Retinan (verkkokalvon) pigmenttiepiteeli (RPE) huoltaa aivojesi ikkunoita, silmiäsi 24/7. Jotta voisimme ymmärtää, kaikkia perusteluja, miksi Jumala on asentanut aistinsolut valosta poispäin, meidän on oivallettava RPE:n keskeinen rooli. Monet sen tärkeistä tehtävistä tunnetaan nykyään. Jokainen RPE:n solu on välittömässä kosketuksessa noin kahdenkymmenen aistinsolun (aistinsoluja on noin 120 miljoonaa) ulkosegmentin kanssa. Ilman RPE:tä aistinsolut ja muu valoa aistiva verkkokalvo ei voisi toimia normaalisti ja surkastuisi vähitellen. Niinpä jos tämä verkkokalvon osa irtoaisi RPE:stä, kyseisen alueen näkökyky huononisi ja menetettäisiin kokonaan jonkin ajan kuluttua. Valoa aistivan solun ulkosegmentti muodostuu pinosta levyjä, joissa on valoherkkää pigmenttiä. Aistinsolun sisempi segmentti muodostaa jatkuvasti uusia levyjä ja vanhat siirtyvät ulkosegmenteistä kohti RPE:tä, joka phagosytoi ne (kreikk. phago, syödä) ja näin kierrättää niiden kemialliset rakenneosat. Levyt pitää uusia päivittäin kulumisen takia. RPE varastoi A-vitamiinia, joka on näköpigmenttien esiaste ja osallistuu näin niiden uusimiseen. Eri näköpigmenttejä on neljä, ja ne muuttuvat kaikki valon vaikutuksesta. Hämäränäköä varten on omansa ja värinäköä varten kolme. Hapen lisäksi RPE kuljettaa valikoiden ravinteita suonikalvosta ja poistaa aineenvaihduntatuotteet. RPE toimii veri- aivoesteenä estäen haitallisten aineiden pääsyä verkkokalvolle ylläpitäen tasapainoista ja optimaalista toimintaympäristöä.
RPE:llä on lisäksi monimutkaisia aineenvaihduntatehtäviä, jotka suojaavat verkkokalvoa ns. vapaiden radikaalien, joita valo muodostaa, haittavaikutuksilta.
Valoa aistivat solut siis muodostavat jatkuvasti levyjä, joissa on tietyt näköpigmentit ja kierrättävät käytettyjen levyjen materiaalin, jonka RPE on purkanut. Tämä antaa aiheen kysyä, miksi näin monimutkainen tapahtumasarja? Vastaus lienee, että kyseessä on biokierrätyksen esimerkki, joka mahdollistaa sen, että solukko, joka jatkuvasti joutuu haitallisen uv-säteilyn, kemikaalien ja mekaanisen trauman kohteeksi (iho) yleensä, voi pysyä toimintakykyisenä. Ilman uusiutumista kudokset kuten iho, suoliston limakalvo, veren solut jne. nopeasti vaurioituisivat pahoin. Samaan tapaan aistinsolujen levyjen jatkuva uusiminen estää erityisesti uv- säteilyn tuhoisat vaikutukset.
RPE soluissa on melaniini-nimistä pigmenttiä, joka imee itseensä liian valon ja myös häikäisevän valon ja näin parantaa näön tarkkuutta. Noin 25–33% silmään tulevasta valosta absorboituu näin RPE:n ja suonikalvon pigmentteihin. Melaniini absorptiokyky on parhaimmillaan kaikkein haitallisimman lyhytaaltoisen uv-säteilyn kohdalla. Näin se suojelee aistinsoluja. Näin valtava aineenvaihdunnan aktiivisuus RPE:ssä vaatii hyvän verenkierron ja tämä saadaan sitä vasten sijaitsevasta suonikalvosta.
Suonikalvon jäähdytystoiminta
Kuumuus vaurioittaa aistinsoluja. Vuonna 1980 havaittiin, että kuolleiden eläinten verkkokalvo vaurioitui paljon pienemmästä valoenergiasta kuin elävien. Kun suonikalvon verivirtausta vähennettiin, verkkokalvo altistui lämmön aiheuttamille vaurioille. Suonikalvon läpi virtaa 85 % koko silmän verivirrasta ja mikään elimistön kudos ei käytä näin suurta läpivirtausta, joka on peräti neljä kertaa munuaiskudostakin suurempi. Tutkijat huomasivat myös, että suonikalvon läpivirranneesta verestä poistui huomattavan vähän happea. Suonikalvon hiussuonet muodostavat runsaan verkoston, joka on välittömästi kiinni RPE:ssä. Kun RPE absorboi siihen tulevan liian valon, se samalla kuumenee ja liika lämpö täytyy poistaa, jotta sen aiheuttama herkän hermokoneiston vaurioituminen voidaan estää. Solujen järjestys verkkokalvolla on tärkeä ylikuumenemisen estämiseksi. Lisätutkimukset ovat osoittaneet, että aivot säätelevät jäähdytyksen tehoa valaistuksesta riippuen. Ihmisen verkkokalvon toiminnan kannalta sekä RPE että suonikalvo ovat välttämättömiä. Koska kyseessä ovat valoa läpäisemättömät kudokset, RPE sisältämänsä melaniinin takia ja suonikalvo sekä verivirtauksen että melaniinin vuoksi, niiden tulee sijaita aistinsolujen alla, joten selkärankaisten silmän rakenne on perusteltu. Tähän liittyen voidaan tarkastella lisäksi kahta rakenteen erityispiirrettä.
Fovea (keskuskuoppa)
Valolle herkkä verkkokalvo on käytännössä läpinäkyvä, mutta sen keskiosassa on lisäksi erityinen alue, makula, missä näön tarkkuus on parhaimmillaan ja missä aistinsolujen tiheys on suurin. Verkkokalvo on ohuempi ja erilainen tällä alueella ja palvelee erityisesti värien ja muotojen aistimista, kun muu verkkokalvo aistii pääasiassa valoa, liikettä ja on erikoistunut hämäränäköön. Silmän optinen järjestelmä ohjaa valon pääasiassa makulan alueelle. (Tätä seikkaa hyväksikäyttävät myös kiellettyjen laser-aseiden kehittäjät). Niinpä melaniinia on enemmän, koska RPE-solut ovat korkeampia ja niitä on enemmän kuin muualla, mutta tämän lisäksi alueella on keltaista ksantofylli- pigmenttiä. Ksantofylli on kemiallisesti sukua A-vitamiinille, jonka absorptiospektri huipentuu 460 nm kohdalla ja huipentuu 480–390 nm välillä. Se auttaa suojelemaan valolle herkkää verkkokalvoa absorboimalla vaarallista lyhyen aallonpituuden näkyvää valoa eli sinistä ja violettia. Tutkimukset ovat osoittaneet, että verkkokalvon herkkyys valon aiheuttamille vaurioille lisääntyy exponentiaalisesti aallonpituuden lyhentyessä ja verkkokalvo on kuusi kertaa herkempi uv-säteilylle kuin siniselle valolle. Sarveiskalvo ja mykiö kuitenkin pysäyttävät melkein kaiken alle 400 nm valon ja jäljelle jäävän vaarallisen sinisen valon, jonka aallonpituus on 420–450 nm ksantofylli eliminoi tehokkaasti.
Sokea piste (papilli)
Verkkokalvon rakenteesta johtuen kuvaa välittävät hermosäikeet sukeltavat verkkokalvon läpi näköhermoon papillista, josta aistinsolut näin ollen puuttuvat. Tämä aiheuttaa näkökenttään sokean pisteen, ja evoluution kannattajat ovat esittäneet, että tästä aiheutuisi huomattava haitta. Williams on todennut: ”Verkkokalvomme sokeat pisteet aiheuttavat harvoin ongelmia, mutta tämä ei tarkoita, etteikö ongelmia olisi. Kun peitän silmäni hetkeksi hätistääkseni hyönteisen pois, jokin tärkeä tapahtuma voi fokusoitua toisen silmän sokeaan pisteeseen.”
Asiaa tulee kuitenkin tarkastella oikeassa mittakaavassa. Sokea piste sijaitsee 3,7 millimetrin etäisyydellä foveasta ja käsittää vain 0,25 % näkökentästä. Mitä kauempana verkkokalvon alue on foveasta, sitä heikompi näön tarkkuus ja herkkyys. Verkkokalvon alue, joka ympäröi näköhermon päätä (papilli) omaa vain 15 % fovean näöntarkkuudesta. Voidaankin varmuudella todeta, että yksisilmäisen sokean pisteen aiheuttama teoreettinen riski ei ole merkittävä. Koska silmien näkökentät menevät suurelta osin päällekkäin, toisen silmän sokean pisteen peittää toisen silmän näkökenttä. On totta, että silmän menettäminen on haitta, mutta se ei johdu sokeasta pisteestä. Haitta tulee vaikeudesta arvioida etäisyyksiä sekä pienentyneestä näkökentästä.
Huomaat, kuinka tavattoman nerokas silmän Suunnittelija on ja kuinka köykäisiä ovat ateistien väitteet ”silmän huonosta suunnittelusta”.
PEKKA REINIKAINEN, LL, tietokirjailija Pekka Reinikainen on valmistunut lääkäriksi Ranskan Montpellierissä ja toiminut käytännön lääkärinä yli 40 vuotta sekä yli 10 vuotta kuntoutuslääkärinä ja koululääkärinä. Reinikainen on toiminut kolme kautta Lääkäriliiton valtuuskunnassa ja useissa valiokunnissa sekä Kunnallislääkärit ry:n hallituksessa, Helsingin aluelääkäriyhdistyksen puheenjohtajana sekä Suomen kristillisen lääkäriseuran puheenjohtajana. Hän on myös Viron kristillisen lääkäriseuran kunniajäsen. Hän on toiminut 10 vuotta sosiaalilautakunnan, 20 vuotta Helsingin kaupunginvaltuuston ja Valtioneuvoston päihde- ja raittiusasiain neuvottelukunnan jäsenenä sekä kirkolliskokouksen jäsenenä 16 vuotta.
Tahdotko antaa palautetta blogista? Lähetä meille sähköpostia osoitteeseen blogipalaute@luominen.fi.
Blogien kirjoittajat vastaavat itse blogiensa sisällöstä. Blogitekstit ovat kirjoittajiensa mielipiteitä eivätkä välttämättä vastaa Luominen ry:n, yhdistyksen hallituksen tai hallituksen jäsenten näkemyksiä.
LÄHDE: Luominen.fi/blogi/Pekka Reinikainen 20.12.2025