Piispainkokous on päättänyt kokouksessaan 12.3.2024 esittää kirkolliskokoukselle kirkkojärjestyksen muuttamista niin, että jatkossa kirkko kulkisi kaksilla eri suuntaan vievillä raiteilla avioliittokäsityksensä ja -käytäntönsä suhteen.
Esityksen mukaan kirkossa hyväksyttäisiin sekä kirkon uskoon ja tunnustukseen perustuva perinteinen avioliittokäsitys että uusi ajan hengen mukainen avioliittokäsitys. Piispainkokouksen tiedotteen voi lukea täältä: @kirkko_evlhttps://evl.fi/tiedote/piispainkokous-ehdottaa-kirkkojarjestykseen-kahden-rinnakkaisen-avioliittokasityksen-mallia/
Esityksen takana oli yhdeksän piispaa kymmenestä. On hienoa, että Lapuan piispa Matti Salomäki rohkeni esittää päätöksestä eriävän mielipiteen, vaikka sekä kollegiaalinen paine että julkisuuden paine on kova. On tärkeää, että tässä tapauksessa piispojen kollegiaalisuus murrettiin, eikä annettu julkisuuteen yksimielisyyden harhakäsitystä. Olen kuitenkin surullinen, että vain yhdeltä piispalta löytyi rohkeutta pysyä paineen alla kirkon tunnustuksessa. Tämä tulee johtamaan moniin kirkostaeroamisiin, koska moni olettaa piispojen kannan olevan kirkon kanta. Esityksellä ei kuitenkaan nähdäkseni ole edellytyksiä mennä läpi kirkolliskokouksessa 3/4 määräenemmistöllä.
Piispainkokouksen esittämää kaksien raiteiden mallia on esitetty aiemminkin mm. professori Eila Helander vuonna 2017 ja emeritusarkkipiispa John Vikström 2021 eikä se olennaisesti eroa aloitteesta, jonka kirkolliskokous torjui 2018.
Piispainkokouksen esitys sisältää väitteitä, jotka eivät pidä paikkaansa. Se antaa ymmärtää, että mikäli samaa sukupuolta olevien kirkollinen vihkiminen sallittaisiin, kirkossa voisi olla yhtä aikaa voimassa kaksi avioliittokäsitystä ja kristillisellä avioliittokäsityksellä olevat papit voisivat kieltäytyä vihkimästä homopareja. Tämä ei pidä paikkaansa, koska välittömästi muutoksen myötä papeilta katoaisi Suomen lain edessä oikeudellinen peruste kieltäytyä vihkimästä. Muutoksen jälkeen perinteisellä kannalla olevat papit olisivat vapaata riistaa lain edessä, vaikka kirkko ei heitä pakottaisi. Tällä hetkellä perustuslain uskonnonvapaussäännökset turvaavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pastoreille oikeuden olla vihkimättä samaa sukupuolta olevia pareja, koska kirkko ei tunnusta samaa sukupuolta olevien kirkollista avioliittoa. Mikäli kirkkojärjestystä muutettaisiin piispojen esittämällä tavalla, tämä perustuslain suoja poistuisi, koska samaa sukupuolta olevien avioliitto olisi kirkon tunnustama, eikä siten pastorilla olisi laillista perustetta olla vihkimättä.
Kun on tiedossa, millä tavalla aktivistit toimivat, lienee selvää, että ensimmäisenä vihkimystä lähdettäisiin kysymään juurikin konservatiiveiksi tiedetyiltä pastoreilta, jotta nämä saataisiin syytteeseen lain edessä.
Näin ollen, mikäli jotain niin erikoista tapahtuisi, että esitys menisi kirkolliskokouksessa läpi, olisivat perinteisellä avioliittokannalla olevat pakotettuja uskonnonvapautensa turvaamiseksi perustamaan välittömästi kirkon, jossa avioliitto on vain naisen ja miehen välinen. Suomen ev.-lut. kirkko ei pystyisi enää takaamaan heille uskonnonvapauden suojaa uskonnollisena yhdyskuntana. On vaikea käsittää, millaisella ajatusakrobatialla piispat ovat saaneet sen käsityksen, että heidän esityksensä edistäisi kirkon ykseyttä. Päin vastoin se johtaisi kirkon välittömään jakautumiseen nykyisen virkakysymyksen aiheuttaman hitaan murentamisen sijaan.
Kirkolliskokous on siis paljon vartijana. Toivotan sille voimia, viisautta ja kestävyyttä taisteluun. Oma paikkani on nyt tällä kaudella vaihtopenkillä esirukoilijana ja kannustajana.
——–
Kirjoits on alunperin ilmestynyt Soili Haverisen blogilla.
LÄHDE: Patmos blogit/Vieraskynä/Soili Haverinen 14.03.2024
Patmos-blogilla kirjoittavat sitoutuvat Apostoliseen uskontunnustukseen. Muilta osin blogistien esittämät näkemykset ovat heidän omiaan, eivätkä välttämättä edusta Patmos Lähetyssäätiön kantaa.