Woke-hulluus tunkeutui yliopistoihin

Näin woke-hulluus tunkeutui yliopistoihin – kyttäämistä, ilmiantoja ja pelkääviä opettajia

Poliittinen woke-aktivismi on lipunut akatemiaan – ja joissain oppilaitoksissa se on jo vyörynyt osaksi kaikkea toimintaa, kirjoittaa Iltalehden kolumnisti Sanna Ukkola.

Meiliin lävähtää sähköposti:

“Kiitos tämänpäiväisestä kolumnistasi! Sinä et voi uskoa, millaista on olla valkoinen mies nykypäivän yliopistolla. Tekstisi on erittäin tärkeä.”

Saan kolumneistani vastaavaa palautetta nykyään hyvin usein, huolestuttavan usein. Mitä ihmettä yliopistoilla tapahtuu? Yritetäänpä selvittää.

Tuoreessa muistissa on vielä Suomen Kuvalehden juttu, jossa kuvattiin, kuinka taidekoulujen opettajat yrittävät luovia opiskelijoiden traumojen ja vaatimusten keskellä.

Eräs opettaja kertoi, kuinka oppilaat ahdistuivat vanhoista elokuvista, joissa oli naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja pitivät väkivaltaisena kokemuksena, kun opettajat pyysivät heitä lukemaan Shakespearea.

Jutussa kerrottiin, kuinka oppilaat toimittivat korkeakoulujen henkilökunnalle adresseja ja “inklusiivisuusagendoja” allekirjoitettaviksi: niissä vaadittiin pakollisia sensitiivisyyskoulutuksia ja ottamaan kursseja suunniteltaessa huomioon kolonialismi, dekolonialismi, sukupuolisensitiivisyys, turvallinen tila ja intersektionaalinen feminismi.

Yritän selvittää, onko meno akatemiassa vielä samanlaista. Se on hankalaa, koska moni opettaja pelkää: heitä on vaadittu olemaan puhumatta toimittajille ja heidät on käytännössä uhkailtu hiljaisiksi. Silti osa suostuu puhumaan minulle nimettömänä.

Eräs tutkija kuvaa pelon ilmapiiriä yliopistoilla ja kertoo, kuinka työntekijöistä saatetaan tehtailla kanteluita esimerkiksi mielipiteen ilmaisusta työajan ulkopuolella.

“Vuonna 2022 yliopistolla on ihmisiä, jotka kyttäävät kollegoiden julkisia kommentaareja ja tekevät siitä DDR-henkisiä ilmiantoja. Kuvottavaa. En vieläkään tahdo uskoa sitä todeksi.”

Ongelmallinen valkoinen mies

Eräs opettaja kertoo, kuinka jotkut oppilaat pitävät “ongelmallisena” sitä, että hän on valkoinen, keski-ikäinen cis-heteromies.

“Lisäksi opiskelijoiden puheissa on täysin automatisoituna termit etuoikeutettu, valkoinen, heteronormatiivinen, eurosentrinen; ja rasismia, eri fobioita, naisvihaa ja raiskauskulttuuria etsitään käytännössä jokaisella kurssilla”, hän kuvaa.

Opettajat ovat oppineet antamaan opiskelijoille sisältövaroituksia, jos esimerkiksi tunnilla näytettävässä elokuvassa on ahdistavia kohtauksia.

Opiskelijat ahdistuvat teemoista, jotka he kokevat väkivaltaisiksi tai muuten ongelmallisiksi – he saattavat alkaa itkeä tunneilla, jos puhutaan vaikeista aiheista, kuten transfobiasta tai etuoikeuksien tiedostamisesta.

Sisältövaroitukset ovat jo niin vakiintunut käytäntö, että jopa esitysten “maiskutuksista” saatetaan varoittaa, koska maiskuttaminen saattaa kuulostaa jonkun mielestä ahdistavalta.

“Tämä on mielestäni nöyryyttävää pelleilyä: yli kaksikymppiset opiskelijat eivät muka kestä ilman ennakkovaroitusta elokuvia, jotka ovat laillisesti saatavilla ja vaikkapa K-16.”

Samoin maailmanhistorian upeimmat klassikot ovat muuttuneet äärimmäisen vaarallisiksi: ne ahdistavat, loukkaavat, triggeröivät ja traumatisoivat – ovat “väkivaltaa” lukijoita kohtaan.

Eräs opettaja näytti opiskelijoille vanhan klassikkoelokuvan – ja varoitti heitä etukäteen sisällöstä sekä varasi aikaa elokuvan katsomisen jälkeen keskusteluille, jos jollakulla siihen oli tarvetta.

“Ei ollut, mutta vastassa oli vyöry syytöksiä: elokuva oli valkoinen, heteronormatiivinen, keskiluokkainen, siinä esitettiin vähemmistöt väärin, siinä oli naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja se oli täysin vanhanaikainen.”

Kotimaiset elokuvaklassikot ja kirjallisuus ovat ongelmallisia, koska ne ovat liian valkoisia, suomea opiskelukielenä saatetaan pitää “ulossulkevana”.

Kritiikkikuoron vuoksi opettaja onkin lopettanut käyttämästä mitään teoksia opetuksessaan. Oppilaitoksessa pannaan myös oppimateriaalia täysin uusiksi vaatimusten takia.

“Eli tämä kyttääminen on saanut minut opettajana jo luopumaan yhdestä keskeisimmästä opetusalaani kuuluvasta materiaalista. En yksinkertaisesti jaksa kuunnella sitä automaattina tulevaa kuoroa”, opettaja kuvaa.

Antirasistiset koulutusohjelmat

Antirasistiset koulutusohjelmat ovat myös arkipäivää, ja oppilaitokset sitoutuvat edistämään turvallisia tiloja, inklusiivisuutta, diversiteettiä ja niin edelleen. Työpaikan julkisissa tiloissa näkyi viime keväänä Olen antirasisti -kampanja, ja kaikkia kutsuttiin julkisesti tunnustamaan, että he eivät ole rasisteja.

“Pidin tuota irvokkaana. Mielestäni kampanjassa, tai ainakin siinä, miten sitä meille tyrkytettiin, oli kyse perinteisestä ‘milloin lakkasit hakkaamasta vaimoasi -kysymyksestä’.”

Eräässä oppilaitoksessa valkoihoinen opettaja joutui jättämään ohjauksen oppilastyössä, jossa oli vain tummaihoisia oppilaita – valkoinen opettaja olisi tehnyt tilasta “turvattoman”. Esityksen kutsussa luki erikseen, että valkoiset eivät ole tervetulleita.

“Meidän laitoksella on parhaillaan käynnissä antirasistinen koulutus, joka on täyttä hölynpölyä, mutta josta kaikki muut tuntuvat olevan kovin innoissaan. Meille jaettiin tietopaketti siitä, mutta en pystynyt lukemaan sitä kovin pitkälle, aivan sairasta kamaa”, yliopistotutkija kuvaa.

“Käytännössä koko työtäni ja kaikkea opetustani koskevat kysymykset: kuinka kukin kurssini edistää antirasismia ja inklusiivisuutta ja miten vähemmistöt on huomioitu. Tämä vaikuttaa tietysti myös nyt tekeillä olevien uusien opetussuunnitelmien laatimiseen. Opetussuunnitelmien tasolla tämä tarkoittaa vaikkapa kysymystä siitä, kuinka dekolonialismi on otettu niissä huomioon”, eräs opettaja kertoo.

Opettajan lähes kaikki opiskelijat ovat nyt lisänneet sähköpostinsa automaattiseen allekirjoitukseen englanninkieliset pronominit. Hän pitää omituisena, että opiskelijat ilmoittavat lähes ensimmäisenä joko sukupuolensa tai seksuaalisen suuntautumisensa.

“Koulutusohjelmani on erittäin naisvaltainen ja feministinen. Siksi miesopiskelijat ovat ratkaisseet asemansa niin, että he ovat alkaneet haukkua miehiä ja vähätellä miehiä kiinnostavia aiheita. Naisten ulkonäköpaineet ja syömishäiriöt ovat yhteiskunnallisesti kiinnostavia, miehiä koskevat ongelmat eivät.”

Poliittinen woke-aktivismi on lipunut akatemiaan – ja joissain oppilaitoksissa se on jo vyörynyt osaksi kaikkea toimintaa. Jos et laula kaanonin mukana, sinusta tehdään kanteluja, saatat joutua tutkintaan työpaikallasi, sinut pelotellaan hiljaiseksi.

Suuntaus on äärimmäisen huolestuttava, sillä ylisuojelun kulttuuri ja uhkien näkeminen vähän joka puolella lisää monen asiantuntijan mukaan nuorten mielenterveyshäiriöitä.

Turun yliopiston psykologian tutkija Oskari Lahtinen selvitti hiljattain woke-ilmiötä Suomessa.

Kävi ilmi, että kyselytutkimuksessa korkeimmat woke-pisteet saaneet osallistujat kokivat huomattavasti enemmän ahdistusta ja masennusta kuin muut. He olivat myös vähemmän onnellisia.

“Se oli mielenkiintoista, koska näin oli riippumatta siitä, oliko henkilöillä itsellään kokemuksia sorretuksi tulemisesta. Pelkästään se, että sinulla on tällainen maailmankuva tarkoitti, että olet myös masentuneempi ja ahdistuneempi”, Lahtinen kuvasi HS:n haastattelussa.

Akatemian sisältä kantautuvat viestit ovat kertakaikkisen typerryttäviä. Miten olemme tulleet tällaiseen tilanteeseen?

LÄHDE: Iltalehti/Sanna Ukkola 27.10.2022

( Väliotsikot taakkatoimitus ]