Hyödyllisiä hölmöjä? Tiesivätkö SAK ja Tehy kenen boikottikelkkaan lähtivät?
SAK, STTK, Tehy, Finnwatch ja joukko muita suomalaisia järjestöjä ovat julistaneet Israelin taloudelliseen kuluttajaboikotin kertoi Iltalehti 27.10. Mukana on myös Sumud, joka ilmoittaa itse tukevansa palestiinalaisen BDS liikkeen boikottikutsua ja sen vaatimuksia. Tämä tekee yhdestä kysymyksestä kiusallisen ajankohtaisen. Tietävätkö suomalaiset ay- ja kansalaisjärjestöt, minkälaisen kansainvälisen liikkeen jalanjäljissä ne nyt kulkevat ja kuka määrittelee liikkeen kansainväliset päämäärät?
Jos jokin tässä tuntuu tutulta, syy on yksinkertainen. Olen nähnyt tämän ennenkin.
Vuonna 2012 Finnwatch julkaisi Kirkon Ulkomaanavun tilaaman raportin Kielletyt hedelmät, jossa suositeltiin Israelin siirtokunnissa tapahtuvaan yritystoimintaan ja tuotteisiin kohdistuvia toimia.
Kirjoitin raportista vuonna 2013 samannimisen kriittisen analyysin, jossa kiinnitin huomiota paitsi raportin lukuisiin asiavirheisiin ja yksipuolisuuksiin myös sen lähteisiin ja kansainvälisen BDS liikkeen taustarakenteisiin.
Kielletyt Hedelmät – Kriittinen analyysi myös käsitteli kokonaisen luvun verran kansainvälisen BDS liikkeen yhteyksiä palestiinalaisiin äärijärjestöihin.
Kirjoitin tuolloin siitäkin, että suomalaisille esiteltiin siirtokuntaboikottia samalla kun raportin käyttämissä kansainvälisissä lähteissä tavoiteltiin paljon laajempaa Israel boikottia. Nyt, kolmetoista vuotta myöhemmin, kannattaa kysyä: Oliko siirtokuntaboikotti sittenkin vain ensimmäinen askel?
Järjestöt ilmoittivat siis 27. lokakuuta 2026 Israeliin kohdistuvasta kuluttajaboikotista. Julistus ei enää rajoitu siirtokuntatuotteisiin. Mukana ovat SAK, STTK, Tehy, Toimihenkilöliitto Erto, Finnwatch, Ihmisoikeusliitto, Suomen Rauhanliitto, Eettisen kaupan puolesta, Solidaarisuus sekä Sumud eli Suomen Palestiinaverkosto.
Tässä kohtaa kannattaa pysähtyä.
Kuka kirjoittaa käsikirjoituksen?
En väitä, että SAK, STTK, Tehy, Finnwatch tai muut boikottiin osallistuvat suomalaisjärjestöt olisivat terroristijärjestöjä tukevia organisaatioita. Sellaisen väittäminen ilman näyttöä olisi vastuutonta.
Kysymykseni on toinen ja olennaisempi.
Ymmärtävätkö nämä järjestöt, millaiseen kansainväliseen poliittiseen toimintamalliin ne ovat lähteneet mukaan ja kuka tämän toimintamallin tavoitteita on vuosien ajan määritellyt?
Tekemäni selvitystyön perusteella kirjoitin Kielletyt Hedelmät – Kriittinen analyysi -pamfletissani BDS liikkeen yhteyksistä palestiinalaisiin äärijärjestöihin muun muassa seuraavasti sivulla 42:
”… kansainvälistä BDS-liikettä koordinoi palestiinalaisten kansallinen BDS-neuvosto (BNC, Palestinian BDS National Council), jonka jäsenlistalta löytyy eräitä varsin kyseenalaisia tahoja. BNC perustettiin vuonna 2007 koordinoimaan liikkeen tavoitteiden mukaista maailmanlaajuista toimintaa … Liikkeen sivuilta löytyy pitkä lista järjestöjä, uskonnollisia yhteisöjä, ammattiyhdistysliikkeitä ja kansalaisjärjestöjä. Lähempi listaan tutustuminen paljastaa kuitenkin jotakin erityisen huolestuttavaa. Ensimmäisenä mainitaan Palestiinan Kansallinen ja Islamilaisten Taistelijoiden Neuvosto (Council of National and Islamic Forces in Palestine). Tämän Jasser Arafatin ja Marwan Barghoutin perustaman yhteistyöelimen tehtävänä oli koordinoida terroritoimintaa ja itsemurhaiskuja Israelia vastaan toisen kansannousun aikana. Erilaisten maallisten ja uskonnollisten puolueiden ohella siihen kuuluvat etunenässä terroristijärjestöt, kuten Hamas, PFLP ja Islamilainen Jihad!”
Tästä ei seuraa, että jokainen BDS kampanjan tukija tukisi näitä äärijärjestöjä. Vielä vähemmän tästä seuraa, että suomalainen ammattiyhdistysliike tukisi terrorismia.
Sellainen johtopäätös olisi liian helppo.
Mutta aivan yhtä vastuutonta olisi sulkea silmät BDS liikkeen historiallisilta ja organisatorisilta taustoilta vain siksi, että boikotti paketoidaan Suomessa ihmisoikeuksien, vastuullisuuden ja solidaarisuuden sanastoon.
Juuri tästä varoitin vuonna 2013.
Kirjoitin tuolloin, että ongelmana oli suomalaisen keskustelun heikko lähdekritiikki.
Radikaalien aktivistiverkostojen tuottamaa aineistoa päästettiin sellaisenaan suomalaisen kansalaisjärjestökeskustelun verenkiertoon kertomatta lukijalle siitä, millaisia laajempia poliittisia tavoitteita kyseisillä verkostoilla oli ja kenen ideologisia päämääriä ajavaan kelkkaan tiedostamatta saatetaan lähteä?
Tehyn puheenjohtaja Millariikka Rytkönen perusteli edunvalvontajärjestön mukana oloa toteamalla: ”On aika siirtyä historian oikealle puolelle.” Eikö ole jotenkin ristiriitaista löytää itsensä samalta puolelta historiaa ihmisoikeuksista mitään piittaamattomien palestiinalaisten terroristijärjestöjen kanssa?
Tässä on tapahtunut myös merkittävä sisällöllinen siirtymä.
Vuonna 2013 keskustelu pyöri Finnwatchin osalta pitkälti siirtokuntien ympärillä. Nyt boikottikutsu kohdistuu koko Israelin valtioon. Ero ei ole vähäinen.
Kolmetoista vuotta myöhemmin kysymys kuuluu: Onko opittu mitään?
Sitten vastaan tulee Sumud
Sumud ei ainakaan peittele yhteyttä BDS liikkeeseen. Päinvastoin.
Sumud ilmoittaa omassa boikottikirjoituksessaan, että palestiinalainen kansalaisyhteiskunta esitti BDS kutsun yli 20 vuotta sitten. Sumudin mukaan siinä vaaditaan boikotteja, sijoitusten poisvetämistä ja pakotteita, kunnes BDS liikkeen määrittelemät vaatimukset toteutuvat. Sitten seuraa olennainen lause: Sumud ilmoittaa tukevansa tätä BDS kutsua ja sen vaatimuksia.
Tämä on tärkeä tieto.
Kyse ei siis ole siitä, että minä yrittäisin liimata BDS kirjaimia Sumudin kylkeen. Sumud tekee sen itse.
Ja juuri tässä vuoden 2013 Kielletyt hedelmät muuttuu jälleen hätkähdyttävän ajankohtaiseksi.
Kirjoitin lokakuun alussa blogin Sumudista ja sen perustajana ja hallituksen puheenjohtajana esitellystä Majeed Abusalamasta. 7.10.2023, Päivä, josta voi olla ylpeä? dokumentoi hänen omia lausuntojaan. Kävin kirjoitusta varten läpi hänen 0mia julkisia X päivityksiään lokakuusta 2023 joulukuuhun 2024 sekä muuta aineistoa, joissa hän muun muassa peittelemättömän avoimesti ihannoi Hamasin väkivaltaista terrori-iskua Israeliin.
Jo 7. lokakuuta 2023 Majeed Abusalama kuvasi tapahtumia päiväksi, josta sai olla ylpeä. Seuraavana päivänä hän kirjoitti, ettei kenelläkään ole oikeutta edes tuomita palestiinalaista ”vastarintaa”, Hamas mukaan lukien. Palestiinalaisten oikeuksien toteutuminen edellyttäisi hänen mukaansa Israelin valtion purkamista joelta merelle.
Kirjoituksessani käsittelin myös Majeed Abusalaman julkaisemia tietoja siitä, että Saksan poliisi aloitti häneen huhtikuussa 2024 kohdistuneen rikostutkinnan. Hänen itse julkaisemassaan viranomaisasiakirjassa rikosepäily koski terrorististen rikosten hyväksymistä ja ylistämistä verkossa. Korostin jo tuolloin, että kyse oli rikosepäilystä, ei minun oikeudellisesta arviostani hänen syyllisyydestään.
Tämä tausta muuttuu nykytilanteessa olennaiseksi.
Sumud ei ole vain yksi boikottijulistuksen kymmenestä nimestä. Se ilmoittaa itse tukevansa palestiinalaista BDS kutsua ja sen vaatimuksia.
Sumud esittää täysin avoimesti tukevansa alkuperäisen BDS kutsun vaatimuksia ja toteaa, ettei boikottien tarve pääty yhden kampanjan tavoitteen saavuttamiseen, vaan vasta palestiinalaisten oikeuksien täysimääräiseen toteutumiseen.
Kuten lokakuisessa blogissani osoitin, Sumud -järjestön puheenjohtajan mielestä näiden oikeuksien toteutumien edellyttää ensin Israelin itsenäisen valtion purkamista joelta merelle.
Kun tällainen järjestö istuu samassa rintamassa SAK:n, STTK:n, Tehyn ja Finnwatchin kaltaisten yhteiskunnallisesti vaikutusvaltaisten suomalaisten organisaatioiden kanssa, kysymys BDS liikkeen päämääristä ei ole sivuseikka.
Se pitäisi olla ensimmäisiä kysymyksiä.
Siksi haluaisin kysyä SAK:n ja STTK:n johdolta, Finnwatchilta, Tehyltä ja muilta kampanjassa mukana olevilta aivan yksinkertaisesti: Tiesittekö tämän?
Tiesittekö mihin liityitte?
Tiesittekö BDS liikkeen koordinaatiorakenteisiin liittyvästä historiasta?
Tiesittekö, että Sumud ilmoittaa avoimesti tukevansa BDS kutsua ja sen vaatimuksia?
Tiesittekö Sumudin perustajan ja puheenjohtajana esitellyn Majeed Abusalaman Hamasia ja sen lokakuun 7. päivän terroritekoa ihannoivista julkisista lausunnoista?
Ja ennen kaikkea:
Onko suomalaisissa järjestöissä todella tehty sellainen lähdekriittinen ja poliittinen taustatyö, jota tämän mittaluokan kampanjalta pitäisi edellyttää?
Nämä eivät ole syyllistämiskysymyksiä. Ne ovat vastuukysymyksiä.
SAK kertoo edustavansa 18 ammattiliittoa ja noin 750 000 jäsentä. Kun näin merkittävä yhteiskunnallinen toimija lähtee mukaan kokonaisen valtion tuotteisiin ja palveluihin kohdistuvaan boikottiin, perustelujen ja taustojen tutkimiselle pitää voida asettaa poikkeuksellisen korkea vaatimus.
Oletettu hyvä tarkoitus ei korvaa lähdekritiikkiä.
Eikä sana ihmisoikeudet vapauta ketään velvollisuudesta kysyä, kenen poliittista strategiaa omalla toiminnalla käytännössä edistetään.
Kielletty hedelmä houkuttaa edelleen
Vuonna 2013 kirjoittamani vihkonen ja nimi Kielletyt hedelmät tuntuu tänään melkein kiusallisen osuvalta.
Tuolloin kritisoin sitä, kuinka suomalaisessa Israel keskustelussa radikaalien aktivistiverkostojen näkemykset saattoivat kulkeutua arvovaltaisten kotimaisten toimijoiden raportteihin ja edelleen julkiseen keskusteluun ilman riittävää lähdekritiikkiä.
Kirjoitin myös, että BDS liikkeen yhteyksistä palestiinalaisten äärijärjestöjen tavoitteita ohjaileviiun taustavoimiin, joiden pyrkimykset ulottuivat paljon pidemmälle kuin yksittäisten siirtokuntatuotteiden arvostelemiseen.
Nyt ympyrä näyttää sulkeutuneen.
Sumud sanoo ääneen tukevansa palestiinalaista BDS kutsua. Sen puheenjohtaja ihannoi avoimesti juuri niitä samoja ääritahoja, jotka ovat BDS liikkeen kansainvälisten strategisten pyrkimysten muokkaajia.
Sumud on mukana suomalaisessa boikottirintamassa.
Ja suomalainen boikottirintama kehottaa kuluttajia boikotoimaan Israelin valtiota.
En tietenkään väitä, että joku Ramallahissa tai Gazassa vetelisi SAK:n tai STTK:n ja muiden edunvalvontajärjestöjen naruista.
Väitän jotakin paljon arkisempaa ja siksi ehkä huolestuttavampaa.
Poliittisen liikkeen ei tarvitse ohjata suomalaisia järjestöjä saadakseen ne edistämään omaa agendaansa. Riittää, että sen määrittelemä toimintamalli, käsitteistö ja tavoitteet omaksutaan näennäisesti hyvän asian nimissä kyselemättä riittävästi, mistä sellaiset ovat peräisin ja mihin ne tähtäävät.
Siinä on tämän asian todellinen ongelma.
Jos suomalaiset ammattijärjestöt haluavat arvostella Israelin hallituksen toimintaa, se kuuluu vapaaseen yhteiskuntaan. Israelin politiikka ei ole kritiikin yläpuolella.
Palestiinalaisten kärsimystä ei pidä vähätellä. Gazan siviilien hätää ei pidä käyttää retorisena nappulana kummallakaan puolella.
Mutta juuri siksi myös boikottia ajavien tahojen tulee kestää kriittinen tarkastelu.
Ihmisoikeuksien puolustaminen ei saa merkitä harkintakyvyn ripustamista naulaan.
Gazan kannalta ironisinta lienee, että Israeliin kohdistuvalla kuluttajaboikotilla ei ole minkäänlaista todellista vaikutusta Gazan humanitaariseen hätään.
Boikotointivaatimuksista tulee niiden esittäjille hurskas olo ja hyvä mieli, mutta mitään todellista hyvää, joka lievittäisi gazalaisten hätää, sellaisilla ei saada aikaan.
Jos Gazan humanitaarinen hätä aidosti kiinnostaa olisi aiheellista vaatia gazalaisten vapauttamista Hamasin ja muiden islamististen terrorijärjestöjen vaikutuksesta.
Kolmetoista vuotta sitten varoitin siitä, että BDS liikkeen kiiltävän kuoren taakse kannattaa katsoa.
Nyt sama kysymys pitäisi esittää uudelleen.
Patmos-blogilla kirjoittavat sitoutuvat Apostoliseen uskontunnustukseen. Muilta osin blogistien esittämät näkemykset ovat heidän omiaan, eivätkä välttämättä edusta Patmos Lähetyssäätiön kantaa.
LÄHDE: Patmos.fi/blogit/Pasi Turunen 28.10.2026
INFO: Pasi Turunen (TM) on raamatunopettaja, toimittaja ja Patmos Lähetyssäätiön toiminnanjohtaja.