Meillä oli kylässä yksi perhe muutaman päivän. Juttelimme myös uskonasioista. Mies sanoi minulle, ettei hän jaksaisi elää, jos ajattelisi uskonasioista niin kuin minä. Sanoin, ettei tämä ole raskasta, elän Jeesuksen uskossa. Myöhemmin kaverilla tuli vaikeuksia ja hän soitti minulle. Lupasin rukoilla hänen puolestaan. Ilmeisesti semmoinen ”vähän sinne päin uskonto” saa monen mielen herkistymään? Vähän Jumalaa ja paljon maailmaa, vähän Raamattua, paljon ihmismielipiteitä. Usein kuitenkin kovat ajat ja koettelemukset, syyllisyys ja heikkous horjuttavat itsevarmuutta.
Yleisuskonnollisuuden saadessa yhä enemmän valtaa kirkossa ja julistuksessa hämärtyy ihmissielun pelastuminen. Sen sijaan tilalle tulevat uudet ajatukset: Raamattu ei ole Jumalan sanaa. Kaikki ihmiset pelastuvat. Jumala armahtaa kaikki. Ei ole olemassa kadotusta. Syntiä ei ole mikään. Kukaan ei joudu vastuuseen teoistaan. Sakramentit pelastavat ilman uskoa. Oikea seurakunta on ovi taivaaseen. Enemmistö on aina oikeassa. Pappi rukoilee kuolleen puolesta.
Gal.1:8. Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu.
Metkaa, että evankeliumi, ilosanoma, on säilytetty nimellisesti mukana, mutta sen soveltaminen on sitten vienyt ihmiset ihan hakoteille. On yritetty tehdä mustasta valkoista omin voimin. Raamatun kirottu merkitsee syrjään heitettyä, Jumalan seurasta, osallisuudesta ja yhteydestä erotettua. Kova juttu siis. Tämän vastakohtana on pelastuksen sanoma, evankeliumi Jeesuksesta Jumalan uhrikaritsana, syntien sovittajana, vastaanotettuna omaan elämään.
On paljon kirottuja ihmisiä, kuolemaan kulkijoita, jotka luulevat pelastuvansa, olevansa selvillä tulevaisuudestaan, mutta elävät valheessa, ja vievät toisia valheeseen. Sellaisia ovat kaikki epäuskossa elävät ihmiset. kaikki epäjumalan palvelijat, ja kaikki, jotka hyväksyvät Raamatun ilmoittamat synnit elämäänsä ja Jeesuksen hylkääjät. Heidän tunnuslauseensa on: Huomenna teen parannuksen!
Kun kristitty vaipuu ilosanoman uskosta lainomaiseen uskoon hän kadottaa samalla siunauksen ja joutuu kirouksen alaiseen tilaan. Itse hän saattaa olla kuitenkin mielestään koko kylän ja seurakunnan valoisin tähti. Mutta todellisuudessa hän elää omavoimaisena pimeydessä ilman Kristusta, ilman armoa.
Gal.3:10. Sillä kaikki, jotka perustautuvat lain tekoihin, ovat kirouksen alaisia; sillä kirjoitettu on: ”Kirottu olkoon jokainen, joka ei pysy kaikessa, mikä on kirjoitettuna lain kirjassa, niin että hän sen tekee.” Tämä tapahtuu, kun ihminen ottaa itselleen kunnian Jumalan teoista. Perinteinen uudestikastaminen on yksi räikeimmistä tämän sarjan eksytyksistä. Samaan sarjaan kuuluu myöskin sapattiuskovaisuus. Myös kaikki oman hurskauden piirteet nostavat ihmisen Vapahtajan yläpuolelle. Toisten uskovien hylkääminen millä syyllä tahansa on lain teko. Itsepyhitetty uskovaisuus ei kelpaa Jumalalle, vaikka siinä olisi paastoa, rukousta ja omastaan luopumista.
On siis tärkeä tutkia Jumalan sanan valossa oma asemansa ja elämänsä, ettei elää kirottuna. Sillä viimeisellä tuomiolla Jeesus jakaa koko väen joko vuohiin tai lampaisiin, eikä ole enää sijaa muutokselle. Ei auta katsella ympärilleen, pitää katsoa ylöspäin – Golgatalle, Vapahtajaan!
Kirouksesta ja sen alaisuudesta pääsee vapaaksi – edelleen Jeesuksen kautta olipa isäntä tai emäntä, pappi tai maallikko, piispa tai rosvo. Mutta siihen tarvitaan kääntymys ja odottaminen niin körtit ennen vanhaan opettivat, armon kirkastuminen niin kuin evankeliset asian ilmaisevat, uudestisyntyminen niin kuin viidesläiset sen julistavat. Kyllä Pyhä Henki sitten kirkastaa aikanaan uskonratkaisun tai luopion parannuksen ja vahvistaa sydämen uskon Jumalan rauhalla. Silloin huomaa, kuinka onnellista on elää vapautettuna, Jumalan lapsena, uskovana, armahdettuna, ilman syyllisyyttä. Ei enää kirousta, joka hukuttaisi. Tänään on aika kysyä itseltään Jumalan sanan valossa olenko kirottu vai siunattu.
Patmos-blogilla kirjoittavat sitoutuvat Apostoliseen uskontunnustukseen. Muilta osin blogistien esittämät näkemykset ovat heidän omiaan, eivätkä välttämättä edusta Patmos Lähetyssäätiön kantaa.
LÄHDE: Patmos.fi/blogit/Turkka Aaltonen 29.10.2026
INFO: Turkka Aaltonen on kirjailija ja evankelista.