Vihreä tulevaisuus

Vain pieni osa työpaikoista on suoraan ”vihreitä” tai korkeiden päästöjen työpaikkoja.

Verrattuna aikaisempiin talouden rakenteiden ja työmarkkinoiden suuriin mullistuksiin vihreän siirtymän kokonaisvaikutukset työllisyyteen jäävät suhteellisen pieniksi.

Tämä ilmenee aiemmin toukokuussa julkaistusta Demos Helsingin, Etlan, SYKE:n ja Jyväskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitoksen tekemästä tutkimuksesta Vihreän siirtymän osaamis- ja koulutustarpeet. Tutkimuksessa tarkasteltiin, miten vihreä siirtymä vaikuttaa ammattirakenteeseen ja osaamistarpeeseen ja kuinka siirtymään voidaan vastata.

Tutkimuksen mukaan vihreän siirtymän vähäiset vaikutukset työllisyyteen selittyvät sillä, että vain pieni osa työpaikoista on joko suoraan ”vihreitä” tai korkeiden päästöjen työpaikkoja. Suurin osa työpaikoista on pikemminkin neutraaleja eli sijoittuu kahden edellä mainitun välimaastoon.

Olemassa olevan osaamisen soveltuvuus siirtymässä syntyviin työtehtäviin sujuvoittaakin nykyisen työvoiman siirtymistä uusiin vihreisiin työtehtäviin.

– Työllisyyden odotetaan kasvavan siirtymävaiheessa erityisesti rakentamisen, mutta myös teollisuuden, kaupan ja palveluiden alalla, toteaa tutkimuksesta Etlassa vastannut tutkija Olli-Pekka Kuusela.

– Siirtymäajan työllisyysvaikutukset ovat yleisesti ottaen positiivisia, vaikkakin myös työpaikkojen katoamista tapahtuu erityisesti fossiilitalouden aloilla. Työllisyys kasvaa kiertotalouden myötä myös vesi- ja jätehuollon aloilla. Paljon riippuu tietysti automaation kehityksestä ja kannattavuudesta. Vihreän siirtymän panostukset hyödyttävät kuitenkin laajasti kaikkien työvoimaluokkien työllisyyttä, Kuusela jatkaa.

Teknilliset ja luonnontieteelliset taidot nousussa

Tärkeässä roolissa siirtymän aikana ovat teknilliset ja luonnontieteelliset taidot sekä prosessien johtaminen ja valvonta. Erityisesti näitä taitoja tarvitaan siirtymän kannalta tärkeillä aloilla energiantuotannossa ja -jakelussa, teollisuusprosesseissa ja kiertotalouden ratkaisujen kehittämisessä ja suunnittelussa.

Täysin uudet vihreät ammatit vaativat yleensä enemmän koulutusta, työkokemusta ja työssä tapahtuvaa oppimista kuin vastaavan tyyppiset ei-vihreät työtehtävät.

Siirtymän vaikutuksia työmarkkinoihin voidaan tutkijoiden mukaan helpottaa tarjoamalla kohdennettua muunto- ja täydennyskoulutusta niille aloille, joissa työpaikat vähenevät eikä uusia synny. Yksi tärkeä siirtymän mahdollistaja olisi myös oppisopimuskoulutuksen merkityksen lisääminen.

– On kuitenkin hyvä huomioida, että valtaosalle työvoimasta vihreän siirtymän vaikutukset näkyvät lähinnä pieninä muutoksina työnkuvassa, Kuusela huomauttaa.

LÄHDE: Verkkouutiset.fi/Ilkka Ahtokivi 14.08.2023

Olin eilen illalla Life Siten päätoimittajan kanadalaisen John Henry Westenin videopodcast’ssä tunnin verran haastateltavana. Sanomani oli, että Davosin (=YK:n Agenda 2030) politiikat perustuvat vaaralliseen uusvanhaan esoteriaan/okkultismiin pohjaavaan luontopanteismiin, joka on innoittanut EU:n lainsäätäjät väsäämään ilmasto- ja luontokato- sekä Wokelakeja.

Luulisi jo vähän tyhmemmänkin alkavan epäillä EU:n ilmastopolitiikkaa, kun Europarlamentti siunasti ja vielä ankaroitti neuvoston kantaan nähden energiatehokkuusdirektiiviä, joka jo yksittäisenä suomalaista lainsäätäjää velvoittavana säädöksenä vie suomalaisten kotitaloudet, kunnat sekä valtion konkurssiin.

EU:n ilmastopaketti eli Fit for 55 paketti pitää vielä sisällään paljon lisää taloutta tuhoavaa lainsäädäntöä, jota alkaa tulla ulos kaksoispäätösmenettelyllä. Ne yhdessä jo aiemmin säädettyjen Maailman Talousfoorumin (WEF) Suureen Resettiin perustuvan EU-lainsäädännön (esim. taksonomia-asetus, ”vastuullisuus” eli ESG-direktiivit ja -asetus, kiertotalouspaketti, ennallistamisasetus ym.) kanssa vievät meidät kohti kivikautta.

EU:n ”vastuullisuuslainsäädännön” eli Wokelainsäädännön vuoksi TV-mainoksissa näemme yhä enemmän tummempi-ihoisia ja LBTQ+ väkeä. 

Life Site on Eko-/Wokepaavia ja koko Woke-agendaa kritisoiva konservatiivinen Pro-Life alusta, joka pitää ilmastonmuutosta huijauksena.  Sivustolla on miljoonayleisö.

Syy, miksi olin haastateltavana, olivat nuo katolisella Postil alustalla puolitoista kuukautta sitten julkaistut kaksi pitkää esseetäni (WEF is a Dangerous Religious Cult ja Did Deep Ecologist Pentti Linkola Meet Heinrich Himmler?). John Henry Westen oli täysin tietoinen, että olen agnostikko (en ole ateisti), koska olen sen ensin mainitussa Postil-artikkelissani kertonut.

Sanoman pitäisi upota nyt suotuisaan maahan, sillä juuri julkaistun Rasmussenin mielipidetiedustelun mukaan todennäköisistä äänestäjistä USA:ssa jo 60 % on sitä mieltä ilmastonmuutospolitiikat perustuvat uskonnolliseen ei-luonnontieteelliseen maailmankuvaan. Vain 25 % oli sitä mieltä, että ilmastopolitiikat perustuvat luonnontieteeseen.

Did the Deep Ecologist Pentti Linkola Meet Heinrich Himmler? – The Postil Magazine

The World Economic Forum is a Dangerous Religious Cult – The Postil Magazine

https://www.rasmussenreports.com/public_content/politics/biden_administration/is_climate_change_a_false_religion

LÄHDE: Oikeamedia.com/blogi/Mikko Paunio 16.03.2023

Marinin hallituksen loppumetreillä yritettiin saada aikaan säädöksiä, joilla vähennettäisiin lihan syöntiä. Osa hallituspuolueista vaatii jyrkkiä toimia lihansyöntiä vastaan. Perusteluna kuinkas muuten kuin ilmastonmuutos.

Monet asiantuntijat kyllä myöntävät, että kasvisruokaan siirtyminen on pelkkää kosmetiikkaa ja sillä ei ole mitään merkittävyyttä ilmastonmuutoksessa. Se ei ole estänyt vihervasemmistolaisia vaatimasta käytännössä lihansyönnin kieltämistä.

Mikä on ihmiselle terveellinen ruokavalio? Se olisi looginen pohdinnan aihe. Aikaisemmin Suomessa on esimerkiksi syöty aika vähän kasviksia, jolla on katsottu olevan kielteisiä terveysvaikutuksia. Ruokavaliosta jäisi pois erilaisia vitamiineja ja hivenaineita ja suolistolle tärkeitä kuituja. Siksi on siirrytty korostamaan ruokavalion monipuolisuutta.

Ohessa viite tutkimukseen, jossa selvitettiin punaisen lihan terveellisyyttä. Tulos oli, että sillä ei ole kielteisiä terveysvaikutuksia, kunhan se pysyy kohtuudessa ja ruokavalio on riittävän monipuolinen. Monissa tapauksissa liharuoka on kiistatta terveellistä. Esimerkiksi rautaa saa helpommin lihasta kuin kasviksista. Raudanpuute on monille vakava ongelma, esimerkiksi tytöille. Siksi heidän pakottamisensa kasvisruokaan voi olla todellinen terveysongelma. Sellaisilla, joiden hemoglobiiniarvot säännöllisesti ovat 160-170 asia ei ole ongelma.

Tieteen näkökulma taitaa olla se, että ihmisen sopiva ruokavalio on varsin yksilöllinen asia. Se riippuu osittain perimästäkin. Väite, että kaikkien pitää syödä samaa ruokavaliota on suorastaan tiedevastainen, vaikka sitä propagoivatkin itseään tiedemyönteisiksi väittävät vihervasemmistolaiset. Kun oikeaan ruokavalioon ei ole selkeitä malleja, kunkin pitää itse ratkaista itselleen sopiva ruokavalio. Jos jollekin sopii kasvisruoka, se on hänen valintansa.

Pitää siis kysyä, miksi vihervasemmistolaiset ilmastonmuutoksen tekosyyllä yrittävät pakottaa kaikkia kasvisruokailijoiksi? Pohjalla ei taida olla mitään muuta selitystä kuin vihervasemmistolaisten fasistinen maailmankuva. He katsovat olevansa ihmiskunnan viisain ydinjoukko, joka määrää miten muiden ihmisten pitää elää: mitä syödä, miten liikkua ja missä ym. Samanlainen ”vallankumouksellinen etujoukko” olivat aikoinaan stalinistit. He halusivat määrätä muiden ihmisten elämäntavan. Tuon taipumuksen periytyminen ei ole oikeastaan yllättävää, niin monella vihervasemmistolaisella on juuria stalinismissa.

Stalinistit eivät suoranaisesti vaatineet tyytymään kasvisten syöntiin, se oli useimmiten seurausta taloudellisesta puutteesta ja kurjuudesta, jota oppinsa tuottivat. Mutta kaikkien piti noudattaa samaa ruokavaliota – paitsi kommunistisen puolueen eliitin, jolla naapurimaassamme oli ihan omat kaupatkin ostoksia varten. Tavallinen kansa söi samaa ruokamössöä Berliinistä Vladivostokiin.

Ja tuota hulluutta on nykyinen hallitus innokkaasti ajamassa? Ihmetystä herättää se, että aisankannattajana tuossa politiikassa on ollut keskusta, jonka on kuviteltu ymmärtävän maaseudun ja maataloustuottajien ongelmia. Onhan puolue hieman harannut vastaan, ainakin julkisuudessa, mutta se on tuon politiikan takaaja. Sitten ihmettelevät syöksykierteessä olevia kannatuslukujaan.

Tämä pieni yksityiskohta kuvaa hyvin sitä fasistista vihervasemmistolaisten halua pakottaa nyt ilmastonmuutoksen verukkeella ihmisiä määräämäänsä muottiin. Sillä ei ole mitään tekemistä ihmisten terveyden ja hyvinvoinnin kanssa eikä ilmastonmuutosten torjunnan kanssa. Samaan aikaan monet maat avaavat satoja tai tuhansia uusia hiilivoimalaitoksia.

Kysykääpä eduskuntavaaliehdokkailta miten he ovat asiassa äänestäneet ja millaiseen politiikkaan sitoutuvat jatkossa?


Punaisen lihan syömisellä ei olekaan terveyshaittoja, väittää kohua herättänyt tutkimus – ”Vahingoittaa ravintotieteiden uskottavuutta” – Tekniikan Maailma

LÄHDE: Verkkouutiset.fi/blogi/Olli Pusa 17.02.2023

Ja silti Suomi tarvitsee lapsenuskoa siihen, että suomalaiset menestyvät myös tulevaisuuden vihreässä taloudessa, kirjoittaa vastaava päätoimittaja Perttu Kauppinen.

Ilo oli ylimmillään tiistaina, kun norjalainen Blastr Green Steel -yhtiö ilmoitti kaavailevansa Inkooseen uudenlaista terästehdasta.

Toteutuessaan miljardihanke olisi yksi Suomen historian suurimmista teollisista investoinneista, joka työllistäisi jopa 1200 henkilöä.

Blastrin idea perustuu niin sanotun vihreän teräksen tuottamiseen. Perinteinen terästehdas on hirvittävä ilmastopäästöjen aiheuttaja.Tulevaisuudessa terästä voitaisiin tuottaa päästöttömällä vedyllä, jota puolestaan saataisiin erotettua vedestä päästöttömästi, esimerkiksi tuulivoimalla, tuotetun sähkön avulla.

Etenkin vihreät poliitikot riemastuivat – tästähän juuri on puhuttu kun on puhuttu vihreästä siirtymästä.

– Uutinen kertoo siitä, millaisia valtavia taloudellisia mahdollisuuksia vihreä siirtymä pitää sisällään, ympäristöministeri Maria Ohisalo tiviisti.

Luettelo Inkoon terästehtaan tiellä seisovista esteistä on valitettavasti huomattavasti paljon pidempi kuin lista niistä asioista, jotka oikeasti antavat uskoa siihen, että tehdas joskus oikeasti valmistuisi saati käynnistyisi.

Tehdasta puuhaavalla Blastr Green Steel -yhtiöllä ei vielä ole liiketoimintaa, henkilökuntaa, tarkempia suunnitelmia, viranomaislupia, uuden tuotantotavan vaatimaa valtavaa energiamäärää eikä ennen kaikkea niitä neljää miljardia euroa, jotka tehtaan rakentaminen vähintään maksaisi.

Irvileukojen mukaan Blastrin omaisuuserä onkin suomalaisten poliitikkojen ja päättäjien vilpitön halu ja suoranainen lapsenusko siihen, että hanke voisi onnistua.

Irvileuoilla on muutenkin riittänyt irvailtavaa, aina lähtien Blastrin toimitusjohtajan Hans Fredrik Wittusenin suomalaisittain hauskasta sukunimestä.

Suomen talouskasvu on hitaampaa ja julkinen talous huomattavasti kurjemmassa jamassa kuin verrokkimaissa. On turha kuvitella, että käänne parempaan syntyisi pelkällä säästölinjalla.

Kasvuun tarvitaan uusia ideoita, uusia yrityksiä ja investointeja, joiden syntymiseen tarvitaan myös julkista apua ja tarvittaessa tukea. Vaikka norjalaisten terästehtaasta ei ikinä syntyisi mitään, hanke lienee jo tässä vaiheessa osoitus siitä, että Suomi on edelleen houkutteleva maa ulkomaisille jätti-investoinneille.

Terästehtaan lisäksi Suomeen on kaavailtu muitakin puhtaan vedyn tuotannolle perustuvia hankkeita, lähtien aina täällä mahdollisesti tulevaisuudessa tuotettua vetyä Eurooppaan vievistä putkilinjoista.

Teräksen tuotanto ja kaasunvienti eivät vielä ole kovin korkean jalostusasteen bisnestä. Haavekuvissa siintävän ”Uuden Nokian” luominen edellyttäisi sitä, että Suomessa kehitettäisiin ja tuotettaisiin kaupallisesti menestyviä tuotteita vaikkapa ihan suoraan kuluttajille.

Kun käänteeseen tarvitaan myös villejä ideoita, on selvä etteivät kaikki esitetyt ideat ja suunnitelmat kanna loppuun saakka. Silti tarvitaan myös sitä lapsenuskoa siihen, että suomalaiset pärjäävät ja Suomi tulee menestymään myös tulevaisuuden vihreässä taloudessa. Tämä usko on perinteisesti ollut suomalaisille vaikeaa.

Ja samalla on pidettävä pää kylmänä kaiken maailman wittusenien lupausten edessä. Ettei käy niin, että vihreästä siirtymästä tulee synonyymi haihattelulle, turhille haaveille ja verovarojen haaskaukselle.

LÄHDE: Iltalehti.fi/Perttu Kauppinen 06.01.2023

Richard Vobes pohtii miksi meille jatkuvasti syötetään utopiaa päästövapaasta lähitulevaisuudesta, vaikka kaikki asiantuntijat tietävät sen olevan käytännössä mahdotonta.

”Net zero” eli täysin päästövapaa energiatalous on käytännössä mahdottomuus sille asetetussa aikataulussa. Mikäli sitä tavoiteltaisiin aidosti niin se perustuisi kritiikille avoimiin ja realistisiin suunnitelmiin joiden etenemistä kaikkien olisi mahdollista seurata.    

Lue artikkeli

Rikkihaposta uhkaa tulla pula, kun vihreä siirtymä sulkee fossiiliset raaka-ainelähteet. Se tietää vaikeuksia maatalouteen, jollei uhkaan reagoida ajoissa.

Niin sanottu vihreä siirtymä eli fossiilisten polttoaineiden korvaaminen uusiutuvalla energialla uhkaa aiheuttaa valtavan maailmanlaajuisen pulan rikkihaposta – jollei sitten uhkakuvaan reagoida ajoissa ja isossa mitassa. Tähän tulokseen päätyi kolme tutkijaa brittiläisestä University College Londonista tuoreessa tutkimuksessaan.

Rikkihapon raaka-aineena nykyisin käytetään nimittäin öljyteollisuuden jätteitä, joiden tarjonta tulevaisuudessa hupenee.

Rikkihappovaje saattaa kuulostaa tavallisen kansalaisen korvaan pelkältä teollisuuden kuriositeetilta, mutta kyse missään nimessä ei ole siitä. Päinvastoin, harva ongelma teollisuudessa olisi yhtä hankala kuin globaali rikkihappopula.

Rikkihaposta (H₂SO₄) noin 60 prosenttia kulutetaan lannoitteisiin, kun fosfaattikiveä jalostetaan fosfaattilannoitteiksi. Niinpä Mark Maslinin johtamat tutkijat huomauttavat heti tieteellisen artikkelinsa otsikossa, että rikkihapon alituotanto maailmassa voi ”uhata ruokaturvallisuutta”.

Kansanomaiselle kielelle tulkittuna Maslin ja hänen kollegansa sanovat, että laajoja alueita koskettava niukkuus tai pula ruuasta ei ole lainkaan poissuljettu skenaario.

Tekniset keinot ruokapulan välttämiseksi ovat onneksi jo olemassa, vaikka ne ovatkin jossain määrin hankalia ja maksavat. Kaikkein keskeisin kysymys ongelman ennaltaehkäisyssä onkin siihen ajoissa havahtuminen. Sitä ei ole tutkijoiden mukaan vielä lainkaan tapahtunut.

• Lue myös:

Läpimurto maailman tärkeimmässä reaktiossa, jota ilman 5 miljardia ihmistä kuolisi nälkään – Tutkijat kertovat T&T:lle, miksi keksintö saattaa oikeasti menestyä

Uusi keino parantaa maatalouden huoltovarmuutta, laskee päästöjä ja leikkaa kustannuksia – ”Hukkatypen” saa talteen jätevesistä ”bakteerisähköllä”

Tutkijoiden mukaan vuosittainen rikkihapon tuotantovaje voi nousta 2040 mennessä eli alle 20 vuodessa 100–300 miljoonan tonnin välille, jos uhkaan ei reagoida. Näin todetaan UCL:n lehdistötiedotteessa. Otsikon 200 miljoonaa tonnia on edellisistä luvuista keskiarvo.

Määrä on suuri paitsi absoluuttisena lukuna, myös suhteutettuna rikkihapon tuotantoon, joka on nykyisin tutkijoiden mukaan noin 250 miljoonaa tonnia vuodessa.

Tästä pula johtuu

Maslinin sekä hänen työtovereidensa Livia van Heerden ja Simon Dayn ennustama pula syntyy kahdesta tekijästä. Niistä selvästi tärkeämpi on yllä jo mainittu fossiilisista polttoaineista luopumisen vaikutus rikkihapon tuotantoon.

Nykyisin noin 80 prosenttia rikkihaposta valmistetaan hapettamalla (*) alkuainerikkiä, joka on puhdistettu pois raakaöljystä ja raa’asta maakaasusta. Jos fossiilisten polttoaineiden käyttö tyrehtyy, rikkijätettä ei synny, ja rikkihapon tuotantoketjuun alkaa kasautua melkoisia vaikeuksia.

Talouskasvun ja väestönkasvun myötä kasvava rikkihapon tarve todennäköisesti pahentaa tilannetta.

Öljyhanojen sulkeutuminen onneksi ei tarkoita väistämätöntä ruokapulaa, sillä muitakin keinoja tuottaa rikkiä on olemassa, ja rikkiä sinänsä maailmassa riittää. Tästä huolimatta Maslin perustelee tiedotteessa, että ongelma on todellinen, ja se pitää ottaa tosissaan.

”Me ennustamme, että halvan, riittoisan ja helposti saatavilla olevan rikin lähteen kuivuessa pois, tarve joudutaan tyydyttämään kaivamalla alkuainerikkiä massiivisesti aiempaa enemmän. Se [toiminta] on likaista, myrkyllistä ja kallista, ja tuhoaa luontoa.”

Tieteellisessä artikkelissaan tutkijat lisäävät, että rikkihapon kohonnut hinta siirtyisi lannoitteisiin ja sitä myötä ruoan hintaan, vaikka ruuasta ei tulisikaan suoranainen pula.

Niinpä Maslin sanoo, että alkuainerikin kaivostekniikan kehittämiseksi täytyy aloittaa välittömästi tutkimusprojekteja. Hän ehdottaa jopa kansainvälisiä sopimuksia ja valvontaa rikin säännöstelemiseksi, jotta rikkihappoa halvalla epäeettisesti tuottavat toimijat eivät pääsisi jyräämään 2040-luvun markkinoilla.

Epäeettinen tuotanto saattaisi tarkoittaa – valistuneesti arvattuna – esimerkiksi öljyn prosessointia tavalla, jota tulevaisuuden kansainvälisissä sopimuksissa ei hyväksytä. Se voi tarkoittaa myös ympäristöä rankasti tuhoavaa halvalla toimivaa rikkikaivosta, tai rikin keruuta käsityönä tulivuorten rinteiltä, missä työntekijät kuolevat myrkkykaasuihin. Viimeisestä mahdollisuudesta huomauttaa The Telegraph uutisessaan.

Juuri kukaan ei ole huomannut ongelmaa

Koska maailman rikkivarannot ovat periaatteessa suuret, sitä ei tarvitse pelätä, että rikki loppuisi maailmasta kokonaan. Kyse on vain siitä, miten halvalla, helposti ja ympäristöystävällisesti sitä saadaan käyttöön – ja reagoidaanko tulevaan maailmanlaajuiseen markkinahäiriöön ajoissa, vai vasta kun maito on jo kaatunut maahan.

Kenties tästä syystä, eli teoreettisesti suurten rikkireservien takia, rikkihappopulan uhkaan ei ole juurikaan herätty, tutkijat otaksuvat. Heidän mukaansa toinen syy voi olla rikin nykyisin hyvin edullinen hinta. Taloudellista painetta asian tajuamiseksi ei ole vielä syntynyt.

Maslinin ryhmän mukaan heidän tutkimuksensa onkin akateemisessa maailmassa ensimmäinen, jossa kiinnitetään huomiota vihreän siirtymän ja rikkihappoteollisuuden väliseen yhteyteen.

Uusien tuotantomenetelmien lisäksi maailma tulee todennäköisesti tarvitsemaan ravinteiden kierrätystä. Koska rikkihaposta suurin osa kuluu fosfaattilannoitteisiin, fosforin kierrätys jätevesistä takaisin pellolle saattaa muuttua täysin välttämättömäksi.

Maslinin ryhmän raportti on julkaistu Geographic Journal -lehdessä. Se on vapaasti luettavissa.

Ilman rikkihappoa loppuu myös alumiini

Sen lisäksi, että rikkihappo on välttämätöntä maailman ruokkimiseksi, sitä tarvitaan muun muassa vetyfluoridin (HF) valmistuksessa. Tämä erittäin syövyttävä ja myrkyllinen kaasu on puolestaan absoluuttisen välttämätöntä alumiinin jalostukselle, sillä alumiinin elektrolyysin vaatima synteettinen kryoliitti eli natriumheksafluorialuminaatti (Na₃AlF₆) tehdään sen avulla.

Ilman rikkihappoa pysähtyisi siis ruokatalouden ohella myös alumiinin valmistus.

Koska vetyfluoridia tarvitaan myös litiumioniakuissa tarvittavan litiumheksafluorifosfaatin (LiPF₆) valmistukseen, vaaditaan rikkihappoa jopa vihreän siirtymän itsensä toteuttamisessa.

• Lue myös:

Jätevesissä piilee raaka-aineita: typpeä, fosforia, kaliumia ja rikkiä – uusi suomalaishanke haluaa ne käyttöön

Suomalaistekniikka pääsi mukaan maailmanlaajuisesti ainutlaatuiseen kiertotalouskokeiluun – jätevesien ravinteita kerätään lannoitteiksi

Lisäksi rikkihappoa tarvitaan monien puhdistusaineiden ja eräiden muovien valmistuksessa, räjähdeteollisuudessa sekä katalyytiksi osassa petrokemian teollisuuden prosesseja. Rikkihappoa kuluu myös hydrometallurgisessa metallinjalostuksessa ja metallipintojen puhdistukseen metalliteollisuudessa. Myös autojen lyijyakut sisältävät sitä.

Toisin sanoen tämä aine on läsnä hyvin monissa prosesseissa, joissa luodaan perusedellytyksiä nykyiselle aineelliselle elintasollemme. Rikkihappoa onkin sanottu historiassa ”kemianteollisuuden isäksi” ja joskus myös ”kemikaalien kuninkaaksi”.

Tänä päivänä sitä voidaan nimittää kaikista teollisuuskemikaaleista toiseksi tärkeimmäksi. Yksinomaan ammoniakki (NH₃) – jota ilman 5 miljardia ihmistä kuolisi nälkään muutamassa vuodessa – on sitä tärkeämpi.

(*) Rikki poltetaan ensin rikkidioksidiksi (SO₂), mikä on helpompaa kuin heinänteko. Seuraava askel sitä vastoin on varsin vaikea: rikkidioksidi pitää hapettaa edelleen rikkitrioksidiksi (SO₃).

Nykyisin rikkitrioksidi valmistetaan niin sanotussa kontaktiprosessissa, jossa 450-asteinen rikkidioksidin ja ilman seos reagoi vanadiinipentoksidikatalyytin (V₂O₅) avittamana. Tuote rikkitrioksidi on kaikkein syövyttävin laajamittaisesti valmistettu kemikaali. Sen sammutus vedellä synnyttää lopulta rikkihappoa, joka sekin on hyvin syövyttävää – vaikka ei sentään yhtä pahasti.

Tämän uutisen kirjoittaja on kemian tekniikan diplomi-insinööri.

LÄHDE: Tekniikka&Talous/Tuomas Kangasniemi 26.12.2022

Johdanto

Yleisiä medioita seuraavat ovat todennäköisesti siinä luulossa, että ns. uusi vihreä energia eli tuuli- ja aurinkovoima on kovaa vauhtia korvaamassa fossiilisen energian tuotannon eli kivihiilen, öljyn ja maakaasun käytön. Tätä harhakuvaa edesauttaa median uutisointi, jossa nähdään jopa realistisena mahdollisuutena Euroopan kyky korvata Venäjän kaasun ja öljyn tuonti tuulivoimalla tai muulla vihreällä energialla kuten vedyllä. Tätä seikkaa vahvistaa energia-alan ammattilaistenkin kielenkäyttö, jossa tuulivoima rinnastetaan perinteisiin sähköntuotantomenetelmiin. EU:n ja maailman johtajilta tulee sama viesti: teemme kaksi juttua samalla kertaa eli korvaamme Venäjän fossiilienergia vihreällä energialla. Somejuttuja lukeneet ovat ehkä tiedostaneet, ja jotkut ajattelemalla ihan itsekseen, että asiat eivät ole lainkaan tällä mallilla.

Minulle syntyi halu kirjoittaa asiasta jälleen kerran luettuani erään somejutun. Siinä tv-väittelyssä ekonomisti Jeff Currie on esittänyt tiedon, että maailmassa on 10 viime vuoden aikana investoitu vihreään energiaan 3,8 triljoonaa dollaria eli 3800 miljardia dollaria. Sitä lukua ei pysty käsittämään. Sitä voi verrata USA:n vuosibudjettiin, joka on noin 6000 miljardia dollaria. En alkanut todentamaan tuota lukua, vaan luotan siihen, että sen esittäjä tietää, mistä puhuu.  Currie nimittäin työskentelee maailman toiseksi suurimmassa investointipankissa Goldman Sachsissa ja hänen tittelinsä on ”Global Head of Commodities Research in the Global Investment Research Division”.

Jeff Currien sanoma oli, että noista valtavista investoinneista huolimatta globaalilla tasolla on pystytty vähentämään fossiilisten polttoaineiden osuutta energian tuotannossa 82 prosentista 81 prosenttiin. Siis kymmenessä vuodessa. Tuon tiedon olen löytänyt aikaisemminkin tai itse asiassa hyvin lähelle sitä (Kuva 1): 80,3 prosenttista 80,2 prosenttiin.

 Kuva 1. Maailman energian tuotannon osuudet 2009 ja 2019.

Kuvan 1 informaatio kertoo, että kyllä nykyaikaisten uusiutuvien energiamuotojen (tuuli- ja aurinkovoima) osuus on noussut 8,7 prosentista 11,2 prosenttiin, mutta musta pylväs sen kun nousee, kiitos lähinnä Kiinan ja Intian.

Johtopäätös: Maailman energian kulutus kasvaa niin nopeasti, että vihreän energian investoinnit hädin tuskin pitävät fossiilisen energian osuuden ennallaan. Saattaa käydä niinkin, että vuonna 2022 fossiilisen energian osuus voi hyvinkin nousta takaisin arvoon 82 %. Mielipiteitä asiasta voi esittää tässä blogissa sekä puolesta että vastaan.

Mahdollinen tulevaisuuden skenaario

Arvelen, että jotkut vannoutuneet vihreän energian ja ennen kaikkea tuulivoiman kannattajat ovat sitä mieltä, että Currien luvut ovat menneen maailman lukuja ja nyt tuulivoima on paljon tehokkaampaa. Niin varmasti onkin, että uudet tuulivoimalat ovat tehokkaampia kuin 10 vuotta sitten rakennetut.

Olen tehnyt skenaarion, miltä luvut näyttäisivät, jos investoidaan tuulivoimaa nimellisteholtaan 750 GW:a eli tuo sama määrä, mitä on investoitu tähän mennessä, mutta käyttäen nykyaikaisia tuulimyllyjä. Tuon luvun 750 GW:sa sain pyöristämällä hieman ylöspäin sitä tietoa, että vuoteen 2020 mennessä oli maailmassa investoitu yhteensä 733 GW:a tuulivoimatuotantoon. Käytän suomalaisen tuulivoiman tilastotietoja. Suomeen oli investoitu vuoden 2019 loppuun mennessä 2284 MW:a tuulivoimaa eli se vastaa nimellistehoa, joka saadaan, kun mylly pyörii täydellä teholla. Vuonna 2020 tuulivoimalla tuotettiin 7,8 TWh (= 7 800 000 MWh) sähköä. Näistä luvuista voidaan laskea, että kaikki Suomen tuulivoimalat yhteensä vastaavat ydinvoimalaa, jonka käy teholla 890 MW vuoden jokaisena päivänä. Tästä selviää myös, että tehokerroin tuulivoimalla nykyään Suomessa on 890/2284 = 0,39 eli installoidusta tehosta saadaan ulos 39 %. Johtuu siitä, että aina ei tuule. Seikka, joka jostain syystä unohtuu jatkuvasti.

Tuota lukua 0,39 oli hyvin vaikea löytää. Tuulivoimateollisuus ei jostain syystä halua tuoda sitä esiin. Miksihän?

Kuvasta 2 selviää tehdyt laskentaperusteet kuten ydinvoimalan keskimääräinen kapasiteetti 1400 MW ja sen hinta 7 miljardia. Tuulivoiman kohdalla keskimääräinen generaattorin koko on 4 MW ja sen hinta on 6 miljoonaa. Lopputulos on, että saman määrän tehollista sähköenergiatehoa eli 300 GW:a tuottaa 214 ydinvoimalaa nimellisteholtaan 1473 MW ja investointi yhteensä 1500 miljardia. Vastaavasti tuulivoimalla pitää investoida yhteensä 187 500 kappaletta tuulivoimageneraattoreita nimellisteholtaan 4 MW ja investoinnin suuruus 1125 miljardia.

Jätän tarkastelun ulkopuolelle mm. sen seikan, että tuulivoiman takia pitää investoida varsin paljon sähkönsiirtokapasiteetin lisäämiseen, joten tuo tuulivoiman investointi 1125 miljardia voi hyvinkin lähestyä 1500 miljardia todellisuudessa.

Mikä on poliitikkojen valinta?

Tiedämme, että meidän poliittisten johtajien valinta on ollut ja näyttää olevan tuulivoima. Yksi perustelu on, että katsokaa nyt tuota skenaariotani, kuinka tuulivoima on edullista ja halvempaa kuin ydinvoima ja sen hinta on vain 1125 miljardia, ja myös investoijia löytyy ainakin tänne Suomeen.

Todellisuudessa, jos halutaan siitä fossiilisesta energiasta eroon, niin on tehtävä myös tuo ydinvoimainvestointi 1500 miljardia. Kokonaisinvestointi on siis vihreän aatteen poliitikolla1125+1500 = 2725 miljardia. Vihreän aatteen puolesta puhujat eivät koskaan näytä ymmärtävän taloudellisia tosiasioita – eikä muitakaan tosiasioita. Poliitikot unohtavat joka kerta, että tuulivoima on…tuulella käyvää. Paljonko maksaisit sähköstä, jota tulee pistorasiasta, vain jos tuulee?

Vaihtoehtoja on yleensä enemmän kuin yksi tai kaksi. Toinen vaihtoehto on Saksan vaihtoehto, että vihreään energiaan investoimalla, on pitänyt investoida myös fossiiliseen energiaan eli kivi- ja ruskohiileen, koska ydinvoima on ollut vihreän filosofian mukaan suurin pahis. Lopputulos on ollut ja tulee olemaan tällä ratkaisulla, että fossiilisten käyttö ei laske ja näin on käynyt Saksassa. Luulisi jälkien pelottavan, mutta ei.

Tämä voi johtaa siihen, että kun öljyn ja kaasun tuotantomäärät saattavat lähteä laskuun 2060-luvulla, niin sitten vasta olemme oikeasti lirissä. Todellisuudessa tarvitsemme siirtymän ydinvoimaan mahdollisimman pian tai muuten meillä on suuri ongelma vuodesta 2060 eteenpäin. Onko muutosta havaittavissa?  Merkkejä muutoksesta on olemassa, mutta virallisesti kukaan päättäjistä ei uskalla sanoa, että kuninkaalla ei ole uusia vaatteita. Poliitikot eivät ainakaan, mutta energiat kehittäjät näkevät asiat toisin mm. kehittämällä standardoituja pienydinvoimalaitoksia.

Poliitikkojen vihreä harha

Harha numero 1: Vaikka investoitaisiin tehollista tuulivoimaa saman verran kuin ydinvoimaa, niin silti tuulivoima ei pysty tuottamaan koko ajan sähköä. Tuulivoima on sekundasähköä, josta maksetaan priima sähkön hinta. Asialla poliitikot. Toistaiseksi konventionaalisen energian tuottajat vaikenevat tästä seikasta (kuuntele Jukka Leskelän viestiä), koska tuulivoimaosuuden kasvaessa konventionaalisen energian tuottajien tulokset paranevat dramaattisesti sähköpulan takia. Jokainen voi seurata sähköyhtiöiden tulosjulkistuksia, kuten juuri kuulimme Fortumin tuloksen. Julkisuudessa äänessä pitäisi olla aina Fingridin toimitusjohtaja Jukka Ruusunen eikä Energiateollisuus ry:n Jukka Leskelä.

Harha numero 2: Tuulivoiman rinnalle tarvitaan aina samansuuruinen investointi konventionaaliseen sähköenergian tuotantoon kuten ydinvoimaan, joka pystyy tuottamaan suurella tehokertoimella (n. 0,95) koko ajan sähköä. Julkisuudessa tämä yksinkertainen tosiasia ohitetaan ja pidetään tuulivoimaa vertailukelpoisena ydinvoimaan, vesivoimaan ja fossiiliseen energiaan ja unohdetaan tarkoituksella, että pitää investoida saman verran myös konventionaaliseen energiaan, jos halutaan fossiilienergiasta eroon.

Harha numero 3: Vihreä energia hädin tuskin pystyy pitämään maailman fossiilisen energian osuuden tasolla 81-82 %. Maailman johtajat eivät uskalla katsoa totuutta silmiin, vaan elävät harhassa, että vuoteen 2035 tai vuoteen 2050 mennessä olemme hiilineutraaleja. Tätä tavoitetta toisetaan suurilla foorumeilla. Se on tosiasioiden valossa mahdotonta, vaikka suuntaa vaihdettaisiin niin, että tuulivoiman sijaan investoitaisiin vain ydinvoimaan. Kyse on kuninkaan uusista vaatteista, josta käytetään myös kansanomaista nimitystä ”joukossa tyhmyys tiivistyy”. Käyttäytymistieteessä tämä asia tunnetaan nimellä konfirmaatioharha eli vahvistusharha. Ihminen pyrkii etsimään vain sitä tietoa, joka vahvistaa hänen ennakkokäsitystään ja sulkee pois kaiken informaation, joka on hänen ennakkoasennettaan vastaan. Politiikassa tämä toteutui suuressa mittakaavassa Neuvostoliitossa. Valtaa pitävät henkilöt eivät koskaan suostuneet näkemään mitään vikaa kommunismissa. Vika oli aina systeemin ulkopuolella, jonka aiheutti yleensä yksittäinen ihminen: valkobandiitti, kansan vihollinen, kulakki, jne.  

Tapaus Suomi

Eilen tuli juuri sopivasti tietoa, että Työ- ja elinkeinoministeriö on antanut niin sanotun perustellun päätelmän Fortumin tekemästä ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta. Se tarkoittaa Loviisan ydinvoimaloiden käyttöluvan jatkoa vuoteen 2040. Järkeä rupeaa vähitellen löytymään.

Fortumilla on lisäksi moraalinen velvollisuus investoida Pyhäjoen voimala-alueelle uusi ydinvoimala. Fortum hukkasi suomalaisilta kuluttajilta saamansa rahat ulkomaille törkeän ammattitaidottomasti, jonka vielä kruunasi hallituksen kädettömyys neuvotteluissa Saksan hallituksen kanssa.

Uusi koeteltu ja hyväksi todettu ydinvoimala Etelä-Koreasta on oikea ratkaisu. Prototyyppi latino-maasta on koettu ja huonoksi havaittu. Nimittäin ainakin projektin hallinnan kannalta, eikä tekniikkakaan toistaiseksi ole vakuuttanut. Onko tämä sitä manana-, manana – kulttuuria? Ainakin OL3:n kohdalla kävi näin ihan kirjaimellisesti. Toivotaan, että saksalaiset saavat ne syöttöpumput kuntoon. Yleensä saksalaiset osaavat sen alueen, mutta nyt on erikoinen tapaus.

Peräkaneetit

Olen sitä mieltä, että Suomeen pitää säätää kaksi uutta lakia.

1. Tuulivoimavero, jonka kautta varmistetaan, että tuulimyllyjen aiheuttamat purkamis- ja luonnon ennallistamistoimet saadaan aikanaan tehtyä. On ilmeinen vaara, kuten kaivostoiminnassakin, että tuulivoimalaita omistava yhtiö ajautuu tai ajetaan konkurssiin sen jälkeen, kun omistus on siirretty suomalaisissakin yhtiöissäkin paratiisisaarille. Silloin ei auta, vaikka maanomistaja olisi älynnyt vaatia sopimuksiin purkamiskustannusten maksun vuokraajalle, vaan viime kädessä vastuu on sitten maanomistajan.
2. Sähköntuotannon pysyväisyysvaatimus, joka tarkoittaa sitä, että tietyn minimikokoluokan sähköntuottajalta (esim. 4 MW) vaaditaan, että he pystyvät tuottamaan maksimitehosta laskettuna 60 % tehosta vähintään 80 % vuoden ajalle laskettuna. Käytännössä tämä voidaan toteuttaa eri tavoilla. Jokainen tuulivoimatuottaja rakentaa oman voimalaitoksen (käytännössä öljyllä tai kaasulla käyvä dieselgeneraattorilaitos tai kaasuturbiinilaitos). Toinen mahdollisuus on, että tuulivoimatuottajat rakentavat kimpassa ison kaasuvoimalaitoksen vaikkapa Inkooseen, jossa on vanhaa ja uutta infrastruktuuria kaasun maahantuontiin ja sähkön jakeluun. Inkoossahan on ollut iso kivihiilivoimalalaitos. Kolmas vaihtoehto on, että tuulivoimatoimijat tulevat osaomistajiksi ydinvoimalaitokseen niin suurella osuudella, että lakivaatimus toteutuu. Kas vain, silloin löytyisi rahoitus yhteen 1400 MW:n luokan ydinvoimalaitokseen. Joku voi ajatella, että valtio houkutteli tuulivoimarakentajat tähän ansaan. Eivät poliitikot houkutelleet, koska eivät he ole osanneet energian tuotannon ja valtakunnallisen sähkönjakelun vaatimuksia ollenkaan. Nimenomaan kansanedustajat ovat syyllisiä siihen, että Suomi on ollut sähköenergian suhteen tuonnin varassa vuosikymmeniä. Ydinvoimalaitoksia ei saanut rakentaa, vaikka halua olisi ollut ollut. Muuan kansanedustaja Matti Vanhanen esti ponnellaan ydinvoiman lisärakentamisen 1980-luvulla, kun TVO:lla oli jo valmiit suunnitelmat OL3:a varten. Tuulivoimatoimijoille voi sanoa, että ilmaisia lounaita ei ole. Vaikka kaikki nämä toimenpiteet tehtäisiin, niin silti tuulivoimatoimijat ovat aiheuttaneet pitkäaikaista haittaa luonnolle ja ihmisille, josta he eivät koskaan tule maksamaan latin latia.

LÄHDE: Uusi Suomi/Antero Ollila 11.11.2022

Ympäristö- ja ilmastoministeri Ohisalo on jo vähentämässä hakkuita, mutta keinoja on tietysti paljon muitakin, kirjoittaa Juha Ristamäki.

Kuluvalla viikolla varmistui, että Suomen maankäyttösektori oli vuonna 2021 ensimmäistä kertaa päästölähde – ei siis nielu, kuten aiemmin. Maankäyttösektoriin lasketaan muun muassa metsät ja viljelysmaat.

Metsät ovat edelleen nettonielu, mutta eivät vuonna 2021 riittäneet kompensoimaan maankäyttösektorin muita päästöjä. Esimerkiksi turve­peltojen ilmasto­päästöt ylittävät jo liikenteen päästöt.

Tämän seurauksena keskiviikkona kohistiin siitä, että Suomi joutuisi maksamaan hiilinielujen romahduksestaan useita miljardeja euroja. Tämä johtuisi siitä, että jos ja kun Suomi ei saavuta EU:ssa asetettua hiilinielutavoitettaan, se joutuu korjaamaan tilanteen ostamalla ”nieluyksiköitä”.

Nyt jäitä hattuun.

Ensinnäkin EU:ssa maankäyttöä, maankäytön muutoksia ja metsien ilmastovaikutuksia koskevassa lainsäädännössä on sisällytettynä myös sanktiojärjestelmä, mutta tietoa ei ole, liittyykö tähän sakkomaksuja.

Toiseksi, millainen mahtaisi olla se Suomen hallitus, joka lähtisi maksamaan miljarditolkulla rahaa nieluyksiköiden ostamiseksi. Jos tämän asian mahdottomuutta ei Suomessa täysin ymmärretä, niin toivottavasti edes Brysselissä.

Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö metsien hiilinielujen alenemaan pitäisi kiinnittää vakavaa huomiota, ja samalla tietysti koko maankäyttösektoriin. Mihinkään paniikkiliikkeisiin ei kuitenkaan ole tarvetta, eikä kyseessä ole kansallinen hätätilanne.

Ympäristö- ja ilmastoministeri Maria Ohisalo (vihr) on jo vähentämässä hakkuita, mutta keinoja on tietysti paljon muitakin.

Kaikkein tärkein asia on metsien aktiivinen ja oikea-aikainen hoito. Se tarkoittaa metsien ripeää uudistamista päätehakkuun jälkeen, silloin uusi puupolvi alkaa mahdollisimman nopeasti sitoa hiiltä. Se tarkoittaa myös, että taimikonhoito ja harvennukset on tehty ajallaan, silloin puusto järeytyy ja on elivoimainen.

Puuston kasvua ja terveydentilaa voidaan parantaa lannoituksella. Lasketaan, että kivennäismaalla sijaisevassa hoidetussa metsästä yhdellä typpilannoituksella saadaan jopa 15-20 kuutiometrin lisäkasvu hehtaarille.

Turvemetsien osalta esimerkiksi rehevissä korvissa pitää jatkaa siirtymistä kohti jatkuvaa kasvatusta, jolloin koko puustoa ei hakata kerralla. Joutoalueiden metsittämistä pitää tehostaa, niitä arvellaan olevan Suomessa vajaat 120 000 hehtaaria. Metsäkatoa infrastruktuurin rakentamisen tai pelloksi raivaamisen takia pitää pyrkiä minimoimaan.

Ja niin edelleen.

Ympäristö- ja ilmastoministeri Ohisalo kertoi keskiviikkona, että välittömästi käynnistettiin virkatyö eri vaihtoehtojen pohdintaan.

– Kutsumme metsäalan toimijoita keskustelemaan ratkaisuista. Päätöksiä jatkosta tehdään tammikuussa ilmasto- ja energiapoliittisen ministerityöryhmän kokouksessa, Ohisalo sanoi.

Punnittuja päätöksiä tarvitaan, koskien koko maankäyttösektoria.

Valtio ja kunnat ovat investoineet vahvasti uusiinkin metsäteollisuuden hankkeisiin, muun muassa Oulussa ja Kemissä. Ei ole mitään järkeä äkillisillä liikkeillä ampua jalkaan teollisuutta, jonka osuus Suomen tavaraviennistä on noin 19 prosenttia ja joka tuottaa miljardeja verotuloja.

LÄHDE: Iltalehti.fi/Juha Ristamäki 22.12.2022

[ Onkohan yksikään riippumaton psykiatri/psykologi arvioinut ministerin mielenterveyttä ja todellisuudentajua? ]

taakkatoimitus

”Kovaa tulosta ja yhteiskunnan ­tukea hyödyntävät tuuliyhtiöt eivät juuri osallistu kantaverkon vahvistamisen kustannuksiin”, kirjoittaa MMT Riikka Rajalahti.

Maailman energiamarkkinat ovat voimakkaan muutoksen kourissa maiden pyrkiessä siirtymään kohti vähähiilistä taloutta. S&P Global ennustaa uusiutuvan energian kattavan 60 % Euroopan ja noin 40 % USA:n ja Kiinan energian tarpeesta vuonna 2030. Maailmanlaajuisesti osuuden odotetaan kattavan noin 18 % kulutuksesta.

Suomessa korostetaan erityisesti tuulivoimarakentamisen nopeutta, edullisuutta ja markkinaehtoisuutta. Keskustelusta puuttuu kuitenkin vähintään yksi merkittävä näkökulma – sähköverkko, kaapelit ja niiden hinta. Kantaverkon vahvistaminen riittävän säätövoiman ohella on perusedellytys hajautetun tuulivoiman hyödyntämiseksi. Vaihteleva sähkön pientuotanto haastaa myös kantaverkon tasapainoa.

Uusiutuvan sähkön käyttö vaatiikin tuntuvia panostuksia voimalinjoihin maailmanlaajuisesti. Kansainvälisen Energialaitoksen arvion mukaan ilmastotavoitteiden saavuttaminen edellyttäisi vuosittaisten kantaverkkoinvestointien nostamista nykyisestä 260 miljardista dollarista jopa 820 miljardiin vuoteen 2030 mennessä. Yksistään Kiinan valtion kantaverkkoyhtiö aikoo ­investoida 350 miljardia vuoteen 2025 mennessä ja USA 200 miljardia vuoteen 2030 mennessä.

Euroopan ­kantaverkkoyhtiöiden yhteistyöjärjestö Entso-E arvioi, ­että kantaverkkoinvestoinnit vaativat 240 miljardia euroa seuraavan kymmenen vuoden aikana.

Erään arvion mukaan ­Euroopan siirtyminen 100 % uusiutuvaan energiaan vaatisi 240 % enemmän sähkön siirtokapasiteettia ja vuosittain jopa 530 miljardin euron ­investoinnit. Yksistään Saksan pitää ­lähivuosina rakentaa jopa 12 000 ­kilometriä uutta voimalinjaa, noin 79 miljardin euron edestä.

Linjojen rakentaminen on kuitenkin kohdannut vastustusta, ja niiden rakentaminen on viivästynyt useilla vuosilla suunnitteluhaasteiden ja oikeustoimien takia. ­Britanniassa suunniteltu 50 GW:n merituulivoiman lisärakentaminen ja käyttöönotto vaatisi rinnalleen 54 miljardin punnan investoinnin kantaverkkoon.

Kaukana avomerellä ­sijaitsevat merituulivoimalat eivät herätä ­suurta vastustusta, mutta niiden vaatimaa kantaverkkoa asukkaat ­eivät hyväksy lähelle asutusta – eli kantaverkon pituus kasvaa.

Suomen kantaverkkoyhtiö ­Fingrid joutuu rakentamaan kolmen miljardin edestä kantaverkkoa seuraavan 10 vuoden aikana, pääasiassa voimakkaasti lisääntyvän ja kaukana kulutuksesta sijaitsevan tuuli­voimatuotannon takia. Jo ­tällä ­hetkellä kantaverkon ­kapasiteetti rajoittaa ­tuulivoimarakentamista. Arvioiden mukaan ­kustannukset voivat nousta jopa 10 miljardiin ­euroon, jos suuri määrä merituulivoimaa kytketään kantaverkkoon.

Tämän lisäksi rakennettavat 5 200 kilometriä uutta voimajohtoa – nykyisten 14 300 ­kilometrin ­lisäksi – vievät useita ­kymmeniä ­tuhansia hehtaareita pois ­muusta maankäytöstä. Siirtolinjojen ja ­kantaverkkojen alle jäävä maa pakko­lunastetaan yleensä alhaisella kerta­korvauksella.

Fingridin kantaverkkoliityntä­maksut ovat toistaiseksi Euroopan toiseksi edullisimmat. Fingrid kerää asiakkailtaan kantaverkon otto-, anto-, kulutus- ja tehomaksua. Valtaosa kokonaismaksuista kohdistuu sähkön kulutukseen. Lisäksi yhtiö saa sähkön aluehintaeroista johtuvia pullonkaulatuottoja, jotka käytetään pääosin kantaverkkoinvestointeihin.

Kovaa tulosta ja yhteiskunnan ­tukea hyödyntävät tuuliyhtiöt eivät juuri osallistu kantaverkon vahvistamisen kustannuksiin. Suomessa sijaitsevat tuuliyhtiöt eivät myöskään käytännössä maksa yhteisöveroa Suomeen. Syynä ovat muun muassa mankala-malli, yhtiömuotojärjestelyt ja kansainvälinen verosuunnittelu.

Tanskassa sen sijaan on jo ­valmisteltu lakiesitys tuottajamaksusta, joka velvoittaa ­uusiutuvan ­energian yhtiöt osallistumaan ­kantaverkon vahvistamiseen.

Kantaverkon ­kustannukset ­Fingridille, veronmaksajille ja maanomistajille ovat mittavat. Edulliseksi mainostettu tuulivoima näyttäytyy eri valossa, kun nämä kustannukset huomioidaan. Pääasiassa ulkomaisessa omistuksessa olevat tuuliyhtiöt ovatkin olleet kantaverkon kustannuksista hiljaa.

Suunnitelmissa on jopa 50-kertaistaa tuulivoimatuotanto ja tuottaa sähköä moninkertaisesti yli Suomen ennustetun sähkön tarpeen. Kaupankäynnin odotetaan myös helpottuvan, sillä EU:n niin sanottu puhtaan energian paketti edellyttää, että vuodesta 2020 lähtien jäsenmaiden tulee sitoutua varaamaan vähintään 70 % sähköverkon kapasiteetista kaupankäynnille.

Ruotsin ja Suomen välille rakennettavan Aurora Linen on tarkoitus palvella koko Eurooppaa. Lisäksi suunnitteilla oleva kantaverkon vahvistus Keski-Eurooppaan sähköntuotannon ja -kulutuksen sekä häiriöiden tasaamiseksi johtaa tuuliyhtiöiden kasvavaan sähkön vientiin Keski-Eurooppaan. Se taas johtaa hyvin todennäköisesti suomalaisen kuluttajan ja teollisuuden ­sähkön hinnan nousuun.

Riikka Rajalahti, MMT

Jyväskylä

LÄHDE: Tekniikka&Talous/Riikka Rajalahti 23.11.2022

Suomen Ilmastopaneeli esittää, että Suomessa pitää ottaa käyttöön kansallinen hiilidioksidin päästökauppa. Päästökauppaa harjoitetaan EU:n tasolla, mutta nyt Ilmastopaneeli vaatii lisäksi suomalaista päästökauppaa. Sen seurauksena arvioidaan polttoaineen hinnan nousevan 34 senttiä litralta. Vielä muutama vuosi sitten bensa maksoi alle puolitoista euroa litralta. Kun ilmastohihhuleille annettiin valtaa, bensan hinta saatiin nousemaan kahteen ja puoleen euroon litralta. Sittemmin hinta on pudonnut ja on hieman yli kaksi euroa litralta. Ilmastopaneeli yrittää saada hinnan nousemaan takaisin kahteen ja puoleen euroon.

Suomessa nykyinen hallitus asetti tavoitteeksi Suomen tekemisen ilmastoneutraaliksi vuoteen 2035 mennessä. Suurin osa Euroopasta on asettanut tavoitteeksi 2050. Ehkä suomalaisen sekoilun taustalla on vihreä terrorismiajatus ja suomalainen alemmuuskompleksi? Vihreiden ympäristöterroristien mielestä voidaan uhrata suomalaiset heidän pakkomielteidensä toteuttamiseksi. Samanlainen ajattelutapa oli vihreän liikkeen taustavoimilla eli Neuvostoliitolla. Heidän mielestään ihmiset voitiin uhrata kommunismin rakentamisen nimissä. Ajamalla (suomalaisten kustannuksella) maailman kunnianhimoisinta ilmastopolitiikkaa, suomalaiset viherpoliitikot yrittävät kerjätä tunnustusta ulkomaisilta kollegoiltaan.

Harjoitettu politiikka iskee erityisesti harvaanasutuilla seuduilla eläviin. Siellä autoilu on käytännössä välttämätöntä. Edelleen se nostaa kuljetusten hintaa, mikä nostaa tietenkin tavaroiden hintaa ja inflaatiota. Mutta ympäristöterroristeja sellainen ei kiinnosta. Puolueista keskusta on erityisesti julistanut ajavansa harvaan asuttujen seutujen asiaa. Se on ollut hallituksessa toteuttamassa tuota politiikkaa. Mitenhän mahtaa näkyä kannatuksessa?

Ilmastopaneelin luotettavuuden voi aikaisemman toiminnan perusteella asettaa kyseenalaiseksi. Jokin aika sitten se toimitti päättäjille tiedotteen siitä, kuinka paljon myönteisiä vaikutuksia vaatimillaan toimilla on talouteen, työllisyyteen ym. Paljastui, että todelliset vaikutukset olivat 1% tiedotteen väitteistä. Kuulemma ”lipsahdus”, mutta jokainen tietää, etteivät poliitikot lue tutkimuksia, korkeintaan niistä tehtyjä tiedotteita. Tuon saavutuksen perusteella olen alkanut kutsua ilmastopaneelin puheenjohtajaa prosentti-Ollikaiseksi. Prosentti väitteistä pitää paikkansa. Tuntuu kun meillä olisi verorahoin ylläpidetty ympäristöterroristijärjestö.

Vyörytystä harrastetaan useilla eri tahoilla. Esimerkiksi monia pientaloasukkaita vaaditaan muuttamaan öljylämmityksensä sähkölämmitykseksi. Monilla ei ole siihen varaa, mutta kynnystä madaltaakseen vihreät terroristit ottavat velkaa valtiolle ja avustavat siirtymää. Nyt todetaan, ettei pystytäkään turvaamaan riittävää sähkön saantia erityisesti talvella, kun sähköä eniten tarvitaan. Siksi rakettimaisesti nousseen sähkön hinnan lisäksi uhkaillaan sähkökatkoksilla.

Sähkön tuotannossa Suomessa haluttiin tuhota puun ja turpeen käyttö energiana. Molemmat uusiutuvia energianlähteitä, turpeella hieman pitempi uusiutumisaika kuin puulla. Esimerkiksi Ruotsissa turve on määritelty uusiutuvaksi, mutta Suomessa vihreät terroristit junttasivat sen uusiutumattomaksi luonnonvaraksi. Turve on paitsi uusiutuva myös kotimainen huoltovarmuuden kannalta tärkeä energianlähde. Vihreät terroristit saivat suurimman osan turvetuotannosta tuhottua politiikallaan, Sitten kun ajauduttiin nykyiseen energiakriisiin, ihmettelevät kun turpeesta ei juuri ole enää pelastamaan Suomen energiahuoltoa.

Nyt Suomessa odotetaan kauhulla, millainen talvi tulee. Kylmä talvi ajaisi koko Euroopan vakavaan kriisiin. Kymmenen vuotta sitten vihreät poliitikot julistivat, että ilmaston lämpenemisen vuoksi 2020 ei Suomessa lapset eivät enää näe lunta. Viime talvea muisteleville vihreiden hokemiset ovat irvokasta pilaa. Väärässä kuten tähän asti kutakuinkin aina.

Tuon hulluuden äärimmäisiä ajajia politiikassa ovat vihreät ja vasemmistoliitto peesaa innokkaasti. Keskustan osalta on vaikea ymmärtää, miksi puolue on ollut hallituksessa toteuttamassa tuota hulluutta. Sen perinteiset kannattajat ovat saaneet pahiten turpaansa hallituksen politiikasta. Toki kriisi alkaa levitä niin laajalle, että se alkaa koskettaa yhä laajempia piirejä. Kyllähän tuolla seurauksia on. Keskustan kannatus on valumassa alle 10% kannatusrajan ja paniikki tuntuu olevan puolueessa vallalla. Keskusta sai toki läpi haaveensa väliportaan hallinnosta sote-asioissa. Siitä riittää runsaasti suojatyöpaikkoja puolueen aktiiveille. Ehkä se on ollut hintansa arvoista?

Suomi asetti itselleen huippukovan ilmastotavoitteen – miten hallitus onnistuu lunastamaan lupauksensa? 5 kysymystä ja vastausta (yle.fi)

LÄHDE: Oikeamedia/blogi/Olli Pusa 26.10.2022

Ruotsin uusi hallitus pistää samantien tuulemaan. Ensimmäisenä lensi romukoppaan entisen punavihreän hallituksen ilmastotoimet ja hullu energiapolitiikka. Ruotsi kasvattaa hiilivoiman ja ydinenergian käyttöä turvatakseen sähköverkon kapasiteetin talven kylmimpinäkin päivinä. Kaikki toimet ”hiilineutraaliuden” saavuttamiseksi on pantu jäihin.

Australian Sky Newsin ankkuri totesi että realismia voi vastustaa vain tiettyyn pisteeseen saakka. Ruotsissa realismi lienee nyt viimein voittamassa, ilmasto ja turvallisuusasioissa.

LÄHDE: Oikeamedia/Jukka Rahkonen 26.10.2022

Suomen ilmastopaneelin tuore raportti ehdottaa tieliikenteelle omaa päästökauppaa.

• Ilmastotutkijat ehdottavat Suomelle omaa liikenteen päästökauppajärjestelmää, joka voisi toimia EU:n järjestelmän rinnalla ja myös varalla, jos EU:n yhteinen päästökauppamalli syntyy liian hitaasti.
• Maailmalla käytössä olevissa päästökauppajärjestelmissä polttoaineenjakelijat ostavat päästöoikeuksia, joita on rajattu määrä.
• Tuoreen raportin mukaan liikenne ja maatalous kattavat yhdessä 60 prosenttia ns. taakanjakosektorin päästöistä Suomessa ja tarve liikenteen päästöjen vähentämiseen on suuri.

Suomen ilmastopaneelin keskiviikkona julkaistussa raportissa pidetään todennäköisenä, että EU:n kaavailema yhteinen liikenteen päästökauppamalli ei riitä. Tämän takia Suomelle tarvittaisiin oma kansallinen järjestelmä, joka voitaisiin ottaa käyttöön vuonna 2026. Tällöin valmistelussa olevan EU:n yhteisen päästökaupan oletetaan myös tulevan käyttöön.

Tutkijoiden mukaan Suomen oma päästökauppamalli toimisi joko EU:n järjestelmän rinnalla tai jos EU:n yhteistä päästökauppaa ei saada voimaan, Suomella olisi valmiina ns. ”perälauta” päästökaupalle.

– EU:n liikenteen ja lämmityksen päästökaupan luomisesta vasta neuvotellaan, joten se ei välttämättä ehdi auttaa Suomen kansallisten päästövähennystavoitteiden saavuttamisessa. Jos EU-tasoinen järjestelmä ei ole Suomen vähennystavoitteiden kannalta riittävästi mitoitettu, lisätoimia tarvitaan joka tapauksessa. Siksi kansallisen päästökaupan edellytysten selvittäminen on perusteltua, Suomen ilmastopaneelin puheenjohtaja Markku Ollikainen sanoi raportin julkistamisen yhteydessä.

Raportin laatijoiden mukaan kansallinen tieliikenteen päästökauppa ”tarjoaisi kustannustehokkaan ja luotettavan keinon liikenteen päästötavoitteiden saavuttamiseksi”. Päästökaupalla liikenteen päästöt voidaan tutkijoiden mukaan vähentää halutulle tasolle, kun päästöoikeuksia myönnetään vain tavoitteen mukainen määrä.

– Se tarjoaa myös paremmat kannusteet vähähiilisiin innovaatioihin kuin esimerkiksi biopolttoaineiden sekoitevelvoite, raportissa todetaan.

Uusi tutkimus kannattaisi

Suomen ilmastopaneelin raportissa esitellyn laskelman mukaan Suomen oma päästökauppa nostaisi bensan hintaa 34 senttiä litralta vuonna 2030.

Raportin laatijoiden mukaan päästökaupan vaikutusten arvioinnissa, kuten bensan hintaan vaikuttamisessa, erityisen oleellista on tieto kysynnän ja tarjonnan hintajoustoista. Nämä kertovat sen, kuinka alttiita toimijat ovat muuttamaan käyttäytymistään, kun ne kohtaavat päästöjen hinnan.

Tutkijat huomauttavat, että vaikka hintajoustoista on runsaasti tutkimusta viime vuosikymmeniltä, liittyy niiden arviointiin ja soveltamiseen Suomen oloihin huomattavaa epävarmuutta.

– Aiempi tutkimus hintajoustoista on myös tehty olosuhteissa, joissa ei ole aitoa vaihtoehtoista käyttövoimaa laajasti käytettävissä, esimerkiksi sähköautoja, kuten nyt on. Hintajoustot voivatkin olla suurempia nykyään kuin aiemman tutkimuksen valossa, raportissa todetaan.

Tuoreessa raportissa tutkijat pyrkivät kuitenkin arvioimaan hintajoustoa, niihin liittyvää epävarmuutta, sekä esittämään, miten päästökaupan suunnittelu vaikuttaa tämän epävarmuuden toteutumiseen.

Raportin laatijoiden mukaan uuden tutkimuksen tekeminen lyhyellä ja pitkällä aikavälillä suomalaisen liikenteen hintajoustoista olisi paikallaan.

– Vuoden 2022 poikkeuksellinen vaihtelu polttoaineen hinnassa luo jatkotutkimukseen hyvät mahdollisuudet, raportissa todetaan.

Saksassa käytössä

Erilaisia päästökauppajärjestelmiä on käytössä kuudessa maassa eri puolilla maailmaa. Euroopassa liikenteen päästöjä pyritään tasapainottamaan päästökaupalla Saksassa.

Toistaiseksi polttoaineen verotus on ollut yleisempi tapa säännellä liikenteen päästöjä, mutta yhä useammat maat harkitsevat liikenteen sisällyttämistä päästökauppaan.

Maailmalla käytössä olevissa ohjelmissa liikenteen päästökauppa tarkoittaa polttoaineen jakelijoille eli bensanmyyjille asetettua velvoitetta hankkia myydyn fossiilisen polttoaineen hiilidioksidisisällön verran päästöoikeuksia. Päästöoikeuksia jaetaan myyjille vain se määrä, joka liikenteestä sallitaan päästöinä.

Malleissa annettu päästöoikeuksien määrä rajoittaa fossiilisen polttoaineen myyntimäärää. Jos jakelijat haluavat myydä polttoainetta tätä suuremman määrän, sen on oltava vähäpäästöistä, kuten biopolttoainetta tai sähköpolttoainetta. Päästökauppa luo hinnan hiilidioksidipäästöille ja se siirtyy polttoaineen hinnan kautta kuluttajien ja jakelijoiden maksettavaksi.

Päästökaupassa päästöoikeudet voidaan jakaa toimijoille joko ilmaiseksi tai huutokaupalla. Koska ns. päästökatto asetetaan tiukemmaksi kuin vallitsevat päästöt, niistä syntyy niukkuutta ja päästöoikeuksille muodostuu hinta, joka määräytyy markkinoilla. Päästöjen aiheuttaja joutuu hankkimaan päästöoikeuksia tai vähentämään päästöjä siten, että pystyy kattamaan aiheuttamansa päästöt oikeuksilla.

Päästöoikeuksilla voi käydä kauppaa markkinoilla. Tällöin päästöoikeuksia myyvät ne, joilla päästöjen vähentämiskustannus on alhaisempi kuin päästöoikeuksien hinta, ja ostajina toimivat ne, joille puhdistamisen kustannus ylittää oikeuksien hinnan.

Jos päästöoikeuksista käydään huutokauppaa, kerätään samalla myös valtiolle varoja, joilla voidaan kattaa julkisia menoja tai palauttaa ne kotitalouksille sekä kuljetusyritykselle kompensaatioina.

Tavoitteena puolittaminen

Suomen ilmastopaneelin raportin mukaan fossiilisten liikennepolttoaineiden käyttö tuottaa merkittävän määrän kasvihuonepäästöjä, ja liikennesektorilla on huomattava rooli Suomen ja maailman siirtyessä kohti hiilineutraaliutta.

– EU:n ilmastopolitiikassa liikenne kuuluu jäsenmaiden taakanjakosektoriin, jolle on asetettu sitovat jäsenvaltiokohtaiset vähennysvelvoitteet. Liikenne ja maatalous kattavat yhdessä 60 prosenttia taakanjakosektorin päästöistä Suomessa, joten tarve liikenteen päästöjen vähentämiseen on suuri, raportissa todetaan.

Suomi on asettanut tavoitteekseen puolittaa liikenteen päästöt vuoden 2005 päästömääriin verrattuna vuoteen 2030 mennessä. Myös EU on korostanut liikenteen päästöjen vähentämisen tärkeyttä ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi.

Suomen tavoite puolittaa liikenteen päästöt vuoden 2005 tasosta vuoteen 2030 mennessä tarkoittaa, että liikenteen päästömäärä saisi olla korkeintaan 6,25 megatonnia vuonna 2030.

Liikenne- ja viestintäministeriön syyskuussa 2021 julkaiseman arvion mukaan päästövähennystavoitteesta on saavutettu jo 1,6 megatonnia. Lisäksi jo nykyisillä toimenpiteillä saavutettaisiin arviolta noin 3,4 megatonnin vähennykset, joten verrattuna nykyiseen päästötasoon Suomen tavoittelema päästövähennys on 0,6 megatonnia.

5 vaihtoehtoa

Ilmastopaneelin raportissa esitellään viisi eri vaihtoehtoa tieliikenteen päästökaupalle Suomessa. Raportin laatijoiden mukaan erityisesti skenaario 2, mutta myös skenaario 4 voisivat olla toimivia ratkaisuja:

Skenaario 1: Kansallinen päästökauppamalli: lineaarinen vähennys

Suomi ottaa kansallisen päästökaupan käyttöön pikimmiten, siten että päästökatto sitoo vuodesta 2023 alkaen ja vähenee lineaarisesti niin, että 0,6 megatonnin hiilidioksidivähennys saavutetaan vuonna 2030. Euroopan unionin päästökauppaa ei oteta käyttöön.

Skenaario 2: Kansallinen päästökauppamalli: viivästetty käyttöönotto (”perälauta”) Suomi jatkaa kansallisen päästökaupan valmistelua ja ottaa sen käyttöön vuonna 2026. Euroopan unionin päästökauppaa ei oteta käyttöön.

Skenaario 3: Euroopan unionin päästökauppa (EU ETS 2), ei kansallista päästökauppaa Suomi ei jatka kansallisen päästökaupan valmistelua, vaan luottaa Euroopan unionin päästökauppaan. EU:n päästökauppa tulee voimaan vuonna 2026 ja luo päästöille hinnan 50 euroa / hiilidioksiditonni.

Skenaario 4: Euroopan unionin päästökauppa (EU ETS 2) ja rinnakkainen päästökauppa

EU:n päästökauppa tulee voimaan vuonna 2026 ja luo päästöille hinnan 50 euroa / hiilidioksiditonni. Tämän lisäksi Suomi ottaa kansallisen päästökaupan käyttöön rinnakkaisena järjestelmänä.

Skenaario 5: Euroopan unionin päästökauppa (EU ETS 2) ja päällekkäinen päästökauppa

EU:n päästökauppa tulee voimaan vuonna 2026 ja luo päästöille hinnan 50 euroa / hiilidioksiditonni. Tämän lisäksi Suomi ottaa kansallisen päästökaupan käyttöön päällekkäisenä järjestelmänä.

Ilmastopaneelin raportissa on kooste päästökaupan vaikutuksista eri vaihtoehdoissa. suomen ilmastopaneelin raportti

LUE MYÖS

Suomen ilmastopaneeli

Tieteellinen ja riippumaton asiantuntijaelin, joka tukee ilmastopolitiikan suunnittelua ja sitä koskevaa päätöksentekoa. Valtioneuvoston nimittämä Suomen ilmastopaneeli on asetettu ilmastolain mukaisesti.

Ilmastopaneelissa on mukana 15 ilmastopolitiikan kannalta keskeisten tieteenalojen huippututkijaa. Heidät nimitetään neljän vuoden kaudeksi kerrallaan.

Mitä ilmastopaneeli tekee?

Paneeli edistää tieteen ja politiikan välistä vuoropuhelua ilmastokysymyksissä. Paneeli lausuu ilmastosuunnitelmien luonnoksista, antaa suosituksia hallituksen ilmastopoliittiseen päätöksentekoon ja vahvistaa monitieteellistä otetta ilmastotieteissä. Ilmastopaneelin selvitykset ja kannanotot tehdään tieteellisin perustein ja paneelin valitsemilla tavoilla.

LÄHDE: Iltalehti/Matti Tanner 26.10.2022