Valehtelua ilman seurauksia

Valitusoikeuden väärinkäytöstä kärsivät pääsääntöisesti kyseisen alueen lapset ja eläkeläiset, kirjoittaja arvioi.

Helsingin käräjäoikeus. LEHTIKUVA / JUSSI NUKARI
Helsingin käräjäoikeus. LEHTIKUVA / JUSSI NUKARI

Oikeuksiin tulisi aina sisältyä myös vastuu. Tämä oli yksi länsimaisen elämänmuodon koossapitävistä voimista. Edellisessä lauseessa käyttämäni aikamuoto on harkittu.

Valitusoikeus on keskeisiä kansalaisten oikeuksia. On tärkeää, että viranomaisten ja alemman oikeusasteen päätöksistä voidaan valittaa, mikäli asianomainen kokee päätöksen väärin perustein tehdyksi. Valitettavasti yhä useammin valitusoikeutta käytetään myös tilanteissa, joissa tehdystä päätöksestä ei yksinkertaisesti pidetä tai valituksen tarkoituksena on vain tehdä haittaa ja viivästyttää tilannetta, jossa päätös saisi lainvoiman.

Edellä kuvattu tilanne kuuluu kansanvallan tabuihin. Ongelma tiedostetaan, mutta julkinen keskustelu aiheesta kärsii väen vähyydestä. Keskustelun virittelijät leimataan tarkasti ja tehokkaasti. Ongelmalle on helpompi kääntää selkä kuin kohdata paitsi sen älylliseen ratkaisuun tarvittavat pohdinnat sekä aihetta koskeva sosiaalisen kuonan kuorma.

Yleinen väite on, että tilanteesta kärsivät tahot ovat pääasiassa yrityksiä ja että yritysten tulee huomioida tällaiset tilanteet oman toimintansa taloudellisessa ja sosiaalisessa suunnittelussa. Valtaosa yrityksistä ja niiden toimintaa rahoittavista tahoista myös tekee niin. Yrityksillä on usein mahdollisuus tehdä valintoja sen suhteen, missä hankkeitaan edistävät. Paikalliset pienyritykset eivät omaa tätä vaihtoehtojen suojaa. Perheyrittäjät, yrittäjät ja heidän työntekijänsä kärsivät, kun hankkeet viivästyvät tai ohjautuvat muualle.

Kärsijöinä lapset ja eläkeläiset

Todellisuudessa valitusoikeuden väärinkäytön lopullisina kärsijöinä ovat pääsääntöisesti kyseisen alueen lapset ja eläkeläiset, siis ne ihmiset, joiden arki on riippuvainen alueen työllisyysluvuista ja verotuloista.

Kyse on siitä, että rikosoikeuden ja siviilioikeuden puolella nojaudutaan vanhan roomalaisen lainkäytön prinsiippiin, jonka mukaan oikeudessa valehtelu on rangaistavaa. Hallinto-oikeudellisesta lainsäädännöstä tämä näkökulma valitettavasti puuttuu.

Tästä syystä viranomaistahoille ja hallinto-oikeuksille tehtävissä valituksissa saa käytännössä valehdella ja käyttää jopa vihapuhetta ilman minkäänlaista pelkoa seuraamuksista. Valituksissa esitetyt valheet voivat olla valituksen kohteena olevan yrityksen ja siinä toimivien henkilöiden osalta käytännössä lähes kuinka loukkaavia tahansa.

Valheiden vääräksi osoittaminen yhdessä käsittelyasteessa ei poista mahdollisuutta saman valheen esittämiseen seuraavissa vaiheissa. Ei ole tavatonta, että tällä tavalla esitetty valhe elää käsittelyn eri vaiheissa yli vuosikymmenen. Säännöllisin väliajoin valheen kohteena oleva taho käyttää aikaa ja mahdollisesti myös muita resursseja esitettyjen valheiden kumoamiseen.

Hallinto-oikeudellisten oikeuskäsittelyjen suojissa valheella on pitkät jäljet. Samalla yhteiskunnan muutosnopeus kärsii ja kärsijöinä ovat lopulta ne henkilöt, jotka ovat riippuvaisimpia yhteiskunnan kyvystä tuottaa työtä, hyvinvointia ja verotuloja.

Valituksen kohteena olevien tahojen näkökulmasta tilanne on makaaberi. Mikäli valittaja olisi siviilioikeudenkäynnissä tai rikosoikeudenkäynnissä todistajana ja esittäisi valheellisen väitteensä, hän saisi tuomion. Kun valittaja esittää samat väitteet hallinto-oikeudellisessa käsittelyssä, hän on vapaa toimimaan tavalla, joka on muualla yhteiskunnassa rangaistava teko.

Meneillään olevat lainsäädännön uudistukset esimerkiksi kaavoitus- ja maankäyttölain osalta eivät ilmeisimmin tule helpottamaan tilannetta. Valitusten käsittelyaika hallinto-oikeuksissa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa on ymmärrettävästi pitkä, sillä valitusoikeutta käytetään vastoin sen alkuperäistä yhteiskunnallista perustehtävää. Nykyistä lainsäädäntöä säädettäessä lainvalmistelussa ja lainsäädäntötyössä ei osattu huomioida sitä suunnatonta röyhkeyttä, jolla lainsäädäntöä nykyään käytetään hyväksi.

Hallinto-oikeuksien käsittelyajat nousevat hetkittäin julkiseen yhteiskunnalliseen voivotteluun. Kyse ei ole ensisijaisesti resurssiongelmasta vaan systeemiongelmasta.

Poliittinen järjestelmä on ollut pitkään älyllisesti voimaton korjaamaan lainsäädäntöä, jonka kansanedustajat tietävät vialliseksi. Yksilönvapaus on tässä asiassa valtiosääntöasiantuntijoiden tulkintojen myötä kasvanut merkittävästi yksilön vastuuta suuremmaksi voimaksi.

Hallinto-oikeuksiin tehtäviä valituksia tulisi tarkastella samojen vastuukysymysten kautta, joilla tarkastellaan siviili- ja rikosoikeudessa esitettyjä todistajanlausuntoja. Tässä olisi nykyiselle hallitukselle työtä, jota seuraava hallitus voisi jatkaa.

Allekirjoittaneen on vaikea uskoa, että yksikään poliittinen puolue tai kansanedustaja olisi valmis ylläpitämään, saati edistämään, valituksentekijöiden vapaata valehteluoikeutta Suomessa. ”Vapaudut vankilasta” -kortti kuuluu lautapeleihin, ei länsimaiseen oikeusjärjestykseen.

LÄHDE: Verkkouutiset/Jussi Lähde 18.08.2021