koskaan ollut Venäjän armeijan joukkoja ennen 23-24. helmikuuta 2022; ETYJ/OSCEn tarkkailijat eivät ole koskaan havainneet jäljen häivähdystäkään venäläisistä joukoista operoimassa Donbassin alueella; Washington Postin 3. joulukuuta 2021 julkaisema Yhdysvaltain tiedustelutietokartta ei esitä venäläisiä joukkoja Donbassissa.

Lokakuussa 2015 Ukrainan turvallisuuspalvelun (SBU) johtaja Vasyl Hrytsak tunnusti, että Donbassin alueella oli havaittu 56 venäläistä taistelijaa. Tämä, Baud kirjoittaa, on verrattavissa sveitsiläisiin, Bosniassa 1990-luvulla sotineisiin viikonlopputaistelijoihin tai ranskalaisiin, Ukrainaan nyt taistelemaan matkustaviin vapaaehtoisiin.

Ukrainan armeijan surkea tila

[Länsi-]Ukrainan armeija oli surkuteltavassa tilassa vuonna 2015. Neljän vuoden sotimisen jälkeen, lokakuussa 2018, Ukrainan korkein sotilassyyttäjäviranomainen, Anatoly Matios kertoi Ukrainan menettäneen 2700 miestä Donbassin alueella: näistä 891 sairauksiin, 318 liikenneonnettomuuksissa, 177 muissa onnettomuuksissa, 175 (alkoholin ja huumeiden aiheuttamiin) myrkytyksiin, 172 aseiden huolimattomaan käsittelyyn, 101 turvallisuussääntöjen rikkomiseen, 288 murhien uhrina ja 615 itsemurhiin.

Ukrainan armeija ja sen johto, kertoo Baud, on niin korruption läpitunkemaa, että se ei enää nauti väestön tukea. Ison-Britannian sisäministeriön raportin mukaan, kun reserviläisiä kutsuttiin maalis-huhtikuussa 2014 aseisiin, 70% jätti noudattamatta ensimmäistä kutsua, 80% toista kutsua, 90% kolmatta ja 95% neljättä kutsua. Vuoden 2017 loka-marraskuussa 70% jätti noudattamatta kutsua aseisiin. Armeijan kutsun hylänneiden luvuissa ei ole mukana itsemurhan tehneitä, eikä niitä henkilöitä, jotka ovat menneet Itä-Ukrainan joukkoihin taistelemaan [Länsi-]Ukrainan armeijaa vastaan; näitä on arviolta noin 30%. Nuoret ukrainalaiset joko pakenevat ulkomaille tai menevät Donbassiin taistelemaan Kiovaa vastaan, mikä ehkä osittain selittää Ukrainan demokratiavajetta, Baud havainnoi.

(Toim.huom. Oman perheeni tutut Ukrainasta kertoivat vuonna 2015 asepalvelusikäisten ukrainalaisten miesten pakenevan Venäjälle ja Krimille. Pari viikkoa sitten sain tietoja eräältä Ukrainan sisällä asevelvollisuutta välttelevältä tutulta. Hän kertoi joutuvansa edelleen piileskelemään, koska ei halua joutua pakotetuksi [Länsi-]Ukrainan armeijaan ampumaan omiaan Itä-Ukrainassa.)

Koska tilanne oli tällainen — ukrainalaiset eivät halunneet taistella keskenään vaikka Kiovan hallitus sitä vaati — Kiova kääntyi NATOn puoleen, jotta [Länsi-]Ukrainan armeija olisi houkuttelevampi, kertoo Baud.

NATO ja Ukraina

Ukrainan puolustusministeriö pyysi NATOlta apua pyytäen parantamaan armeijan imagoa. Koska olin jo työskennellyt YK:n viitekehyksessä vastaavissa projekteissa, Baud muistelee, pyysi NATO minua osallistumaan Ukrainan armeijan imagon kohennus -projektiin. Sellaiset prosessit ovat pitkiä, mutta Ukraina halusi nopeaa toimintaa, Baud sanoo.

Korvatakseen sotilaiden puutetta armeijassa Ukrainan hallitus turvautui puolisotilaallisiin joukkoihin; nämä koostuvat pääasiassa ulkomaisista palkkasotilaista, usein ideologialtaan ääri-oikeistolaisista aktivisteista, Baud kertoo. Vuonna 2020 näiden puolisotilaallisten militioiden osuus Ukrainan armeijasta on noin 40%, Reutersin mukaan vahvuus on noin 102 000 taistelijaa. Näitä ryhmiä aseistavat, rahoittavat ja kouluttavat Yhdysvallat, Iso-Britannia, Kanada ja Ranska, sanoo eversti Baud. Taistelijoiden joukossa on 19:a eri kansallisuutta, mukaan lukien sveitsiläisiä.

(Toim.huom. Länsimedia välttelee kertomasta Ukrainassa taistelevista uusnatseista, joita länsimaat tukevat asein ja rahalla. Olisi liian kiusallista tunnustaa itse tukevansa natseja ”eurooppalaisessa Ukrainassa”, kun on vuosikausia luotu mielikuvaa Venäjän tukeman äärioikeiston noususta Euroopassa.)

Länsimaat ovat itse luoneet ja tukeneet Ukrainan puolisotilaallista äärioikeistoa, Baud osoittaa. Lokakuussa 2021 Jerusalem Post suoritti hälytyksen hylkäämällä ns. Centuria-projektin. Myös juutalaisjärjestöt kuten Simon Wiesenthal -keskus, Yhdysvaltain West Point -sotilasakatemia ja Times of Israel -media ovat ottaneet kantaa Ukrainan armeijan ja alueellisen puolustuksen natsiintumiseen.

(Toim. huom. George Washington -yliopiston Euroopan, Venäjän ja Euraasian tutkimuksen instituutin (IERES) raportti ”Far-Right Group Made its Home in Ukraine´s Major Western Military Training Hub — Centuria” esittää 93:lla sivulla todisteita joiden perusteella Ukrainan armeijan sotilasakatemiassa (NAA) on ainakin vuodesta 2018 toiminut Centuria-verkosto, jonka tavoite on muovata Ukrainan armeijaa ideologisesti äärioikeistolaiseen suuntaan sekä ”puolustaa Euroopan väestöjä” ”Brysselin politiikkoja ja virkamiehiä vastaan” yhdistämällä Euroopan oikeistolaiset ainekset ja saattamalla kansallinen traditionalismi Euroopan väestön ideologiseksi perustaksi. Ryhmän johdolla on kytköksi Azov-uusnatsipataljoonaan. Tukea antaneet hallitukset — kuten Kanada, Saksa, Yhdysvallat, Iso-Britannia, Liettua, Ruotsi, Tanska, Puola sekä NATOn puolustuskoulutusohjelma Defense Education Enhancement Program (DEEP) — vetäytyvät vastuusta sanomalla NAA-rekryyttien valinnan olevan ”Ukrainan sisäinen asia.”)

Eräiden tahojen esittämistä väittämistä huolimatta, mitään denatsifikaatiota ei tehty liitettäessä nämä uusnatsi-pataljoonat Ukrainan kansalliskaartiin ja armeijaan, Baud alleviivaa.

Nämä uusnatsi-pataljoonat ovat toimineet Donbassin rintamalla vuodesta 2014, länsimaiden tuella, Baud ilmoittaa jatkaen, että vaikka termin ”natsi” oikeellisesta käyttämisestä voidaan väitellä, tosiasiaksi jää, että nämä siviileihin kohdistuneisiin rikoksiin syyllistyneet militiat ovat väkivaltaisia, edustavat pahoinvointia aiheuttavaa ideologiaa ja ovat kiihkoisan antisemitistisiä. Ryhmien idut olivat mukana Euromaidanilla vuonna 2014. Näiden länsimaiden tukemien puolisotilaallisten pataljoonien antisemitismi on enemmän kulttuurista kuin poliittista, joten natsi-nimike ei ole täysin täsmällinen, Baud kirjoittaa; niiden juutalaisviha kumpuaa vuosien 1920-1930 suuresta nälänhädästä Ukrainassa, jolloin [Neuvostoliittoa silloin johtanut Josif] Stalin takavarikoi viljasadon rahoittaakseen puna-armeijan modernisaatiota. Tämän [ukrainalaisten] kansanmurhan, joka tunnetaan nimellä Holodomor, toteutti KGB:n edeltäjä NKVD, jonka ylin johto koostui pääasiassa juutalaisista. Tämä on se syy, Baud kirjoittaa, miksi Ukrainan äärioikeistolainen aines nykyään vaatii Israelilta anteeksipyyntöä kommunismin rikoksista. Olemme melko kaukana siitä, että Vladimir Putin yrittäisi uudelleenkirjoittaa historiaa, Baud toteaa kuivakkaasti.

(Toim. huom. Baud sivuaa tekstissään azovilaisen ”journalistin”, länsimedian aktivistiksi valkopesemän Roman Protassevichin pidätystä, ja väitteitä että pidätys olisi tapahtunut Putinin suostumuksella. Valko-Venäjän viranomaiset pidättivät Protassevichin RyanAirin lennolta FR4978, Baudin mukaan mikään ei tue väitteitä, tai että asia olisi mennyt niin kuin länsimedia on sen uutisoinut. ICAO-raportissa ei osoitettu Valko-Venäjän toimineen väärin.)

Vuonna 2022, Baud hahmottelee, Venäjän vastaisella rintamalla taistelee puolustusministeriön alainen Ukrainan armeija sekä alueellista puolustusta hoitava, sisäministeriön alainen kansalliskaarti, johon kuuluu ”vapaahtoisjoukot” -nimen alla uusnatsi-pataljoonia. ”Vapaaehtoiset” eli ”vastaisku-pataljoonat” hoitavat pääasiassa Harkovan, Mariupolin, Odessan, Kiovan ja muiden kaupunkien ”puolustusta”.

Ihmisoikeuksien puolustajat ovat jo pitkään tuominneet em. ryhmien toiminnan. Länsihallitukset puolestaan ovat olleet vikkeliä asettamaan Venäjän vastaisia pakotteita, mutta eivät yhtään [Länsi-]Ukrainan vastaista, huolimatta [Länsi-Ukrainan tekemistä] ihmisoikeusrikoksista, mietiskelee Baud.

— ”Koska, todellisuudessa, emme me yritä auttaa Ukrainaa vaan käydä sotaa Venäjää vastaan.”

Eversti Baudin analyysin 1. osa päättyy tähän. Toinen osa seuraa, jahka ehdin sen suomentaa. Suomi on mukana paitsi Venäjän vastaisessa sodassa, myös osallisena Ukrainan sisällissodassa väärällä puolella humanitääristä rajalinjaa lähetettyään Länsi-Ukrainaan aseita.

Lähde:

Baud, Jacques | Centre Français de Recherche sur le Renseignement, Cf2R: DOCUMENTATION BULLETIN N°27 / March 2022: The Military situation in Ukraine, osa 1

Artikkelikuvan ainekset George Washington -yliopiston Euroopan, Venäjän ja Euraasian tutkimuksen instituutin (IERES) raportista ”Far-Right Group Made its Home in Ukraine´s Major Western Military Training Hub — Centuria” sivuilta 17, 48 ja 49. Kuvan rakentaminen RS.

LÄHDE: AvoinMedia/Riikka Söyring 29.03.2022

Sotilaallinen tilanne Ukrainassa. Cf2R-analyysi, osa 2

Ranskan hallituksellekin analyyseja valmistavan ajatushautomon, Centre Français de Recherche sur le Renseignement (Cf2R), 3-osaisen analyysin Ukrainan tilanteesta, ”La situation militaire en Ukraine”, on kirjoittanut Itä-Euroopan maiden erikoistuntija, eversti Jacques Baud. Eversti Baud toimi aiemmin Sveitsin strategisessa tiedustelussa.

AvoinMedia on julkaissut analyysin ensimmäisen osan, ”Sodan juuret”, sisältöä selostavan artikkelin otsikolla ”Sotilaallinen tilanne Ukrainassa. Cf2R-analyysi, osa 1”. Nyt julkaistava teksti on 2. osa, jolle Baud on antanut nimeksi ”Sota”.

AvoinMedia (Riikka Söyring) on lisännyt eversti Baudin pitkään tekstiin toimituksen huomautuksia (Toim.huom.) sekä väliotsikoinnin, joka on tarkoitettu lukemisen helpottamiseksi.

Baudin antama taustakuvaus Ukrainan tilanteen kehittymisestä ja nykytilanteesta poikkeaa melkoisesti siitä, mitä massamedia tarjoilee länsimaiselle median kuluttajalle, eritoten suomalaisille.

Ensimmäisessä, ”Sodan juuret” -osassa Baud kertoo mm. ettei Venäjän aseellisesta tuesta kapinallisille ole todisteita, kapinalliset Donetsk ja Luhansk saivat osan aseistuksestaan Ukrainan armeijan venäjänkielisten yksiköiden loikattua separatistien puolelle; median tarjoilema ”Venäjän armeija operoimassa Donbassin alueella” oli todellisuudessa 56 vapaaehtoistaistelijaa; Venäjä ei ole halunnut Ukrainaa itselleen; Minsk-sopimusten aselevon rikkoi Länsi-Ukraina, ja että Ukrainan armeijassa on uusnatsi-pataljoonia, jotka tekevät ihmisoikeusrikoksia.

Median antama kuva on tarkoitettu tekemään politiikkatoimet hyväksyttäviksi, ei niinkään tarjoamaan tietoja, joista on hyötyä tilannekuvan muodostamisessa. Eversti Baud muotoili analyysin 1. osassa asian toteamalla: ”Koska, todellisuudessa, emme me yritä auttaa Ukrainaa vaan käydä sotaa Venäjää vastaan.”

Baudin analyysin sisältö on osittain ennestään tuttua AvoinMedian Ukrainaa käsitteleviin artikkeleihin tutustuneille. Analyysin sisällön selostamista puoltaa kuitenkin everstin sotilastiedustelutausta ja työ konfliktien tarkkailijana sekä NATOn sisältä että ulkopuolelta käsin. Baud sanoo, että televisiossa asiantuntijoina esiintyvät henkilöt jankuttavat Venäjän ja Venäjän federaation presidentin, Vladimir Putinin, olevan järjettömiä ja epäloogisia; Baudin arvio on, että heidän käsityksensä on väärä.

Sotaa alustetaan

Marraskuusta 2021 asti amerikkalaiset toistelivat Venäjän invaasion uhkaavan Ukrainaa, eivätkä ukrainalaiset kuitenkaan tuntuneet olevan samaa mieltä, Baud kirjoittaa kysyen: ”Miksi eivät?”

Vastausta etsittäessä, sanoo Baud, täytyy palata ajassa taaksepäin maaliskuun 24. päivään vuonna 2021, jolloin Ukrainan presidentti Volodymyr Zelensky antoi presidentillisen määräyksensä Krimin takaisin valloittamisesta alkaen koota joukkoja maan eteläosiin.

(Toim.huom. AvoinMedia kirjoitti Zelenskyn presidentillisestä määräyksestä №117/2021 huhtikuussa 2021 ja taas helmikuussa 2022. Kyseinen määräys ilmoittaa toimeenpantavaksi Ukrainan kansallisen turvallisuuden ja puolustusneuvoston (NCSDU) strategian ”Krimin autonomisen tasavallan ja Sevastopolin sataman uudelleen haltuunottamiseksi ja väliaikaisesti miehitetyn alueen uudelleen integroimisesta” Ukrainaan. Venäjän parlamentin ylähuone hyväksyi Krimin kansanäänestyksen jälkeen Krimin liittymisen Venäjään maaliskuussa 2014. Kiova siis ilmoitti käytännössä aikovansa vallata osan Venäjää.)

Samaan aikaan, Baud kirjoittaa, NATOlla oli meneillään useita sotaharjoituksia Mustalla merellä ja Itämerellä, joiden osana tehtiin merkittävästi kasvaneita määriä tunnustelulentoja Venäjän rajalla. Vastauksena NATOn kiihtyneeseen toimintaan Venäjä pitää muutamia harjoituksia, joissa testataan Venäjän armeijan operationaalista valmiutta, ja osoitetaan samalla [NATOlle] Venäjän seuraavan tilanteen kehittymistä. Tilanne rauhoittuu loka-marraskuussa, kirjoittaa Baud, ZAPAD 21 -harjoituksen päättyessä; harjoitus on [länsimaissa] tulkittu vahvistukseksi Ukrainaan kohdistuville hyökkäysaikeille, vaikka ukrainalaiset itse pitävät ajatusta naurettavana, ja puolustusministeri Oleksiy Reznikov julistaa, ettei tilanteessa rajoilla ole tapahtunut keväällä muutoksia.

Minskin sopimuksia rikkoen Ukraina suorittaa ilmaoperaatioita Donbassin alueella käyttäen miehittämättömiä robottilentokoneita (drones), joista ainakin yksi operaatio kohdistui lokakuussa 2021 Donetskissa sijainneeseen polttoainevarastoon. Amerikkalainen media uutisoi [Länsi-]Ukrainan rikkomuksesta, eurooppalainen media ei; länsimaat eivät tuomitse rikkomusta, Baud toteaa.

Kiihdytysvaihe

Helmikuussa 2022 tapahtumakulut alkavat kiihtyä, Baud kertoo jatkaen Ranskan presidentti Emmanuel Macronin tavanneen Putinin 7. helmikuuta, ja Macronin vahvistaneen sitoutumisensa Minsk1- ja Minsk2-sopimuksiin. Seuraavana päivänä Macron toistaa sitoutumisvakuutuksensa Zelenskylle. 11. helmikuuta Berliinissä päättyy Normandia-formaatin johtajien poliittisten neuvonantajien kokous, joka päättyy ilman konkreettisia tuloksia: ukrainalaiset kieltäytyvät implementoimasta Minsk-sopimuksia. Baud olettaa, että kieltäytymisen takana on Yhdysvaltojen painostus. Putin huomauttaa Macronin tehneen hänelle tyhjiä lupauksia, ja että että länsi ei ole valmis pakottamaan Minsk-sopimuksia voimaan, kuten ei ole ollut kahdeksaan vuoteen [sitten Ukrainan sisällissodan alkamisen], Baud selvittää.

(Toim.huom. Baudin mainitsemiin Normandy Format -keskusteluihin kuuluu neljä maata eli ns. Normandian kontaktiryhmä: Saksa, Venäjä, Ukraina ja Ranska, joiden edustajat tapasivat epävirallisesti vuoden 2014 D-Day-juhlan aikana Normandiassa, Ranskassa, pyrkiessään ratkaisemaan Donbassin sodan.)

Ukrainan sotavalmistelut kontaktialueella jatkuvat, Baud kertoo, mikä hälyttää Venäjän parlamentin, joka pyytää Putinia vahvistamaan [helmikuussa 2022] itsenäiseksi julistautuneiden Donetskin ja Luhanskin itsenäisyyden. Putin kieltäytyy.

Helmikuun 17. päivä Yhdysvaltain presidentti Joe Biden (dem) ilmoittaa Venäjän hyökkäävän Ukrainaan. Mistä Biden sen tietää, on mysteeri, Baud tuumii sarkastisesti, ”mutta Länsi-Ukrainan Itä-Ukrainan siviilikohteisiin kohdistama tulitus kiihtyy dramaattisesti, kuten ETYJ/OSCEn raporteista voi havaita.”

(Toim.huom. Avoinmedia kertoi 24.2.2022:

”Tilannetta tarkkailemassa olevan Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö ETYJ/OSCEn raporttien perusteella Venäjän operaation alkamista edelsi Länsi-Ukrainan puolelta tullutta tulitusta Donetskin ja Luhanskin suuntaan. Erikoismonitorointiryhmä (SMM) ilmoittaa räjähdyksistä, ammunnasta ja käsiaseilla tulittamisesta useana päivänä [Länsi-]Ukrainan suunnasta siviilikohteisiin alueella.

Asialla ovat todennäköisesti alueella taistelevat puolisotilaalliset, äärioikeistolaiset militiat.”)

”Luonnollisesti ei media, ei Euroopan unioni, ei NATO eikä yksikään länsimainen hallitus reagoi ja mene väliin,” Baud irvistelee: ”Me sanomme vain myöhemmin, että se [tulitus] oli Venäjän disinformaatiota.”

Tarkoituksellista provokaatiota

”Itse asiassa vaikuttaa siltä, että Euroopan unioni ja jotkin muut maat tarkoituksellisesti peittelivät Donbassin väestöön kohdistetun massamurhan, tietäen, että se provosoisi Venäjän vastareaktioon,” Baud päättelee.

(Toim.huom. Olen tässä asiassa Baudin kanssa samoilla linjoilla. Media vaikenee olennaisista ja tärkeistä seikoista, välttelee kiihkeästi tasapuolista uutisointia ja antaa ymmärtää ”irrationaalisen Venäjän” toimivan tyhjiössä. Media myös keskittyy henkilöimään sotaa Putiniin. Suomalaismedioista Helsingin Sanomien etusivujen katsominen tulvauttaa myötähäpeän punan poskille peittelemättömän propagandistisella otteellaan. Ei puutu Hitler-viiksiä ja verisiä käsiä. Jutut on suunnattu lapsenuskoisille. Median asenne toisintaa länsihallitusten linjaa, jonka kaksiulotteisessa maailmassa länsi on vain ja ainoastaan hyvä, aina, ja Venäjä vain ja ainoastaan paha, aina.)

Samaan aikaan kun länsimaissa peiteltiin Donbassin väestöön kohdistuneita rikoksia, saadaan raportteja sabotaasista. Donbassin alueella donbassilaiset taistelijat keskeyttävät sabotöörien toimia. Kiinni jääneillä, puolaa puhuvilla sabotööreilla on länsimaiset varusteet ja tarkoitus aiheuttaa kemiallisia välikohtauksia Gorlivkan alueella, Baud kertoo, ja arvelee sabotöörien saattavan olla amerikkalaisten ohjaamia tai kouluttamia, ehkä CIAn Ukrainasta tai Euroopasta kokoamia palkkasotilaita, joiden tehtävä on tehdä sabotaasia Donbassin alueella.

(Toim.huom. AvoinMedia mainitsi aiemmin tutkivan journalistin, Whitney Webbin esittäneen artikkelissa ”Ukraine and the New Al Qaeda” olevan olemassa viitteitä siitä, että CIA olisi jo pidempään kouluttanut ja rakentanut Ukrainassakin valmiuksia kotimaiseen terrorismiin ja sissisotaan. Valkoisen ylivallan puolesta taistelevat terroristit on mahdollisesti suunniteltu toimimaan Venäjälläkin. Nyt Ukraina on uhannut turvautua sissisodankäyntiin; Yahoo News!:in mukaan CIA on kouluttanut useiden vuosien ajan ukrainalaisia sisseilyyn. Ukrainaa on esitelty mediassa voittavana osapuolena, ja kerrottu Venäjän kärsimistä hirmuisista miestappioista. Minä ajattelen, että voittoisa armeija harvemmin turvautuu sissisodankäyntiin. Stay-Behind -joukkojen rakentaminen kertoo myös siitä, että sotaa on tarkoitus pitkittää.)

Itseasiassa jo niin varhain kuin 16. helmikuuta Joe Biden tietää, Baud kirjoittaa, että [länsi-]ukrainalaiset ovat aloittaneet siviiliväestöön kohdistetun hyökkäyksen Donbassissa, ja asettaneet siten Vladimir Putinin vaikean valinnan eteen: auttaako Donbassia sotilaallisesti ja synnyttää kansainvälinen ongelma vaiko istua toimettomana, ja katsella kun Donbassin venäjänkieliset murskataan.

(Toim.huom. Mista Biden tiesi? Johtuiko se siitä, että NATO kuljetti Ukrainaan aseistusta, ja oli helppo päätellä, että uusnatsimilitiat eivät olleet malttaneet olla kokeilematta uutta varustusta? Vai kertoiko joku demokraattista puoluetta vaalirahoittava asevalmistaja olevan tarpeellista kokeilla ”aidoissa kenttäolosuhteissa” aseiden tehoa? Halusiko Pentagon Venäjän reagoivan kerätäkseen reaaliaikaista tietoa Venäjän toimintakyvystä ja aseistuksesta? Onko tarkoitus sytyttää taas sota Euroopassa, niin ettei EU pääse kohoamaan taloudelliseksi ja poliittiseksi, Yhdysvaltain kanssa kilpailevaksi mahdiksi? Halusiko NATO sotaa, ettei EU alkaisi rakentaa omaa, kilpailevaa puolustusliittoa, omaa armeijaa?

Bidenin poika Hunter Biden on rahoittanut Yhdysvaltain Ukrainassa sijaitsevia biolaboratorioita. Olisi kätevää laittaa Venäjän Ukrainaan tunkeutumisen syyksi laboratorioissa tutkittujen kuolettavien patogeenien karkuun pääsy ja leviäminen, ja piilottaa siten esimerkiksi kokeellisen mRNA-teknologian koronapiikkien kuolonuhreja. Liittovaltion syyttäjät ovat ilmoittaneet alkavansa tutkia Hunter Bidenin raha-asioita ja bisneksiä Ukrainassa, Kiinassa, Kazakstanissa ja muualla. Yhdysvalloissa on marraskuussa välivaalit.

Nämä eri näkökohdat eivät ole toisensa poissulkevia; useampi tai kaikki voivat olla totta samaan aikaan.)

Jos Putin päättää sekaantua Ukrainan sisällissotaan, hän voi turvautua [Yhdysvaltain suosimaan] kansainväliseen Velvollisuus suojella -doktriiniin (Responsibility to Protect, R2P), kirjoittaa Baud jatkaen Putinin tietävän, että on samantekevää, rajoittuuko interventio Donbassin alueelle vai ulottuuko interventio laajemmalle; hinta on molemmissa tapauksissa sama, ja tämän Putin tuo esiin 21. helmikuuta pitämässään puheessa.

Putin suostuu Venäjän duuman aiemmin esittämään pyyntöön, ja tunnustaa Donetskin ja Luhanskin itsenäisyyden. Samassa prosessissa Putin allekirjoittaa YYA-sopimuksen molempien kanssa, Baud kuvailee.

Sota alkaa virallisesti

[Länsi-]Ukrainan tykistö jatkaa siviilikohteiden pommittamista Donbassin alueella, ja 23. maaliskuuta vasta itsenäistyneet tasavallat pyytävät virallisesti apua Venäjältä, Baud kertoo jatkaen: ”Maaliskuun 24. päivä 2022 Vladimir Putin käyttää YK:n peruskirjan 51 Artiklaa, joka mahdollistaa sotilaallisen avun yhteisen puolustusliiton puitteissa.”

Baud jatkaa: ”Saadaksemme Venäjän intervention näyttämään täysin laittomalle, me [länsimaissa ja NATOssa] tieten tahtoen hämärrämme sen, että sota tosiasiassa alkoi 16. maaliskuuta. Ukrainan armeija valmistautui hyökkäämään Donbassiin jo niinkin varhain kuin vuonna 2021, kuten venäläiset ja eräät eurooppalaiset tiedustelupalvelut hyvin tietävät… tuomarit tulevat tuomitsemaan.”

(Toim.huom. NATOllekin työskennellyt tiedustelueversti Baud kaiketi tuntee NATOn käyttämän kognitiivisen sodankäynnin menetelmät, eivätkä ne vaikuta hänen arvioihinsa. Tavallinen median kuluttaja kuitenkin on tietämätön kognitiivisesta sodankäynnistä, ja siten suojaton itseensä kohdistettuja hyökkäyksiä vastaan; hämärryttäminen toimii.)

Puheessaan 24. huhtikuuta Vladimir Putin ilmoittaa Venäjän operaatiolle kaksi tavoitetta: Ukrainan demilitarisoimisen ja denatsifioimisen, Baud kirjoittaa. ”Siten kysymys ei ole Ukrainan valtaamisesta eikä edes, kaiken todennäköisyyden mukaan, Ukrainan miehittämisestä; varmasti ei ainakaan Ukrainan tuhoamisesta.”

Tuosta päivästä lähtien, Baud sanoo, näkyvyytemme operaation edistymiseen on rajoitettu; venäläisillä on paikallaan erinomaiset turvallisuusjärjestelyt (OPSEC), eivätkä yksityiskohdat heidän suunnitelmistaan ole tiedossa. Operaation suunta kuitenkin antaa suhteellisen nopeasti mahdollisuuden arvioida, miten strategiset tavoitteet muutetaan operationaaliseksi suunnitelmaksi.”

Demilitarisointi:

  • Ukrainan lentotoiminnan, ilmapuolustuksen sekä taktisen tiedustelun ja valvonnan tuhoaminen (reconnaissance assets; sisältää myös maalinmäärityksen, viestintäyhteydet jne)
  • komento- ja tiedustelurakenteiden neutralointi (C3I; Communications, Command, Control and Intelligence), huoltoreittien tuhoaminen alueella
  • Ukrainan armeijan pääosan motittaminen maan kaakkois-alueella

Denatsifikaatio:

  • Odessan, Mariupolin ja Kharkovin kaupungeissa operoivien uusnatsi-pataljoonien neutralointi tai tuhoaminen sekä alueella sijaitsevien erinäisten [sotilaskohteiden ja sotilaskäyttöön otettujen] laitosten neutralointi tai tuhoaminen.

Demilitarisointi

Venäjän offensiivi etenee hyvin ”klassisella tavalla”, Baud arvioi. Ensin tehdään selvää ilmavoimista, ja sen jälkeen samanaikaista etenemistä usealla alueella ”virtaavan veden” lailla: edetään siellä, missä vastarinta on heikkoa, ja jätetään kaupungit myöhemmäksi. Pohjoisessa Tsernobylin onnettomuusvoimala miehitetään välittömästi sabotaasin estämiseksi.

Kuvamateriaalia venäläisistä ja ukrainalaisista sotilaista vartioimassa yhdessä [Tsernobylia] ei luonnollisesti esitetä suurelle yleisölle…, Baud vihjaa informaatiosotaa.

Ajatus siitä, että Venäjä pyrkisi valtaamaan Kiovan ja eliminoimaan [Ukrainan presidentti] Zelenskyn, tulee tyypillisesti lännestä, sanoo Baud, koska näin länsi itse on toiminut Afganistanissa, Irakissa, Libyassa… ja koska näin haluttiin toimia Syyriassa ISISin avulla. Putin, sanoo Baud, ei ole koskaan aikonut hankkiutua eroon Zelenskysta, päinvastoin Venäjä pyrkii Kiovan saarrolla pitämään Zelenskyn vallassa ja neuvottelukykyisenä. Toistaiseksi Zelensky on kieltäytynyt noudattamasta ja implementoimasta Minsk-sopimuksia, mutta nyt Venäjä aikoo saavuttaa Ukrainan neutraaliuden, Baud analysoi.

Monetkin länsimaiset kommentaattorit ovat äimistelleet sitä, että Venäjä hakee neuvotteluratkaisua samalla kun tekee sotilaallista operaatiota, Baud sanoo ja tarjoaa selityksenä jo Neuvostoliiton ajoilta perua olevaa Venäjän strategista konseptia. Länsimaille sota alkaa kun diplomatia loppuu, Baud kirjoittaa, kun taas venäläisten lähestymistapa on [Carl Philipp Gottlieb von] Clausewitzin innoittama: sota on politiikan jatke, ja on täysin mahdollista siirtyä joustavasti toisesta toiseen, jopa taistelun aikana. Tällainen luo painetta vastustajalle työntäen häntä neuvottelemaan.

(Toim.huom. Minulle tulee Venäjän lähestymistavasta mieleen pikemminkin serenissimus Grigori Potemkinin toiminta esimerkiksi Venäjän ja Turkin välisessä sodassa 1787-1792 kuin Clausewitz. Varsin hyvä kuvaus löytyy Simon Sebag Montefioren lähdeviitatusta kirjasta ”Ruhtinas Potemkin ja Katariina Suuri”.)

Operationaalisesta näkökulmasta Venäjän toiminta on ollut onnistutta, Baud arvostaa: kuudessa päivässä Venäjä otti Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin kokoisen alueen, etenemisnopeuden ollessa suurempi kuin Saksan Wehrmachtilla vuonna 1940.

Ukrainan armeijan pääosa oli etelässä valmistautumassa hyökkäykseen Donbassia vastaan, Baud alustaa, ja siksi Venäjälle oli mahdollista motittaa Ukrainan joukot maaliskuun alussa Slavyanskin, Kramatorskin ja Severodonetskin ”kattilaan”, puskien idästä Kharkovin ja etelästä Krimin kautta. Donetskin tasavallan (DPR) ja Luhanskin tasavallan (LPR) joukot täydensivät Venäjän joukkojen toimintaa idästä käsin, Baud kuvailee.

Tässä vaiheessa, Baud kertoo, Venäjän joukot alkoivat kiireettömästi tiukentaa silmukkaa; kiirettä ei ollut, koska tavoitteena ollut Ukrainan demilitarisointi oli käytännössä jo saavutettu, eikä jäljellä olevilla Ukrainan joukoilla ollut operationaalista eikä strategista komentorakennetta jäljellä.

Venäjän etenemisen hidastuminen, jonka ns. asiantuntijat laittoivat kehnon huollon/logistiikan piikkiin, on tosiasiassa seurausta siitä, että asetetut tavoitteet oli jo saavutettu, Baud arvioi; Venäjä ei vaikuta olevan kiinnostunut koko alueen miehittämisestä, pikemminkin vaikuttaa siltä, että Venäjä rajoittaa etenemisensä Ukrainan kielirajojen mukaiselle alueelle.

Länsimedia vouhottaa Venäjän pommittavan siviilikohteita summanmutikassa, ja kauhukuvia lähetetään vuorokauden ympäri, Baud arvostelee, vaikka paikan päällä oleva chileläinen Gonzalo Lira esitteli 10. ja 11. maaliskuuta rauhallisen kaupungin. Toki kaupunki on iso, eikä kaikkea ole mahdollista nähdä, mutta silti tv-ruutujen totaalisen sodan näkymä ei ole täyttä todellisuutta, Baud sanoo.

Donbassin alueen tasavallat, Donetsk ja Luhansk ovat ”vapauttaneet” omat alueensa, ja taistelevat nyt Mariupolissa.

Denatsifikaatio

Kharkovissa, Mariupolissa ja Odessassa puolustusta hoitavat puolisotilaalliset joukot, ja ne tietävät, että denatsifikaatio-operaatio kohdistuu pääasiassa niihin itseensä, kirjoittaa Baud.

Kaupunkialueella hyökkääjien ongelma ovat siviilit, ja tämä on se syy, miksi Venäjä pyrkii rakentamaan humanitaarisia käytäviä; Venäjä haluaa tyhjentää alueen siviileistä pystyäkseen helpommin taistelemaan militioita vastaan, Baud selittää. Vastaavasti taas militiat pyrkivät pitämään siviilit kaupungissa ihmiskilpinä itselleen, jotta Venäjän ei ole niin helppo tulla alueelle taistelemaan; tästä syystä militiat pyrkivät haittaamaan humanitaaristen evakuointikäytävien muodostamista. Videot, jotka esittävät Azov-uusnatsipataljoonalaisten hakkaavan Mariupolista poistumista yrittäviä siviilejä, luonnollisesti huolella sensuroidaan länsimaissa, Baud sanoo.

Facebookissa Azov kuului samaan ”vaaralliset ja väkivaltaiset yksilöt ja organisaatiot” – kategoriaan ISISin kanssa, ja niihin sovellettiin samaa esto-politiikkaa aina 24. maaliskuuta asti, jolloin Facebook muutti politiikkaansa, ja salli Azovia suosivat postaukset. Samassa hengessä Facebook sallii entisistä Itä-Euroopan maista tulevat postaukset, joissa kehotetaan murhaamaan venäläisiä ja Venäjän johtoa, Baud kertoo. ”Se niistä johtajiamme inspiroivista arvoista.”

(Toim.huom. AvoinMediassa mietittiin 1.3.2022, johtuuko se, että Facebook nyt joustaa Länsi-Ukrainan uusnatsien kohdalla yhteisösäännöistään, ja sallii väliaikaisesti Azov-pataljoonasta ”tykkäämisen” mahdollisesti siitä, että Facebookin ”tiedustelupomo” Ben Nimmo on NATOn entinen lehdistösihteeri, joka toimi myös Ison-Britannian valtiorahoitteeseen trolliverkostoon kuuluvassa Valtiotaidon instituutissa (Institute for Statecraft) ja sen alaisessa Integrity Initiative -hankkeessa.)

EU:n rikollinen toiminta

Länsimedia propagoi romanttista mielikuvaa yleisestä vastarinnasta. Tämä mielikuva on johtanut Euroopan unionin rahoittamaan aseiden jakelua siviileille, ja se on rikos, Baud tuomitsee kertoen, että työskennellessään YK:n rauhanturvaamisoperaatioissa päällikkötasolla, eräänä työalueena siviilien suojelu, hän ja hänen kollegansa havaitsivat, että siviileihin kohdistui väkivaltaa tietynlaisissa viitekehyksissä, eritoten silloin kun aseita on runsaasti eikä lainkaan komentorakenteita.

Komentorakenteet ovat armeijan toiminnan kannalta oleellinen osa ohjatessaan voimankäyttöä kohteen mukaan, Baud selittää. Mutta nyt, kun siviileille on jaettu umpimähkäisesti aseita, EU on muuttanut siviilit taistelijoiksi kaikkine seurauksineen; heistä tulee potentiaalisia maaleja. Sen lisäksi, ilman komentoketjua, ilman operationaalisia tavoitteita, aseiden mielivaltainen jakelu johtaa väistämättä tilien tasoittamis -mentaliteettiin, rosvoiluun ja muihin toimiin, jotka ovat pikemminkin tappavia kuin tehokkaita, Baud sanoo jatkaen: ”Sodasta tulee tunneasia. Voimasta tulee väkivaltaa. Näin tapahtui Libyan Tawargassa 11-13. lokakuuta 2011, jossa 30 000 afrikkalaista murhattiin Ranskan (laittomasti) toimittamilla aseilla. Ison-Britannian kuninkaallinen strategisen tutkimuksen instituutti RUSI ei näe mitään lisäarvoa [eikä hyötyä] tällaisilla asetoimituksilla.”

Aseiden toimittamisella sotaa käyvään maahan altistaa itsensä sille, että näyttäytyy sodanhaluisena, Baud huomauttaa; Venäjän 13. maaliskuuta Mykolaevin lentokenttään kohdistamat iskut seurasivat varoitusta, että asetoimituksia kohdellaan vihollismaalina.

EU on toistamassa Kolmannen valtakunnan katastrofaaliset kokemukset Berliinin taistelun viimeisinä tunteina. Sota tulisi jättää sotilaille, ja kun toinen osapuoli on hävinnyt, se tulisi myöntää, Baud tokaisee. Jos vastarintaa on, sen tulee olla johdettua ja rakenteellista; nyt ollaan tekemässä päinvastoin, työntämässä siviilejä taistelemaan.

Joissain tiedustelupalveluissa tämä edesvastuuton toiminta nähdään tapana käyttää ukrainalaissiviilejä tykinruokana Venäjää vastaan taistelemiseksi. Olisi ollut paljon viisaampaa neuvotella, ja saada siten takeet siviiliväestön suojelemiselle sen sijaan että heitetään bensaa liekkehin. On niin helppoa taistella muiden vuotamalla verellä, Baud arvostelee.

Mariupolin synnytyssairaala

On tärkeää ymmärtää, että Mariupolin puolustuksesta ei vastaa Ukrainan armeija vaan Azov-pataljoonan palkkasotilaat, tähdentää Baud. Tilannekatsauksessaan (7.3.2022) Venäjän YK-lähetystö ilmoitti [Mariupolin] asukkaiden raportoivan [Länsi-]Ukrainan aseistettujen joukkojen poistaneen synnytyssairaalan (Natal Hospital No. 1) henkilökunnan ja pystyttäneen tuliaseman rakennuksen sisälle. Seuraavana päivänä riippumaton venäläinen media, Lenta.ru, julkaisi Mariupolin asukkaiden todistajanlausuntoja vahvistaen näin Venäjän YK-lähettilään aiemmin antaman lausunnon; synnytyssairaalassa oli Azov-joukkoja, ja he uhkailivat ja jahtasivat siviilejä.

Mariupolin sairaalan asema on erittäin sopiva tarkkailuun ja panssarintorjunta-asemalle. Venäjän joukot iskivät rakennukseen 9. maaliskuuta. CNN uutisoi 17:sta haavoittuneen, mutta kuvamateriaalissa ei näy haavoittuneita tai kuolleita (casualties), eikä ole todisteita sille, että raportoidut miestappiot liittyisivät Venäjän tekemään iskuun, Baud sanoo. Lapsiuhreista puhutaan, mutta heitä ei näy. Tieto voi olla totta tai olla olematta. Tiedon epävarmuus ei estä EU-johtoa näkemästä tätä sotarikoksena, Baud sanoo pilkaten; ainakin Zelensky sai tilaisuuden vaatia lentokieltoaluetta.

Tosiasiassa emme tiedä mitä tapahtui, mutta tapahtumien jaksottaisuus tuntuu vahvistavan, että Venäjä iski Azovin asemiin, eikä synnytyssairaalassa tuolloin ollut siviilejä, Baud sanoo.

Baud pitää isona ongelmana sitä, että nk. kansainvälinen yhteisö rohkaisee kaupunkien puolustuksesta vastaavia puolisotilaallisia joukkoja olemaan kunnioittamatta sodan sääntöjä. Baud miettii vaikuttavan siltä kuin ukrainalaiset esittäisivät uusintana pr-firma Hill&Knowltonin käsikirjoittaman näytelmän, joka esitettiin synnytyssairaalassa Kuwaitissa vuonna 1990. Näytelmän kulut olivat 10,7 miljoonaa dollaria, ja se järjestettiin, jotta saatiin YK:n turvallisuusneuvosto vakuuttumaan Irakiin tehtävän hyökkäyksen tarpeellisuudesta (Yhdysvaltain operaation nimi oli Desert Shield/Desert Storm).

Länsimaiden poliitikot ovat kahdeksan vuoden ajan hyväksyneet Donbassin alueella asuviin siviileihin kohdistetut iskut, turvautumatta kertaakaan Ukrainan hallitukseen kohdistettuihin pakotteisiin. Olemme jo kauan sitten päätyneet dynamiikkaan, jossa länsimaiset poliitikot ovat sopineet uhraavansa kansainvälisen lain Venäjän heikentämisen tavoitteelleen, Baud päättää analyysinsa toisen osan.

Eversti Baudin analyysin 2. osa päättyy tähän. Kolmas osa, ”Johtopäätökset”, seuraa, jahka ehdin sen suomentaa. Suomi on mukana paitsi Venäjän vastaisessa sodassa, myös osallisena Ukrainan sisällissodassa väärällä puolella humanitaarista rajalinjaa lähetettyään Länsi-Ukrainaan aseita.

Lähde:

Baud, Jacques | Centre Français de Recherche sur le Renseignement, Cf2R: DOCUMENTATION BULLETIN N°27 / March 2022: The Military situation in Ukraine, osa 2

Artikkelikuvan ainekset George Washington -yliopiston Euroopan, Venäjän ja Euraasian tutkimuksen instituutin (IERES) raportista ”Far-Right Group Made its Home in Ukraine´s Major Western Military Training Hub — Centuria” sivuilta 17, 48 ja 49 + SS-panssaridivisioona Das Reichin tunnus, Svoboda-puolueen tunnus ja Azov-pataljoonan tunnus. Kuvan rakentaminen RS.

LÄHDE: AvoinMedia/Riikka Söyring 30.03.2022

Sotilaallinen tilanne Ukrainassa. Cf2R-analyysi, osa 3

Itä-Euroopan maiden erikoistuntija, Sveitsin strategisessa tiedustelussa sekä NATOlle ja YK:lle työskennellyt eversti Jacques Baud on kirjoittanut 3-osaisen analyysin Ukrainan tilanteesta. Baudin analyysi on julkaistu Ranskan hallituksellekin analyyseja valmistavan Centre Français de Recherche sur le Renseignement -ajatushautomon (Cf2R) verkkosivuilla.

AvoinMedia on julkaissut analyysin kahden ensimmäisen osan sisältöä selostavat artikkelit. Ensimmäinen osa, ”Sodan juuret”, ilmestyi AvoinMediassa otsikolla ”Sotilaallinen tilanne Ukrainassa. Cf2R-analyysi, osa 1”, ja toinen osa, ”Sota”, otsikolla ”Sotilaallinen tilanne Ukrainassa. Cf2R-analyysi, osa 2”. Nyt julkaistu teksti, ”Johtopäätöksiä”, on eversti Baudin analyysin viimeinen osa, jossa Baud vetää lankoja yhteen.

AvoinMedia (Riikka Söyring) on lisännyt eversti Baudin pitkään tekstiin toimituksen huomautuksia (Toim.huom.) sekä väliotsikoinnin, joka on tarkoitettu lukemisen helpottamiseksi.

Baudin antama kuvaus Ukrainan tilanteen kehittymisestä ja nykytilanteesta poikkeaa melkoisesti siitä, mitä massamedia tarjoilee länsimaiselle median kuluttajalle, eritoten suomalaisille.

Ensimmäisessä, ”Sodan juuret” -osassa Baud kertoo mm. ettei Venäjän aseellisesta tuesta kapinallisille ole todisteita, kapinalliset Donetsk ja Luhansk saivat osan aseistuksestaan Ukrainan armeijan venäjänkielisten yksiköiden loikattua separatistien puolelle; median tarjoilema ”Venäjän armeija operoimassa Donbassin alueella” oli todellisuudessa 56 vapaaehtoistaistelijaa; Venäjä ei ole halunnut Ukrainaa itselleen; Minsk-sopimusten aselevon rikkoi Länsi-Ukraina, ja että Ukrainan armeijassa on uusnatsi-pataljoonia, jotka tekevät ihmisoikeusrikoksia.

Toisessa, ”Sota” -osassa, Baud käsittelee Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyn toimeenpanomääräystä №117/2021: ”Krimin autonomisen tasavallan ja Sevastopolin sataman uudelleen haltuunottamiseksi ja väliaikaisesti miehitetyn alueen uudelleen integroimisesta” Ukrainaan, jolla Kiova käytännössä ilmoitti aikovansa vallata osan Venäjää. Baud käy läpi myös NATOn ja Venäjän sotaharjoituksia sekä länsimaiden ja Venäjän hallitusten toimintaa, sekä länsimedian tapaa uutisoida. Myös operationaalisia tarkastelukulmia valotetaan.

Median antama kuva on tarkoitettu tekemään politiikkatoimet hyväksyttäviksi, ei niinkään tarjoamaan tietoja, joista on hyötyä tilannekuvan muodostamisessa. Eversti Baud muotoili asian analyysin ensimmäisessä osassa toteamalla: ”Koska, todellisuudessa, emme me yritä auttaa Ukrainaa vaan käydä sotaa Venäjää vastaan.”

Baudin analyysin sisältö on osittain ennestään tuttua AvoinMedian Ukrainaa käsitteleviin artikkeleihin tutustuneille. Analyysin sisällön selostamista puoltaa kuitenkin everstin sotilastiedustelutausta ja työ konfliktien tarkkailijana sekä NATOn sisältä että ulkopuolelta käsin.

Johtopäätöksiä

Entisenä tiedusteluammattilaisena Baud kertoo kiinnittäneensä huomiota siihen, että kokonaiseen vuoteen länsimaiset tiedustelupalvelut eivät ole esittäneet kokonaista tilannekuvaa, se puuttuu täysin.

Sveitsissä tiedustelupalveluita on kritisoitu siitä, että ne eivät ole tuottaneet todenmukaista tilannekuvaa. Itseasiassa näyttää siltä, että kaikissa länsimaissa poliitikot ovat kävelleet tiedustelupalvelujen yli, Baud sanoo jatkaen sen olevan ongelma, koska poliitikot tekevät päätökset; maailman parhaastakaan tiedustelupalvelusta ei ole hyötyä, jos sitä ei kuunnella — ja näin on nyt tapahtunut tämän kriisin aikana.

Tämä sanottuna, Baud täsmentää joillain tiedustelupalveluilla olleen täsmällinen ja rationaalinen kuva [Ukrainan] tilanteesta, kun taas toisten tiedustelupalvelujen tilannekuva on sama kuin massamedian propagoima. Tässä kriisissä ”Uuden Euroopan” maiden tiedustelupalvelut ovat näytelleet tärkeää roolia.

(Toim.huom. Baud tarkoittanee Uuden Euroopan mailla Viroa, Liettuaa, Latviaa, Moldovaa, Sloveniaa, Puolaa, Unkaria, Tsekkejä, Slovakiaa, Bulgariaa ja Romaniaa, mahdollisesti myös Kyprosta ja Maltaa.)

Baud sanoo kuitenkin havainneensa ongelman; analyyttisella tasolla em. tiedustelupalvelut olivat surkeita. Baud ajattelee sen johtuvan siitä, että mainituilla tiedustelupalveluilla ei ole älyllistä ja poliittista itsenäisyyttä, eivätkä ne sen vuoksi kykene arvioimaan tilannetta niin, että tilannearvio täyttäisi sotilastason laatuvaatimukset. ”On parempi pitää ne [tiedustelupalvelut] vihollisina kuin ystävinä”, on Baudin tyly arvio laadusta.

Eräissä Euroopan maissa poliitikot tarkoitushakuisesti jättivät huomiotta tiedustelupalvelujensa antamat tiedot, ja vastasivat [Ukrainan] tilanteeseen ideologiselta pohjalta, Baud sanoo jatkaen tämän olevan syy siihen, miksi koko kriisi on ollut alusta alkaen epälooginen ja järkeä vailla. Poliitikot ovat esitelleet kaupallisiin lähteisiin perustuvia asiakirjoja suurelle yleisölle [muka vakavasti otettavina]. Eräät länsipoliitikot ovat selvästi halunneet konfliktia, Baud sanoo. Yhdysvaltain puolustusministeri Anthony Blinken esitteli turvallisuusneuvostolle hyökkäyssuunnitelmia, jotka olivat Blinkenille työskentelevän Tiikeri-tiimin mielikuvituksesta lähtöisin: Blinken toimi samoin kuin edeltäjänsä Donald Rumsfeld vuonna 2002, joka sivuutti CIAn ja muut tiedustelupalvelut, jotka eivät olleet ihan yhtä varmoja Irakin kemiallisten aseiden olemassaolosta, Baud laukoo pilkaten.

(Toim.huom. Irakin sotaa myytiin suurelle yleisölle lähinnä kolmella perustelulla: tarpeella tuhota Saddam Husseinin joukkotuhoaseet, tarpeella pienentää kansainvälisen terrorismin uhkaa sekä demokratian edistämisellä Irakissa ja sen lähialueilla. Yhdysvaltain tiedonvapauslain (Freedom of Information Act, FOIA) ansiosta saatiin Irakin sodan jälkeen julkiseksi kansallinen tiedusteluarvio (National Intelligence Estimate, NIE).

Jo NIE-raportin alussa kerrotaan, että tiedustelupalveluilla ei ole varmaa tietoa monista Irakin joukkotuhoaseohjelmaan liittyvistä avainkohdista, mutta että Irak ehkä kykenee rakentamaan ydinohjuksen kymmenen vuoden sisällä.

”Vaikka arvioimme, että Saddam Husseinilla ei ole vielä ydinaseita tai riittäviä materiaaleja niiden valmistamiseen, hän aikoo edelleen hankkia niitä. […] Jos Bagdad saa riittävän määrän ydinasekelpoista fissiiliä materiaalia ulkomailta, se kykenisi rakentamaan ydinaseen kuukausien tai korkeintaan vuoden sisällä. […] Ilman ulkomailta saatua fissiiliä materiaalia Irak ei luultavasti kykene rakentamaan ydinasetta 2007–2009 mennessä, koska heillä ei ole kokemusta korkearikasteisen uraanin tuotannossa tarvittavien sentrifugilaitosten rakentamisesta ja operoinnista ja koska Irakin on vaikea hankkia tarvittava materiaali, laitteisto ja asiantuntemus.”

NIE-raportti, johon Irakin sotaa myytäessä viitattiin, vilisee ehdollisia ilmaisuja: ehkä, jos, mahdollisesti, voi olla, mikäli tietyt ehdot täyttyvät jne. eli varmoja tietoja ei yksinkertaisesti ollut. Mitä siitä… )

Kun ei katso, ei näe

Dramaattisilla kehityskuluilla, jotka nyt näemme, on syynsä jotka me [länsimaissa] tiesimme, mutta joita kieltäydymme näkemästä, Baud sanoo:

  • strategisella tasolla NATOn itälaajentuminen (jota tässä analyysissa ei ole käsitelty, Baud huomauttaa)
  • poliittisella tasolla länsimaiden kieltäytyminen Minsk-sopimusten implementoinnista (Toim.huom. tai Länsi-Ukrainan pakottamisesta Minsk-sopimusten implementoimiseen)
  • operationaalisella tasolla [Länsi-Ukrainan] jatkuvat ja toistuvat hyökkäykset Donbassin alueella asuvan siviiliväestön kimppuun; hyökkäykset kiihtyivät helmikuussa 2022 (Toim.huom. Katso tarkemmin Osa 2.)

(Toim.huom. Saksalaismedia Der Spiegel kirjoitti helmikuussa 2022, että vaikkei mitään juridisesti sitovia sopimuksia ole, on selvää, että sekä Boris Jeltsinille että Mihail Gorbatshoville vakuutettiin monen länsipolitiikon ja diplomaatin suulla, ettei itälaajenemista tule tapahtumaan; Der Spiegelin mukaan kyse on paljolti siitä, kuinka pitävinä lännen antamia ”kategorisia vakuutuksia” pidetään.

RT 18.2.2022: West promised not to expand NATO – Der Spiegel.
RT on julkaissut hiljattain löydetyn muistion maaliskuulta 1991, joka vaikuttaa vahvistavan Neuvostoliitolle luvatun, ettei NATO itälaajene, ja jonka takia Puolalle, Tsekille ja Slovakialle ei voitu tarjota NATO-jäsenyyttä.

Vakuutuksia annettiin vastineena sille, ettei Neuvostoliitto vastusta Saksojen yhdistymistä.
Asiakirja löytyi Ison-Britannian kansallisista arkistoista.

Ks. myös ”NATO did promise Moscow it wouldn’t expand, former German defense official tells RT”)

Toisin sanoen, Baud kirjoittaa, me voimme toki pahoittaa mielemme ja tuomita Venäjän hyökkäyksen. Mutta me — tarkoittaen Yhdysvaltoja, Ranskaa ja Euroopan unionia etunenässä — itse loimme olosuhteet, joissa konflikti lähti puhkeamaan, Baud alleviivaa. Osoitamme myötätuntoa Ukrainan väestölle ja sieltä pakeneville, mikä on tietysti hyvä, Baud sanoo, mutta jos meillä olisi ollut murto-osakaan myötätuntoa samalle määrälle Donbassin asukkaita — joita heidän oma hallituksensa on murhannut kahdeksan vuotta — ja jotka ovat paenneet Venäjälle, [mitään kriisiä ei nyt olisi,] mitään tällaista ei olisi tapahtunut.

On epäselvää, sopiiko termi joukkotuhonta/kansanmurha kuvaamaan Donbassin asukkaisiin kohdistettuja ihmisoikeusrikoksia; kansanmurhasopimuksen (Yleissopimus kansanmurharikosten ehkäisemisestä ja rankaisemisesta) määritelmä lienee kuitenkin riittävän laaja sisällyttääkseen Donbassin alueen tapahtumat, Baud miettii.

Länsimaiden siunauksella ja rahalla

Tämä [Ukrainan] konflikti on johtanut meidät hysteriaan. Pakotteista on tullut ulkopolitiikkamme lempityökalu. Jos olisimmme vaatineet [Länsi-]Ukrainaa noudattamaan Minskin sopimuksia, jotka neuvottelimme, joita kannatimme ja jotka allekirjoitimme, tätä tilannetta ei nyt olisi, Baud sanoo. Tuomitsemme Vladimir Putinin, mutta mitä järkeä on vinkua jälkikäteen kun meidän olisi tullut toimia etukäteen, letkauttaa Baud: Ei YK:n turvallisuusneuvoston jäsen ja [Minskin sopimusten] takaaja [Ranskan presidentti] Emmanuel Macron, ei [Saksan liittokansleri] Olof Scholz eikä [Ukrainan presidentti Volodymyr] Zelensky ole kunnioittaneet tekemiään sitoumuksia.

Loppujen lopuksi, todellinen tappio on niiden, joilla ei ole ääntä, suree Baud.

Ministeré de Armées: Ukraine : point de situation 31.3.2022. Ranskan sotaministeriön tilannekartta

Euroopan unioni oli kykenemätön edistämään Minskin sopimusten noudattamista, päinvastoin, EU ei reagoinut lainkaan Ukrainan pommittaessa omaa väestöään Donbassissa. Jos EU olisi toiminut, Putinin ei olisi tarvinnut reagoida, Baud toteaa jatkaen, että EU pysytteli poissa diplomatia-vaiheesta ja kunnostautui sen sijaan lietsomalla konfliktia; 27. helmikuuta Ukrainan hallitus myöntyi aloittamaan neuvottelut Venäjän kanssa. Muutamaa tuntia myöhemmin europarlamentti hyväksyi 450 miljoonan euron asemäärärahan Ukrainalle viskaten polttoainetta roihuun. Sen jälkeen Ukrainalle oli selvää, että sopimiseen ei ole pakkoa. Azov-militioiden toiminta Mariupolissa saa EU:ssa aikaan 500 miljoonan euron lisämäärärahan myöntämisen asehankintoja varten.

Ukrainassa, länsimaiden siunauksella, Baud kertoo, eliminoidaan ne jotka kannattavat rauhanneuvotteluja. 5. maaliskuuta murhataan Denis Kireyev. Murhaaja on Ukrainan turvallisuuspalvelun (SBU) väkeä; Kireyev ”on liian Venäjä-mielinen ja siksi petturi.” Saman kohtalon kokee Dmitry Demyanenko, hänet murhataan 10. maaliskuuta koska hän ”on liian halukas neuvottelemaan rauhasta Venäjän kanssa.” Demyanenkon murhaa puolisotilaallinen Mirotvorets -militia, ”Rauhantekijät”. Mirotvorets on yhdistetty Mirotvorets-sivustoon, joka listaa ”Ukrainan vihollisia”, julkaisten henkilökohtaisia tietoja, osoitteita ja puhelinnumeroita, jotta listalla olevia voidaan ahdistella ja jopa eliminoida. Useissa maissa tällainen on rangaistava rikos, mutta ei Ukrainassa. YK ja jotkut Euroopan maat ovat vaatineet sivuston sulkemista, mutta [Ukrainan parlamentti Verkhovna] Rada on kieltäytynyt.

(Toim.huom. Ukrainan entinen sisäministeri Arseni Avakov on muuan ”Rauhantekijöiden” tukijoita. Erään viestintäministeriön työntekijän ilmoitettua TV:ssa sivustolle vuodettujen tietojen uhkaavan jopa toimittajien henkeä, pahoitteli viestintäministeri Juri Stets työntekijänsä sosiaalisessa mediassa antamaa lausuntoa ilmoittaen, ettei henkilön kanta edusta ministeriön kantaa. Ukrainan salaisen poliisin (SBU) johtajan neuvonantaja totesi, että listalla esiintyviä henkilöitä tutkitaan potentiaalisina vakoojina. Rauhantekijöiden sivusto ja sen tukijat Ukrainan hallituksessa ovat esittäneet toimittajien jakamista kahteen ryhmään: hallitusta tukeviin ja vastustaviin. Samalla on vihjailtu, että hallitusta kritisoivat toimittajat tullaan vaientamaan, raportoi Ville Kyrönlahti heinäkuussa 2016. Poliittisen opposition murhat olivat arkipäivää jo vuonna 2015. )

Kaksoisstandardit johtavat politiikantekoa

Baudin arvion mukaan hinta tulee olemaan kova, mutta Putin tulee pääsemään [ilmoittamiinsa] tavoitteisiin (Toim.huom. Puheessaan 24. helmikuuta Vladimir Putin ilmoittaa Venäjän operaatiolle kaksi tavoitetta: Ukrainan demilitarisoimisen ja denatsifioimisen).

Kiina on tullut mukaan välittäjän ominaisuudessa, Baud kirjoittaa, ja Sveitsi on järjestänyt itsensä Venäjälle vihamielisten maiden listalle. Yhdysvallat pyytelee [Yhdysvaltain talouspakotteiden kohteena olevilta] Venezuelalta ja Iranilta öljyä päästäkseen ulos energiaumpikujasta, johon se itsensä järjesti. {Yhdysvaltain vallankaappausprojektin ehdokas Venezuelan presidentiksi,] Juan Guaidó katoaa takavasemmalle, ja Yhdysvallat alkaa säälittävästi perua asettamiaan pakotteita.

Länsiministerit, jotka yrittävät romauttaa Venäjän talouden, ja saattaa venäläiset kärsimään, jopa tarjoten toimintamallina Putinin murhaamista, osoittavat etteivät ole yhtään sen parempia kuin ne, joita meidän on määrä vihata, Baud tuumii. Venäläisten urheilijoiden sulkemisella ulos vammaisten olympialaisista tai venäläisiin artisteihin kohdistetuilla pakotteilla ei ole mitään tekemistä Putinin kanssa.

(Toim.huom. Suomalaisilla massamedian lukijoilla saattaa olla se väärä käsitys, että ns. kansainvälinen yhteisö on tiiviisti mukana Venäjän vastaisissa pakotteissa. Reuters pitää päivittyvää ”Tracking sanctions against Russia”-listausta pakotteista ja maista. Maailman 194:stä valtiosta mukana on nelisenkymmentä. Kartalla se näyttää tältä:

Lähde. Suurin osa maailman maista ei osallistu.)

Näin me itseasiassa tunnustamme Venäjän olevan demokratia, koska pidämme tavallisia venäläisiä vastuullisina sodasta, Baud sanoo. ”Jos emme pidä Venäjää demokratiana, miksi me yritämme rangaista koko väestöä yhden tekemisistä? Muistakaamme myös, että kollektiivinen rangaistus kielletään Genèven sopimuksessa… ”

Osa Genèven sopimusten 3. artiklaa. Suomi on eräs allekirjoittajamaita.

Opetus, joka tästä konfliktista on saatavissa, on, että käsityksemme ihmisyydestä muuntelee. Jos kerran olemme niin omistautuneita rauhalle ja Ukrainalle, miksi emme rohkaisseet Ukrainaa kunnioittamaan solmimiaan sopimuksia, ja jotka YK:n turvallisuusneuvosto hyväksyi, Baud kysyy?

Median rehellisyys ja luotettavuus mitataan median halukkuudella noudattaa Münchenin peruskirjaa, muistuttaa Baud, työskennellä sitä noudattaen. Koronakriisin aikana media lietsoi vihaa kiinalaisia kohtaan, ja nyt massamedian polarisoitu viesti lietsoo vihaa venäläisiä kohtaan. Journalismi on riisunut ammattimaisuuttaan kerros kerrokselta ja muuttunut sotaintoiseksi sota-aktivismiksi.

Goethe lausui ”Mitä kirkkaampi valo, sitä tummempi varjo.” Mitä ylettömämmät ovat Venäjän vastaiset pakotteet, mitä useammat ne kerrat jolloin emme ole tehneet mitään, sitä selkeämpänä korostuu rasismimme ja orjamaisuutemme, Baud kirjoittaa. Miksi yksikään länsimainen poliitikko ei ole kahdeksaan vuoteen reagoinut siihen, mitä donbassilaisille on tehty?

Loppujen lopuksi, mikä tekee Ukrainan konfliktista pahemman kuin oli Irakin sota, Afganistanin sota, Libyan sota? Mitä pakotteita olemme asettaneet niitä vastaan, jotka tarkoituksella valehtelivat kansainväliselle yhteisölle voidakseen käydä epäoikeudenmukaisia, epäoikeutettuja, murhaavia sotia? Yritimmekö saattaa amerikkalaiset kärsimään, koska he valehtelivat meille ennen Irakin sotaa? Olemmeko asettaneet ainuttakaan pakotetta niitä maita, yrityksiä ja poliitikkoja vastaan, jotka lietsovat Jemenissä konfliktia, jota pidetään maailman suurimpana humanitaarisena katastrofina? Baud kyselee.

Olemmeko sanktioineet yhtään niistä Euroopan unionin maista, jotka harjoittavat alueillaan mitä kauheinta kidutusta Yhdyvaltojen hyödyksi?

(Toim.huom. Baud viittaa Euroopan maihin, joiden alueilla sijaitsi — sijaitsee? — Yhdysvaltojen salaisia kidutuskeskuksia. CIAn kidutusalihankintaketjuun kuului 54 valtiota, jotka toimivat joko kauttakulkumaina, kun epäiltyjä vietiin CIAn salaisiin ”syväkuulustelukeskuksiin” tai maat antoivat CIA:lle toimitilat kuulusteluja varten. Käytännössä neljännes maailman valtioista.

Näiden maiden joukossa on useita Euroopan ja Euroopan unionin maita: Suomi, Ruotsi, Tanska, Iso-Britannia, Saksa, Belgia, Italia, Kreikka, Kypros, Espanja, Portugali, Islanti, Itävalta. Tsekin tasavalta, Slovakia, Liettua, Puola, Romania, Kroatia, Albania ja Turkki.)

Kysyä kysymys on sama kuin vastata siihen, eikä se vastaus ole loistokas, Baud päättää analyysinsa.

(Toim.huom. Goethen kerrotaan sanoneen myös ”Kukin kuulee vain sen, minkä hän ymmärtää.” )

Eversti Baudin analyysin 3. osa päättyy tähän. Suomi on mukana paitsi Venäjän vastaisessa sodassa, myös osallisena Ukrainan sisällissodassa väärällä puolella humanitaarista rajalinjaa lähetettyään Länsi-Ukrainaan aseita.

Lähde:

Baud, Jacques | Centre Français de Recherche sur le Renseignement, Cf2R: DOCUMENTATION BULLETIN N°27 / March 2022: The Military situation in Ukraine, osa 3

Artikkelikuvan ainekset George Washington -yliopiston Euroopan, Venäjän ja Euraasian tutkimuksen instituutin (IERES) raportista ”Far-Right Group Made its Home in Ukraine´s Major Western Military Training Hub — Centuria” sivuilta 17, 48 + Pixabay. Kuvan rakentaminen RS.

OIKAISU 1.4.2022 klo 05:57 ”Puheessaan 24. huhtikuuta” > ”Puheessaan 24. helmikuuta”

LÄHDE: AvoinMedia/Riikka Söyring 31.03.2022