Vihapuheesta uusi normaali

Vihapuheesta on tullut US:n journalistinen normaali?

LÄHDE: OikeaMedia/Blogi: Arto Luukkanen, la 06.10.2018

Kuvan lisännyt Taakkatoimitus

Arvoisat keskustelijat – eiliseen blogiin liittyen.

Harvoin on kiihkottomuutta, rauhallisuutta ja ei-demonisoimista toivova blogi saanut näin raivokasta ja epä-älyllistä palautetta. Joukossa on tosin ollut aivan hyviäkin kysymyksiä. Rauhallisia kysymyksiä ja kommentteja kirjoittavat henkilöt ovat pysyneet poissa – ymmärrettävistä syistä. Ei kukaan halua laittaa lusikkaansa tällaiseen huuto ja herjaussoppaan.

Politiikassa mukana olevana on tietenkin totuttava näihin ja tulkitsen, että monet näistä asiattomista kommenteista olivat oman pahan olon ”sielun hätähuutoja”. Perussuomalaiset on leimattu kertakaikkiaan niin, että heistä on aina esitettävä se ilkeä ja pahantahtoinen tulkinta. En syyttele heitä vaan sanon suvaitsevasti: ”he eivät tiedä mitä he tekevät”.

Tällaisen noitavainomentaliteetin lietsomisesta pidän vastuussa ennen kaikkea toimittajia ja tässä tilanteessa US:n päätoimittaja Markku Huusko kunnostautui notoorisesti kun lähti täysin rinnoin Laura Huhtasaarta vastaan varsin heppoisin perustein. Hän ikäänkuin näytti esimerkkiä ja usutti ihmiset raivoon. Toimittajien esimerkki vihapuheen käsittelyssä on tärkeää. Heillä on enemmän vastuuta kuin muilla.

Toisaalta toimittajiakin pitää ymmärtää. Suomalaisessa politiikassa on aina ollut ns. syntipukkeja, jotka ovat toimineet ns. vanhurskaan vihan kohteita. Kommunistit ja sosiaalidemokraatit olivat tätä ennen II maailmansotaa ja sen jälkeen kokoomus aina 1980-luvulle saakka. Nyt perussuomalaiset ovat sen kohteena. Syy on yksinkertainen: perinteiset wanhat puolueet näkevät uuden tulijan sietämättömänä kilpailijana, joka pitää tuhota mahdollisimman pian – syöttökaukalolle ei haluta uusia kärsiä.

Sitten näihin järkeviin argumentteihin. Ensiksi, mitään tilastotietoja tai tutkimusta siitä harjoitetaanko koulussa poliittista indoktrinaatiota ei minulla ole. Historialliset esimerkit kertovat siitä, että sellainen on mahdollista. Se myös alleviivaa sitä, että vallanpitäjän pitää olla valppaana ja estää koulun politisoituminen.

Minun hypoteesini perusteena ovat vain arkikokemus ja ihmisten kertomukset, jotka ovat minun mielestäni määrällisesti suuria ja joissa on kaikissa sama toistuva sanoma: jotkut opettaja/opettajat harjoittavat täysin laillista puoluetta vastaan armotonta ja vastuutonta kiihotusta ts. ja samalla kiihottavat oppilaita.

Minusta tästä asiasta pitäisi tehdä puolueeton tutkimus. Ei ole savua ilman tulta. On syntynyt perusteltu epäilys, että opetussuunnitelmaa ei noudateta todellisessa elämässä. Tutkitaan ja katsotaan pitääkö tämä paikkaansa.

Näin yleisesti todettuna: tässä blogissa esiintyneet tulehtuneet reaktiot ja raivoisa vihan aalto, joka seurasi tästä maltillisuuteen kehoittavaa blogia ovat ikävän ajan merkki. Suomen poliittisessa keskustelussa on jotain vialla. Onko todella näin, että tämä vanhurskas viha on se ainoa mahdollisuus keskusteluun? Kohdistan tämän kysymyksen median edustajalle ja erityisesti Markku Huuskolle, joka on ottanut sydämelleen hyvän puolesta tapahtuvan taistelun. Onkohan se ihan viisasta ja journalistisesti perusteltua?

Kunnioittavasti ja rauhalliseen dialogiin pyrkien

Arto Luukkanen

 

Lataa...