Taakka tiedonjakosivusto – seuraa aikamme ilmiöitä

Suuren valheen propagandatekniikka

Yksi Adolf Hitlerin propagandan kulmakivistä oli niin sanottu suuren valheen tekniikka. Hitlerin mukaan ”suurella valheella on aina tietty uskottavuuden voima”. Ihmisiä on ”helpompi huijata suurella kuin pienellä valheella, koska he itse turvautuvat pieniin valheisiin pienissä asioissa, mutta häpeäisivät käyttää suuren mittakaavan valheita”. Suuri valhe toimii, koska tavallinen ihminen ei yksinkertaisesti voi uskoa ”muiden voivan vääristää totuutta niin häikäilemättömästi”. (Hitler: Taisteluni, osa I, luku X)

Tekniikan voima perustuu esitettyjen valheiden tunnevaikutukseen: ihmiset ”on helpompi johtaa harhaan tunteen syvissä kerrostumissa kuin tietoisesti tai vapaaehtoisesti” (emt.). Suuren valheen tunnevaikutus passivoi ihmismielen ja estää ajattelun aktivoitumista.

Sain omakohtaisen kokemuksen tämän tekniikan voimasta kirjoitettuani blogin ”Kampanja pedofilian laillistamiseksi” (2018). Nämä kokemukset antoivat minulle konkreettisen aineiston, jonka pohjalta analysoin suuren valheen tekniikan soveltamista demokraattisessa Suomessa. Tältä pohjalta kirjoitin kirjani Saanko luvan – sanoa? Sananvapaus ja vihapuhe (Perussanoma 2020).

Suuren valheen voima

Vääristelemällä blogini sisältöä vihreät aktivistit onnistuivat herättämään voimakasta julkista paheksuntaa kirjoitusta vastaan, jossa vastustan lasten seksuaalista hyväksikäyttöä ja sitä edistävää seksuaalikasvatusta. Käynnistämänsä sähköpostikampanjan avulla aktivistit vaativat yliopiston ja ylioppilaskunnan edustajia ottamaan kantaa asiaan.

Aktivistien julkisuuteen levittämä valhe on kiteytetysti ilmaistu Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan kannanotossa: ”Kirjoituksessaan Puolimatka sulauttaa ennennäkemättömällä tavalla homoseksuaalisuuden, nekrofilian, eläimiin sekaantumisen ja pedofilian toisiinsa rinnastettaviksi muuttujiksi.”

Vaikka tätä väitettä ei dokumentoitu sitaateilla tekstistäni, se omaksuttiin yleisesti totena suomalaisissa valtamedioissa. Ihmiset ajattelevat luonnostaan, ettei kukaan voisi näin räikeästi valehdella kirjoituksesta, joka on netissä vapaasti luettavissa.

Valhe siirtyy tieteelliseen tutkimusartikkeliin

Voimakkaasti tunteisiin vaikuttavan valheen vaikutusvoima on suuri, kuten Hitler hyvin ymmärsi, eivätkä mitkään tosiasiat tai perustelut poista ihmisten mielistä voimakkaasti tunteisiin vaikuttanutta viestiä, joka on jättänyt tajuntaan syvän muistijäljen. Kokonaan vailla perusteita oleva väite voi siirtyä jopa akateemiseen artikkeliin eikä edes tieteellinen vertaisarviointi paljasta sitä, sikäli kuin väite on saanut itsestäänselvyyden aseman myös vertaisarvioijien mielessä.

Tästä esimerkkinä on Lapin yliopiston sukupuolentutkimuksen professorin Päivi Naskalin ja väitöskirjatutkija Sofia Karin tieteellinen artikkeli, jossa analysoidaan sekä tekstiäni Uusgnostilaista sukupuoliopetusta kouluihin (teksti 4) että kirjoitusta Kampanja pedofilian laillistamiseksi (teksti 5).

Naskali ja Kari (2019: 33) väittävät: ”Teksteissä 4 ja 5 esitetty varoitus homoseksuaalisuuden ja pedofilian yhteydestä edustaa – – ’seksuaalivähemmistöjä leimaavaa populistista puhetta’ (Saresma 2017, 127).”

Naskalin ja Karin väitteessä on erityisen hämmentävää se, että tekstissä 4 (Uusgnostilaista sukupuoliopetusta kouluihin) ei ole yhtään mainintaa sen enempää homoseksuaalisuudesta kuin pedofiliastakaan, kuten jokainen lukija voi itse todentaa lukemalla artikkelin netistä. Kuitenkin sukupuolentutkimuksen professori ja väitöskirjatutkija löytävät sieltä varoituksen homoseksuaalisuuden ja pedofilian yhteydestä. Erityisen hämmentävää on se, että Naskalin ja Karin kirjoitus on tieteellisesti vertaisarvioitu tutkimusartikkeli aikakauskirjassa Sukupuolentutkimus.

Päivi Räsäsen tapaus

Valtamedioissa on räikeästi vääristelty myös kansanedustaja Päivi Räsäsen lausumia, jonka kannanotot seksuaalisuudesta ja avioliitosta ovat neljän esitutkinnan kohteena. Tämä vääristely johtunee kristinuskoa koskevan tiedon ja yleissivistyksen puutteista ennemmin kuin tietoisesta suuren valheen tekniikan käytöstä. Silti vaikutus on sama: räikeästi vääristelevä uutisointi jättää kuulijoihin syvän tunnejäljen ja luo Räsäseen kohdistuvia ennakkoluuloja. On outoa, että ilmeisiäkin virheitä korjataan niin haluttomasti ja puolinaisesti.

Yhtenä esimerkkinä on Helsingin Sanomien artikkeli 20.11. 2019, jossa toimittaja Paavo Teittinen kirjoittaa: ”Räsänen siteeraa pamfletissaan Paavalia, joka kutsuu homoseksuaaleja saastaisiksi ja sanoo, että heidät pitäisi tappaa.”

Teittisen harhaanjohtava väite korjattiin osittain lehden nettiversiossa: ”toisin kuin jutussa aikaisemmin väitettiin, Paavali ei sano Päivi Räsäsen siteeraamassa Raamatun kohdassa suoraan, että homoseksiä harrastavat miehet pitäisi tappaa. Paavali sanoo homoseksiä harrastaviin miehiin viitaten, että he ansaitsevat kuolla”.

Korjaus tavoittaa vain pienen osan alkuperäisen jutun lukijoista. Lisäksi korjauskin antaa harhaanjohtavan kuvan asiasta. (1) Vastoin HS:n väitettä, Paavali ei puhu tässä fyysisestä vaan hengellisestä kuolemasta, mikä tarkoittaa ikuista eroa Jumalasta. (2) Korjaus antaa väärän kuvan ikään kuin Paavali puhuisi ainoastaan homoseksuaaliseen elämäntapaan antautuvista ihmisistä. Todellisuudessa Paavali puhuu yleensä syntielämään antautuvista ihmisistä.

Kieltäytyessään julkaisemasta Päivi Räsäsen vastineita HS jättää lukijoidensa mieliin vääristyneen mielikuvan, jonka mukaan Räsänen yllyttäisi väkivaltaan seksuaalivähemmistöjä kohtaan.

HS:n nettisivuilla toistuu päätoimittaja Kaius Niemen viesti, jossa korostetaan ”tosiasioihin perustuvan journalismin” tarvetta ja HS:n tiedonvälitystä kuvataan ”monipuoliseksi, luotettavaksi ja kaikkia kansalaisia palvelevaksi”. Räsäsen kohdalla HS on epäonnistunut tässä tavoitteessaan katastrofaalisesti.

Lehti ei ole kunnolla korjannut väitettään, että Räsänen on kehottanut tappamaan homoseksuaaleja. Dramaattisuudessaan tämä väite täyttää suuren valheen tunnusmerkit, joka jättää syvän tunnejäljen ihmisten mieliin. Olen käsitellyt tätä Helsingin Sanomien viestintäkatastrofia tarkemmin kirjassani Saanko luvan – sanoa?

Kirjallisuus

Naskali, Päivi & Kari, Sofia (2019) “Feministisen kasvatustiedon haastavuus: koulutusta, sukupuolta ja seksuaalisuutta koskevien populaarien kirjoitusten luentaa”, Sukupuolentutkimus 3/2019: 25−39.

Puolimatka, Tapio (2017) ”Uusgnostilaista sukupuoliopetusta kouluihin”, Seurakuntalainen 2.12. 2017. https://www.seurakuntalainen.fi/blogit/uusgnostilaista-sukupuoliopetusta-kouluihin/

Puolimatka, Tapio (2018) ”Kampanja pedofilian laillistamiseksi”, Oikea Media 28.7. 2018. https://www.oikeamedia.com/o1-75907

Puolimatka, Tapio (2020) Saanko luvan – sanoa? Sananvapaus ja vihapuhe. Perussanoma. https://tapio.blog/kirja-saanko-luvan-sanoa/

Teittinen, Paavo (2019) ”Raamattu-siteeraus voi olla rikos, sanoo valtakunnansyyttäjä: ’Ei pyhien kirjojen avulla saa loukata toisen ihmisarvoa.’” Helsingin Sanomat 20.11. 2019 https://www.hs.fi/politiikka/art-2000006314358.html

LÄHDE: OikeaMedia/blogi/Tapio Puolimatka 21.07.2020