Rikkaat puhuvat tunteista, mutta eivät arvosta demokratiaa – Huipputuloiset-tutkimus vahvistaa kuvaa siitä, että Suomi on tosiasiassa kerho
Anu Kantolan ja Hanna Kuuselan runsaasti julkisuutta saanut kirja Huipputuloiset julkaistiin keskiviikkona. Tutkijat kertoivat julkaisutilaisuudessa tarkemmin, mitä Suomen verotietojen mukaan rikkain promille ajattelee.
Anu Kantolan ja Hanna Kuuselan uusi kirja huipputuloisista on kiinnostava siitäkin syystä, että aikaisemmin ei ollut käsitystä siitä, keitä Suomen rikkaimpaan promilleen kuuluu.
Pääministeri Matti Vanhasen toisen hallituksen lakkautettua varallisuusveron vuoden 2006 alusta, ei kattavaa tilastotietoa suurista omaisuuksista enää ole.
Kirjaan nimettömänä haastatellut henkilöt on löydetty tulo- ja pääomatuloveroista kerättyjen tietojen pohjalta. Joukon ulkopuolella jäävät siis veroparatiiseihin rahansa piilottavat, joista ei ole olemassa minkäänlaista tilastotietoa.
Tutkimuksessaan Kantola ja Kuusela havaitsivat, että huipputuloisilla on oma kulttuurinsa ja identiteettinsä. Ne poikkesivat toisistaan yrittäjillä, perijöillä ja ammattijohtajilla, jotka ovat tutkimuksessa huipputuloisten joukosta tunnistetut pääryhmät.
”Suomessa ajatellaan, että kaikki ovat samaa tavallista mössöä”, Kuusela sanoi keskiviikkona.
Näin ei kuitenkaan näytä olevan.
Maailmalla tehdyistä samankaltaisista tutkimuksista tiedetään, että rikkaat korostavat mielellään tavallisuuttaan. Tämä on havaittu muun muassa New Yorkin kovatuloisimpien kohdalla: vaikka heidän varallisuutensa on eri luokkaa kuin suomalaisilla rikkailla, he alleviivaavat omaa ”keskiluokkaisuuttaan”.
Erityisesti huipputuloisilla yrittäjillä oli vahva eetos, johon kuului jyrkkiä mielipiteitä. Yrittämiseen ajatellaan kuuluvan into ja raivo.
Yrittäjähenkisyys on ollut Suomessa paljon esillä viime vuosina, ja siitä on tullut eräänlainen ihanne. Haastateltujen puheista nousikin esiin ajatus, jonka mukaan kaikkien muiden pitäisi olla kuin he.
Eräs kirjan vertaisarvioijista oli käsikirjoitusta lukiessaan sanonut, että nyt yksi nimettömänä esiintyneistä haastateltavista paljastui. Tomas von Rettig oli aiemmin sanonut Helsingin Sanomien haastattelussa, että näkee itsensä lenkkinä suvun pitkässä ketjussa, eikä halua siksi mokata omaisuuden kanssa.
Paljastumisesta ei kuitenkaan ollut kyse, Ajatus on varallisuutensa perineiden keskuudessa hyvin tavallinen.
”Yllätyin siitä, kuinka perijöillä on samat ajatukset peritystä omaisuudesta. Rahaa ajatellaan lainana”, Kuusela sanoo.
Tutkijat yllätti myös se, että huipputuloisilla on vahvoja poliittisia näkemyksiä – ja erittäin nihkeä suhtautuminen vaaleihin ja demokratiaan. Ajatellaan, että vaaleista pitäisi päästä eroon, ja että äänestäjät äänestävät väärin.
Kantola sanoo, ettei uskonut huipputuloisilla olevan aikaa tai kiinnostusta politiikkaan, mutta ryhmä olikin vahvasti läsnä edunvalvontajärjestöjen hallituksissa. Niiden jäsenistä 40 prosenttia kuuluu kovatuloisimpaan promilleen. Joissain järjestöissä luku on vielä korkeampi.
Vahvistui ajatus siitä, että Suomi on kerho
Huipputuloisten kovat kommentit työttömistä ja köyhistä ovat saaneet paljon julkisuutta. Jotkut ovat esittäneet kriittisiä kommentteja siitä, että tietynlaiset kysymykset provosoivat kärkkäitä vastauksia.
Näin ei kuitenkaan ollut, sillä huipputuloisilta ei kysytty suoraan mielipiteitä yhteiskunnan vähäosaisista. Sen sijaan tutkijat halusivat kuulla näkemyksiä yleensä suomalaisesta yhteiskunnasta ja sen haasteista. Haastateltavat esittelivät ajatuksiaan spontaanisti.
Huipputuloisten huomattiin olevan myös hyvin pessimistisiä, heidän näkemyksensä suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuudesta on suorastaan synkkä. Siitä voi myös löytyä syy Suomea vaivaavaan investointilamaan. Miksipä laittaa rahojaan maahan, jonka tulevaisuudessa ei näe valoa?
Kuusela muistelee kolmen haastateltavan sanoneen, että he ovat ihan vain rakkaudesta kotimaahan investoineet Suomeen, vaikka eivät pidä sitä järkevänä sijoituksena.
Usein kovatuloiset viettävät paljon aikaa lentokoneessa ja matkustelevat ympäri maailmaa. Silloin yhteys kotimaahan saattaakin muuttua hämäräksi. Hyvinä pidettyjä asioita olivat ”Suomen luonto ja kesä”.
Yhteiskunnallista vakautta kohtaan löytyi myös jonkinlaista arvostusta, mutta kovatuloiset eivät nähneet sen yhteyttä hyvinvointivaltion kalliilta tuntuviin rakenteisiin.
Yhteiskunnan tahti on kiihtynyt. Aikoinaan Suomen varakkaimpiin kuulunut Sanoman suuromistaja Aatos Erkko keräsi omaisuuttaan 50 vuotta. Viime vuosina kovatuloisimpien listoilla keikkuneet peliyhtiö Supercellillä rikastuneet nousivat tulokärkeen vain 10 vuodessa, huomautti tilaisuudessa puhunut HS:n taloustoimittaja Tuomo Pietiläinen.
Kantola kertoo, että hänen käsityksensä menestyvästä suomalaisesta miehestä muuttui haastatteluja tehdessä.
”He puhuivat paljon tunteista ja tunneälystä. Moni oli käynyt terapeutilla tai jollain coachilla opettelemassa omien tunteiden käsittelyä.”
LÄHDE: Tekniikka&Talous/Rosa Lampela 05.09.2019