Taakka tiedonjakosivusto – seuraa aikamme ilmiöitä

Uhriutuminen poliittisen vaikuttamisen välineenä

LÄHDE: OikeaMedia/Blogi: Tapio Puolimatka, to 04.04.2019

Kuvan lisännyt Taakkatoimitus
Suomalaisiin yliopistoihin on rantautunut Amerikan yliopistomaailmassa levinnyt ilmiö, jota Greg Lukianoff ja Jonathan Haidt ovat kuvanneet kirjassaan Coddling of the American Mind (”Amerikkalaismielen paapominen”, Penguin Press 2018). Amerikkalaiset opiskelijat pyrkivät lisääntyvässä määrin suojautumaan omien käsitystensä vastaisilta käsityksiltä, ideoilta, kirjoilta ja luennoitsijoilta. Opiskelijat kuvaavat omaa ahdistustaan, pelkoaan, haurauttaan ja turvattomuuttaan kohdatessaan ideoita, jotka haastavat heidän perususkomuksiaan. Lukianoffin ja Haidtin mukaan tällainen reaktiotaipumus on omiaan vahvistamaan opiskelijoissa asenteita, jotka lopulta tekevät heille vaikeaksi selvitä normaalissa elämässä, jossa he eivät voi välttää kohtaamasta ideoita ja ihmisiä, jotka ovat heidän kanssaan eri mieltä. Amerikkalainen uhriutumiskulttuuri rantautuu Suomeen Suomessakin löytyy esimerkkejä edellä kuvatusta amerikkalaisesta ilmiöstä. Eräs politiikassa vaikuttava opiskelija kirjoitti Keskisuomalaisen mielipidekirjoituksessa 2.8. 2018 pidätelleensä kyyneliä eräällä luennollani ensimmäisenä opiskeluvuotenaan eli vuonna 2013. Twitterissä hän 3.8. 2018 kertoo voivansa ”fyysisesti pahoin” aina tavatessaan minut. Syynä tähän ahdistukseen on se, että puolustan lapsen oikeutta isään ja äitiin, ja vastustan vihreän puolueen ohjelmaa kasvattaa aikuisten oikeuksia lasten oikeuksien kustannuksella. Erään minulle sähköpostilla viestineen opiskelijan mielestä ”kiusaan” kyseistä opiskelijapoliitikkoa muistuttaessani jatkuvasti kirjoituksissani, että lapsen oikeus isään ja äitiin on perustava ihmisoikeus, jota aikuisten oikeudet eivät koskaan voi ylittää merkityksessään. Uhriutuminen antaa mahdollisuuden solvata ideologisia vastustajia. Samalla kun poliitikko kertoo omista peloistaan ja ahdistuksistaan, ja saa tällä kertomuksellaan runsaasti palstatilaa paikallislehdessä ja empaattisia tukijoita sosiaalisessa mediassa, hän saa syyttää ideologista vastustajaansa sukupuolivähemmistöjen ”demonisoinnista”. Uhriutuva poliitikko voi toistuvasti vaatia ideologisen vastustajansa erottamista työpaikasta pelkästään vedoten turvattomuuden tunteisiinsa. Uhriutumisella etsitään oikeutusta henkilökohtaisille hyökkäyksille, jotka muuten tuomittaisiin epäasiallisina. Syytös kiusaamisesta ja väkivallasta Julkisuudessa usein esiintyvä uhriutuja saa puolustajia: uhriutumisesta tulee sosiaalisesti tarttuva ilmiö. Transisäksi itseään luonnehtiva opiskelija kertoo Jyväskylän ylioppilaslehdessä 27.2. turvattomuuden tunteistaan vähemmistöopiskelijana. ”Olen seurannut kasvatustieteen professori Tapio Puolimatkaa ja sitä, kuinka hän saan kiusata yksittäisiä oppilaita ilman, että kukaan ulkopuolinen puuttuu asiaan.” Transisä jatkaa: ”On myös mahdollista, että keskeytän pelon takia haaveeni pedagogisten opintojen jatkamisesta.” Opiskelija kertoo olevansa ”melko ahdistunut” oman opiskelukykynsä puolesta. Kirjoituksensa lopuksi hän esittää yliopistolle kysymyksen: ”Mitä aiotte tehdä tämän asian suhteen varmistaaksenne, ettei Jyväskylän yliopistossa enää tapahdu laitonta syrjintää ja että kiusaamiseen eli väkivaltaan puututaan?” Mitä sitten on se ”yksittäisten opiskelijoiden kiusaaminen” ja ”väkivalta”, josta transisä puhuu? Kuten edellä kuvasin, kiusaamista ja väkivaltaa on olla uhriutujan kanssa eri mieltä jostakin periaatteellisesta kysymyksestä kuten avioliittonormeista, lapsen ihmisoikeuksista tai sukupuolisuuden ja seksuaalisuuden tarkoituksesta. Uhriutuja pyrkii vaientamaan eri mieltä olevat vetoamalla siihen, että jo pelkkä erilaisten mielipiteiden olemassaolo tekee opiskelupaikasta hänelle turvattoman ja luo ylitsepääsemättömiä esteitä opintojen jatkamiselle. Uhriutuminen aktivistien strategiana Aktivistit esiintyvät intersukupuolisten ja sukupuolihämmentyneiden ihmisten puolustajina, koska samaistamalla oman vallantavoittelunsa sorretun luokan asian edistämiseen ja esiintymällä heidän puolustajinaan he voivat suojata omat käsityksensä kritiikiltä: transideologian kriitikot voidaan kuvata pahantahtoisina ihmisinä, jotka haluavat jatkaa pienen vähemmistön sortamista. Näin aktivistit voivat tulkita kaiken kritiikin sorroksi ja syrjinnäksi. Esiintyessään sortoa vastustavina ihmisoikeustaistelijoina he voivat hyökätä aggressiivisesti vastustajiaan vastaan ja perustella hyökkäyksensä sillä, että vastustajat edustavat epäoikeudenmukaista sortoa. Vastustajia voidaan estottomasti mustamaalata, koska mustamaalaus voidaan esittää välttämättömänä toimenpiteenä sortajien paljastamiseksi ja sorrettujen puolustamiseksi. Uhriutuminen on tehokas poliittisen mielipidevaikuttamisen muoto, koska sen avulla on mahdollista paeta velvoitetta vastata kritiikkiin avoimella keskustelulla ja perusteluilla. Tunteenomaisen leimaamisen avulla järkiperusteet sivuutetaan, ja ideologisille vastustajille vaaditaan erilaisia rangaistuksia. Uhriutujan pelotevaikutus Koska kukaan ei halua joutua vaaraan menettää hyvää mainettaan tai esimerkiksi työpaikkaansa, ideologiset vastustajat pystytään tehokkaasti vaientamaan altistamalla heidät hyökkäyksille ja solvauksille. Tämä menetelmä on tehokas, koska ihmiset luonnostaan suojelevat mainettaan. Näin politiikassa voi menestyä uhriutumisen turvissa toteutetun mustamaalaamisen avulla. Yhteiskunta ei kuitenkaan voi uudistua, jos yhteiskunnan kehityksen kannalta tärkeistä asioista ei käydä avointa keskustelua, jossa erilaisten näkökantojen edustajat voivat vapaasti perustella näkemyksiään. Välttääkseen tulemasta leimatuiksi ihmiset luonnostaan ottavat etäisyyttä poliittisesti epäkorrekteina pidettyihin näkemyksiin. Näin luodun sosiaalisen paineen aikaansaama keskustelun yksipuolistuminen uhkaa demokratian toimintaa. Lopulta on olemassa vain yksi hyväksytty mielipide ja kaikkia sen kyseenalaistavia pidetään moraalisesti epäilyksenalaisina. Yhteiskunnallisen keskustelun rapautuminen Vaikka keskusteluun osallistujille annetaan periaatteessa oikeus ilmaista mielipiteensä, sosiaalisen eristämisen uhka tekee heidät haluttomiksi ilmaisemaan ajatuksiaan rehellisesti, vilpittömästi ja perustellusti. Ihmiset mukautuvat vaistomaisesti vallitseviin käsityksiin sosiaalisen eristämisen pelossa. He tiedostavat maineensa ja sosiaalisen imagonsa kärsivän vakavia seurauksia, jos he puolustavat poliittisesti epäkorrekteja näkemyksiä. ”Tämä vaara saa keskusteluun osallistujat ajattelemaan kahdesti ennen kuin he ilmaisevat potentiaalisesti kiistanalaisia ajatuksia.” (Kuran 1998: 535.) Ihmiset tietävät joutuvansa maksamaan kalliin hinnan siitä, jos he ilmaisevat vilpittömän mielipiteensä kielteisillä mielikuvilla leimatuista kiistakysymyksistä. Kun yhä useampi ihminen välttelee ilmaisemasta todellisia näkemyksiään, poikkeavat näkemykset häviävät vähitellen julkisesta keskustelusta. Koko yhteiskuntaa alkavat hallita mielikuvat, jotka ovat irrallaan todellisuudesta. Näin yhteiskunta vähitellen ajautuu kohti massailluusiota. Duke -yliopiston taloustieteen ja valtiotieteen professori Timur Kuranin (1998: 536−537) mukaan tekopyhyys ja vilpittömyyden puute ovat aikamme demokratian vakavia ongelmia. ”Yhteiskunta voi joutua maksamaan valtavan hinnan sosiaalisesta paineesta, joka saa ihmiset vääristelemään arvojärjestystään, arvojaan ja tietoaan.” (s. 542.) Vilpittömyys murenee helposti sosiaalisen paineen alla. Tämä estää demokratian toimintaa ja johtaa potentiaalisesti katastrofaalisiin yhteiskunnallisiin ratkaisuihin. www.tapiopuolimatka.net www.tapio.blog