Taakka.net on tiedonjakosivusto, joka seuraa aikamme ilmiöitä, sekä kansallisvaltio Suomen kohtaloa narsismin ja turmeluksen maailmassa.
Loppupeli
LÄHDE: Ajankostaista uskosta – sivusto
heinäkuu 21, 2018 Tekijä Hannu
Alkuperäinen lähde: The End Game
By Pete Garcia 3.5.2018, suom. SK
Silloin Jumala sanoi Nooalle: “Minä olen päättänyt tehdä lopun kaikesta lihasta, sillä maa on heidän tähtensä täynnä väkivaltaa; katso, minä hävitän heidät ynnä maan.” (1. Moos. 6:13)
Vuonna 1656 AD (luomisesta) Herra tuhosi koko maan mullistavalla vedenpaisumuksella. Hän teki sen poistamalla maata ympäröineen kiteisen jään kerroksen. Tämä jääeste suojeli maata auringon säteilyn täydeltä teholta. Jumala laski tämän jääesteen ilmakehään ja siinä yhteydessä jää sublimoitui kaasuksi muodostaen nopeasti massiivisia myrskysysteemejä. Nämä myrskysysteemit sallivat kaatosateiden piiskata maan asukkaita kaikella 40-päiväisen yhtämittaisen hurrikaanin voimalla ja raivolla.
Jos se ei ollut kyllin paha, niin Jumala aiheutti myös maan kuoren (litosfäärin) murtumisen. Maan kuoren alaiset vedet murtautuivat esiin synnyttäen murtumia, jotka muodostivat tektoniset laatat, jotka näemme tänä päivänä. Nuo maanalaiset vedet lisäsivät vedenpaisumusta, joka nopeasti valtasi noiden aikojen pääasiassa tasaisen maaston. Tänä päivänä näkemämme vuoret ja vuoristot syntyivät johtuen tästä maan pinnan murtumisesta; niitä ei ollut olemassa ennen vedenpaisumusta.
Ei ollut pakopaikkaa. Ei ollut mäkiä eikä vuoria, joille kiivetä, eikä riittävän korkeita ihmisen tekemiä rakennelmia, joihin paeta nousevaa vettä. Ja vaikka olisi ollut, niin tektonisten laattojen murtumisesta johtuneet maanjäristykset olisivat tasoittaneet ne joka tapauksessa. Vetinen tuomio oli tulossa, eikä kukaan voisi paeta vetistä hautaa.
Näin ei olisi tarvinnut käydä.
Silloin oli myöhäistä katua.
Arvio
Ja niinkuin kävi Nooan päivinä, niin käy myöskin Ihmisen Pojan päivinä: he söivät, joivat, naivat ja menivät miehelle, aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin; ja vedenpaisumus tuli ja hukutti heidät kaikki (Luuk. 17:26-27).
Tiedämme vedenpaisumusta edeltäneestä maailmasta vain sen, mitä Raamattu meille kertoo. Voisimme koota enemmän näkemyksiä muutamista ei-kanonisista muinaisista käsikirjoituksista, mutta Genesiksen (1. Moos.) luvusta 6 saamme ytimen, millaista elämä oli tuolloin. Maailma oli paha, väkivaltainen ja taipuvainen vain pahuuteen. Jos asia oli näin, niin vuoden 2018 maailma ei ole paljon erilainen.
Vuonna 2018 maailman väestö on ylittänyt 7,5 miljardin rajan.
Maailmaa pidetään nykyisin suhteellisen ”rauhallisena”. Silti tällä hetkellä on käynnissä 10 aktiivista sotaa ja 8 aseellista konfliktia. Lisäksi viimeiset 118 vuotta ovat osoittautuneet väkivaltaisimmiksi, mitä koskaan on nähty. Jouduimme kokemaan kaksi maailmansotaa ja satoja pienempiä konflikteja, jotka tappoivat satoja miljoonia. Itse asiassa enemmän ihmisiä kuoli pelkästään 1900-luvulla sodissa ja niiden jälkimainingeissa, kuin kaikkien aikaisempien vuosisatojen konflikteissa yhteensä. Syy on, että a) väestö on nyt merkittävästi suurempi ja b) aseemme ovat merkittävästi tappavampia. Näiden kahden viimeisen vuosisadan aikana voimme tappaa nopeammin ja helpommin kuin milloinkaan historiassamme; kiitos siitä pyssyin, pommein, kemiallisin/biologisin/ydinasein ja monin muin keinoin käytävälle sodalle.
Vuoden 2018 maailma on täydellisesti hedonismin vallassa, varsinkin mitä tulee länsimaihin. Nautinnon kaikkien muotojen tavoittelu on saavuttanut sellaisen tason, että jopa Amerikan köyhillä on parempi elämänlaatu kuin menneiden vuosisatojen kuninkaallisilla. Jäätä pidettiin ylellisyytenä ja nyt voimme saada sitä vaikka missä. Ilmastointi ja autot tekevät elämän kaikkialla helpommaksi ja mukavammaksi. Meidän ei enää tarvitse kasvattaa omaa ruokaamme, vaan ostamme sen kaupoista. Meitä pommitetaan enemmällä tiedolla syntymästä kymmenvuotiaiksi, kuin mitä ihmiset menneillä vuosisadoilla hankkivat elinaikanaan. Internet ei ole vain tuonut lisää tietoa suurelle yleisölle, vaan on yhdistänyt maailman yhdeksi jättiläismäiseksi yhteisöksi maailmanlaajuisen verkon (www) kautta.
Vuonna 2018 on joukko huolestuttavia virtauksia valtaamassa läntistä maailmaa ja ne näyttävät vain vahvistuvan:
- Merkittävä homoseksuaalisuuden ja transsukupuolisuuden lisääntyminen
- Abortti ja eutanasia
- Suvaitsemattomuus raamatullista kristinuskoa kohtaan
- Voimistuva kristittyjen ekumenian ja luopumuksen nousu
- Merkittävä objektiivisen totuuden hylkääminen subjektiivisen päättelyn hyväksi
- Merkittävä väkivallan ja vihan lisääntyminen
- Merkittävä apatian lisääntyminen
- Merkittävä itsemurhien lisääntyminen
Vaikka nämä eivät ole ominaisia vain läntiselle maailmalle, ne ovat näkyvimmin ilmeisiä Lännessä. Syy tähän on, että ne ovat suoria oheistuotteita kulttuurista, joka on vaipunut hedonismiin ja materialismiin. Ne ovat muistutus muinaisista ajoista, jolloin ihmiskunnalla oli paljon vapaa-aikaa ja se ajatteli vain asioita, jotka toisivat sille nautintoa ja rikkautta. Valitettavasti hedonismi ja materialismi jättävät huomiotta hengellisen luontomme sisäisen pyrkimyksen (1. Tess. 5:23) ja saa ihmisen etsimään lohtua asioista, jotka eivät voi tuoda rauhaa. Objektiivinen totuus täytyy korvata subjektiivisella päättelyllä, jotta voidaan ohittaa ne varoitusmerkit, joita alkoi näkyä heidän elämässään kuin punaisia lippuja. He siirtyvät pois raamatullisesta kristinuskosta, koska se on ainoa uskomussysteemi, joka näyttää, missä kurjassa tilassa me todella olemme. Epätoivossaan ja hedelmättömässä Jumalan etsinnässään asioista, jotka eivät ole Jumalasta, ihmiset eivät näe mitään arvoa itsessään eikä elämässään. Heistä tulee vihaisia ja katkeria. He kadottavat toivon ja lopulta antautuvat sisäisille demoneillensa virheellisesti etsien kuolemaa keinona lopettaa kärsimyksensä.
Muissa osissa maailmaa massat alistetaan väkivaltaisilla ideologioilla ja uskonnoilla, olipa kyseessä kommunismi, sosialismi tai islam. Monet muut alistetaan väärillä polyteistisillä uskonnoilla, jotka opettavat, että heidän elämänsä on olemassa vain loputtomana syntymän ja kuoleman syklinä. Vielä toiset alistetaan uskomussysteemeillä, jotka opettavat, että meidän on ansaittava pelastuksemme tulemalla valistuneiksi omin avuin. Olemme taipuvaisia ajattelemaan, että koska yksi uskonto ei ole niin väkivaltainen kuin toinen, se on jotenkin parempi ja siedettävämpi. Tämä ohittaa sen perustotuuden, että riippumatta siitä onko ideologia väkivaltainen tai ei, niin on vielä kauhistuttavia, pimeitä, näitä uskomussysteemejä fyysisen maailmamme verhon takaa hallitsevia demonisia voimia:
Sillä meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa (Ef. 6:12).
Johtopäätös
Vaikka emme voi tietää tarkkaan, milloin Kristus palaa, tiedämme vain, että Hän ehdottomasti palaa (4. Moos. 23:19, Joh. 14:1-3). Jeesus käski meitä etsimään (look for) merkkejä, jotka osoittaisivat Hänen paluunsa kauden, joista yksi oli Nooan ja Lootin päivien paluu. Molemmat miehet elivät hyvin pahassa ajassa ja paikassa ja heidän vapautuksensa ei ollut vain merkille pantava, vaan välttämätön, jotta jumalallinen tuomio voisi tulla. Jumalalle ei ole mieleen päästää vihansa maan asukkaiden päälle ja Hän on pitkämielinen, jotta jokainen, joka haluaa tehdä parannuksen, voisi sen tehdä. Hänen pitkämielisyydellään on kuitenkin rajansa. Tulee hetki, jolloin pakanain luku täyttyy, ja aika täyttyy, jolloin Kristus lopettaa tämän nykyisen dispensaation eli seurakunta-ajan (Room. 11:25, Ef. 1:10).
Maailma on nykyisin läpikäymässä synnytystuskien merkkejä, kuten Jeesus kuvaili Öljymäen puheessaan (Matt. 24, Mark 13 ja Luuk. 21). Kristus lupasi, että meillä olisi koetuksia ja ahdistuksia elämässämme ja että maailma vihaisi meitä, koska olemme Kristuksen kanssa (Joh. 15.18, 17:14). Ne ovat kuitenkin välttämättömiä ja ymmärrettäviä, kun ajattelemme nimenomaan tämän dispensaation luonnollista järjestystä. Jos Pyhä Henki synnytti seurakunnan (universaalinen, monijäseninen Kristuksen ruumis) helluntaina (Apt. 2), niin mitä voimakkaampia ovat synnytystuskat, sitä lähempänä olemme synnytystä (ja vapautustamme).
Sillä luomakunta on alistettu katoavaisuuden alle – ei omasta tahdostaan, vaan alistajan – kuitenkin toivon varaan, koska itse luomakuntakin on tuleva vapautetuksi turmeluksen orjuudesta Jumalan lasten kirkkauden vapauteen. Sillä me tiedämme, että koko luomakunta yhdessä huokaa ja on synnytystuskissa hamaan tähän asti; eikä ainoastaan se, vaan myös me, joilla on Hengen esikoislahja, mekin huokaamme sisimmässämme, odottaen lapseksi-ottamista, meidän ruumiimme lunastusta. (Room. 8:20-23)
Nämä synnytystuskat lopulta saavuttavat täyteytensä ja synnyttävät lunastetun, turmeltumattoman, kirkastetun seurakunnan (Kristuksen morsiamen), joka temmataan taivaaseen Kristuksen kanssa (1. Tess. 4:13-18, 1. Kor. 15:51-56, Joh. 14:1-3, Ilm. 3:10 jne.). Ja sitten maailma läpikäy tuntemattoman ajanjakson (aukon), jolle on luonteenomaista kaaos, rehottava luopumus ja pahuus, jollaista maailma ei ole koskaan nähnyt. Se on jopa pahempaa kuin Nooan päivinä, koska ihminen ei ole vain katumaton, vaan hänellä on myös modernisoitumisensa kehittyneet työkalut auttamassa häntä pahuudessaan. Eikä vain tämä, vaan myös yliluonnollinen verho fyysisen ja hengellisen maailman välillä nostetaan ja merkkien ja ihmeiden aika tulee taas (2. Tess. 2:9, Ilm. 11:1-14). Pimeät hengelliset voimat ja vallat tulvivat maan päälle, kuin ei koskaan ennen. Tietyssä vaiheessa kansakunnat keskittävät huomionsa pieneen Israelin valtioon ja tekevät eli vahvistavat jonkinlaisen liiton. Tämä merkitsee ihmisen hallinnan seitsemää viimeistä vuotta maan päällä. Heitä johtaa kaksikko, Peto ja Väärä Profeetta. Heillä on teknologia valvoa kaikkea ostamista ja myymistä maan päällä ja he saavat ihmiset kumartamaan Petoa ja ottamaan hänen merkkinsä 666 (Ilm. 13:16-18) – tai muuten ne vievät heidän päänsä.
Tämä laittomuuden ihminen hallitsee maailmaa vain kolme ja puoli vuotta ja lopulta yrittää viedä loppuun sen, mitä Hitler ja kumppanit yrittivät tehdä, eli tuhota juutalaiset. 70. viikon puolivälissä hän saastuttaa heidän temppelinsä asettaen itsensä (eli kuvansa) Jumalaksi vasta rakennettuun juutalaiseen temppeliin kumarrettavaksi (Matt. 24:15, 2. Tess. 2:4, Ilm. 13:6). Jotta tämä kaikki voisi toteutua, niin tiettyjen tapahtumien on kuitenkin tapahduttava:
- Jotta hän voisi saastuttaa temppelin, on ensin oltava juutalainen temppeli.
- Jotta voisi olla juutalainen temppeli, juutalaisten on valvottava Temppelivuorta.
- Jotta juutalaiset voisivat valvoa Temppelivuorta, muslimien Waqf’in täytyy luopua sen valvonnasta.
- Jotta muslimit luovuttaisivat Temppelivuoren valvonnan, heidän täytyy kärsiä katkera yliluonnollinen sotilaallinen tappio.
- Jotta voisivat kärsiä katkeran yliluonnollisen tappion, muslimien on jo oltava järjestäytyneenä ja asemissa sotilaallisesti Israelia vastaan.
- Jotta muslimivaltiot ja järjestöt voisivat olla järjestäytyneet Israelia vastaan, maailmanvaltojen (USA, YK, EU, Venäjä jne.) on täytynyt sallia niiden koota aseita ja vihamielisiä ihmisiä rakentamaan Israelin rajoilla.
- Jotta muslimivaltiot voisivat kokoontua Israelia vastaan, on ensin oltava Israelin valtio, jota vastaan kokoontua.
Kuten näet, olemme nyt loppupelissä. Jäljellä on vain yliluonnollinen järkyttävä sotilaallinen Israelia vastaan kokoontuneiden armeijoiden tappio Googin ja Maagogin taistelussa (Hes. 38-39) käynnistämään Danielin 70. viikon tapahtumat. Turkki, Venäjä, Iran ja monet muut ryhmät ovat jo järjestäytyneet Israelia vastaan siellä, mikä kerran oli Syyria ja Libanon. Vaikka emme tiedä, milloin tämä taistelu tapahtuu, voimme jo nähdä geopoliittisten myrskypilvien nousevan. Poliittiset, taloudelliset ja demografiset haasteet, joita Venäjä, Turkki ja Iran nykyisin kohtaavat, tarkoittavat, että niiden on pakko ”saada saalista” mieluummin pian kuin myöhemmin. Mikä estää niitä toimimasta tällä hetkellä?
Aikojen täyttymisen ja pidättäjän lisäksi jää vain vahva Yhdysvallat, jota johtaa päättäväisesti Israelia puolustava hallinto. Israelin viholliset eivät hyökkää niin kauan, kuin USA on sen tuki. Siitä on kuitenkin tahaton seuraus. Tämä luo (tai on luomassa) väärän tunteen rauhasta ja turvallisuudesta Israelille, joka asuu turvassa muurittomien kylien maassa. Jos USA menestyy sotilaallisesti, taloudellisesti ja poliittisesti, niin on oltava jotakin, joka syrjäyttää meidät ja sallii tämän hyökkäyksen tapahtua. Ellemme voi tehdä muuta kuin esittää diplomaattisen protestin, niin se tarkoittaa, että USA ei ole sellaisessa asemassa, että voisi tehdä sen suhteen jotakin. Vaikka on olemassa paljon mahdollisuuksia, niin se, minkä uskon todella tapahtuvan, on Seurakunnan tempaus. Sillä on kaikki täydellisen globaalin kriisin piirteet. Se epävakauttaa materialistisen lännen siinä määrin, että se ryntää päätä pahkaa tämän lopullisen petojärjestelmän odottavaan syliin. Monia otetaan myös idästä, pohjoisesta ja etelästä ja he muodostavat koko Kristuksen ruumiin. Ja sitten tulee loppu. Katsele ylöspäin, olemme todellakin hyvin lähellä!
Sillä niinkuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa, mutta jokainen vuorollaan: esikoisena Kristus, sitten Kristuksen omat hänen tulemuksessaan; sitten tulee loppu, kun hän antaa valtakunnan Jumalan ja Isän haltuun, kukistettuaan kaiken hallituksen ja kaiken vallan ja voiman. Sillä hänen pitää hallitseman siihen asti, kunnes hän on pannut kaikki viholliset jalkojensa alle. (1. Kor. 15:22-25)
Amen, tule, Herra Jeesus!
Iso sammutus
LÄHDE: Ajankohtaista uskosta – sivusto: elokuu 25, 2018 Tekijä Hannu
The Great Shut-Down
Lighthouse Trails July 30, 2018 E-Newsletter
By Cedric Fisher, suom. SK
Truth Keepers Ministries
Siitä ei ole kauan, kun sosiaalinen media (esim. Facebook, Google jne.) esittäessään tietoa lopunajoista kihisi toimeliaisuutta. Eskatologiaan ja erottamiseen liittyvät postaukset täyttyivät tuhansista myönteisistä kommenteista. Nyt useimmat, joita olen seurannut, ovat kokeneet merkittävän pudotuksen, mitä tulee katsomisiin, tykkäämisiin, kommentteihin ja jakamisiin. Suosituimmat saavat vain joitakin satoja katsomisia ja jotkut alle sadan. On kuin olisi käännetty katkaisijaa ja ihmiset pysyvät poissa ”negatiiviseksi” arvioidusta tiedosta. Blogit ja sivustot, jotka säilyttävät katsojansa, ovat niitä, jotka esittävät harhaoppia tai mukavaa tietoa.
Tulevaisuudentutkija Alvin Toffler nimeää tämän sekulaarin yhteiskunnan ilmiön ”tulevaisuusshokki-syndroomaksi”. Toffler olettaa, että tulevaisuusshokki on seuraus siitä, kun ihmiset tuntevat ja todistavat äkillisten negatiivisten muutosten vaikutuksia yhteiskunnassa. Se, että mikään arvovaltainen lähde ei reagoi, voi saada heidät tuntemaan avuttomuutta ja toivottomuutta. He saavuttavat pisteen, jossa heillä ei enää ole tahtoa vastustaa tai edes valittaa. On selvää, että maallinen sektori ei etsi toivoa kristinuskosta. Kuitenkin myös monet tunnustavat kristityt näyttävät kokevan toivon puutetta.
Sosiologi ja filosofi Émile Durkheim (1858–1917) havaitsi, että uudenaikaisuuden aiheuttama eurooppalaisen yhteiskunnan romahdus vaikutti kristikuntaan. Hän huomioi, että kun ”yhteiskunnan elämälle niin elintärkeää kollektiivista voimaa ei enää syntynyt”1, usko Jumalaan taantui. Ankarat kuormat ja paineet estivät ihmisiä tuntemasta Jumalan läsnäoloa. Sen seurauksena usko Jumalaan korvattiin uskolla sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen ja tieteeseen. Toisin sanoen ”kristinuskoa tukeva sosiaalinen miljöö katosi jättäen kristillisen uskon, arvot ja ajattelun ilman mitään sosiaalisia perustuksia antamaan heille elämää”2.
Ajattele tilannetta tänä päivänä. Todisteet osoittavat, että kristikunta on hajoamassa sisältä päin. Kristilliset johtajat sallivat (joko vaikenemalla tai edistämällä), että miljoonille kristityille esitellään harhaisia oppeja ja käytäntöjä. Tämän harhaoppivyöryn vaikutukset ovat työntämässä raamatullisen kristinuskon hämäryyteen. Yksi harhaoppi, joka on tehnyt suuria hyökkäyksiä, on kontemplatiivinen hengellisyys (mystinen hengellisyys, jota usein esitellään hengellisen muodostamisen ohjelmien kautta). Se on käynnissä kenenkään estämättä lähes kaikkien kristillisten johtajien ollessa siitä täysin tietoisia ja leviää nopeasti kristillisten collegeiden, seminaarien, palvelutyöjärjestöjen ja kirkkokuntien kautta. Ihmiset eivät tajua, että omaksumalla sellaisen uskomussysteemin he itseasiassa hylkäävät raamatullisen käsityksen Jumalan luonnosta, koska nuo kaksi vastustavat toisiaan. Ja tämän seurauksia ovat totuudenrakkauden hylkääminen ja harhaoppisten ja kulttuurillisten virtausten hyväksyminen.
[Edelliseen liittyen lue artikkeli Vakava varoitus kristillisestä mystiikasta]Sammutus vai hereillä pysyminen?
Olipa syy mikä tahansa, niin sammutus on pahinta, mitä uskova voi tällä hetkellä tehdä. Sammuttamisen asemesta uskovan täytyy olla valikoiva sen suhteen, mitä lataa mieleensä ja henkeensä. Tietäminen on olennaisen tärkeää valmiina olemisen kannalta. Sammuttaminen ei valmista ketään kestämään edessä olevia vaikeita päiviä. On yksi asia, jos uskovat keskittyvät suhteeseensa Herran kanssa ja haluavat viettää vähemmän aikaa internetissä TV:tä katsellen. Kuitenkin kiusaus monille (ja olen jo nähnyt sen) on sammuttaa kiinnittymällä viihdemediaan ja mukavan ja maallisen informaation kanaviin. Sen sijaan, että yrittäisivät päästä tasapainoon, he menevät kieltämiseen päättäen uskoa, että meillä on paljonkin aikaa, ennen kuin yhteiskuntamme, sellaisena kuin sen tunnemme, romahtaa.
Niin tuskallista ja pelottavaa kuin se onkin hyväksyä, uskon, että olemme globaalin hallituksen ja uskonnon partaalla, joka on hyvin julma tosi kristityille. Valmistautuminen kestämään elämää sellaisessa ympäristössä vaatii enemmän kuin sapattivapaa huonoista uutisista ja uhkaavista varoituksista.
Saatana, sielujemme vihollinen, painaa ylitöitä juuri nyt ”näännyttääkseen pyhät” (Dan. 7:25), mutta en voi kehottaa sinua liikaa, että nyt ei ole aika, jolloin uudestisyntyneillä Kristukseen uskovilla olisi varaa olla näännyksissä, panna päänsä pensaaseen ja tulla apaattisiksi sen suhteen, mitä ympärillämme tapahtuu. Niille, jotka antavat periksi apatian kiusaukselle, tulee olemaan hyvin vaikeaa, ellei mahdotonta, pysyä pystyssä, kun asiat käyvät todella hankaliksi. Valmistautumisen aika on suurelta osin ohi, mutta vieläkään ei ole liian myöhäistä. Ensimmäinen askel on herätä ja hyväksyä totuus. On aika koota ja varastoida ”öljyä”, ainetta, joka pitää valomme loistamassa. Pitääksemme tuon liekin kirkkaana niin ettemme salli sen tulla lepattavaksi liekiksi lampunsydämessä lähes tyhjässä säiliössä, meidän täytyy panna täytäntöön uskontunnustuksemme Kristukseen. Hän lupaa ylläpitää meidät, kun pysymme Hänessä.
Valmistautumisen ja myöhemmän kestämisen kannalta on tärkeää, että tunnistamme sen hengellisen sodan, josta löydämme itsemme, ettemme sammuta aistejamme negatiivisen informaation ylikuorman vuoksi ja ettemme elä väärän turvallisuuden kuplassa.
Muistakaamme myös, että tämä koti maan päällä ei ole lopullinen päämäärämme. Meillä on koti, jossa Jumala asuu vanhurskaudessa. Mikään tässä elämässä ei ole niin arvokasta, että sen vuoksi kannattaisi menettää mahdollisuus elää ikuisessa valtakunnassa Hänen kanssaan. Jos aiomme torjua pimeyden voimat, jotka pyrkivät minimoimaan ponnistuksemme ja heikentämään uskoamme, niin meidän on taisteltava, ei ”niinkuin ilmaan hosuen” (1. Kor. 9:26), vaan valistettuina ja varustettuina Jumalan pyhinä. Emme saa pettää itseämme ja luulla, että voimme yhtä aikaa olla sekä omahyväisiä että tehokkaita.
Sammuttamisen sijaan katsokaamme ylös. Aito autuas toivo on puskuri vaarallisten aikojen paineelle. Sen voi omistaa vain, jos on vilpitön suhde Kristukseen, vahva tietämys Hänen Sanastaan ja Pyhän Hengen (joka opettaa teille kaikki; Joh. 14:26) ohjaus. Tämä on ainoa oikea ja järkevä tapa suhtautua tässä pimenevässä ajassa. Kuten psalmista niin hyvin sanoi, pankaamme toivomme Hänen laupeuteensa, iloitkaamme Hänessä ja turvatkaamme Hänen pyhään nimeensä.
“Katso, Herran silmä valvoo niitä, jotka häntä pelkäävät ja panevat toivonsa hänen laupeuteensa, pelastaaksensa heidän sielunsa kuolemasta, elättääksensä heitä nälän aikana. Meidän sielumme odottaa Herraa, hän on meidän apumme ja kilpemme. Sillä hänessä iloitsee meidän sydämemme, me turvaamme hänen pyhään nimeensä.” (Ps. 33:18-21)
Edellä oleva on ote Cedric Fisherin kirjasesta The Unacknowledged War and the Wearing Down of the Saints (Tunnustamaton sota ja pyhien näännytys). Tilaa koko kirjanen, tästä.
Endnotes:
- Paul Carls, “Émile Durkheim” (Internet Encyclopedia of Philosophy, http://www.iep.utm.edu/durkheim), section: c. The Death of the Gods.
- Ibid.
Judgment Day Approaching
1.7.2018 Dave Hunt, suom. SK
Julkaistu ensimmäisen kerran kesäkuussa 2005
Israel on tärkeä aihe Raamatussa. Sana Israel esiintyy Raamatussa 2565 kertaa 2293 jakeessa. Enemmän kuin riittävästi profetioita on jo toteutunut Israelin ainutlaatuisessa historiassa todistaen, että ”Israelin Jumala” (jota ilmaisua Hänestä on käytetty 203 kertaa) on tosi Jumala. Sakarjan kirjassa Hän julistaa:
Tämä on hämmästyttävä profetia – ei vain, että Jerusalem, joka silloin oli raunioina, tulisi väkikiveksi koko maailmalle – vaan että kaikki Israelin naapurit yhdistyisivät sitä vastaan. Menneisyydessä ne ovat taistelleet toisiaan vastaan. Tänä päivänä kuitenkin ensimmäistä kertaa historiassa Islam on yhdistänyt ”kaikki kansat yltympäri” tuhoamaan Israelin. Yli 50 vuotta Israelin naapurit ovat käynnistäneet yllätyshyökkäyksiä sitä vastaan ja se on osoittautunut sotilaallisesti liian vahvaksi, vaikka heidän lukumääränsä on 40-kertainen. Jumala sanoi: ”Sinä päivänä minä teen Juudan sukuruhtinaat ikäänkuin tulipannuksi puitten sekaan ja ikäänkuin tulisoihduksi lyhteitten sekaan, ja he kuluttavat oikealta ja vasemmalta, kuluttavat kaikki kansat yltympäri…” (Sak. 12:6). Perin pohjin lyötyinä Israelin musliminaapurit teeskentelevät halua rauhaan toivoen pettävänsä ja lopulta tuhoavansa sen – Muhammedin perustama strategia.
Todellinen taistelu ei ole arabien ja juutalaisten välinen vaan Allahin ja Jahven. Lopputuloksesta ei ole epäilystä, mutta se tulee kalliiksi kummallekin osapuolelle: Israelia rangaistaan ankarasti kapinoimisesta ja sen viholliset tuhotaan.
Juuri kuten on ennustettu, Jerusalem on väkikivi kaikille maailman kansoille. YK:ssa on annettu yli 60 000 yksittäistä ääntä Israelia vastaan. Tämä pikkuinen kansa, jonka väkiluku on tuhannesosa maailman väestöstä, on käyttänyt kolmanneksen YK:n ajasta – todellinen väkikivi!
Epäilijät syyttävät kristittyjä, että he yrittävät sovittaa nykytapahtumia Raamattuun väittäen, että kukaan ei tunnistanut sellaisia profetioita, ennen kuin Israel muodostettiin vuonna 1948. Asia on päinvastoin, sillä satoja vuosia evankeliset kristityt ovat saarnanneet Raamatusta juutalaisten paluuta omalle maalleen. Jopa John Owen, johtava kalvinisti, kirjoitti 1600-luvulla: ”Juutalaiset pitää koottaman … kotimaahansa.”1 Tämä oli myös runoilija John Milton’in, John Bunyan’in, Roger Williams’in, Oliver Cromwell’in ja monien muiden mielipide.
Martti Luther kirjoitti: ”Jos juutalaiset ovat Aabrahamin jälkeläisiä … heidän pitäisi olla takaisin omassa maassaan ja omassa valtiossaan. Mutta … he ovat hajotettuina ja halveksittuina.”2 Siksi hän jätti pois laskuista juutalaiset Jumalan valittuna kansana ja vainosi heitä. Tänä päivänä kuitenkin juutalaiset ovat taas omassa maassaan oltuaan 2500 vuotta hajotettuina maailmanlaajuisesti ja puhuvat hepreaa, aivan kuten kuningas Daavid puhui 3000 vuotta sitten. Yksikään toinen kansa ei ole palannut uudelleenperustamaan omaa valtiotaan ja kieltään oltuaan ulos heitettynä maastaan sellaisen ajanjakson.
Jotkut vain meidän aikaamme koskevat profetiat ovat pelottavia, ennustaen Jumalan tuomiota. Kieli on usein aika rajua. Kuuntele tätä:
”…minä teroitan salamoivan miekkani ja käteni ryhtyy toteuttamaan tuomiota. Minä kostan vastustajilleni, maksan vihamiehilleni, minun miekkani syö lihaa…” (5. Moos.32:41-42, Raamattu Kansalle). ”Sillä katso, Herra tulee tulessa, ja hänen vaununsa ovat kuin myrskytuuli; ja hän antaa vihansa purkautua hehkussa ja nuhtelunsa tulenliekeissä. Herra käy tuomiolle kaiken lihan kanssa tulella ja miekallaan…” (Jes. 66:15,16). ”Ja Herran surmaamia on oleva sinä päivänä maan äärestä maan ääreen. Ei heille pidetä valittajaisia, ei heitä koota eikä haudata; he tulevat maan lannaksi.” (Jer. 25:33).
Usein kysytään, onko Yhdysvallat (tai Kanada, Australia ym.) Raamatun profetiassa. Tietysti on. Raamattu julistaa, että kaikki kansakunnat maailmassa kokoontuvat yhteen hyökkäämään Israeliin viimeisinä päivinä ja tuhotaan Harmageddonin taistelussa: ”Mutta sinä päivänä minä tahdon hävittää kaikki pakanakansat, jotka hyökkäävät Jerusalemia vastaan. … Minä kokoan kaikki pakanat sotaan Jerusalemia vastaan. Kaupunki valloitetaan. … ja Herra on lähtevä liikkeelle ja sotiva näitä pakanoita vastaan…” (Sak. 12:9, 14:2-4).
Mutta eikö Yhdysvaltoja säästetä, koska se on Israelin ystävä? Tosiasiassa Yhdysvaltojen ulkoministeriö on usein ollut Israelia vastaan. Näin oli Jom Kippur -sodassa. Yllätyshyökkäyksessä (lokakuussa 1973) 80 000 egyptiläistä musersivat 500 israelilaista puolustajaa Suezilla ja 1400 syyrialaista tankkia pyyhälsivät Golanille, jossa vain yksi israelilainen panssariprikaati oli palveluksessa vastustamassa niitä. Israel yllätettiin. Suurin osa sen asevoimista oli lomalla. Hyökkääjien alkumenestys innoitti arabimaailmaa niin, että yhdeksän muuta arabivaltiota ryntäsivät mukaan teurastukseen.
Historioitsija David A. Rausch kirjoittaa: ”Jordanian kuningas Hussein lähetti kaksi parasta panssariprikaatiaan Syyriaan. Saudi-Arabia ja Kuwait vastasivat valtavista kustannuksista samalla lähettäen tuhansia miehiä taistelemaan Israelia vastaan. Kuwait lainasi brittivalmisteisia Lightning-hävittäjiä Egyptille. Libyan Gaddafi luovutti 40 ranskalaista Mirage III -hävittäjää ja 100 panssaria. Irakin MiG-hävittäjät kuten myös panssarit ja jalkaväkidivisioonat taistelivat Golanilla, samalla kun Egypti käytti laivuetta Irakin Hunter-hävittäjiä. Arabit ennustivat juutalaisvaltion tuhoa ja Palestiinan ’vapautusta’…”
Neuvostoliitto esti kaikki YK:n tulitaukoaloitteet ja vahvisti arabijoukkoja ase- ja varustetoimituksilla meri- ja ilmateitse. Israelin häviö oli silloin lähempänä kuin koskaan. Mutta kun sota loppui, Israelin panssarikiilat olivat Damaskon ja Kairon liepeillä ja olisivat voineet vallata nuo kaupungit, ellei niitä olisi käännytetty takaisin. On traagista, että Israelilaisia kuoli noin 3000 – mikä suhteessa väkilukuun vastaa 150 000 kuollutta Yhdysvalloissa. Ilman Jumalan ihmeiden sarjaa Israel ei olisi selvinnyt.
Missä oli sen ystävä Yhdysvallat? NSA (National Security Administration) lähetti kymmeniä huomautuksia Nixon’in valkoiseen taloon, että arabien Pearl Harbor oli alkamassa Israelia vastaan. Nixon istui niiden päällä. Kissinger piiloutui hyökkäyspäivänä New York’in Waldorf Astoria -hotelliin ja odotti vielä kolme päivää, ennen kuin kutsui koolle YK:n turvallisuusneuvoston. Kieltäytyen kiidättämästä kipeästi tarvittuja sotatarvikkeita Israelille Valkoinen Talo sanoi, että sen oli oltava varovainen, ettei hermostuttaisi arabeja ja aiheuttaisi öljykriisiä.
Kuusi vuotta aiemmin kesäkuun 8. päivänä 1967, ”kuuden päivän sodan” neljäntenä aamuna USS Liberty, sähköinen salakuuntelualus, saapui Siinain rannikolle ja alkoi imeä jokaisen sotilaallisen yhteydenpidon välittäen sen kaiken brittien salaisen palvelun jättiläismäiselle tietokoneinstallaatiolle Kyproksella. Sieltä täydelliset kartat jokaisesta Israelin sotilaallisesta liikkeestä lähetettiin etukäteen arabien asevoimille. Tuolla avulla arabit olisivat pystyneet käyttämään musertavaa lukumääräistä ylivoimaansa kääntämään sodan kulun. Israelilla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin upottaa Liberty. Media tietysti kirkui tästä ”kylmäverisestä hyökkäyksestä”. Kukaan ei uskonut Israelin julkista selitystä, että Liberty’ä oli luultu vihamieliseksi egyptiläiseksi laivaksi – eivätkä Yhdysvallat ja Israel ole julkisesti kertoneet totuutta.
Myös Yhdysvallat tulee hyökkäämään Israelia vastaan ja sitä rangaistaan Harmageddonilla. Jumala julistaa selvästi, että Hän tuo kaikki kansakunnat Israelia vastaan tuhotakseen ne.
”Päivien lopulla on tämä tapahtuva. Ja minä annan sinun karata maahani, että pakanakansat tulisivat tuntemaan minut, kun minä osoitan pyhyyteni sinussa, Goog, heidän silmäinsä edessä.
Näin sanoo Herra, Herra: Etkö se ole sinä, josta minä muinaisina päivinä puhuin palvelijaini, Israelin profeettain, kautta, jotka niinä päivinä ennustivat, vuodesta vuoteen, että minä annan sinun karata heidän kimppuunsa? Mutta sinä päivänä, jona Goog karkaa Israelin maahan, sanoo Herra, Herra, nousee minun vihani hehku. Kiivaudessani, tuimuuteni tulessa minä sanon: Totisesti tulee sinä päivänä suuri maanjäristys Israelin maahan. Ja minun edessäni vapisevat meren kalat ja taivaan linnut ja metsän eläimet ja kaikki maassa liikkuvat matelijat ja kaikki ihmiset, jotka maan pinnalla ovat; ja vuoret luhistuvat, ja vuorenpengermät sortuvat, ja kaikki muurit sortuvat maahan. Ja minä kutsun häntä vastaan kaikille vuorilleni miekan, sanoo Herra, Herra: toisen miekka on oleva toista vastaan. Minä käyn oikeutta hänen kanssansa rutolla ja verellä. Ja minä annan sataa kaatosadetta, raekiviä, tulta ja tulikiveä hänen päällensä, hänen sotalaumojensa päälle ja lukuisain kansojen päälle, jotka hänen kanssansa ovat. Niin minä osoitan suuruuteni ja pyhyyteni sekä teen itseni tunnetuksi lukuisain pakanakansain silmien edessä. Ja he tulevat tietämään, että minä olen Herra.” (Hes. 38:16-23).
Tämä on pelottavaa kieltä! Mikä aiheuttaa tämän koko planeetan ja sen päällä elävän jokaisen luontokappaleen ”suuren järistyksen”? Jumala on itse tulossa maan päälle, kuten Hän tuli Siinain vuorelle antaessaan Lain – ja Hän tulee kostamaan Israelin vihollisille!
Jumalan tuomiolle on kaksi erityistä syytä: ”Minä myös kokoan kaikki kansakunnat … Joosafatin laaksoon [Jerusalemin ja Öljymäen välillä, jossa Jumala ihmeellisesti tuhosi hyökkäävät kansat ilman, että Israel nosti sormeaan (2. Aik. 20:10-25)] ja käy oikeutta niiden kanssa [rankaisee] ”kansani ja perintöosani Israelin tähden, jonka he ovat hajottaneet pakanakansain sekaan ja jakaneet minun maani” (Joel 3:2).
Tietysti kaikki kansakunnat ovat osallistuneet juutalaisten vainoamiseen ja hajottamiseen maasta maahan 2500 vuoden ajan. Toinen syy Jumalan tuomioon, joka lankeaa kaikille kansakunnille, on jotakin, jota on tapahtunut vasta meidän sukupolvessamme: ”he ovat jakaneet minun maani”.
Hyökkääjät ovat vallanneet Israelin monta kertaa – mutta milloinkaan ei valloittaja jakanut maata. Voittaja ei jaa saalistaan muiden kanssa. Kuitenkin ensimmäisen maailmansodan jälkeen kaikki kansakunnat ovat liittyneet jakamaan Israelin maata.
Vuoden 1917 Balfour’in julistus, vuoden 1919 Pariisin rauhankonferenssi ja vuoden 1922 Kansainliiton periaatteiden julistus kaikki tunnustivat, että maa, joka oli tullut tunnetuksi nimellä ”Palestiina” (sen jälkeen, kun roomalaiset antoivat uuden nimen Israelille vuonna 135), kuului juutalaisille. Se varataan juutalaisten kansalliseksi kotimaaksi, jolla on ”kansainvälinen takuu … ja virallinen tunnustus muinaisen historiallisen yhteyden nojalla”. Historia tietysti sitoo koko Israelin maan koko ”Palestiinaan”.
Britannia valtuutettiin valvomaan, että juutalaiset asettuvat sinne turvallisesti. Valtavien öljyvarantojen löytyminen arabien maiden alla sai britit pitämään juutalaiset maahanmuuttajat ulkona ja päästämään maahan kymmeniätuhansia arabeja. Juuri kun miljoonat juutalaiset epätoivoisesti tarvitsivat turvapaikkaa, johon paeta Natsi-Saksasta, niin Britannian vuoden 1939 Valkoinen Paperi rajoitti juutalaisten maahanmuuton 10 000 henkeen vuodessa korkeintaan viiden vuoden ajaksi ynnä 25 000 ylimääräiseen ”pakolaiseen” tuona aikana – ja sitten ovi Palestiinaan sulkeutuisi kokonaan juutalaisilta. Koska natsit olivat merkinneet tuhottavaksi 11 miljoonaa juutalaista Euroopassa, niin 25 000 hengen kiintiö uhmasi Jumalaa ja omaatuntoa.
Vuotta aikaisemmin presidentti Roosevelt oli koonnut valtuutetut 32 maasta Ranskan Evian’iin keskustelemaan juutalaisten pahenevasta ahdingosta. Roosevelt teki selväksi, että Yhdysvallat ei tekisi mitään. Britannia sanoi, että Palestiinassa ei ole tilaa ja siitä ei keskustella. Tunnustaen suuren myötätuntonsa Euroopan juutalaisille, joista kaikki tiesivät, että heidät oli määrä tuhota, valtiot esittivät erilaisia tekosyitä, miksi eivät voineet mitenkään puuttua asiaan.
Hitler julisti ovelasti: ”Me … olemme valmiit asettamaan kaikki nämä rikolliset näiden maiden haltuun … jopa luksuslaivoilla.” Kun konferenssi päättyi juutalaisten täydelliseen hylkäämiseen, Hitler pilkkasi osallistujia: ”Hiljattain sitä pidettiin täysin käsittämättömänä, miksi Saksa ei halunnut säilyttää väestössään … juutalaisia … [kuitenkin nämä] maat eivät näytä mitenkään innokkailta [ottamaan heitä] nyt, kun on tilaisuus.” Koko maailma oli Hitlerin kumppani juutalaisten tuhoamisessa!
Vuonna 1944 Hitler tarjoutui myymään liittoutuneille 500 000 Unkarin juutalaista hintaa 2 dollaria kappale – eikä kukaan halunnut ottaa heitä! Englanti sanoi, että Palestiinassa ei ole heille ”tilaa”. Vuonna 1943 Britannia ja Amerikka olivat sopineet, etteivät puhu eivätkä tee mitään holokaustin suhteen peläten, että painostettaessa Hitler dumppaisi juutalaiset arvostelijoidensa päälle. Liittoutuneet torjuivat päättäväisesti juutalaisjärjestöjen kiireelliset vetoomukset pommittaa tuhoamisleireille johtavia raiteita. Jumala tulee tuomitsemaan kaikki kansakunnat!
Sodan jälkeen vähäinen jäännös Hitlerin kuolemanleirien riutuneita eloonjääneitä yritti päästä ”Palestiinaan” puoliksi uponneilla aluksilla. Jotkut, jotka pääsivät näköetäisyydelle maasta, jonka Jumala oli antanut heille ikuiseksi perinnöksi (1. Aik. 16:15-18), Britannian laivasto ajoi takaisin ja pani vankileireille Kyproksella. Monia, jotka onnistuivat löytämään suojaa alueelta, josta tulisi uusi Israelin juutalaisvaltio, britit keräsivät yhteen ja veivät pois noille leireille. Britannia loi Jordanian valtion suurimmasta osasta Luvattua Maata. Brittiläisen imperiumin, jonka yllä ”aurinko ei koskaan laske”, kuoleman voidaan katsoa alkavan ajasta, jolloin Britannia kavalsi juutalaiset – jälleen yksi profetian täyttymys. ”Ja minä siunaan niitä, jotka sinua siunaavat ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat” (1. Moos. 12:3).
Kun YK lopulta äänesti Palestiinan jakamisesta marraskuun 29. päivänä 1947 (YK:n päätöslauselma 181) Jumalan ”valittu kansa” sai noin 13 % maasta, joka kerran oli kuulunut heille! Näin toteutui Joelin profetia, että kaikki kansakunnat liittyvät jakamaan Israelia. Ainoa osa profetiaa, joka vielä odottaa toteutumistaan, on tuomio kansakunnille siitä, että ovat ”jakaneet” Jumalan maan: ”Älköön maata ainaiseksi myytäkö [jaettako], sillä maa on minun” (3. Moos. 25:23).
Jumalan viha on nousemassa tämän maailman kansakuntia vastaan, koska ne ovat ryöstäneet Israelilta sen, minkä Jumala sille antoi. Silti uhmaten jatkuvasti Jumalaa jokainen Lännen Israelille asettama rauhanehdotus on sisältänyt Jumalan maan edelleen jakamista. Presidentti Bush, tunnustava kristitty, aloitti niin sanotun ”tiekartan rauhaan”, joka vaatii Israelin maan edelleen jakamista. Hänen pitäisi vavista ja katua, kuten myös presidentti Putin’in, EU:n ja YK:n, jotka ovat liittyneet Bush’iin muodostaen ”kvartetin”, joka sponsoroi tätä suunnitelmaa.
Israel puolestaan on ollut valmis antamaan pois yhä enemmän maata vastineeksi PLO:n ”rauhan” lupauksista siitä huolimatta, että sen peruskirja vaatii Israelin tuhoamista ja että sen kartat ja koko arabimaailman kartat eivät edes tunnusta Israelin olemassaoloa. Se, että Länsi on pakottanut Israelin tekemään niin, ei ole mikään puolustus. Siitä sitä rangaistaan ankarasti sellaisessa, jota kutsutaan ”Jaakobin ahdistuksen ajaksi” (Jer. 30:7). Jumala kyllä vapauttaa sen, mutta vasta kun kaksi kolmannesta kaikista maailman juutalaisista on tapettu (Sak. 13:8,9).
Ei ole sopivampaa paikkaa ja tapaa tuhota Israelia rääkänneet kansakunnat, kuin silloin, kun ne Saatanan hengessä tulevat toteuttamaan lopullisesti sen, mitä Hitler kutsui ”loppuratkaisuksi” juutalaisongelmaan. Uskovien tulee kokoontua yhteen rohkaisemaan ja kehottamaan toisiaan Sanasta: ”…sitä enemmän, kuta enemmän näette tuon päivän lähestyvän” (Hepr. 10:25). Täyttyneet profetiat ovat merkkinä tuosta päivästä, kuin ei koskaan ennen.