– seuraa lopun ajan aiheita

Suomessa on kaikissa rakenteissa korruptiota

Todella tyly havainto Suomesta: ”Kaikissa rakenteissa on korruptiota”

”Vallanpitäjille tärkeintä on tulla tietoiseksi objektiivisuuden puutteesta”, sanoo näyttelijä, professori Elina Knihtilä.

Esiintyjä. Taideyliopiston teatterikorkeakoulun näytelijätyön professori Elina Knihtilä esiintyy Talouselämän Päättäjänaiset-tilaisuudessa. Kuva: Antti Mannermaa

Valta ei milloinkaan ole objektiivista ja kaikissa rakenteissa on korruptiota, pamauttaa Taideyliopiston teatterikorkeakoulun näyttelijätyön professori Elina Knihtilä.

”Valtaa määrittävät aina organisaation normit ja niihin liittyvä katse, joka ei ole neutraali”, Knihtilä sanoo.

Vallanpitäjille tärkeintä on tulla tietoiseksi objektiivisuuden puutteesta, muuten valtaa ei voi käyttää oikein.

LUE MYÖS

Professorilta suorat sanat ”virkamieseliitin” palkitsemisesta: ”Korruptiojärjestely vaikuttaa ilmeiseltä” – Uusi muhkea palkkio tulossa

Fortumin kohubonus nosti esiin virkamiesten jättipalkkiot – Nyt lakiasiantuntija sivaltaa ”korruptiosta”

Pitkän ja menestyksekkään näyttelijäuran tehnyt Knihtilä puhuu Uuden Suomen haastattelussa johtamisesta, korruptiosta, metoo-ilmiöstä ja rakenteisiin kiinnittyneestä naisvihasta, joka vaivaa ”meitä kaikkia”.

”Kaikki kantavat samaa misogyniaa, minäkin”, Knihtilä sanoo ja tarkoittaa työelämässä 1990-luvulla toimineita. Rakenteisiin kätkeytynyt naisviha kumpuaa menneisyydestä.

”Aika oli erilainen, testosteronisempi”, Knihtilä sanoo. Hän uskoo, että naisvihaa vastaan voi kamppailla tekemällä sen näkyväksi, myös itselleen.

Metoo muutti kulttuuria

Pian kuusi vuotta sitten Yhdysvalloissa käynnistynyt metoo-kampanja muutti maailmaa paikoin peruuttamattomasti. Erityisen massiivisesti metoo iski länsimaisen viihdemaailman keskukseen Hollywoodin, missä se johti lopulta tuottajamoguli Harvey Weinsteinin tuomitsemiseen seksuaalirikoksista vankilaan.

Suomen kulttuuripiireissä käytiin metoon hengessä lyhyt ja melko vaimeaksi jäänyt keskustelu, jonka seurauksena esimerkiksi ohjaaja Lauri Törhönen pyysi julkisesti anteeksi käytöstään ja Kansallisbaletin johtaja Kenneth Greve joutui jättämään paikkansa. Myös käsikirjoittaja Aku Louhimiestä eräät naisnäyttelijät moittivat epäasiallisista metodeista.

Vaimeudestaan huolimatta metoo on Knihtilän mukaan muuttanut toimintakulttuuria merkittävästi parempaan suuntaan Suomessakin.

”Kulttuuri muuttui ja tultiin tietoiseksi asioista. Tietynlainen tekeminen ei enää ole mahdollista tässä ajassa”, Knihtilä sanoo ja korostaa, että kaikille turvallisessa ympäristössä syntyy myös parempaa taidetta.

Monet muut suomalaisen yhteiskunnan osa-alueet, kuten esimerkiksi elinkeinoelämä, ovat vaienneet epäasiallisista toimintatavoista toistaiseksi täysin. Vaikeneminen tuskin tarkoittaa, että korjattavaa ei olisi, vaan todennäköisemmin sen taustalla on pelko.

”Ihmiset pelkäävät, että yhteisö kääntää heille selkänsä ja että heidät suljetaan ulkopuolelle”, Knihtilä sanoo ja viittaa ihmisen ydinpelkoon.

”Kaikissa rakenteissa on korruptiota”

Elina Knihtilää ärsyttää Suomen julistautuminen maailman vähiten korruptoituneeksi maaksi. Suomessa on ehkä vähemmän ”setelit vaihtavat omistajaa ruskeassa kuoressa” -tyyppistä korruptiota, mutta se ei tarkoita, ettei korruptiota olisi.

”Kaikissa rakenteissa on korruptiota”, hän sanoo ja muistuttaa, että rakenteita on hyvä avata kriittiselle arvioinnille.

”Esimerkiksi toteamus, että ”meillä on aina tehty näin” on korruptiota, koska se jähmettää rakenteita.”

Teatterikorkean valintakokeet, kuten mitkä tahansa henkilövalinnat, ovat vallankäyttöä. Teatterikorkeakoulun näyttelijätyönlinjalle pyrkii vuosittain 1 200 ihmistä ja valituksi tulee 12.

Nyt Knihtilä on avannut koulun valintamenettelyn akateemiselle tutkimukselle ja alustavia tuloksia pitäisi tulla tämän vuoden kuluessa.

”Kammottavan pelottavaa”, Knihtilä myöntää ja sanoo, että tutkimuksella pyritään läpivalaisemaan koulutusohjelman tärkeintä prosessia. Tutkimuksella haetaan vastauksia kysymyksiin, miksi, miten ja keitä kouluun pääsee.

”Tavoitteena on läpinäkyvyyden ja monimuotoisuuden lisääminen”, itsekin aikoinaan kolme kertaa kouluun pyrkinyt Knihtilä sanoo ja alleviivaa, että useimmat pääsykokeet ovat hyvin salainen prosessi.

Osin salamyhkäisyyteen pakottaa yksityisyydensuojan kaltaiset vaatimukset, mutta osin salailevan kulttuurin alle voi jäädä muutakin.

”Puuttuuko jotain ihmisryhmiä, esimerkiksi. Millaisia kehoja ja millaista ajattelua valitsemme”, hän pohtii ja puhuu pitkään omien ajatusmallien tiedostamisen tärkeydestä. Valintaraadissa pitää myös olla tarkkana, että ryhmädynamiikan lainalaisuudet eivät ala ohjata yksittäisen raatilaisen päätöksentekoa.

”Yritän tulla tietoiseksi katseestani ja joudun jatkuvasti tekemään asian kanssa töitä”, hän sanoo.

Ryhmädynamiikan ymmärtäminen on kaikille organisaatioille tärkeää, jotta toimintaa voisi kehittää. Knihtilä osallistui äskettäin kahden viikon johtajakoulutukseen Englannissa, jossa eri aloja ja kansalaisuuksia edustavat osallistujat pantiin tutkailemaan omaa käytössään ryhmässä.

Se oli kamalaa.

”Kahden päivän jälkeen olin lähdössä kotiin”, Knihtilä sanoo leirikeskuksen tapahtumista. Intensiivinen työskentely tuntemattomien kanssa paljasti suomalaiselle armottomasti myös omia toimintatapoja ryhmän jäsenenä.

Knihtilä esimerkiksi huomasi yllätyksekseen taistelevansa ”tilasta ja vallasta” hieman itseään nuoremman ja ilmeisen varakkaan belgialaisen perheyrittäjämiehen kanssa. Knihtilä kummasteli provosoitumistaan.

”Sitten paljastui, että miehelläkin oli näyttelijän koulutus”, Knihtilä sanoo ja arvelee molempien hakeneen tilaa.

Tärkeintä on estää uupuminen

Elina Knihtilä on toiminut professorina ja teatterikorkeakoulun johtajana kymmenen vuotta.

Ihan kylmiltään hän ei johtajapaikalle hypähtänyt, sillä takana oli vuosia Q-teatterin hallituksen puheenjohtajana. Tärkeintä lahjakkaiden ja intohimoisten ihmisten johtamisessa on Knihtilän mukaan estää näiden uupuminen.

Vähitellen kokemusta on kertynyt ja toimintatavat selkiytyneet. Kyse voi olla pienistä asioista, kuten siitä, lähetetäänkö sähköpostia iltamyöhällä tai viikonloppuisin.

Iso ero johtamisen ja näyttelijäntyön välillä liittyy päätöksentekoon. Näyttelijän työssä päätökset liippaavat yleensä omaa roolia, mutta johtajan päätökset koskettavat tyypillisesti muita ihmisiä. Täydellisyydentavoittelija ei välttämättä pärjää johtajana pitkään. Knihtilä muistaa napanneensa jostain naistenlehdestä naispuolisen johtajan esittämän lauseen ja vaalineensa sitä ohjeenaan.

”En yhtään muista, missä se oli tai kuka sanoja oli, mutta viesti oli, että hyvän johtajan pitää kestää, että perälauta vuotaa vähän.”

”Talousasioita vihaan edelleen”, hän naurahtaa.

LÄHDE: Uusisuomi/Katja Boxberg 30.04.2023