Ei ollut pakopaikkaa. Ei ollut mäkiä eikä vuoria, joille kiivetä, eikä riittävän korkeita ihmisen tekemiä rakennelmia, joihin paeta nousevaa vettä. Ja vaikka olisi ollut, niin tektonisten laattojen murtumisesta johtuneet maanjäristykset olisivat tasoittaneet ne joka tapauksessa. Vetinen tuomio oli tulossa, eikä kukaan voisi paeta vetistä hautaa.

Näin ei olisi tarvinnut käydä.

Maailman väestö lisääntyi nopeasti käyden 1600 vuoden aikana äärimmäisen pahaksi ja väkivaltaiseksi. Ihmiskunta oli sekoittunut langenneisiin enkeleihin ja tuottanut muutamia hybridiolentoja, jotka onnistuivat jotenkin saastuttamaan ihmisen koko perimän paitsi Nooaa ja hänen lähiperhettään (1. Moos. 6:1-9). Useimmat ihmiset ennen vedenpaisumusta, Aadamista Nooaan, suhtautuivat satojen vuosien ajan välinpitämättömästi Jumalan asettamiin sanansaattajiin (Eenok, Metusalah ja Nooa) eivätkä katuneet. Ennen vedenpaisumusta ei ollut koskaan satanut (1. Moos. 2:5-6), joten ajatus tuomiosta veden kautta tuntui naurettavalta, kunnes se tapahtui.

Silloin oli myöhäistä katua.

Arvio

Ja niinkuin kävi Nooan päivinä, niin käy myöskin Ihmisen Pojan päivinä: he söivät, joivat, naivat ja menivät miehelle, aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin; ja vedenpaisumus tuli ja hukutti heidät kaikki (Luuk. 17:26-27).

Tiedämme vedenpaisumusta edeltäneestä maailmasta vain sen, mitä Raamattu meille kertoo. Voisimme koota enemmän näkemyksiä muutamista ei-kanonisista muinaisista käsikirjoituksista, mutta Genesiksen (1. Moos.) luvusta 6 saamme ytimen, millaista elämä oli tuolloin. Maailma oli paha, väkivaltainen ja taipuvainen vain pahuuteen. Jos asia oli näin, niin vuoden 2018 maailma ei ole paljon erilainen.

Vuonna 2018 maailman väestö on ylittänyt 7,5 miljardin rajan.

Maailmaa pidetään nykyisin suhteellisen ”rauhallisena”. Silti tällä hetkellä on käynnissä 10 aktiivista sotaa ja 8 aseellista konfliktia. Lisäksi viimeiset 118 vuotta ovat osoittautuneet väkivaltaisimmiksi, mitä koskaan on nähty. Jouduimme kokemaan kaksi maailmansotaa ja satoja pienempiä konflikteja, jotka tappoivat satoja miljoonia. Itse asiassa enemmän ihmisiä kuoli pelkästään 1900-luvulla sodissa ja niiden jälkimainingeissa, kuin kaikkien aikaisempien vuosisatojen konflikteissa yhteensä. Syy on, että a) väestö on nyt merkittävästi suurempi ja b) aseemme ovat merkittävästi tappavampia. Näiden kahden viimeisen vuosisadan aikana voimme tappaa nopeammin ja helpommin kuin milloinkaan historiassamme; kiitos siitä pyssyin, pommein, kemiallisin/biologisin/ydinasein ja monin muin keinoin käytävälle sodalle.

Vuoden 2018 maailma on täydellisesti hedonismin vallassa, varsinkin mitä tulee länsimaihin. Nautinnon kaikkien muotojen tavoittelu on saavuttanut sellaisen tason, että jopa Amerikan köyhillä on parempi elämänlaatu kuin menneiden vuosisatojen kuninkaallisilla. Jäätä pidettiin ylellisyytenä ja nyt voimme saada sitä vaikka missä. Ilmastointi ja autot tekevät elämän kaikkialla helpommaksi ja mukavammaksi. Meidän ei enää tarvitse kasvattaa omaa ruokaamme, vaan ostamme sen kaupoista. Meitä pommitetaan enemmällä tiedolla syntymästä kymmenvuotiaiksi, kuin mitä ihmiset menneillä vuosisadoilla hankkivat elinaikanaan. Internet ei ole vain tuonut lisää tietoa suurelle yleisölle, vaan on yhdistänyt maailman yhdeksi jättiläismäiseksi yhteisöksi maailmanlaajuisen verkon (www) kautta.

Vuonna 2018 on joukko huolestuttavia virtauksia valtaamassa läntistä maailmaa ja ne näyttävät vain vahvistuvan:

• Merkittävä homoseksuaalisuuden ja transsukupuolisuuden lisääntyminen
• Abortti ja eutanasia
• Suvaitsemattomuus raamatullista kristinuskoa kohtaan
• Voimistuva kristittyjen ekumenian ja luopumuksen nousu
• Merkittävä objektiivisen totuuden hylkääminen subjektiivisen päättelyn hyväksi
• Merkittävä väkivallan ja vihan lisääntyminen
• Merkittävä apatian lisääntyminen
• Merkittävä itsemurhien lisääntyminen

Vaikka nämä eivät ole ominaisia vain läntiselle maailmalle, ne ovat näkyvimmin ilmeisiä Lännessä. Syy tähän on, että ne ovat suoria oheistuotteita kulttuurista, joka on vaipunut hedonismiin ja materialismiin. Ne ovat muistutus muinaisista ajoista, jolloin ihmiskunnalla oli paljon vapaa-aikaa ja se ajatteli vain asioita, jotka toisivat sille nautintoa ja rikkautta. Valitettavasti hedonismi ja materialismi jättävät huomiotta hengellisen luontomme sisäisen pyrkimyksen (1. Tess. 5:23) ja saa ihmisen etsimään lohtua asioista, jotka eivät voi tuoda rauhaa. Objektiivinen totuus täytyy korvata subjektiivisella päättelyllä, jotta voidaan ohittaa ne varoitusmerkit, joita alkoi näkyä heidän elämässään kuin punaisia lippuja. He siirtyvät pois raamatullisesta kristinuskosta, koska se on ainoa uskomussysteemi, joka näyttää, missä kurjassa tilassa me todella olemme. Epätoivossaan ja hedelmättömässä Jumalan etsinnässään asioista, jotka eivät ole Jumalasta, ihmiset eivät näe mitään arvoa itsessään eikä elämässään. Heistä tulee vihaisia ja katkeria. He kadottavat toivon ja lopulta antautuvat sisäisille demoneillensa virheellisesti etsien kuolemaa keinona lopettaa kärsimyksensä.

Muissa osissa maailmaa massat alistetaan väkivaltaisilla ideologioilla ja uskonnoilla, olipa kyseessä kommunismi, sosialismi tai islam. Monet muut alistetaan väärillä polyteistisillä uskonnoilla, jotka opettavat, että heidän elämänsä on olemassa vain loputtomana syntymän ja kuoleman syklinä. Vielä toiset alistetaan uskomussysteemeillä, jotka opettavat, että meidän on ansaittava pelastuksemme tulemalla valistuneiksi omin avuin. Olemme taipuvaisia ajattelemaan, että koska yksi uskonto ei ole niin väkivaltainen kuin toinen, se on jotenkin parempi ja siedettävämpi. Tämä ohittaa sen perustotuuden, että riippumatta siitä onko ideologia väkivaltainen tai ei, niin on vielä kauhistuttavia, pimeitä, näitä uskomussysteemejä fyysisen maailmamme verhon takaa hallitsevia demonisia voimia:

Sillä meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa (Ef. 6:12).

Johtopäätös

Vaikka emme voi tietää tarkkaan, milloin Kristus palaa, tiedämme vain, että Hän ehdottomasti palaa (4. Moos. 23:19, Joh. 14:1-3). Jeesus käski meitä etsimään (look for) merkkejä, jotka osoittaisivat Hänen paluunsa kauden, joista yksi oli Nooan ja Lootin päivien paluu. Molemmat miehet elivät hyvin pahassa ajassa ja paikassa ja heidän vapautuksensa ei ollut vain merkille pantava, vaan välttämätön, jotta jumalallinen tuomio voisi tulla. Jumalalle ei ole mieleen päästää vihansa maan asukkaiden päälle ja Hän on pitkämielinen, jotta jokainen, joka haluaa tehdä parannuksen, voisi sen tehdä. Hänen pitkämielisyydellään on kuitenkin rajansa. Tulee hetki, jolloin pakanain luku täyttyy, ja aika täyttyy, jolloin Kristus lopettaa tämän nykyisen dispensaation eli seurakunta-ajan (Room. 11:25, Ef. 1:10).

Maailma on nykyisin läpikäymässä synnytystuskien merkkejä, kuten Jeesus kuvaili Öljymäen puheessaan (Matt. 24, Mark 13 ja Luuk. 21). Kristus lupasi, että meillä olisi koetuksia ja ahdistuksia elämässämme ja että maailma vihaisi meitä, koska olemme Kristuksen kanssa (Joh. 15.18, 17:14). Ne ovat kuitenkin välttämättömiä ja ymmärrettäviä, kun ajattelemme nimenomaan tämän dispensaation luonnollista järjestystä. Jos Pyhä Henki synnytti seurakunnan (universaalinen, monijäseninen Kristuksen ruumis) helluntaina (Apt. 2), niin mitä voimakkaampia ovat synnytystuskat, sitä lähempänä olemme synnytystä (ja vapautustamme).

Sillä luomakunta on alistettu katoavaisuuden alle – ei omasta tahdostaan, vaan alistajan – kuitenkin toivon varaan, koska itse luomakuntakin on tuleva vapautetuksi turmeluksen orjuudesta Jumalan lasten kirkkauden vapauteen. Sillä me tiedämme, että koko luomakunta yhdessä huokaa ja on synnytystuskissa hamaan tähän asti; eikä ainoastaan se, vaan myös me, joilla on Hengen esikoislahja, mekin huokaamme sisimmässämme, odottaen lapseksi-ottamista, meidän ruumiimme lunastusta. (Room. 8:20-23)

Nämä synnytystuskat lopulta saavuttavat täyteytensä ja synnyttävät lunastetun, turmeltumattoman, kirkastetun seurakunnan (Kristuksen morsiamen), joka temmataan taivaaseen Kristuksen kanssa (1. Tess. 4:13-18, 1. Kor. 15:51-56, Joh. 14:1-3, Ilm. 3:10 jne.). Ja sitten maailma läpikäy tuntemattoman ajanjakson (aukon), jolle on luonteenomaista kaaos, rehottava luopumus ja pahuus, jollaista maailma ei ole koskaan nähnyt. Se on jopa pahempaa kuin Nooan päivinä, koska ihminen ei ole vain katumaton, vaan hänellä on myös modernisoitumisensa kehittyneet työkalut auttamassa häntä pahuudessaan. Eikä vain tämä, vaan myös yliluonnollinen verho fyysisen ja hengellisen maailman välillä nostetaan ja merkkien ja ihmeiden aika tulee taas (2. Tess. 2:9, Ilm. 11:1-14). Pimeät hengelliset voimat ja vallat tulvivat maan päälle, kuin ei koskaan ennen. Tietyssä vaiheessa kansakunnat keskittävät huomionsa pieneen Israelin valtioon ja tekevät eli vahvistavat jonkinlaisen liiton. Tämä merkitsee ihmisen hallinnan seitsemää viimeistä vuotta maan päällä. Heitä johtaa kaksikko, Peto ja Väärä Profeetta. Heillä on teknologia valvoa kaikkea ostamista ja myymistä maan päällä ja he saavat ihmiset kumartamaan Petoa ja ottamaan hänen merkkinsä 666 (Ilm. 13:16-18) – tai muuten ne vievät heidän päänsä.

Tämä laittomuuden ihminen hallitsee maailmaa vain kolme ja puoli vuotta ja lopulta yrittää viedä loppuun sen, mitä Hitler ja kumppanit yrittivät tehdä, eli tuhota juutalaiset. 70. viikon puolivälissä hän saastuttaa heidän temppelinsä asettaen itsensä (eli kuvansa) Jumalaksi vasta rakennettuun juutalaiseen temppeliin kumarrettavaksi (Matt. 24:15, 2. Tess. 2:4, Ilm. 13:6). Jotta tämä kaikki voisi toteutua, niin tiettyjen tapahtumien on kuitenkin tapahduttava:

• Jotta hän voisi saastuttaa temppelin, on ensin oltava juutalainen temppeli.
• Jotta voisi olla juutalainen temppeli, juutalaisten on valvottava Temppelivuorta.
• Jotta juutalaiset voisivat valvoa Temppelivuorta, muslimien Waqf’in täytyy luopua sen valvonnasta.
• Jotta muslimit luovuttaisivat Temppelivuoren valvonnan, heidän täytyy kärsiä katkera yliluonnollinen sotilaallinen tappio.
• Jotta voisivat kärsiä katkeran yliluonnollisen tappion, muslimien on jo oltava järjestäytyneenä ja asemissa sotilaallisesti Israelia vastaan.
• Jotta muslimivaltiot ja järjestöt voisivat olla järjestäytyneet Israelia vastaan, maailmanvaltojen (USA, YK, EU, Venäjä jne.) on täytynyt sallia niiden koota aseita ja vihamielisiä ihmisiä rakentamaan Israelin rajoilla.
• Jotta muslimivaltiot voisivat kokoontua Israelia vastaan, on ensin oltava Israelin valtio, jota vastaan kokoontua.

Kuten näet, olemme nyt loppupelissä. Jäljellä on vain yliluonnollinen järkyttävä sotilaallinen Israelia vastaan kokoontuneiden armeijoiden tappio Googin ja Maagogin taistelussa (Hes. 38-39) käynnistämään Danielin 70. viikon tapahtumat. Turkki, Venäjä, Iran ja monet muut ryhmät ovat jo järjestäytyneet Israelia vastaan siellä, mikä kerran oli Syyria ja Libanon. Vaikka emme tiedä, milloin tämä taistelu tapahtuu, voimme jo nähdä geopoliittisten myrskypilvien nousevan. Poliittiset, taloudelliset ja demografiset haasteet, joita Venäjä, Turkki ja Iran nykyisin kohtaavat, tarkoittavat, että niiden on pakko ”saada saalista” mieluummin pian kuin myöhemmin. Mikä estää niitä toimimasta tällä hetkellä?

Aikojen täyttymisen ja pidättäjän lisäksi jää vain vahva Yhdysvallat, jota johtaa päättäväisesti Israelia puolustava hallinto. Israelin viholliset eivät hyökkää niin kauan, kuin USA on sen tuki. Siitä on kuitenkin tahaton seuraus. Tämä luo (tai on luomassa) väärän tunteen rauhasta ja turvallisuudesta Israelille, joka asuu turvassa muurittomien kylien maassa. Jos USA menestyy sotilaallisesti, taloudellisesti ja poliittisesti, niin on oltava jotakin, joka syrjäyttää meidät ja sallii tämän hyökkäyksen tapahtua. Ellemme voi tehdä muuta kuin esittää diplomaattisen protestin, niin se tarkoittaa, että USA ei ole sellaisessa asemassa, että voisi tehdä sen suhteen jotakin. Vaikka on olemassa paljon mahdollisuuksia, niin se, minkä uskon todella tapahtuvan, on Seurakunnan tempaus. Sillä on kaikki täydellisen globaalin kriisin piirteet. Se epävakauttaa materialistisen lännen siinä määrin, että se ryntää päätä pahkaa tämän lopullisen petojärjestelmän odottavaan syliin. Monia otetaan myös idästä, pohjoisesta ja etelästä ja he muodostavat koko Kristuksen ruumiin. Ja sitten tulee loppu. Katsele ylöspäin, olemme todellakin hyvin lähellä!

Sillä niinkuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa, mutta jokainen vuorollaan: esikoisena Kristus, sitten Kristuksen omat hänen tulemuksessaan; sitten tulee loppu, kun hän antaa valtakunnan Jumalan ja Isän haltuun, kukistettuaan kaiken hallituksen ja kaiken vallan ja voiman. Sillä hänen pitää hallitseman siihen asti, kunnes hän on pannut kaikki viholliset jalkojensa alle. (1. Kor. 15:22-25)

Amen, tule, Herra Jeesus!

Miksi ihmiset karttavat uutisia siitä, että vaaralliset ajat ovat tulossa? Hylkäävätkö he vaikean ajan enteet, koska eivät enää usko niiden olevan totta? En usko. Uskon, että se on jotakin sellaista, jota kutsun Isoksi Sammutukseksi. Olen odottanut, että se tulee esiin – lopultakin se on tullut. Iso Sammutus on piste, jossa negatiivisen tiedon ylikuorma saavuttaa kyllästymispisteen. Ihmiset voivat vain tähän rajaan saakka ottaa vastaan huonoja uutisia, varsinkin ne, jotka ovat hengellisesti heikkoja, tai joita ei ole valmennettu vastaanottamaan karu totuus.

Tulevaisuudentutkija Alvin Toffler nimeää tämän sekulaarin yhteiskunnan ilmiön ”tulevaisuusshokki-syndroomaksi”. Toffler olettaa, että tulevaisuusshokki on seuraus siitä, kun ihmiset tuntevat ja todistavat äkillisten negatiivisten muutosten vaikutuksia yhteiskunnassa. Se, että mikään arvovaltainen lähde ei reagoi, voi saada heidät tuntemaan avuttomuutta ja toivottomuutta. He saavuttavat pisteen, jossa heillä ei enää ole tahtoa vastustaa tai edes valittaa. On selvää, että maallinen sektori ei etsi toivoa kristinuskosta. Kuitenkin myös monet tunnustavat kristityt näyttävät kokevan toivon puutetta.

Sosiologi ja filosofi Émile Durkheim (1858–1917) havaitsi, että uudenaikaisuuden aiheuttama eurooppalaisen yhteiskunnan romahdus vaikutti kristikuntaan. Hän huomioi, että kun ”yhteiskunnan elämälle niin elintärkeää kollektiivista voimaa ei enää syntynyt”¹, usko Jumalaan taantui. Ankarat kuormat ja paineet estivät ihmisiä tuntemasta Jumalan läsnäoloa. Sen seurauksena usko Jumalaan korvattiin uskolla sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen ja tieteeseen. Toisin sanoen ”kristinuskoa tukeva sosiaalinen miljöö katosi jättäen kristillisen uskon, arvot ja ajattelun ilman mitään sosiaalisia perustuksia antamaan heille elämä䔲.

Ajattele tilannetta tänä päivänä. Todisteet osoittavat, että kristikunta on hajoamassa sisältä päin. Kristilliset johtajat sallivat (joko vaikenemalla tai edistämällä), että miljoonille kristityille esitellään harhaisia oppeja ja käytäntöjä. Tämän harhaoppivyöryn vaikutukset ovat työntämässä raamatullisen kristinuskon hämäryyteen. Yksi harhaoppi, joka on tehnyt suuria hyökkäyksiä, on kontemplatiivinen hengellisyys (mystinen hengellisyys, jota usein esitellään hengellisen muodostamisen ohjelmien kautta). Se on käynnissä kenenkään estämättä lähes kaikkien kristillisten johtajien ollessa siitä täysin tietoisia ja leviää nopeasti kristillisten collegeiden, seminaarien, palvelutyöjärjestöjen ja kirkkokuntien kautta. Ihmiset eivät tajua, että omaksumalla sellaisen uskomussysteemin he itseasiassa hylkäävät raamatullisen käsityksen Jumalan luonnosta, koska nuo kaksi vastustavat toisiaan. Ja tämän seurauksia ovat totuudenrakkauden hylkääminen ja harhaoppisten ja kulttuurillisten virtausten hyväksyminen.

[Edelliseen liittyen lue artikkeli Vakava varoitus kristillisestä mystiikasta]

Sammutus vai hereillä pysyminen?

Olipa syy mikä tahansa, niin sammutus on pahinta, mitä uskova voi tällä hetkellä tehdä. Sammuttamisen asemesta uskovan täytyy olla valikoiva sen suhteen, mitä lataa mieleensä ja henkeensä. Tietäminen on olennaisen tärkeää valmiina olemisen kannalta. Sammuttaminen ei valmista ketään kestämään edessä olevia vaikeita päiviä. On yksi asia, jos uskovat keskittyvät suhteeseensa Herran kanssa ja haluavat viettää vähemmän aikaa internetissä TV:tä katsellen. Kuitenkin kiusaus monille (ja olen jo nähnyt sen) on sammuttaa kiinnittymällä viihdemediaan ja mukavan ja maallisen informaation kanaviin. Sen sijaan, että yrittäisivät päästä tasapainoon, he menevät kieltämiseen päättäen uskoa, että meillä on paljonkin aikaa, ennen kuin yhteiskuntamme, sellaisena kuin sen tunnemme, romahtaa.

Niin tuskallista ja pelottavaa kuin se onkin hyväksyä, uskon, että olemme globaalin hallituksen ja uskonnon partaalla, joka on hyvin julma tosi kristityille. Valmistautuminen kestämään elämää sellaisessa ympäristössä vaatii enemmän kuin sapattivapaa huonoista uutisista ja uhkaavista varoituksista.

Saatana, sielujemme vihollinen, painaa ylitöitä juuri nyt ”näännyttääkseen pyhät” (Dan. 7:25), mutta en voi kehottaa sinua liikaa, että nyt ei ole aika, jolloin uudestisyntyneillä Kristukseen uskovilla olisi varaa olla näännyksissä, panna päänsä pensaaseen ja tulla apaattisiksi sen suhteen, mitä ympärillämme tapahtuu. Niille, jotka antavat periksi apatian kiusaukselle, tulee olemaan hyvin vaikeaa, ellei mahdotonta, pysyä pystyssä, kun asiat käyvät todella hankaliksi. Valmistautumisen aika on suurelta osin ohi, mutta vieläkään ei ole liian myöhäistä. Ensimmäinen askel on herätä ja hyväksyä totuus. On aika koota ja varastoida ”öljyä”, ainetta, joka pitää valomme loistamassa. Pitääksemme tuon liekin kirkkaana niin ettemme salli sen tulla lepattavaksi liekiksi lampunsydämessä lähes tyhjässä säiliössä, meidän täytyy panna täytäntöön uskontunnustuksemme Kristukseen. Hän lupaa ylläpitää meidät, kun pysymme Hänessä.

Valmistautumisen ja myöhemmän kestämisen kannalta on tärkeää, että tunnistamme sen hengellisen sodan, josta löydämme itsemme, ettemme sammuta aistejamme negatiivisen informaation ylikuorman vuoksi ja ettemme elä väärän turvallisuuden kuplassa.

Muistakaamme myös, että tämä koti maan päällä ei ole lopullinen päämäärämme. Meillä on koti, jossa Jumala asuu vanhurskaudessa. Mikään tässä elämässä ei ole niin arvokasta, että sen vuoksi kannattaisi menettää mahdollisuus elää ikuisessa valtakunnassa Hänen kanssaan. Jos aiomme torjua pimeyden voimat, jotka pyrkivät minimoimaan ponnistuksemme ja heikentämään uskoamme, niin meidän on taisteltava, ei ”niinkuin ilmaan hosuen” (1. Kor. 9:26), vaan valistettuina ja varustettuina Jumalan pyhinä. Emme saa pettää itseämme ja luulla, että voimme yhtä aikaa olla sekä omahyväisiä että tehokkaita.

Sammuttamisen sijaan katsokaamme ylös. Aito autuas toivo on puskuri vaarallisten aikojen paineelle. Sen voi omistaa vain, jos on vilpitön suhde Kristukseen, vahva tietämys Hänen Sanastaan ja Pyhän Hengen (joka opettaa teille kaikki; Joh. 14:26) ohjaus. Tämä on ainoa oikea ja järkevä tapa suhtautua tässä pimenevässä ajassa. Kuten psalmista niin hyvin sanoi, pankaamme toivomme Hänen laupeuteensa, iloitkaamme Hänessä ja turvatkaamme Hänen pyhään nimeensä.

“Katso, Herran silmä valvoo niitä, jotka häntä pelkäävät ja panevat toivonsa hänen laupeuteensa, pelastaaksensa heidän sielunsa kuolemasta, elättääksensä heitä nälän aikana. Meidän sielumme odottaa Herraa, hän on meidän apumme ja kilpemme. Sillä hänessä iloitsee meidän sydämemme, me turvaamme hänen pyhään nimeensä.” (Ps. 33:18-21)

Edellä oleva on ote Cedric Fisherin kirjasesta The Unacknowledged War and the Wearing Down of the Saints (Tunnustamaton sota ja pyhien näännytys). Tilaa koko kirjanen, tästä.

Endnotes:

1. Paul Carls, “Émile Durkheim” (Internet Encyclopedia of Philosophy, http://www.iep.utm.edu/durkheim), section: c. The Death of the Gods.
2. Ibid.