Taakka tiedonjakosivusto – seuraa aikamme ilmiöitä

Kun tutkimuksesta tulee ase

Sosiaalisen median ansiosta uuden raflaavan tutkimuksen levittämiseen viraalisti ei edes tarvita tiedotusvälineitä.

Kuva: Mikko Mäkelä

Tammi-helmikuun vaihteessa intialainen tutkijaryhmä julkaisi kuohuttavan havainnon: se väitti löytäneensä uuden koronaviruksen ja HI-viruksen väliltä merkittäviä yhtäläisyyksiä. Tutkimus julkaistiin internetissä ns. preprinttinä eli esijulkaisuna. Kyseessä on käsikirjoitusversio, jota ei ole vielä vertaisarvioitu. Vaikka tiedeyhteisö syynäsi tutkimuksen nopeasti läpi ja osoitti siitä lukuisia kiistattomia virheitä, AIDSin ja COVID-taudin yhdistävää väitettä käytetään edelleen salaliittoteorioiden todistusaineistona.

Tekijät ovat ilmoittaneet vetävänsä tutkimuksen pois ja käyvänsä aineiston läpi uudelleen, mutta alkuperäinen esijulkaisu on edelleen luettavissa bioRxiv-julkaisuarkistossa. Arkiston analytiikan mukaan artikkelia on luettu satojatuhansia kertoja ja siitä on kirjoitettu 94 uutis­sivustolla. Tviittejä löytyy lähes 20 000 Twitter-­tililtä.

Toinen esimerkki valottaa esijulkaisututkimusten käyttöä poliittisiin tarkoitusperiin. Huhtikuussa Stanfordin yliopiston tutkijat julkaisivat alustavan version tutkimuksesta, jonka mukaan Kalifornian Santa Clarassa saattaa olla jopa 85 kertaa enemmän koronavirustartuntoja kuin virallisesti on arvioitu. Tämä puolestaan osoittaisi, että kuolleisuusprosentti olisi hyvin pieni ja COVID-tauti vain pahainen kausi-­influenssa.

Tiedeyhteisö osoitti pikavauhtia myös tämän tutkimuksen ilmeiset puutteet, mutta se ei estänyt talouden nopeaa avaamista puolustavien kommentaattorien riemua. He olivat saaneet uuden poliittisen aseen. Yhdysvalloissa pienet oikeistoaktivistien ryhmät ovat järjestäneet mielenosoituksia liikkumisrajoitusten purkamiseksi. Stanfordin tutkijoiden esijulkaisu putosi heille kuin taivaan lahjana.

Ensimmäiset esijulkaisuarkistot perustettiin jo 1990-luvulla, mutta koronaviruspandemian aikana niistä on tullut ennennäkemättömän suosittuja. Terveystieteiden (medRxiv) ja biologian (bioRxiv) julkaisuarkistoihin oli toukokuun puoliväliin mennessä kertynyt jo yli 3 500 COVID-19-aiheista esijulkaisua.

Esimerkiksi SARSista ehdittiin julkaista vain 29 tutkimusartikkelia, ennen kuin pandemia jo päättyi.

Luen itsekin usein preprint-versioita tutkimuksista, koska varsinainen vertaisarvioidussa journaalissa julkaistu versio saattaa olla järjettömän kallis. Moni tutkija julkaisee preprinttejä juuri saadakseen tutkimuksilleen laajemman lukijakunnan.

Esijulkaisujen tarkoitus on edistää tieteen avoimuutta. Pandemian aikana niiden merkitys korostuu erityisesti. Toisistaan riippumattomat tutkijaryhmät eri puolilla maailmaa saavat niiden avulla reaaliaikaista tietoa toisten ryhmien tutkimuksista ja voivat näin täydentää ja parantaa toistensa työtä. Koronaviruspandemian leviämisen tutkimus ja rokotteen kehittäminen ovat juuri sellaisia ongelmia, joissa nopeasta julkaisutahdista voi olla merkittävää yleistä hyötyä.

Samalla julkaisuinto on aiheuttanut uuden ilmiön, jossa esijulkaisuja käytetään misinformaation ja salaliittoteorioiden polttoaineena. Uutismedia tietenkin janoaa uutta koronatutkimustietoa, ja nopeasti tehdyissä uutisjutuissa saattaa jäädä mainitsematta, ettei tutkimus ole vielä käynyt läpi vertaisarviointia.

Sosiaalisen median ansiosta uuden raflaavan tutkimuksen levittämiseen viraalisti ei edes tarvita tiedotusvälineitä. Riittää, kun joku mielipidevaikuttaja tviittaa asiasta. Siinä preprint-maininnat viimeistään unohtuvat.

Tutkimuslaitoksissa täytyy tunnistaa tilanteet, joissa tutkijat kiirehtivät julkaisemaan tuloksia liian aikaisin, koska haluavat löytää ensimmäisinä jonkin tärkeän ratkaisun palasen. Virheellinen tieto esimerkiksi viruksen leviämisen tavoista voi ohjata ihmisten käyttäytymistä ja poliittista päätöksentekoa.

Johanna Vehkoo

Kirjoittaja on faktantarkistukseen ja misinformaatioon erikoistunut toimittaja ja tietokirjailija.

Kirjoitus on julkaistu aiemmin Lääkärilehdessä 22/2020.

LÄHDE: Potilaan lääkärilehti 07.06.2020