– seuraa lopun ajan aiheita

Taistelu Jumalan maasta

Merkittävin juutalainen raamatunkommentaattori Rashi (1040–1105) kysyi 1. Mooseksen kirjan ensimmäistä jaetta kommentoidessaan, miksi Toora ei alkanut 2. Mooseksen kirjan 12. luvusta, jossa annetaan pääsiäistä koskevat käskyt. Onhan tämä Tooran lakiosan alku, ja Toorassa on kyse Jumalan ohjeista Israelin kansalle.

Tämän vastauksen Rashi antoi yli tuhat vuotta sitten:

”Mistä syystä Hän aloitti sanoilla ’alussa’? Koska [jae] ’Hän ilmoitti kansalleen tekojensa voiman antaessaan heille kansojen perintöosan’ (Ps. 111:6). Sillä jos maailman kansat sanovat Israelille: ’Te olette rosvoja, sillä te valloititte väkisin [Kanaanin] seitsemän kansakunnan maat’, he vastaavat: ’Koko maa kuuluu Pyhälle, siunattu olkoon Hän; Hän loi sen (tämän opimme luomiskertomuksesta) ja antoi sen, kenelle hyväksi näki. Kun Hän halusi, Hän antoi sen heille, ja kun Hän halusi, Hän otti sen heiltä pois ja antoi sen meille.’”

Kuinka vaikuttavaa onkaan lukea nuo sanat tänään, kun miljoonat äänet ympäri maailmaa väittävät, ettei juutalaisilla ole oikeutta olla maassa. Se on Jumalan päätettävissä.

Tosiasia on, että raamatullisesta näkökulmasta katsottuna koko maa kuuluu Herralle, ja hän jakaa sen kansoille ja kansakunnille haluamallaan ja parhaaksi katsomallaan tavalla (ks. Psalmi 24:1; 5. Moos. 32:8; Apt. 17:26). Mitä tulee Israelin maahan, se on pyhien kirjoitusten mukaan ainutlaatuisesti ”Hänen maansa” ja ”hänen perintöosansa”. Kuten Hän sanoi, kun hän Jeremian päivinä varoitti tottelematonta kansaansa:

”Minä toin teidät hedelmätarhojen maahan syömään sen hedelmiä ja hyviä antimia, mutta sinne tultuanne te saastutitte minun maani ja teitte perintöosani iljettäväksi.” (Jeremia 2:7, korostukseni)

Herra todella otti asian henkilökohtaisesti.

Juuri tämän maan ja vain tämän maan – ”Hänen maansa” – Herra lupasi Israelille, ja hän teki sen mitä painokkaimmin ja selkeimmin kuviteltavissa olevin termein.

Katso tarkkaan, miten eri tavoin sama asia tuodaan esiin näissä jakeissa:

”Hän on Herra, meidän Jumalamme. Hänen tuomionsa ulotuvat yli koko maan. Hän muistaa ikuisesti liittonsa, säätämänsä sanan tuhansiin polviin, liittonsa, jonka hän teki Aabrahamin kanssa, ja valansa, jonka hän vannoi Iisakille. Hän vahvisti sen laiksi Jaakobille, Israelille ikuiseksi liitoksi sanoen: ’Sinulle minä annan Kanaaninmaan, teidän perintöosanne.’” (Psalmi 105:7–11)

Jotkut väittävät, että tämä lupaus ”täyttyi” Joosuan aikana (vaikka tämä psalmi on kirjoitettu vuosisatoja Joosuan jälkeen), ja viittaavat näihin jakeisiin:

”Niin Herra antoi Israelille koko sen maan, jonka hän oli vannonut antavansa heidän isilleen. He ottivat sen omakseen ja asettuivat siihen asumaan.  Herra antoi heidän päästä rauhaan kaikkialla, aivan niin kuin hän valalla vannoen oli luvannut heidän isilleen. Yksikään heidän vihollisistaan ei kestänyt heidän edessään, vaan Herra antoi kaikki heidän vihollisensa heidän käsiinsä. 45Eikä yksikään niistä lupauksista, jotka Herra oli antanut Israelin kansalle, jäänyt täyttymättä, vaan ne kaikki toteutuivat. (Joosua 21:43–45)

Ongelma on se, että: 1) Samainen Joosuan kirja kertoo meille, että tämä oli yleinen toteamus ja että paljon maata oli vielä valloittamatta (ks. Joosua 23:1–5 ja myös Tuomarien kirjan luvut 1–3) ja 2) Jumala ei täyttänyt lupauksiaan antamalla maata kansalleen vain repiäkseen ja ajaakseen sen sitten pois ikuisiksi ajoiksi. Se olisi sama kuin jos lupaisin antaa sinulle auton ja sitten annettuani sen ottaisin sen seuraavana päivänä takaisin.

Muista, että psalminkirjoittaja sanoi psalmissa 105, että maalupaus perustui Jumalan valaan, ei Israelin suorituksiin. Kuten Paavali totesi: ”Tarkoitan tätä: Jumalan ennen vahvistamaa testamenttia ei neljäsataakolmekymmentä vuotta myöhemmin tullut laki kumoa, niin että se tekisi lupauksen mitättömäksi.” (Gal. 3:17). Toisin sanoen Siinain liiton ehdot eivät kumoa Jumalan patriarkoille antamia ehdottomia lupauksia.

Kuten Jumala puhui profeetta Hesekielin kautta tuodessaan maanpakolaiset takaisin Babyloniasta 2500 vuotta sitten (ja viitaten nykyiseen paluuseen maahan):

”Sano siis Israelin kansalle: Näin sanoo Herra, Herra: ’Sitä, minkä teen, minä en tee teidän tähtenne, Israelin heimo, vaan pyhän nimeni tähden, jonka te olette häväisseet kansojen seassa, minne olettekin tulleet.’” (Hesekiel 36:22)

Lisäksi psalmissa 105 todetaan, että jumalallinen vala ja liitto oli ikuinen, se oli ikuinen, se oli tuhat sukupolvea kestävä. Eikä missään kohtaa pyhissä kirjoituksissa sanota, että Jumala olisi peruuttanut tämän liiton. Ei kertaakaan.

Mitä tulee siihen, että Jeesus tuli maailmaan ja teki pelastuksen kaikkien kansojen saataville, jonka kautta sekä juutalaisista että pakanoista tulee Aabrahamin hengellisiä lapsia (ks. Gal. 3:28–29), tämä ei mitätöi niitä kirjaimellisia, fyysisiä lupauksia, jotka Hän antoi Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin kirjaimellisille, fyysisille jälkeläisille. Kuten Paavali kirjoitti: ”Haluan sanoa tämän: Kristus on tullut ympärileikattujen [juutalaisten] palvelijaksi Jumalan totuuden tähden, että hän vahvistaisi isille annetut lupaukset” (Room. 15:8)

Kyllä, Jeesus vahvistaa patriarkoille annetut lupaukset, ei kumoa niitä.

Lainatakseni jälleen Paavalia, joka kirjoitti pakanakristityille viitaten juutalaisiin, jotka eivät uskoneet Jeesukseen:

”Evankeliumin kannalta he ovat vihollisia, teidän tähtenne, mutta valinnan kannalta he ovat rakastettuja, isien tähden, sillä Jumala ei kadu armolahjojaan eikä kutsuaan.” Tämä on siis totta. (Room. 11:28–29)

Tämä pätee myös lupauksiin maasta, minkä vuoksi profeetta Joel sanoi näin Herran puolesta:

”Niinä päivinä ja siihen aikaan, kun minä käännän Juudan ja Jerusalemin kohtalon, 2 minä kokoan kaikki kansat ja vien ne alas Joosafatin laaksoon. Siellä minä käyn oikeutta niitä vastaan kansani ja perintöosani Israelin tähden, koska ne ovat hajottaneet kansani kansojen sekaan, jakaneet minun maani ja heittäneet kansastani arpaa. Ne ovat antaneet pojan maksuksi portosta ja myyneet tytön viinistä, jonka ovat juoneet.” (Joel 4:1–3, kursivointi minun).

Huomaa jälleen viittaus ”minun maahani”. Sanoakseni sen uudelleen, kun ihmiset jakavat Hänen maataan, Jumala ottaa sen henkilökohtaisesti.

Lyhyesti sanottuna taistelu käydään tänä päivänä Jumalan maasta, minkä vuoksi koko maailma on niin kiihtynyt tästä pienestä maapalstasta.

Herra on se, joka hajotti juutalaisen kansansa ympäri maailmaa ja säilytti meidät jumalallisen kurituksen keskellä ja vuosistaisten saatanallisten hävittämisyritysten läpi. Ja Jumala toi meidät takaisin maahan suvereenin tarkoituksensa ja suunnitelmansa mukaisesti. (Katso 5 minuutin mittainen animoitu opetusvideo alta.)

https://youtube.com/watch?v=EnxE417ZNkg%3Ffeature%3Doembed%26enablejsapi%3D1%26origin%3Dhttps%3A

On totta, että sama Jumala kehottaa Israelin kansaa kohtelemaan lähimmäisiään oikeudenmukaisesti ja myötätuntoisesti, ja nämä vaatimukset ovat voimassa tänäkin päivänä. (Monien asiaa koskevien jakeiden joukossa, ks. 2. Moos. 23:9: ”Älkää sortaako muukalaista; te itse tiedätte, miltä tuntuu olla muukalainen, sillä te olitte muukalaisia Egyptissä”).

Mutta ole tarkkana: Käynnissä on taistelu Jumalan omasta maasta, ja Hän sanoo viimeisen sanan.

———-
Teologien tohtori Michael L. Brown on AskDrBrown Ministriesin ja FIRE School of Ministryn perustaja ja presidentti sekä päivittäisen, valtakunnallisesti Yhdysvalloissa kuultavan syndikoidun radio-ohjelman The Line of Fire isäntä. Kirjoitus julkaistu alunperin All Israel News verkkolehdessä. 

LÄHDE: Patmos blogit/Vieraskynä 26.10.2023

INFO: Patmosblogi julkaisee vierailevien kirjoittajien mielenkiintoisia tekstejä Vieraskynä -palstan nimikkeellä. Kaikki kirjoittajat vastaavat itse tekstinsä sisällöstä.

Patmos-blogilla kirjoittavat sitoutuvat Apostoliseen uskontunnustukseen. Muilta osin blogistien esittämät näkemykset ovat heidän omiaan, eivätkä välttämättä edusta Patmos Lähetyssäätiön kantaa.