Marko Gustafssonin 14.11.2021 näkemä näky Finlandia-laivan uppoamisesta ja Jouko Pihon kommentti
Takavuosina olen nähnyt monia erilaisia näkyjä. Iso osa niistä on ollut jotenkin yhteydessä mereen, merenkulkuun ja siellä vaikuttaviin luonnonvoimiin.
Näyissä olen nähnyt valtavan ja ihmiskunnan historian suurimman myrskyn olevan syntymässä. Tiedän sisimmässäni, että tämä myrsky on myös viimeinen. Merenkulkijat joutuvat tämän myrskyn seurauksena suureen ja ahdistavaan merihätään, jonka kaltaista kukaan ei ole koskaan osannut kuvitella. Raivoava ja myrskyävä meri kaataa paljon laivoja. Tämän seurauksena ne menevät syvyyteen. Osa laivoista ajaa karille ja ne jäävät täysin myrskyn armoille. On valtava hätä, ja ihmiset kuolevat suureen epätoivoon. Pelastautuminen näyttää täysin mahdottomalta.
Mieleni kiinnittyi seuraamaan yhtä merellä kulkevaa laivaa. Sinivalkoinen laiva oli törmäämässä kelluvaan jäävuoreen, mikä oli kuin toisinto Titanicin tapahtumista. Erikoisinta tilanteessa oli se, että laivan vauhtia kiihdytettiin, aivan kuin tarkoituksella, jotta törmääminen tapahtuisi mahdollisimman pian. Törmääminen näytti olevan laivan päämääränä.
Huomasin, että laivan yläohjaamo oli vallattu ja täysin kaappaajien hallussa. He hallitsivat myös kaikkea sitä liikennettä, jolla laivaa ohjataan. Päällystö toimii ohjastettuina ja osa pakotettuina kaappaajien tahdon mukaan.
Jäävuorikaan ei näyttänyt olevan mikään tavallinen luonnon muodostama jäävuori, vaan ainoastaan siksi naamioitu. Suurin osa ihmisistä nautti laivassa täysin rinnoin sen tarjoamista palveluista autuaan tietämättöminä yhtään mistään.
Tietty joukko ihmisiä oli kuitenkin selvillä tapahtumien kulusta. Tosin heistäkin monet näkivät asiat vielä hyvin kapea-alaisesti. Kaappaajilla oli suuri ylivoima tiedostaviin ihmisiin verrattuna, minkä valtaapitävät tiesivät hyvin ja käyttivät tilannetta hyväkseen.
Törmääminen vuoreen oli nyt väistämätöntä, koska kurssia ei ehdittäisi enää muuttaa.
Näky jatkui, ja laiva törmäsi jäävuorta päin, katkesi ja upposi kuten Titanic kahdessa osassa, keula ensin ja sen jälkeen perä.
Valtava määrä ihmisiä meni laivan mukana meren syvyyksiin tietämättä koskaan mitä tapahtui.
Osa tiedostavista ihmisistä oli ruvennut hiljaisuudessa kuitenkin toimeen. Pelastusveneitä täytettiin ihmismassan silmien näkemättä, siis heidän, jotka eivät halunneet nähdä tai kuulla.
Pelastustoimien takana oli näkymätön Voima, joka ohjasi tapahtumia. Voima kulki ja kävi jokaisen laivassa olijan sielun luona kolkuttamassa. Monella oli niin kova elämän kiire, touhu tai viihteen melske sisimmässään, etteivät he edes kuulleet koputusta.
Toiset kuulivat kutsun jotenkin, mutta he ajattelivat heti sen kuullessaan, mitä ihmettä minä oikein ajattelen ja heittivät ajatuksensa pois roskakoriin.
Oli kuitenkin pieni joukko, joka irtaantui tästä suuresta massasta. He etsivät nyt niitä ihmisiä, jotka olivat joskus puhuneet heille outoja asioita. Nyt he halusivat kuulla niistä lisää. Osa heistä ehti vielä kuulemaan ja valitsemaan laivan tai paljon vaatimattomamman pelastusveneen välillä.
Valtava törmäys tapahtui, ja ihmiset heräsivät hirmuiseen ryskeeseen ja paukkeeseen, huutoon, itkuun ja kirkumiseen. Pakokauhu valtasi monet ihmiset, jotka eivät tienneet mitä tapahtui. Suurin osa heräsi tähän meteliin, mutta aivan liian myöhään. He joutuivat pakokauhun valtaan löytämättä koskaan ulospääsyä laivan pimeistä ja sokkeloisista käytävistä. Tilanteesta selvillä olevat pysyivät mielessään vakaina ja tekivät asioita suunnitelmien tai sisäisen ohjauksen kautta.
Laivan takana olevasta kyltistä näkyi teksti ”Finlandia”. Laiva oli siis Suomi. Yksi osa kansamme historiasta hukkui ja hävisi. Myrskyn keskellä pelastusveneissä itkettiin tapahtunutta sydämet täysin rikki revenneinä. Kukaan ei osannut ennakoida tuhon laajuutta, vaikka olisi ymmärtänytkin, että näin tulee käymään.
Lopulta pimeällä ja myrskyävällä merellä vallitsi lähes täydellinen hiljaisuus. Pelastusveneet yrittivät löytää vielä sieluja, jotka olisivat voineet selviytyä pelastusrenkaan tai pelastusliivien avulla. Kaikkialla oli hiljaisuus, kukaan ei pystynyt kivuiltaan puhumaan. Hiljaisuuden rikkoi yksinäinen avun huuto, joka valpastutti pelastusveneet. Näin löydettiin vielä yksittäisiä sieluja mereltä, kipu oli valtava ja yhteinen. Kenenkään ei tarvinnut puhua kenellekään, kaikki ymmärsivät toisiaan.
Veneet kokoontuivat lähekkäin etsintöjen jälkeen ja kiinnittyivät toisiinsa.
Yhteinen sydämen kipu hitsasi ja liitti veneissä olijoiden sielut yhteen. He olivat kuin yhtä sielua kaiken ahdistuksen keskellä. He tunnistivat toistensa sielujen liikkeet ja itkivät yhdessä. Kokemus oli yhteinen, kyyneleet, joita he vuodattivat, olivat yhdestä ja samasta lähteestä syntyneet. Kyyneleet kerääntyivät kuin yhteiseen tuskan maljaan.
Pimeydessä kaiken epätoivon keskellä, ajan kuluessa, toisten jo pohtiessa, olisiko ollut parempi menehtyä laivan mukana kuin jäädä pelastusveneisiin kuolemaan, Elämä itse oli kuitenkin valinnut jäljelle jääneen jäännöksen.
Yhtäkkiä näin valtavan kirkkaan ja silmiä häikäisevän Valon syttyvän. Valo syttyi pelastusveneiden yläpuolella valaisten alueen, jossa veneet olivat kokoontuneina. Valosta irtaantui ja lähti valonsäikeitä, jotka menivät jokaisen veneessä olijan sielun sydämeen liittyen siihen. Valo ja ihmissielut liittoutuivat uudelleen, tapahtui vihkiytyminen, johon tämä kansa on aikojen alussa valittu.
Pimeydessä oleva kansa näki valkeuden. Valo muisti liittonsa kansan kanssa, joka aikanaan hylkäsi Hänet. Kansa teki aviorikoksen ja liiton pimeyden kanssa. Se menetti kunniansa ja Voimansa. Jumala antoi heille erokirjan ja siirsi heidät pois luotansa. Hän ei ole koskaan kuitenkaan unohtanut liittoansa heidän kanssaan. Hän on seurannut ja ollut kaikissa sen vaiheissa mukana, vaikka se ei ole Häntä kuunnellut. Hän on ollut uskollinen, vaikka me olemme olleet uskottomat. Nyt Korkein uudisti Pyhän Liittonsa niiden kanssa, jotka sydämestään sitä halusivat.
Tämän jälkeen näin, kuinka kauempana pimeydessä alkoi loistaa valoja, jotka tulivat majakoista, jotka sytytettiin samanaikaisesti. Majakat ovat hetkellisiä turvasatamia, joissa sielujen on mahdollista levähtää. Majakoita valmistellaan vastaanottamaan haaksirikosta selvinneitä. Majakat muodostavat kuin verkoston, joka tarjoaa suojaa kulkijoille. Jolla on korvat kuulla, hän kuulkoon tämän, tarkatkoon ja tehköön osansa.
Pimeys yritti tuhota Valon kansaa, morsianta, jolla on edelleen perintöoikeus ajattomaan elämään, sen salaisuuksiin ja rikkauksiin. Pimeys ei käsitä, että Valo on voittamaton. Pimeys onnistui hukuttamaan Suomen valtiolaivan, yhteiskuntarakenteet ja paljon suomalaisia hukkui Finlandia-laivan viedessä heidät mukanaan syvyyksiin.
Kansan jäännössiemen jäi kuitenkin jäljelle. Jäännöksestä syntyy väkevä kansa, joka vaeltaa Valkeudessa ja jota kansakunnat tulevana aikana ja ajattomuudessa kunnioittavat ja palvelevat. Tapahtuu sellaista, joka ei voinut olla ennen mahdollista. ”Valo nousee pohjolasta” -sanonta saa lopulta merkityksen eikä ole enää pelkästään vain lausuttuja sanoja.
Maailma näkee kaiken ja ihmettelee, kuinka tämä voi olla mahdollista, Suomen tuhonhan piti olla lopullinen.
Silloin pimeys pakenee maastamme pakoon luikkien, häntä koipien välissä. Kansamme soturit karkottavat pahuuden väen vähäisin joukoin. Valon taistelijat kysyvät silloin ihmetellen: ”Tuo pieni uikuttava musta hahmoko piti kansaamme vankinaan?”
Suomen kansalle alkaa uusi aika.
Jouko Pihon kommentti:
Uskon että Marko Gustafssonin näky on Jumalasta. Kaikki tulee tapahtumaan juuri niin kuin hän kirjoitti.
Tässä neljä selitystä näkyyn.
Gustafsson kirjoitti Finlandia-laivan kaappaajista, jotka määräsivät kaiken. Kaappaajat ovat demonisia pahuuden henkiolentoja, jotka ovat saaneet valtaansa Suomen päättäjät ja viranomaiset ja lähes koko kansan.
Ei oikea vaan naamioitu jäävuori, johon Finlandia-laiva törmää tuhoisin seurauksin, viittaa kaikkiin niihin valheellisiin uhkiin, joita maailmalle on viime vuosina propagoitu, kuten vääristelty ilmastouhka ja koronahuijaus, joilla perustellaan mitä järjettömimpiä päätöksiä.
Gustafsson kirjoitti: ” Jolla on korvat kuulla, hän kuulkoon tämän, tarkatkoon ja tehköön osansa.” Tämä viittaa siihen, että niiden ihmisten, joilla on kutsumustietoisuus ja taloudellisia mahdollisuuksia turvapaikan perustamiseen ja kuntoon laittamiseen, että sinne voidaan vastaanottaa ihmisiä, tulee alkaa toimia käytännössä asian hyväksi.
Gustafsson kirjoitti: ”Valo muisti liittonsa kansan kanssa, joka aikanaan hylkäsi Hänet.” Valo eli Jumala on tehnyt liiton vain yhden kansan kanssa eli juutalaisten/israelilaisten kanssa. Kun yhtenäinen Israel hajosi, sekä eteläinen Juuda että pohjoinen Israel luopuivat monesti Jahven palvonnasta ja alkoivat kumartaa epäjumalia, minkä takia Jumala joutui rankaisemaan heitä eri tavoin. Juudan asukkaita vietiin Babyloniaan ja Israelin väki pakkosiirrettiin Assyriaan.
Sittemmin kävi niin, että Babyloniaan siirretyt juutalaiset saivat palata 70 vuoden jälkeen takaisin Juudaan, mutta Assyriaan pakotetuista israelilaisista vain pieni osa palasi Israeliin, kun suurin osa näistä kymmenestä Jaakobin jälkeläisten heimoista lähti etsimään onneaan muualta ja hajosi kaikkialle maailmaan. Sen jälkeen ja tänä päivänäkin heistä on puhuttu Israelin kadonneina heimoina.*
Mutta eivät he ole mihinkään kadonneet. Jumala on tiennyt koko ajan, missä hänen kansansa asuu. Israelilaiset ovat tietenkin aikojen kuluessa yhdistyneet avioliittojen kautta jossain määrin eri kansojen ihmisten kanssa, mutta joka tapauksessa Aabrahamin siemen ja hänen saamansa siunaus on edelleenkin kaiken takana sekä Mooseksen aikana tehty liitto Jumalan ja Israelin kansan välillä, josta piti tulla Jumalan oma pappiskansa.
Myös Suomessa on israelilaisten jälkeläisiä. Siksi Gustafsson puhui Jumalan tekemästä liitosta kansan kanssa, joka koki suuren tuhon, mutta jonka Jumala teki jälleen vahvaksi aikoinaan kansan kanssa tekemänsä liiton tähden.
Tämän liiton takia Suomi on oleva jälleen Jumalan profeetallinen pappiskansa ja maailman vahvin valtio, koska universumin Luoja ja Hallitsija on meidän kanssamme.
Tässä asemassa Suomen on tuettava myös Juudaa, nykyistä Israelin valtiota, joka tulee kokemaan koko maailman hyljeksinnän tulevina vuosina, koska me olemme yhtä ja samaa siunattua Aabrahamin sukujuurta. Käy niin kuin Hesekielin luku 37 ennustaa, että lopunaikana Juuda ja Israel yhdistyvät jälleen yhdeksi kansaksi.
LÄHDE: Jouko Pihon sivusto 07.12.2021
Marko Gustafssonin 15.11.2021 näkemä näky Finlandia-laivan uppoamisesta
Osa 2
Jäävuoren läpi kohti turvasatamaa
Seuraavana päivänä 15.11.2021 minulle näytettiin uudestaan ja toistuvasti jäävuoreen törmäystä. Näyn saadessani 14.11.2021 minun mieleni kiinnitettiin seuraamaan ainoastaan Finlandia-laivan uppoamista ja siitä koituvia lähiseurauksia. Korostettiin, että sen tulee käymään kuin Titanicin aikoinaan.
En ensin käsittänyt, mitä törmäyksessä oikein tapahtui. Minulle toistettiin sitä lukemattomat kerrat aivan kuin kelaten aina uudelleen ja uudelleen.
Viimein huomasin, että jäävuori halkesi törmäyksestä. Jäävuoreen tuli aluksi hyvin kapea railo kuin hiushalkeama, joka oli lähes näkymätön ja vaikea havaita. Näin murtuman kuitenkin lopulta.
Näyssä minut vietiin takaisin kohtaan, jossa Valo oli näkynyt pelastusveneiden yläpuolella. Valo ilmestyi ja tapahtui ikään kuin ihmeellinen valinta, jota seurasi liiton vahvistaminen ja vihkiytyminen Valon palvelukseen.
Näky jatkui ja näin, kuinka vanhoja käytöstä poistettuja, mutta telakalla kunnostettuja majakkalaivoja oli tullut lähettyville. Uusi sivistyksen aika oli ne hylännyt ja tehnyt arvottomiksi nykyaikaan.
Eräs tuntematon oli kuitenkin lunastanut kaikki vanhat majakkalaivat ja vienyt ne omalle telakalleen korjattaviksi. Valon ilmestyessä pelastusveneiden luona majakkalaivat olivat saaneet samalla käskyn lähteä liikkeelle telakaltaan. Ylväinä ja entistä ehompina ne lähestyivät pelastusveneitä. Majakkalaivat olivat kulkeneet kuin kunniasaatossa kohti Valoa. Ne oli opastettu ajamaan pimeinä paikalle Valoa kohti.
Majakkalaivojen saapuminen veneiden luo synnytti valtavan toivon ja lohdutuksen veneissä olijoiden sieluissa. Määrätty määrä pelastusveneitä kiinnitettiin majakkalaivoihin.
Kiinnityksen jälkeen Valo lähti liikkeelle ja valaisi majakkalaivoille väylää pimeässä ja myrskyävässä yössä. Omia valoja ne eivät kuitenkaan saaneet tässäkään vaiheessa sytyttää. Yön pimeydessä, kovan myrskyn keskellä, pieni pelastuneiden joukko lähti kulkemaan Valkeuden merentietä.
Myrsky, jonka mittasuhteet olivat täysin ennen kokemattomia, oli valtaisaa tai pikemminkin raivoavaa. Meri näytti kuitenkin aivan kuin rauhoittuvan siltä osin mihin Valo osui. Valo näytti väylää jäävuorta kohti, johon Finlandia-laiva oli törmännyt.
Lähestyessäni jäävuorta huomasin vielä, että törmäyskohdasta oli lohjennut kiilamainen pala. Tässä kohden lohkeaman pohjalla oli havaittavissa kapea railo. Jäävuoren puolikkaat olivat silti kuin kiinni toisissaan. Jäävuori oli kuitenkin haljennut, koska merenkäynnissä jäävuoren puolikkaat liikkuivat eri tahtiin railon eri puolilla.
Yksi majakkalaivoista otti tässä kohden selkeän johdon ja työnsi keulansa kiilamaiseen koloon. Valo valaisi ja ohjasi tapahtumia, kun majakkalaivat yhdistivät vahvuutensa ja antoivat voimansa johdon ottaneelle majakkalaivalle työntäen keulansa johtomajakkalaivaan kiinni puskien sitä yhdessä jäävuorta kohti.
Railo alkoi suureta ja jäävuoren puolikkaat rupesivat erkanemaan hitaasti toisistaan.
Johtava majakkalaiva meni lopulta vaivoin sisään railoon kyljet kirskuen ja paukkuen. Jäävuoren seinämät raapivat sen kylkiä myrskyn kourissa.
Pelastusveneet menivät heti sen perässä sisään alkuperäisessä määrätyssä järjestyksessä. Kutakin majakkalaivaa seurasi aina omat määrätyt pelastusveneiden joukot.
Matka jatkui. Majakkalaivojen kyljistä kuului kovaa kirskuntaa, kun vuorenseinämät osuivat ja hinkkasivat niiden kylkiä. Tuntematon Isäntä oli telakalla vahvistanut majakkalaivojen kylkiä ottamaan nämä iskut vastaan. Heillä oli nyt Isännän kaksinkertainen varustus puettuna päälle juuri tätä suoritusta varten.
Matka oli äärimmäisen kova eikä mikään ollut itsestään selvää missään kohdassa. Näin monenlaisia tapahtumia pelastusveneissä ihmisten välillä. Matka jäävuoren halki oli raskas ja vaativa koitos.
Joukko pääsi vihdoin läpi ahdistavan kuilun. En kuitenkaan ole varma, olivatko kaikki vielä mukana pelastusveneissä. Jäävuoren lävitse kuljettaessa havaitsin toisinaan, että kuilun seinämiin oli muodostunut tasanteita. Näistä olisi päässyt helposti vakaammalta ja houkuttelevammalta näyttävälle jäävuorelle.
Näinkin kuilussa taruissa mainittuja seireeneitä, jotka soittivat ihmissieluun vahvasti vaikuttavaa suloista ja lumoavaa musiikkia, joka aivan kuin vangitsi ihmisten mielet ja muistutti ihanista ja levollisista päivistä maan päällä. Kaikki aistivat, että jäävuorella oli lämpöä, turvaa, suojaa ja täydet pidot käynnissä.
Jäävuorella elävistä vain harvat olivat havainneet törmäyksen. Jäävuori jatkoi elämäänsä, kuten ennenkin, kutakuinkin tietämättömänä tapahtuneesta. Mahdollisesti jokin pieni uutinen oudosta äänestä ja tärinästä julkaistiin pienen paikkakunnan paikallislehdessä.
Kuilun läpi päästyämme havaitsin hämmästyksekseni myös uuden ihmisryhmän liittyneen joukkoon. Pelastusveneisiin oli tullut lisää ihmisiä jäävuoren läpi kulkiessamme. Osa jäävuorella eläneistä oli nimittäin päättänyt poistua jäävuorelta. Hiljainen ääni oli kertonut heille etukäteen tästä tapahtumasta, jota he odottivat kärsivällisesti ja piilossa kätkettyinä osan ollessa kokoontuneina pieniin ryhmiin.
Jäävuorelta poistuvat ihmiset olivat päässeet lopulta jäävuoren laelta alas kuilun pohjalla loistaneen Valon luo. He löysivät hitaasti matkaa tekevän joukon ja liittyivät mukaan. Heidät otettiin iloiten, riemuiten ja avosylin vastaan. Uusilla tulijoilla oli myös jotain tuotavaa mukanaan. Tasaisesti he jakaantuivat eri venekuntiin.
Kaiken tämän yllä Valo valaisi, valvoi ja seurasi tarkkaan tapahtumien kulkua ja etenemistä. Valo ohjasi hyvin selkeästi majakkalaivojen kapteeneita, jotka katsoivat tarkasti suoraan Valoa kohti, jolta he saivat ohjeensa, miten matkaa jatketaan.
Valo oli valinnut myös pelastusveneistä johtajan, eli palvelijan ja palvelijoita, joiden oli määrä huolehtia muista veneissä olevista.
Ahdistavan kuilun jälkeen majakkalaivat omine ryhmineen rupesivat erkanemaan ja ottivat suunnan kohti mannerta ja niille osoitettua kiintomajakkaa, joka loisti Luojan Valoa ja kutsui luoksensa satamaan, jossa voi saada turvaa, suojaa, lepoa, hoitoa ja odottaa tulevia ohjeita.
Jouko Pihon kommentti:
Vahvistan Marko Gustafssonin näyn Jumalalta tulleeksi. Juuri näin tulee tapahtumaan.
Ohessa tarkentavia selityksiäni näkyyn.
Gustafsson näki vanhoja käytöstä poistettuja ja meidän aikamme hylkäämiä ja arvottomina pitämiä majakkalaivoja, jotka tuntematon isäntä oli lunastanut ja korjannut omalla telakallaan.
Hylätyt majakkalaivat ovat niitä uskovia, jotka ovat olleet jo pitkään yksin erämaassa kaikkien ihmisten, myös joidenkin uskovien, halveksimina hörhöinä, joita ei pidetä missään arvossa eikä kutsuta mihinkään. Mutta tuntematon Isäntä eli Jumala näkee sen, mikä on ihmisiltä piilossa, eli näiden ihmisten oikean ja nöyrän sydämentilan, ja Hän ottaa heidän luokseen hoitoa, elpymistä ja tulevaa käyttöä varten.
Kun Gustafsson näki, että ”Yksi majakkalaivoista otti tässä kohden selkeän johdon ja työnsi keulansa kiilamaiseen koloon”, niin kyse on profeetta Tauno Rantalan v. 2003 näkemästä auran kärjestä, joka on toiminnan johdossa ja muut seuraavat häntä.
7.12.2021
LÄHDE: Jouko Pihon sivusto 07.12.2021