Taakka tiedonjakosivusto – seuraa aikamme ilmiöitä

Vasemmistolainen media Trumpin kimpussa

Osoittaako faktantarkistus Trumpin valehtelijaksi?

Viimeisen neljän vuoden ajan on otsikoissa ja valtavirtaisessa keskusteluavaruudessa ollut jatkuvasti esillä väittämä ja hokema siitä, että USA:n presidentti Donald Trump harjoittaa jatkuvaa valehtelua. Valtavirtamedia ruokkii jatkuvalla syötöllä ja varsin fanaattiseen sävyyn uskomusta ja kertomusta siitä, että niin sanottu faktantarkistus on toistuvasti osoittanut, että Trump valehtelee eli puhuu jatkuvasti epätotuutta.

Tämä kertomus ja siihen uskominen muodostavat Trump-vihamielisyyden kivijalan monien sellaisten kohdalla, jotka katsovat olevansa perustellun oikeutettuja pitäessään Trumpia erityisen moraalittomana, valheellisena ja pahana henkilönä ja siten täysin sopimattomana presidentiksi. Tämän kivijalan kivijalka on puolestaan luja ja vilpitön luottamus niin sanottuina faktantarkastajina esiintyvien väittämiin.

Erityisesti monet kristityt niin USA:ssa kuin meillä Suomessakin vetoavat mielellään ”Trump on patologinen valehtelija” -uskomukseen Trump-vihamielisyyttään ilmaistessaan ja Trumpin edustamaa konservatiivista politiikkaa vastustaessaan. Juuri tämä Trumpiin liitetty ja lujasti uskottu valheellisuusominaisuus on omiaan tekemään Trumpista erityisen moraalittoman poliittisen toimijan nimenomaan kristillisen etiikan näkökulmasta tarkasteltuna.

”Faktantarkistus on osoittanut Trumpin valehtelijaksi” -uskomus istuu niin syvällä monen uskovaisenkin tajunnassa, että he kokevat olevansa sen nojalla jopa velvoitettuja uskomaan myös sen narratiivin eli kertomuksen, jonka mukaan Trumpia ja hänen edustamaansa konservatiivista yhteiskuntanäkemystä hysteerisesti vihaava USA:n radikaalivasemmisto poliittisine vallankumouspyrkimyksineen edustaa kristilliseen etiikkaan istuvaa näkemyksellisyyttä ja toimintaa.

Monen uskovaisen päättely etenee, joltisenkin epäloogisesti, seuraavasti: Koska viimeistään faktantarkistus on osoittanut, että Trump valehtelee jatkuvasti, on Trumpin arvokonservatiivinen ja perinteisen kristillisyyden asemaa yhteiskunnassa puolustava politiikka pahaa, joten perinteistä kristillisyyttä vihaavan ja radikaaliin vallankumoukseen pyrkivän äärivasemmistolaisen politiikan täytyy puolestaan olla jotenkin hyvää ja kannatettavaa.

Nostan lajityypilliseksi esimerkiksi ylläkuvatun kaltaisesta kristillisestä päättelystä 30.7.2020 päivätyn erittäin Trump-kriittisen artikkelin Seurakuntalainen-julkaisusta. Artikkeli on otsikoitu seuraavasti: ”Kristiina Helenius seuraa koronan ja mielenosoitusten kurittamaa Yhdysvaltoja: Miksi BLM-liike vetää mustien oikeuksia eikä kirkko ja uskovat?”

Kyseisessä artikkelissa esiin nousevia näkemyksiä BLM-liikkeestä voi, laajemman kokonaiskuvan saamiseksi, verrata niihin dokumentoituihin perusteluihin, joita tarjoan artikkeleissani ”Black Lives Matter -rasistinen väkivaltamellakointi” 5.6.2020 sekä ”Black Lives Matter ja orjuuden historia” 13.6.2020 ja joita tarjoaa Pasi Turunen artikkeleissaan ”Miksi en kannata Black Lives Matter -liikettä?” 21.7.2020 sekä ”Black Lives Matter -liikkeen yhteys Israel-vastaiseen BDS -liikkeeseen” 6.8.2020.

Nyt tarkastelen vain yhtä yllä viitatussa Seurakuntalaisen 30.7. julkaistussa artikkelissa esitettyä uskomusväitettä, joka ilmenee seuraavasta lainauksesta:

”Trumpin kannatus pysyy kannattajajoukoissa vankkana. Miksi se kannattaa kritiikittömästi häntä?

Presidentti Trump jakaa paitsi Yhdysvaltain kansaa, myös kristityt Suomessa ovat asemansa valinneet. Sillä ei tunnu olevan merkitystä, mikäli Trump on jäänyt kiinni valheista tai antanut harhaanjohtavaa tietoa. Pahimmassa tapauksessa tämä on näkynyt korona-pandemian aikana vaarallisina pidettyjen hoitokeinojen ehdottamisina. Virkakautensa alusta Trump on lehden mukaan päästänyt suustaan keskimäärin 15 valhetta tai väärää väitettä päivän aikana, minkä mahdollistaa myös hänen erittäin runsas päiväkohtainen tviittailu. Trumpin on todettu valehdelleen tai olleen harhaanjohtava virkauransa aikana peräti 18 000 kertaa korona-pandemian alkuun eli maaliskuuhun 2020 mennessä.”

Artikkelissa on lainatussa tekstikohdassa asianmukainen viitelinkki, jonka on tarkoitus dokumentoida esitetty väite Trumpin patologisen valehtelun todellisuudesta. Huomaa kuitenkin, että minkä hyvänsä artikkelin esittämien tilastoväitteiden pätevyys on aina yhtä vahva kuin niiden tueksi esitettyjen viitteiden pätevyys. Mihin siis Seurakuntalaisen artikkelissa viitataan?

Viitattu artikkeli on vasemmistoliberaalin ja demokraatteja tukevan The Washington Post -lehden 14.4.2020 päivätty Fact Checker -artikkeli ”President Trump made 18000 false or misleading claims in 1170 days”, jonka on kirjoittanut niin sanotun faktantarkistamisen kärkinimi Glenn Kessler, joka kuuluu, monen muun amerikkalaisen mediaeliittivaikuttajan tapaan, muun muassa Council on Foreign Relations -globalistiaivoriiheen.

Kessleriltä on ilmestynyt kesäkuussa tuore vaalikirja Donald Trump and His Assault on Truth (Scribner, 2020) eli Donald Trump ja hänen hyökkäyksensä totuutta vastaan. Kirja on kirjoitettu karkottamaan äänestäjiä Trumpin riveistä. Kirja on vahvaa poliittista vaikuttamista. Kuten Tim Graham toteaa 11.6.2020 päivätyssä PA Pundits -artikkelissaan ”The ’Fact Checkers’ And The Big Lie”, Kessler väittää kirjassaan Trumpin olevan tyrannin ja uhkaavan paitsi totuuden käsitettä myös demokratiaa.

Kessler siis markkinoi väkevästi demokraattien pelikirjan mukaista tämänhetkistä vaalitaktiikkaa, jonka mukaan tulee kylvää epäilyjä siitä, että Trump ei tule luopumaan vallasta, vaikka häviäisikin vaalit. Tällainen epäilyksenkylvö on varsin tekopyhää demokraateilta ja heidän mediavaikuttajiltaan ottaen lukuun sen tosiasian, että demokraatit itse ovat asettaneet järjestelmällisesti tavalla tai toisella kyseenalaisiksi kaikki republikaaniehdokkaiden presidentinvaalivoitot vuoden 1968 Richard Nixonin voitosta alkaen, lukuun ottamatta vuotta 1984, jolloin republikaani Ronald Reagan voitti toisen kauden täysin suvereenisti voittamalla 49 osavaltiota puolelleen.

Todellinen avainkysymys nyt marraskuussa 2020 onkin se, että tulevatko demokraatit hyväksymään Donald Trumpin toisen vaalivoiton? Demokraatithan eivät ole hyväksyneet Trumpin valintaa ensimmäiselläkään kerralla 2016. Pane merkille myös se, että demokraatit ovat pakkoliikkeenomaisesti pelanneet ”republikaanipresidenttiehdokas/presidentti on diktaattori ja Hitler” -hysteriakorttia käytännössä joka kerran vuodesta 1964, jolloin demokraattien harjoittama Hitler/natsismi -leimojen sylkeminen aloitettiin kohdistamalla tällainen herjaaminen konservatiiviseen ja isänsä puolelta juutalaistaustaiseen republikaaniehdokas Barry Goldwateriin.

Glenn Kesslerin ja Washington Postin Trump-vastaisella tilastoinnilla ja ”faktantarkistamisella” on siten laajemmat ideologiset, historialliset ja taktiset asiayhteytensä. Nämä kaikki asiayhteydet vaikuttavat vahvasti siihen, miten Kessler ja kaltaisensa määrittelevät ne ”valhe”- ja ”epätotuus” -kriteerinsä, joita soveltavat Trumpin lausumia tulkitessaan.

Tim Graham ja ”faktantarkistaminen”

Kuten Tim Graham tuo edellä viitatussa artikkelissaan esiin, Kessler-tyylisen ”faktantarkistamisen” mukaan kaikki Trumpin persoonalliseen puhe- ja esiintymistyyliin ja verbaaliseen ilmaisuun liittyvät retoriset ominaisuudet tulkitaan valheellisuutta ilmaiseviksi täysin riippumatta siitä, kuinka oikeaan osuvia Trumpin väitteet asiasisällölliseltä substanssiltaan ovat. Trumpilta vaaditaan erikoisen tarkkoja ja täsmällisiä muotoiluja, muilta ei niinkään.

Graham muistuttaa artikkelissaan, että kun Barack Obama ja Joe Biden kerskuivat, ettei heidän hallintojensa aikana ilmennyt minkäänlaisia perusteita minkäänlaisille skandaaleille, totesi Glenn Kessler vuonna 2017, että tällaiset liioittelu- ja rehvasteluväitteet on syytä jättää arvioimatta, koska skandaalit ovat aina katsojan silmässä eikä niitä voida objektiivisesti määritellä. Sitä, millaisia skandaalien perusteita Obaman kausilta todellisuudessa löytyy, käsittelen 15.5.2020 lähetetyssä Radio Patmoksen Viikon Ahvio -ohjelman jaksossa ”USA:ssa kehittyy vakava obamagate”.

Pane siis merkille, että Obama, Biden ja muut ”poliittisesti korrektit” poliitikot saavat Glenn Kessler -tyyppisiltä ”faktantarkistajilta” aina eri kohtelun kuin Trump ja heihin sovelletaan yllättäen erilaisia eli paljon lievempiä ja joustavampia kriteereitä ja määritelmiä kuin Trumpin kohdalla. Totuuden käsite onkin episteemisesti täysin erilainen Obamaa ja Bideniä arvioitaessa kuin Trumpia arvioitaessa.

Tämä totuuden käsitteen sisällön joustava vaihtelu on ilmeisesti sitä vanhurskasta totuuden kunnioittamista, joka maistuu monelle uskovaisellekin ja jonka perusteella he antavat ymmärtää itse itselleen, että vasemmistoliberaalit demokraatit ovat paljon eettisempiä kuin Trump, joka vaikuttaa poikkeuksellisen epäeettiseltä ja valheelliselta. Totta kai vaikuttaa, koska häneen sovelletaan täysin erilaisia ”faktantarkistuksellisia” kriteereitä kuin kehenkään muuhun.

Kessler-tyyppinen faktantarkistus

Kessler-tyyppinen faktantarkistus ei ole puolueetonta eikä objektiivista tarkistavaa toteamista eikä mitenkään pyhän eettistäkään, vaan raakaa poliittista vaikuttamista ja ideologista lobbaamista pelissä, jossa näköjään kaikki keinot ovat sallittuja. Näin näemmä kannattaakin menetellä, sillä vaikutuksen kohteina on paljon niin sanottuja hyväntahtoisia hölmöjä, jotka ottavat ilolla vastaan heihin kohdistetun ideologisen manipulaation varsinkin silloin, kun se voidaan kuorruttaa ”vanhurskaan eettisyyden” tunnelmalla ja hyvesignaloinnilla.

Kannattaa lukea 29.4.2019 päivätty Steve Goldsteinin Marketwatch-artikkeli ”Washington Post’s 10000 Trump untruths is about 25% fake news”. Goldstein tarjoaa artikkelissaan useita konkreettisia esimerkkejä siitä tekniikasta, jolla Kessler saa Trumpin asiasisällöllisesti todenperäiset lausumat näyttämään epätotuudelliselta valheellisuudelta. Goldstein joutuu toteamaan, että ainakin joka neljäs Washington Postin ”Trump valehteli” -esimerkeistä on suoranaista valeuutisointia.

Ymmärrä tämä, että niin sanottu faktantarkistaminen sellaisena kuin sitä nyt Trumpin kohdalla on harjoitettu liittyneenä kauhistumiseen ”totuuden jälkeiseen aikaan siirtymisestä” on ideologista aktivismia. Täytyy olla jotain mätää siinä, kun postmodernissa älyllisyydessään absoluuttiset totuusväitteet hylännyt ja totuuden käsitteen silkaksi patriarkaalisfasistiseksi vallantahdoksi julistanut läntinen vasemmistoliberaali eliitti muuttui yhtäkkiä, Trumpin tultua valituksi Yhdysvaltojen presidentiksi, muuttumattoman totuuden pyhyydestä mustasukkaisesti huolissaan olevaksi moraalinvartijaeliitiksi.

Palaneen käry on aistittavissa erittäin selvästi.

Mistä on kysymys? Se selviää lukemalla Sharyl Attkissonin 4.8.2020 päivätty RealClearInvestigations -artikkeli ”Investigative Issues: The Troubling Fact Is That Media Fact-Checkers Tend to Lean Left”. Faktantarkistajillakin on rahoittajansa ja ylläpitäjänsä.

Onko todellinen tosiasioiden tarkistaminen jotenkin vakuuttavan perustellusti ja lajityypillisen yksiselitteisesti osoittanut presidentti Trumpin olevan patologinen valehtelija? Ei ole.

Sen sijaan lukuisat vasemmistoliberaalit faktantarkistajat, joita vasemmistoliberaali media mielellään hyödyntää ja joita globalistisen vasemmistoliberaali Iso Raha rahoittaa ja pitää yllä, ovat kyllä äänekkäästi tuoneet esiin inhonsa ja vihansa Trumpin edustamaa konservatiivista arvomaailmaa ja politiikkaa kohtaan.

Tällainen perusteeton inho ja viha tuskin tarvitsee aisankannattajikseen kristittyjä uskovaisia, joiden luulisi olevan halukkaita sitoutumaan Todelliseen Totuuteen.

Sen, mistä USA:n meneillään olevissa BLM-mellakoissa ja tämänsyksyisessä presidentinvaaliasetelmassa on kyse kristillisestä näkökulmasta tarkasteltuna, tuovat selkeän osuvasti esiin kaksi seuraavaa artikkelia, jotka on päivätty 2.8.2020 ja 5.8.2020:

“Portland Protesters Burn Bibles, American Flag Outside Federal Courthouse”

“Phil Robertson: ‘Satanic Mob’ of Democrats Led by ‘Monster’ Joe Biden Want to ‘Get Rid of Jesus’”

Patmos-blogilla kirjoittavat sitoutuvat Apostoliseen uskontunnustukseen. Muilta osin blogistien esittämät näkemykset ovat heidän omiaan, eivätkä välttämättä edusta Patmos Lähetyssäätiön kantaa.

LÄHDE: Patmos blogi/Juha Ahvio 07.08.2020