Kirjoitin kuolemasta otsikon mukaisen kirjan. Miksi kuolemme? Kuoleman ymmärtäminen edellyttää ymmärrystä siitä, mikä elävä ihminen on.
Ihmiskeho koostuu 37 000 miljardista solusta. Nykyään tiedetään, että ihminen on itse asiassa elävää digitaalista tietoa. Yhden ainoan ihmisen sisältämä digitaalinen DNA-kaksoiskierreketju yltäisi maasta aurinkoon ja takaisin 30 kertaa! Arvioidaan, että grammaan DNA:ta, yhteen ”vesipisaraan”, voisi tallentaa 100 miljardia kirjaa! 90 kiloon DNA:ta voitaisiin tallentaa kaikki maailman digitaalinen data, jos se pakattaisiin äärimmäisen tiiviisti.
Meillä on kuitenkin suuri ongelma – kuolema! Tietokoneohjelmat voivat elää ikuisesti, kunhan vain on sähköä, mutta meidät on ohjelmoitu kuolemaan. Syöminen ei auta meitä elämään pidempään kuin noin 70–80 vuotta. Se on meidän parasta ennen -takuuaikamme. Psalmi vahvistaa tämän (90:10): ”Meidän elinpäivämme ovat seitsemänkymmentä vuotta, tai kahdeksankymmentä vuotta, jos voimaa riittää. Parhaatkin vuodet ovat vain vaivaa ja murhetta, ne kiitävät ohitse, ja me lennämme pois.”
Ihmisen rakennus- ja käyttöohjeet ovat siis digitaalisia. Ne on koodattu, toisin sanoen kirjoitettu, neljän koodisymbolin, A, T, G ja C, avulla. Nämä ovat lyhenteitä neljästä tietystä typpiemäksestä. Ne ovat molekyylejä, jotka toimivat DNA-kaksoisketjujen rakennuspalikoina.
Mutta kuka on valinnut juuri nämä tietyt typpiemäkset tai -kirjaimet miljardien orgaanisten molekyylien joukosta? Oliko kyseessä kemiallinen luonnonvalintaprosessi, joka tapahtui yli 4 miljardia vuotta sitten? Miljardien orgaanisten molekyylien joukosta juuri nämä osoittautuivat tehokkaimmiksi, vakaimmiksi ja toimivimmiksi geneettisen tiedon tallentamisessa ja kopioimisessa.
Ja suurin mysteeri on: mistä orgaaniset molekyylit saivat inspiraation alkaa elää, eli tuottaa jälkeläisiä ja miljoonia lajeja?
Olisiko mahdollista karsia miljardit sopimattomat molekyylit pois alkuliemestä yrityksen ja erehdyksen kautta? Kuinka kauan siihen menisi? Tämä skenaario ei todellakaan ole mahdollinen, koska miljoonia erilaisia, vaihtoehtoisia DNA-kaksoiskierteitä testattavaksi ja valittavaksi ei voi syntyä spontaanisti! Miksi? Koska edes yhtäkään ei voi syntyä spontaanisti! Ja millainen digitaalinen koodi ja kielioppi olisi optimaalinen prosessille, jonka lopputulos on satunnainen, sillä uusin darvinismi ei tähtää mihinkään tiettyyn päämäärään, kuten esimerkiksi ihmiseen!
Synteettisiä koodikielivaihtoehtoja on tehty, mutta ne eivät voi kilpailla elävän solun luonnollisen biologian kanssa, jonka A, T, G ja C järjestelmä on optimoitu toimimaan yhteistyössä entsyymijärjestelmien kanssa! Ja jos lisäksi muistamme, että näiden molekyylien on oltava kiraalisia, ymmärrämme että DNA:n spontaani synty on mahdotonta! Kiraaliset molekyylit – joissa DNA:n sokerin (deoksiriboosi) ja proteiinien aminohappojen on oltava täsmälleen samanlaiskätisiä (homokiraalisuus tarkoittaa samaa peilikuvaa) – ovat ehdoton edellytys sille, että DNA ja RNA voivat muodostaa toimivia kierteitä ja kahdentua.
Katso lisätietoja TV7:n ohjelmasarjastani Onko peli pelattu Darwin, jakso 4.
TV7: Miten elämä tarkalleen ottaen syntyi?
PEKKA REINIKAINEN, LL, tietokirjailija Pekka Reinikainen on valmistunut lääkäriksi Ranskan Montpellierissä ja toiminut käytännön lääkärinä yli 40 vuotta sekä yli 10 vuotta kuntoutuslääkärinä ja koululääkärinä. Reinikainen on toiminut kolme kautta Lääkäriliiton valtuuskunnassa ja useissa valiokunnissa sekä Kunnallislääkärit ry:n hallituksessa, Helsingin aluelääkäriyhdistyksen puheenjohtajana sekä Suomen kristillisen lääkäriseuran puheenjohtajana. Hän on myös Viron kristillisen lääkäriseuran kunniajäsen. Hän on toiminut 10 vuotta sosiaalilautakunnan, 20 vuotta Helsingin kaupunginvaltuuston ja Valtioneuvoston päihde- ja raittiusasiain neuvottelukunnan jäsenenä sekä kirkolliskokouksen jäsenenä 16 vuotta.
Tahdotko antaa palautetta blogista? Lähetä meille sähköpostia osoitteeseen blogipalaute@luominen.fi.
Blogien kirjoittajat vastaavat itse blogiensa sisällöstä. Blogitekstit ovat kirjoittajiensa mielipiteitä eivätkä välttämättä vastaa Luominen ry:n, yhdistyksen hallituksen tai hallituksen jäsenten näkemyksiä.
LÄHDE: Luominen.fi/pekan-blogi/Pekka Reinikainen 29.05.2026
