Selitys kuivalle kesälle


Poikkeuksellisen kuivalle kesälle löytyi yksi selitys – Ihminen on sekoittanut planetaarisia tuulia

LÄHDE: HS/Niko kettunen 21.08.2018

Ilmastonmuutos tasoittaa etelän ja pohjoisen lämpötilaeroja, eivätkä tuulet saa tarpeeksi voimaa siirtääkseen painealueita.

Kuivuudesta kärsinyttä ruispeltoa Hollolassa 7. elokuuta. (KUVA: Antti Aimo-Koivisto / Lehtikuva)
Kulunut kesä on ollut Suomessa lämmin ja tukala. Euroopassa on kärsitty kuivuutta ja maanviljelijät menettäneet satojaan.

Tiedetään, että tällaiset olot yleistyvät ilmaston lämmetessä. Tuoreessa Nature Communications -tiedelehdessä julkaistu tutkimus käsittelee tarkemmin erästä ilmiöön vaikuttavaa mekanismia.

Pohjoiset alueet lämpenevät kahdesta neljään kertaa nopeammin kuin maapallo keskimäärin, ja se alkaa sotkea planeettamme suurimpia ilmavirtauksia.

Puhutaan niin sanotuista planetaarisista tuulista, jotka ovat ilmakehän ja valtamerten hidasta aaltoilua. Pisimmillään näiden myös Rossbyn aalloiksi kutsuttujen tuulien aallonpituus ilmakehässä on tuhansia kilometrejä.

Kun näiden aaltojen kierto hidastuu, vallitsevat sääolot lukkiutuvat entistä pidemmiksi ajoiksi paikoilleen Pohjois-Amerikassa, Euroopassa ja Aasiassa. Artikkeli tarkastelee erityisesti niiden vaikutusta kesän sääoloihin.

Yksi syy kierron hidastumiseen on juuri se, että pohjoinen lämpenee niin nopeasti suhteessa muuhun planeettaan. Kun lämpötilaero napojen ja päiväntasaajan välillä pienenee, tuulet menettävät voimaansa. Ne eivät pysty siirtämään painealueita yhtä tehokkaasti kuin aiemmin.

Helteissä käristyville sisämaa-alueille ei virtaa leudompaa ja kosteampaa ilmaa tilannetta helpottamaan, eikä maalta siirry ilmamassoja tasoittamaan merialueilla hautuvia hirmumyrskyjä.

Tuore esimerkki jälkimmäisestä on vuosi sitten Texasin rannikolla Meksikonlahdella muhinut hurrikaani Harvey, joka aiheutti valtavia tulvia ja tuhoja.

”On vahvaa näyttöä siitä, että kesäsäihin liittyvät tuulet ovat heikentymässä. Yhdessä ilmakehän paikallaan pysyvien aaltojen kanssa tämä näyttää aiheuttavan yhä pitkäkestoisempia ja rajumpia sääilmiöitä”, kertoo ilmastotieteilijä Simon Wang Utahin osavaltionyliopistosta tiedotteessa.

Scientific Reports -lehdessä pari päivää aiemmin julkaistu toinen tutkimus osoittaa, että vuonna 2016 Kanadan Albertassa raivonneet ennätyksellisen voimakkaat metsäpalot johtuivat osaksi planeetan ilmavirtojen tietynlaisesta lukkiutumisesta tuolle alueelle.

Näitä ilmavirtoja tai aaltoliikettä kutsutaan englanniksi termillä amplified quasi-stationary waves, ja juuri niihin myös Wang viittaa edellisessä sitaatissa. Kun samana vuonna vaikutti myös vahvasti lämmittävä El Niño -ilmiö, olosuhteet rajuille metsäpaloille olivat otolliset.

Fort McMurrayn tienoilta alkaneista metsäpaloista kasvoi Kanadan historian kallein luonnonkatastrofi, jonka jälkien korjaaminen maksoi miljardeja.

”Planeetan ilmavirtaukset eivät olleet tulipalojen ainoa syy, mutta ne olivat yksi tärkeä tekijä, joka mahdollisti hirvittävän tuhon. Analyysimme osoittaa, että planetaarisilla tuulilla on ollut vaikutusta alueella tapahtuneisiin metsäpaloihin jo 1980-luvulta lähtien”, kertoo tutkija Vladimir Petoukhov Potsdamin ilmastotutkimusinstituutista The Guardian -lehdessä.

Tutkimusryhmä havaitsi, että metsäpaloja on alueella edeltänyt tietynlaisten ilmavirtausten lukkiutuminen. Ilmavirtojen liikkeet voidaan ennustaa jo kymmenen päivää etukäteen, joten ryhmä toivoo, että tulevaisuudessa riskitekijöihin olisi mahdollista varautua.

”Sehän ei kuulosta pahalta, että kesistä tulee aurinkoisempia, mutta se on kyllä valtava ilmastoriski”, sanoo äärimmäisiä sääilmiöitä Potsdamin instituutissa tutkiva Dim Coumou. Hän oli mukana kummassakin tutkimuksessa.

”Lämpötila kohoaa ihmisen vaikutuksesta ja vahvistaa helleaaltoja sekä rankkasateita. Tämän päälle tulee vielä dynaamisia muutoksia, jotka tekevät sään ääri-ilmiöistä vielä äärimmäisempiä. Se on erittäin huolestuttavaa”, Coumou sanoo.

 

Perustietoa: HAARP.

 

Lataa artikkeli(t) ...