Kotkat kokoontuvat

”The Eagles be Gathered Together”

By Mark A. Becker, 29.12.2020, suom. SK

Johdanto

Tämä artikkeli on kommentaari kahdesta hyvin salaperäisestä, mutta raamatullisesti symbioottisesta kohdasta johtuen symboliikastaan ja sanarakenteestaan ja ne löytyvät kohdista Matt. 24:28 ja Luuk. 17:37. Suomalaisen 38-käännöksen mukaan nämä jakeet kuuluvat näin:

”Missä raato on, sinne kotkat kokoontuvat” (Matt. 24:28).

”Missä raato on, sinne myös kotkat kokoontuvat” (Luuk. 17:37).

On harvinaista, että Raamattua tutkiessani haen kommentteja muilta. Nautin todella yrittäessäni selvittää asiat itse luottaen, että Pyhä Henki ohjaa ja opettaa. Tämä tutkimus ei ollut mitenkään poikkeava. Huomasin, että selittäjät antoivat hyvin lyhyen, melko epämääräisen lausunnon, tai sivuuttivat jakeet kokonaan. Se ei todellakaan yllättänyt minua, koska nämä jakeet ovat hyvin haastavat.

Seuraavassa on se, mitä keksin analysoituani huolellisesti jakeita ja niiden kontekstia.

Erot kahdessa kertomuksessa

Matteuksessa Jeesus sisällyttää sen Ahdistuksen ja näkyvän Toisen Tulemuksensa kuvaukseen sanoen: ”Sillä missä raato on, sinne kotkat kokoontuvat.” Sanaa raato vastaa kreikan sana 4430 ptóma, joka tarkoittaa lankeemusta (engl. fall), näin ollen epäonni, rappio, raato, kalmo, kuollut ruumis.

Luukkaan kertomuksessa siihen viitataan sen jälkeen, kun Herra on ilmoittanut seurakunnan Ahdistusta edeltävän tempauksen (ks. Luuk. 17:34-36 tempausjakeet ”toinen otetaan, toinen jätetään”). Opetuslapset halusivat tietää, mihin heitä vietiin ja kysyivät: ”Missä Herra?” Kristus vastasi: ”Missä tahansa ruumis (engl. body) on, sinne kotkat kokoontuvat.” Sanaa ruumis (engl. body) vastaava kreikan sana on 4983 sṓma ja tarkoittaa fyysinen ruumis, keho, liha. Sanan juuri on kuitenkin verbi 4982 sozo, jota käytetään pääasiassa Jumalasta, joka pelastaa uskovan synnin rangaistuksesta ja vallasta – Hänen huolenpitoonsa (turvaan). Sanaa sozo käytetään hyvin laajasti soveltaen, kirjaimellisesti tai kuvaannollisesti – ruumiillinen, ruumis, orja, kun taas sanaa soma käytetään fyysisestä ruumiista, mutta myös kuvaannollisesti mystisestä Kristuksen ruumiista (= Seurakunta, Jumalan yksi kansa).

Lopputulos on, että soma tarkoittaa elävää ruumista, jota edustaa Herran käyttämä sana Luukkaan tempauskohdassa, toisin kuin Hänen käyttämänsä sana raato Toista Tulemusta koskevassa kohdassa Matteuksella.

Luukkaan kertomusta koskevia huomautuksia

Synoptikoiden tempausjakeet löytyvät kullakin Öljymäen puheen lopussa, Matt. 24:36-51, Mark. 13:32-37 ja Luuk. 21:34-36. Syy siihen on hyvin yksinkertainen: Jeesus vastasi armollisesti opetuslasten esittämiin kysymyksiin ja kertoi sitten seurakuntansa siemenelle salaisuuden, jota hän koskettaa myös kohdassa Joh. 14:1-3 ja jonka Paavali kirjeissään paljastaa kokonaan. Synoptikoiden tempausjakeet löytyvät kullakin Öljymäen puheen lopussa, Matt. 24:36-51, Mark. 13:32-37 ja Luuk. 21:34-36. Syy siihen on hyvin yksinkertainen: Jeesus vastasi armollisesti opetuslasten esittämiin kysymyksiin ja kertoi sitten seurakuntansa siemenelle salaisuuden, jota hän koskettaa myös kohdassa Joh. 14:1-3 ja jonka Paavali kirjeissään paljastaa kokonaan.

Nöyrä mielipiteeni on, että ne, jotka väittävät, että Kristuksen täytyy noudattaa rajoja vastatessaan opetuslasten erityiskysymyksiin, tekevät vakavan virheen ja itse rajoittavat Herraa siinä, mitä Hän voi tehdä ja mitä ei.

Lue artikkelini Is the Rapture of the Church in the Olivet Discourse? (Onko seurakunnan tempaus Öljymäen puheessa?). Se kattaa tämän aiheen.

Mutta suhteessa käsiteltävään Luukkaan jakeeseen kohta voidaan jakaa näin:

Luuk. 17:26-29 kuvaa maailman tilaa ennen Jumalan vihan vuodattamista, joka alkaa myös nimellä ”Kristuksen päivä” tai ”Jeesuksen Kristuksen päivä” tunnetulla seurakunnan tempauksella.

Katso lisätietoja tästä aiheesta artikkelistani An Examination of the Day of the Lord (suomennettu artikkeli Herran päivän tarkastelua).

Nämä jakeet kuuluvat näin:

”Ja niinkuin kävi Nooan päivinä, niin käy myöskin Ihmisen Pojan päivinä: he söivät, joivat, naivat ja menivät miehelle, aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin; ja vedenpaisumus tuli ja hukutti heidät kaikki. Niin myös, samoin kuin kävi Lootin päivinä: he söivät, joivat, ostivat, myivät, istuttivat ja rakensivat, mutta sinä päivänä, jona Loot lähti Sodomasta, satoi tulta ja tulikiveä taivaasta ja se hukutti heidät kaikki.” (Luuk. 17:26-29)

Näitä vertaamisia Nooan ja Lootin päiviin voidaan soveltaa vain olosuhteisiin ennen seurakunnan tempausta. Elämä näyttää jatkuvan kuten aina ennenkin (2. Piet. 3:2-4). Toki ongelmia on – aina on – mutta maailma ei odota, mitä sille tapahtuu, kun liipaisintapahtuma, seurakunnan tempaus tapahtuu.

Herran Toisessa Tulemuksessa maailma ei toimi mitenkään tavalliseen tapaan, sillä seitsemällä vuodella Jumalan vihaa ihmiskunnan ja luomakunnan päälle – samoin kuin sodilla, demonisilla hyökkäyksillä, luonnonkatastrofeilla, rutoilla ym. – tulee olemaan ehdottoman tuhoisa vaikutus jäljellä olevaan vähään elämään.

Jae 30 on tiivistelmä Herran Toisesta Tulemuksesta.

”…samoin käy sinä päivänä, jona Ihmisen Poika ilmestyy” (Luuk. 17:30).

Siten neljässä jakeessa – Luuk. 17:26-30 – Jeesus antaa meille alun ja lopun merkit Jumalan vihan ajalle alkaen tempausta edeltävistä olosuhteista (Luuk. 17:26-29) ja loppuen Toiseen Tulemukseen (Luuk. 17:30).

Sitten jakeissa Luuk. 17:31-33 Jeesus varoittaa juutalaisia hävityksen kauhistuksesta (ks. Matt. 24:15-20 ja Dan. 9:27), joka tapahtuu ”sinä päivänä”, joka on ”Jaakobin ahdistuksen aika”. (Jer. 30:7).

”Sinä päivänä älköön se, joka katolla on ja jolla on tavaransa huoneessa, astuko alas niitä noutamaan; ja älköön myös se, joka pellolla on, palatko takaisin. Muistakaa Lootin vaimoa! Joka tahtoo tallettaa elämänsä itselleen, hän kadottaa sen; mutta joka sen kadottaa, pelastaa sen.” (Luuk. 17:31-33)

Sitten opetuksen lopussa jakeissa Luuk. 17:34-36 Jeesus paljastaa, kuten Öljymäen puheessakin, joitakin yksityiskohtia seurakunnan tempauksesta:

”Sanon teille: sinä yönä on kaksi miestä yhdellä vuoteella, toinen otetaan, toinen jätetään. Kaksi naista jauhaa yhdessä, toinen otetaan, toinen jätetään. Kaksi miestä on pellolla, toinen otetaan, toinen jätetään.” (Luuk. 17:34-36, Aapeli Saarisalon UT)

Kahta erilaista tapahtumaa näyttävät erottavan toisistaan ilmaukset ”sinä päivänä” (hävityksen kauhistus) ja ”sinä yönä” (tempaus). Muista, että juutalainen päivä alkaa auringonlaskun aikaan, jatkuu yöhön ja päättyy aamutunteina.

Tästä voidaan myös olettaa, että hävityksen kauhistus voisi tapahtua Israelissa päivällä (itäisellä pallonpuoliskolla), kun taas tempaus voisi tapahtua Israelissa yöllä (vaikka tässä ei pitäisi olla kovin dogmaattinen).

Niille, jotka uskovat, että Luuk. 17:34-36 ei puhu tempauksesta, vaan tuomiosta Kristuksen Toisen Tulemuksen jälkeen ja että otetut ovat jumalattomia, minun täytyy huomauttaa muutamista asioista ja päättää ratkaisevalla tekijällä.

Ensinnäkin tämä opetus ei sovi lampaiden erottamiseen vuohista kohdassa Matt. 25:31–46. Kun Jeesus tuomitsee kansat, niin kaikki maan päällä elävät ihmiset tulevat Hänen luokseen (joko omasta tahdostaan, tai enkelien vaatimuksesta) ja Hän tuomitsee heidät sen mukaan.

Toiseksi, kun Kristus palaa takaisin, elämä ei ole ”normaalia toimintaa” kaupankäynnin ja työn jatkuessa, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tämä maailma on oleva täydellinen sotku, jonka läpi vain harvat selviävät ja koko maa odottaa Kristuksen Toista Tulemusta.

Kolmanneksi Raamatussa en juuri tiedä olevan muita jakeita, joissa puhuttaisiin ihmisten ottamisesta muusta syystä kuin seurakunnan tempaus. Kristuksen tuomion ja ”lampaiden ja vuohien” erottelun jälkeen enkelit ”heittävät heidät [vuohet] tuliseen pätsiin”, mutta eivät jokapäiväisen toiminnan aikana, jota tuossa vaiheessa ei edes ole. Vertaus nuotasta tekee tämän täysin selväksi:

”Vielä taivasten valtakunta on nuotan kaltainen, joka heitettiin mereen ja kokosi kaikkinaisia kaloja. Ja kun se tuli täyteen, vetivät he sen rannalle, istuutuivat ja kokosivat hyvät astioihin, mutta kelvottomat he viskasivat pois. Näin on käyvä maailman lopussa; enkelit lähtevät ja erottavat pahat vanhurskaista ja heittävät heidät tuliseen pätsiin; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.” (Matt. 13:47-50)

Lopuksi, mitä tulee kohtaan Luuk. 17:26-37, niin Jeesus koskettelee vain joitakin lopunaikojen eri puolia tässä lyhyessä kohdassa. Sen ei ole tarkoitus olla kronologinen ja tyhjentävä aikajana. Aivan kuten Öljymäen puheessa, Jeesus puhuu tempauksesta opetuksensa lopussa – jotakin, jota Herran opetuslapset eivät ymmärtäisi täysin, ennen kuin Paavali selittäisi tämän salaisuuden kirjeissään.

Herran seurakunnan siemen oli Hänen edessään, eikä hän varmasti olisi jättänyt pois tätä tärkeää yksityiskohtaa, varsinkin, koska Hän viittaisi siihen uudelleen kohdassa Joh. 14:1–3.

Määrittävä tekijä

Ottaen huomioon kohdan Joh. 14:1-3 – ja tämä on äärimmäisen tärkeää – kohdissa Matt. 24:40–41 ja Luuk. 17:34–36 on yhteys, jota ei voida sivuuttaa.

Kreikan sana ”otetaan” – kuten ilmauksessa ”toinen otetaan ja toinen jätetään” – kohdissa Matt. 24:40-41 ja Luuk. 17:34-36 on 3880 paralambánō (sanoista 3844 pará, ”läheltä” ja 2983 lambánō, ”aggressiivisesti ottaa”) ja tarkoittaa ottaa (vastaanottaa) osoittamalla vahvaa henkilökohtaista aloitetta. Vastaanottaa lähellä, toisin sanoen, olla yhteydessä itsensä kanssa (missä tahansa tutussa tai läheisessä teossa tai suhteessa); analogisesti ottaa virka; kuvaannollisesti oppia – vastaanottaa, ottaa, viedä. 1. Mieltyä (vrt. Παρά, IV. 1), viedä mukanaan, liittää itseensä: τινα, kumppani, seuralainen. 2. Vastaanottaa jotakin lähetettyä. [Määritelmät sivustolta Biblehub.com]

Tämä on täsmälleen sama sana, jota Kristus käyttää sanalle ”vastaanottaa” (engl. receive) kohdassa Joh. 14:1–3:

”Älköön teidän sydämenne olko murheellinen. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun. Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille, että minä menen valmistamaan teille sijaa? Ja vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa, tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen.”

Ei voi olla epäilystä, että Matteuksen ja Luukkaan kohdat ”toinen otetaan ja toinen jätetään” puhuvat tempauksesta, eikä niillä ole yhtään mitään tekemistä jumalattomista puhdistamisen tai heidän tuomitsemisensa kanssa.

Huomautus Jumalan Sanan oikeasta jakamisesta

Kuten usein huomautan artikkeleissani: Toisinaan se kyllä voi olla hämmentävää, mutta siksi Paavali kehotti Timoteusta:

”Pyri osoittautumaan Jumalalle semmoiseksi, joka koetukset kestää, työntekijäksi, joka ei työtään häpeä, joka oikein jakelee totuuden sanaa” (2. Tim. 2:15).

Sama konsepti, että kahdelle eri tapahtumalle voi olla kaksi eri aikakehystä samassa Raamatun kohdassa, löytyy lukuisia kertoja Raamatusta, varsinkin, mitä tulee profetiaan.

Esimerkki tästä on Jes. 9:6:

”Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu [ensimmäinen tulemus], jonka hartioilla on herraus [toinen tulemus], ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas.”

Huomaa, että Herramme molemmat tulemukset, joita erottaa 2000 vuotta, tulevat esiin vain yhdessä jakeessa.

Artikkelissa A Study of Zechariah 14:12-21 käsittelen hieman yksityiskohtaisemmin, miksi Raamattu käsittelee profetioita tällä tavalla.

Palatkaamme kahden kohdan eroihin

Tämän tiedon valossa uskon siis, että Herra käyttää samankaltaista sanankäyttöä kahdelle erilaiselle tapahtumalle ja ainoa ero on, että Matteus käyttää sanaa ”raato” (engl. carcase) Toisessa Tulemuksessa ja Luukas sanaa ”ruumis” (engl. body) tempauksessa. [Suomalaiset käännökset käyttävät sanaa raato molemmissa kohdissa. Suom. huom.]

Matteuksen jae vastaa, mitä löydämme kohdasta Ilm. 19:17-18, koskien Herran Toista Tulemusta:

”Ja minä näin enkelin seisovan auringossa ja hän huusi suurella äänellä sanoen kaikille keskitaivaalla lentäville linnuille: ’Tulkaa, kokoontukaa Jumalan suurelle aterialle syömään kuningasten lihaa ja sotapäällikköjen lihaa ja väkevien lihaa ja hevosten sekä niiden selässä istuvien lihaa ja kaikkien vapaitten ja orjien lihaa, sekä pienten että suurten’.”

Niinpä Jeesus sanoo: ”Missä raato on, sinne kotkat kokoontuvat” (Matt. 24:28).

Tempaukseen viittaava Luukkaan kertomus näyttää olevan paljon vertauskuvallisempi. Raamatussa linnut ovat usein pahan symboli (kuten hapatus), joko paha ihmisessä, Saatana ja hänen kätyrinsä, tai vain paha yleensä.

Esimerkiksi kylväjävertauksessa Jeesus sanoo, että linnut, jotka syövät siemenen tien varrella, edustavat ”pahaa” (KJV: the wicked one) eli Saatanaa, joka ottaa pois sydämeen kylvetyn Jumalan sanan:

”Katso, kylväjä meni kylvämään. Ja hänen kylväessään putosivat muutamat siemenet tien oheen ja linnut tulivat ja söivät ne” (Matt. 13:3-4).

”Kun joku kuulee valtakunnan sanan eikä ymmärrä, niin tulee paha ja tempaa pois sen, mikä hänen sydämeensä kylvettiin. Tämä on se, mikä kylvettiin tien oheen” (Matt. 13:19). (Kaksi muuta vertausta, joissa Jeesus käyttää lintuja ja hapatusta pahan vertauskuvana seurakunnan sisällä, ks. Matt.13:31-33).

Tämän sanottuani uskon, että oikea tulkinta lauseelle ”Missä raato (body, ruumis) on, sinne myös kotkat kokoontuvat” jakeessa Luuk. 17:37, on, että kun tempaus tapahtuu, niin ainoat maan päälle jätetyt ”ruumiit” ovat pelastumattomat yhdessä pahan voimien ja valtojen – se on lintujen eli ”kotkien” kanssa.

Joten kun pidämme mielessämme selkeänä sanan ”otetaan” määritelmän, niin epäsuora vastaus opetuslasten kysymykseen, mihin nämä ihmiset seurakunnan tempauksessa vietiin, on: ”olemaan Hänen kanssaan”. Sillä kaikki, jotka ovat maan päällä seurakunnan tempauksen jälkeen, ovat Kristuksen siihen saakka hyljänneet ja pimeyden voimat.

Matteuksen tekstiin asti osa Luukkaan tekstissä maan päälle seurakunnan tempauksessa jääneistä ruumiista ovat samat ”raadot”, joihin viitataan Herran Toisessa Tulemuksessa, josta Ilm. 19:17-18 puhuu, kuten edellä on todettu.

Tämä poikii lisäajatuksen, että tempauksessa elossa olevat ”kohtaavat Herran yläilmoissa”, jossa nuo samat ”kotkat” – eli ”Saatana ja hänen kätyriinsä” – kerran asuivat.

Mieti näitä kahta sanankohtaa, jotka ensimmäisessä kohdassa tarkoittavat tempausmuutosta ja toisessa paikkaa, jossa Saatana ja hänen pahat olentonsa tällä hetkellä asuvat:

”Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa” (1. Tess. 4:16-17).

”…joissa te ennen vaelsitte tämän maailman menon mukaan, ilmavallan hallitsijan, sen hengen hallitsijan, mukaan, joka nyt tekee työtään tottelemattomuuden lapsissa” (Ef. 2:2).

Näin ollen, kun meidät, jotka olemme elossa ja olemme jääneet tänne, on temmattu yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin, Saatanan ja hänen kätyriensä hallinta ei ole vain ”ilmavalloissa”, vaan hänellä on näennäisesti rajoittamaton valta maan päällä – kun Pyhän Hengen pidättäminen seurakunnan kautta on nyt poissa (2. Tess. 2:6) – kunnes Kristus palaa Toisessa Tulemuksessaan.

Sivuhuomautus

Niille, jotka sanovat, että kreikan sṓma voidaan määritellä myös ”ruumiiksi, jossa ei ole sielua eikä henkeä”, huomauttaisin seuraavaa:

1. Jeesus olisi helposti voinut käyttää sanaa ptóma, kuten hän teki Matteuksen kertomuksessa kuvaamaan ruumista – mutta Hän ei käyttänyt. Täytyy olla syy, että Hän ei käyttänyt ja sen pitäisi olla ilmeistä, että Hän puhuu kahdesta eri tapahtumasta.
2. Sana sṓma käännetään myös ”ruumiiksi” suhteessa seurakuntaan, kuten ilmauksessa ”Kristuksen ruumis”. Uskoisin, että olemme kaikki yhtä mieltä, että Kristuksen ruumiilla on henki ja sielu ja että se mitä varmimmin on elävä.
3. Jos joku vaatii tämän toissijaisen määritelmän käyttämistä, niin myös se näyttää sopivan täydellisesti yllä olevaan tulkintaan, sillä niillä Jumalan kieltävillä, Kristuksen hylkäävillä ihmisillä, jotka ovat jääneet jäljelle maan päälle, ei välttämättä olisi sielua eikä henkeä Jumalan asioille. Toisin sanoen he olisivat hengellisesti kuolleita sielussaan ja hengessään (aivan kuten mekin, ennen kuin tulimme Kristuksen tykö), mutta fyysisesti eläviä.

Johtopäätös

Arviona ja yhteenvetona tarkastelkaamme uudelleen kahta kohtaa kontekstissa ja harkitkaamme kahta erillistä tapahtumaa, joita ne edustavat.

Tempaus:

”Sanon teille: ’sinä yönä on kaksi miestä yhdellä vuoteella, toinen otetaan, toinen jätetään. Kaksi naista jauhaa yhdessä, toinen otetaan, toinen jätetään. Kaksi miestä on pellolla, toinen otetaan, toinen jätetään.’ Vastasivat ja sanoivat Hänelle: ’Missä, Herra?’ Sanoi heille: ’Missä raato [sṓma], sinne myös kotkat kokoontuvat.’” (Luuk. 17:34-37, Aapeli Saarisalon mukaan).

Toinen Tulemus:

”Sillä niin kuin salama lähtee idästä ja valaisee hamaan länteen, niin on myös Ihmisen Pojan tulemus oleva. Missä raato [ptóma], sinne kotkat kokoontuvat. Mutta heti niitten päivien vaivan jälkeen aurinko pimenee, eikä kuu anna valoansa, tähdet putoavat taivaalta ja taivaitten voimat järkkyvät. Silloin Ihmisen Pojan merkki näkyy taivaalla ja silloin kaikki maan sukukunnat parkuvat. Näkevät Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvien päällä suurella voimalla ja kunnialla” (Matt. 24:27-30, Aapeli Saarisalon mukaan)

Herramme Jeesus Kristus käytti samaa allegorista lausetta Jumalan vihan alkamiselle (tempaus) ja sen loppumiselle (Toinen Tulemus) erottamaan ne toisistaan.

Sanon jälleen, että nämä ovat vaikeat jakeet, mutta uskon tämän olevan oikea tulkinta.

Rakkaus, armo ja shalom Messias Jeshuassa ja maranata!

Email: mab10666@yahoo.com

LÄHDE: Ajankohtaista uskosta – sivusto 30.01.2021 Tekijä Hannu