Sunnuntain 22.9.2024 Savon Sanomissa oli Sami Vainion tekemä haastattelu emerituspiispa Wille Riekkisestä otsakkeella ”Pimeydestä valoon, kirjaimen orjuudesta hengen vapauteen”. Riekkinen tuo artikkelissa esille kristilliseen ja raamatulliseen uskontulkintaansa liittyviä asioita, joita hän tänä päivänä pitää vanhanaikaisina ja orjuuttavina. Riekkisen taholta kyytiä saa mm. perinteinen oppi Jeesuksen kuolemasta sovitusuhrina ja kolminaisuusoppikin. On oikeastaan mielenkiintoista seurata, reagoivatko nykyiset piispat ja kirkon johto millään tavalla näihin Riekkisen tulkintoihin. Pelkäänpä, että sillä taholla ollaan hiljaa. Totuushan on kuitenkin, että Riekkisen taholta on hyljätty keskeisimpiä Raamatun ja kristinuskon oppeja.
Sunnuntain 22.9.2024 Savon Sanomissa oli Sami Vainion tekemä haastattelu emerituspiispa Wille Riek-kisestä. Lehtiartikkelissa Riekkinen toi lähinnä esille nykyisiä tulkintojaan Raamatusta ja kristillisestä uskosta otsakkeella ”Pimeydestä valoon, kirjaimen orjuudesta hengen vapauteen”.
Olen tähän ikään mennessä jo oppinut, etten odota kovin suuria ahaa-elämyksiä tämän päivän sanoma-lehtiartikkeleilta, kun ne käsittelevät jotakin hengellistä aihetta. Hesarissa ja monissa muissa valtalehdissä tämä on jopa pettämätön sääntö. Jos hengellisiä asioita käsitellään, ne ovat lähes aina perinteisiä kristillisiä arvoja repiviä. Savon Sanomat on vielä tällaisena maaseutulehtenä joskus saattanut kirjoittaa näistäkin asioista jopa perinteisiä arvoja edes jollakin tavalla kunnioittaen, mutta tämä Riekkisen haastattelu ei totisesti sellainen ollut.
Riekkinen tuo artikkelissa esille kristilliseen ja raamatulliseen uskontulkintaan liittyviä asioita, joita hän tänä päivänä pitää vanhanaikaisina ja orjuuttavina. Siihen kai tuo artikkelin otsake ”Pimeydestä valoon, kirjaimen orjuudesta hengen vapauteen” haluaa viitata.
Riekkinen sanoo: ”On paljon asioita, joita huomaan pitäneeni uskon kantavina elementteinä, vaikka ne ovat olleet uskomuksia. On ollut vapauttavaa jättää sellaisia pikkaisen taakse ja katsoa vähän vapautuneemmin eteenpäin.”
Yksi esimerkki opista, joka voisi Riekkisen mukaan jäädä kristinuskossa taaemmaksi, on Jeesuksen kuolema sovitusuhrina. Riekkinen toteaa: ”Minulle se on outo.” Riekkinen selittää, että kantava dogmaattinen ratkaisu siitä tuli 1200-luvulla, kun Anselm Canterburyläinen selitti, miksi Jumalan oli tultava ihmiseksi. Riekkinen vitsailee: ”Se Anselm olisi ollut hyvä insinööri ja Anselmin selitys on täysin looginen ja puree sen takia tiettyihin ihmisiin. Se perustuu Vanhan Testamentin juutalaiseen veriteologiaan, eli ilman verenvuodatusta ei ole sovitusta.” Ehkäpä hieman pilkallisestikin Riekkinen toteaa tässä vaiheessa, että siihenhän kunniamurhatkin perustuvat!
Huomaatko, että Riekkinen näin puhuessaan herjaa kaikkia meitä, jotka uskomme Raamatun mukaiseen sovitusoppiin, pitäen meitä ”tietyn tyyppisinä ihmisinä”. Eikä ainoastaan meitä, vaan samalla hän mol-laa kaikkia pappeja, piispoja, arkkipiispojakin, jotka vuosisatojen aikana ovat kirjaimellisesti uskoneet Raamatun sanomaan Jeesuksen uhrikuolemasta ja hänen verensä vuodattamisesta meidän edestämme.
Oppi Jeesuksen kuolemasta sovitusuhrina ei todellakaan ole Anselm Canterburyläisen keksintö, vaan kehnompikin Raamatun lukija voi löytää sen helposti ja kristallinkirkkaasti niin Vanhan kuin Uuden Testamentin sivuilta. Ja Jeesus itse viittasi tähän perusoppiin, kun hän eräänä päivänä sanoi kuulijoilleen: ”Totisesti, totisesti, minä sanon teille, ellette syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertansa, ei teillä ole elämää itsessänne. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, sillä on iankaikkinen elämä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä”, Joh. 6:53, 54.
Ehkäpä Riekkinen selittää tämän kannibalismiksi, mutta Jeesus sanoo selvästi, että ilman hänen verensä juomista ja lihansa syömistä, meillä ei ole iankaikkista elämää. No, loukkaantuivathan monet Jeesuksen opetuslapsistakin noihin sanoihin jo Jeesuksen aikana ja vetäytyivät pois, eivätkä enää vaeltaneet hänen kanssansa.
Riekkinen sanoo tiedostavansa, että monelle syntien sovitus veriuhrin kautta on yhä kristinuskossa kaiken a ja o ja jatkaa: ”Kenelle se on luovuttamaton, pitäköön siitä kiinni. Mutta minä näen sen vain yhtenä tulkintana Jeesuksen kuolemasta, radikaalin armon vertauskuvana.”
Samaa haipakkaa Riekkisen ajattelussa saavat esim. perinteinen kolminaisuusoppi, monet eskatologiset käsitykset, Israeliin liittyvät tulkinnat jne. Kolminaisuusopista Riekkinen mm. toteaa: ”Se on tavattoman hieno teoreettinen oppi, jolla Jumala pistettiin höyläpenkkiin, jotta siitä saataisiin paremmin otetta. Jumala ei kuitenkaan alistu tähän, vaan se on ihmisen yritystä.”
No, en käy tässä yhteydessä sen enempää tuota artikkelia referoimaan, koska tekstiä täytyisi kirjoittaa sivukaupalla. Niin härskejä ja outoja mielipiteitä se on tulvillaan. Totta kai jokaisella teologilla on oikeus esittää mielipiteitään Raamatun ja kristillisen uskon tulkinnasta, mutta jos niissä näin selvästi lähdetään repimään perusdogmeja, jotka ovat olleet kristillisen uskon kivijalkaa vuosituhansien ajan, en ymmärrä, mihin sillä pyritään.
On oikeastaan mielenkiintoista seurata, reagoivatko nykyiset piispat ja kirkon johto millään tavalla näihin Riekkisen tulkintoihin. Pelkäänpä, että sillä taholla ollaan yhtä hiljaa kuin vanhan sanonnan mukaan se tietty neste sukassa. Ja totuushan on kuitenkin, että Riekkisen taholta on hyljätty keskeisimpiä Raamatun ja kristinuskon oppeja.
Riekkinen itse on jo vuosikausia perään kuuluttanut Raamatun päivittämistä nykyajalle sopivammaksi. Jos tuollaiseen päivittämiseen suostuttaisiin, tämän päivän lehtiartikkelin perusteella voi vetää johtopäätöksen, että tuollainen päivittäminen ei tarkoittaisi ainoastaan pientä fiksaamista, koskien esim. seksuaalivähemmistöjen oikeuksista kirkollisiin vihkimisiin. Ei, vaan sehän näköjään tarkoittaisi kaikkien perinteisten kristillisten oppien ja arvojen täydellistä alas ajamista ja romuttamista.
Tämänkaltaiset radikaalit tulkinnat eivät tuo yhtään uutta jäsentä seurakuntiimme, vaan päinvastoin! Olen varma, että moni Raamatun ja kristillisen uskon vakavasti ottava, joutuu päivä päivältä miettimään yhä vakavammin, kuinka kauan tällaisessa karusellissa voi enää mukana olla.
LÄHDE: Patmos-blogit/Jouko Koistinen 22.09.2024
INFO: Patmos Lähetyssäätiön hallituksen jäsen rovasti Jouko Koistinen työskenteli kaksikymmentä seitsemän vuotta vankeinhoidossa vankilapastorina, ensin Pelson vankilassa ja sittemmin Kuopiossa, josta työstä hän jäi eläkkeelle vuonna 2020.
Patmos-blogilla kirjoittavat sitoutuvat Apostoliseen uskontunnustukseen. Muilta osin blogistien esittämät näkemykset ovat heidän omiaan, eivätkä välttämättä edusta Patmos Lähetyssäätiön kantaa.