Kriminologi sanoo, että Suomen poliisin pitäisi toimia aggressiivisesti ja välittömästi, jotta Suomeen levittäytynyt ruotsalaisjengi Dödspatrullen saadaan kitkettyä heti alkuunsa.

”Aina kun joku ammutaan tai jossain räjähtää, minusta tulee äärettömän suosittu täällä Ruotsissa”, Ardavan Khoshnood naurahtaa vaisusti vastatessaan puhelimeen.
Lundin yliopistossa työskentelevän kriminologi Khoshnoodin puhelin on jälleen soinut viime aikoina, kun jengiväkivaltaan liittyneet ammuskelut ja räjähdykset ovat Ruotsissa vain kiihtyneet.
Ruotsissa väkivaltaisuuksissa on kuollut 12 ihmistä pelkästään syyskuun aikana, ja räjähdysten määrän osalta kuluva vuosi on ennätyksellinen niiden viiden vuoden aikana, joina dataa asiasta on kerätty.
Dödspatrullen-nimellä tunnetun ruotsalaisen katujengin levittäytyminen Suomeen tulee Khoshnoodille uutena tietona. Hän pitää tietoa hyvin huolestuttavana.
Khoshnood esittää, että Suomen poliisin tulisi luoda erikoistunut ryhmä, joka keskittyisi ainoastaan jengiväkivaltaan ja Dödspatrulleniin. Hän pitää kriittisenä mahdollisimman varhaista puuttumista jengin toimintaan.
”Muuten Suomi saattaa muutaman vuoden päästä olla samassa tilanteessa kuin Ruotsi”, Khoshnood sanoo.
Monet rikollisjengit pyrkivät luomaan verkostoja muihin maihin ja laajentamaan huumekauppaansa ja salakuljetusta sinne, missä poliisilla ei ole niistä yhtä paljon kokemusta, Khoshnood sanoo.
Ruotsin suuri virhe oli se, että se odotti liian pitkään, kunnes oli jo myöhäistä tehdä mitään, hän jatkaa.
”Poliisin tulisi tehdä pidätyksiä nyt ja luoda kovaa painetta ryhmää kohtaan, jotta se ei kokisi houkuttelevaksi jatkaa toimintaansa Suomessa.”
Viime viikolla mediat Ruotsissa ja Suomessa kertoivat Khoshnoodin kommentista, jonka mukaan maista, jotka eivät ole sodassa, Ruotsin ohittaa räjähdysten määrässä vain Meksiko.
Yhtäkään toista Länsi-Euroopan maata ei voida verrata Ruotsin tilanteeseen, Khoshnood kertoo myös nyt.
Hän kuitenkin ihmettelee kommentin keräämää huomiota.
”Siinä ei ollut mitään uutta”, hän päivittelee. Khoshnoodin kollegan, kriminologi Amir Rostamin johtama tutkimus julkaistiin jo vuonna 2019. Neljä vuotta sitten huomio jäi kuitenkin kauas tämänpäiväisestä.
Yhden korjauksen Khoshnood tahtoo uutisointiin tehdä: ruotsalaismedia, jonka pohjalta asiaa uutisoitiin Suomessakin, puhui yleisesti räjähteistä. Itse tutkimus käsitteli ainoastaan käsikranaattien määrää.
Käsikranaattihyökkäykset ovat kuitenkin viime aikoina korvautuneet kotitekoisilla, voimakkaammilla räjähteillä, kriminologi kertoo.
Tarkkaa vertailua eri maiden välillä on datan puutteen vuoksi vaikeaa tehdä, hän painottaa. Toisaalta vertailukelpoisen datan puuttuminen muista Euroopan maista kertoo Ruotsin tilanteesta myös omaa kieltään.
”Muilla Länsi-Euroopan mailla tällaista statistiikkaa ei ole lainkaan. Ja syy siihen on se, että millään muulla maalla ei ole vastaavia ongelmia räjähdysten kanssa kuin meillä”, Khoshnood sanoo.
Omat arvionsa kriminologi kertoo perustavansa erityisesti useisiin keskusteluihinsa eri maiden poliisien ja viranomaisten kanssa.
On kuitenkin vihjeitä siitä, ettei Ruotsi olisi Länsi-Euroopassakaan aivan yksin ongelmiensa kanssa. Joidenkin mediatietojen mukaan Hollannissa voisi mahdollisesti tapahtua jopa enemmän räjähdyksiä kuin Ruotsissa, Khoshnood sanoo.
Hän painottaa, että tieto pohjautuu vain mediatietoihin. Tieteellistä tai koottua julkista tietoa asiasta ei Hollannillakaan ole.
Hollannin yleisradioyhtiö NOS:n mukaan maassa oli syyskuussa tapahtunut lähes 360 räjähdystä yksityisasunnoissa ja liiketiloissa. Luku on kasvanut edellisvuodesta. Se on moninkertainen verrattuna jopa Ruotsin ennätyksellisiin räjähdyslukuihin, joka on ennen tätä vuotta ollut 133 vuonna 2019. Tänä vuonna kyseenalainen ennätys vaikuttaa rikkoutuvan.
Hollannin tapauksista kaikki eivät yleisradioyhtiön mukaan liity huumekauppaan tai rikollisuuteen, vaan ihmisten välisiin kiistoihin. NOS laskee räjähdyslukuihin myös ilotulitteiden käytön räjähdetarkoituksessa.
”Se [räjäytykset] on suhteellisen helppo tapa luoda pelkoa”, hollantilainen kriminologi Jasper van der Kemp avaa NOS:lle toiminnan logiikkaa esimerkiksi riitatapauksissa.
Jengirikollisuuden saamisesta hallintaan löytyy myös toiveikkaita esimerkkejä. Tällaisen tarjoaa Malmö, joka tuli aikoinaan maailmalla tunnetuksi levottomuuksistaan.
Samaan aikaan, kun erityisesti Tukholman alueella ammuskelut ja räjähdykset ovat lisääntyneet, ovat ne Malmössa vähentyneet merkittävästi. Esimerkiksi Dagens Nyheter kertoo, että elokuun loppuun mennessä kaupungissa oli tänä vuonna ollut seitsemän räjähdystä – mikä ei Khoshnoodin mukaan ole ”käytännössä mitään”. Arvio pitää paikkansa, kun sitä vertaa vuoden 2017 58:aan räjähdykseen.
Malmön hyvä kehityssuunta johtuu useiden tekijöiden summasta. Erityisen suuren painoarvon kriminologi antaa poliisin tehokkaille toimille. Tukholmaa pienemmässä Malmössä rikolliset on myös helpompi löytää ja ottaa tilanne hallintaan.
Sama etu voisi koskea myös Tukholmaa pienempää Helsinkiä.
Ei kuitenkaan riitä, että rikolliset otetaan pois kaduilta, vaan vähintään yhtä tärkeää on panostaa pehmeisiin toimiin, Khoshnood painottaa.
Milloin Ruotsin jengiväkivallan kierre sitten voidaan saada loppumaan?
”Vastaan aina, että jos toimitaan oikein, niin kymmenen vuoden päästä”, Khoshnood sanoo. Kyseessä on pitkä prosessi, joka pitää kuljettaa eri viranomaistahojen läpi.
Olennaista olisi kuitenkin nopea ja tehokas toiminta heti alkuvaiheessa. Khoshnood kertoo vertaavansa rikollisjengejä usein syöpään.
”Hoito pitää aloittaa aggressiivisesti ja leikata kasvain heti irti. Jos odottaa liian pitkään, voi toimia miten aggressiivisesti tahansa, mutta mikään ei enää auta.”
LÄHDE: HS.fi/Elina Saarilahti 04.10.2023