tag intersektionaalinen feminismi

3 artikkelia

Intersektionaalinen feminismi on hullutusta

Kirjoittajan mielestä peli tulee viheltää poikki.

Suomeen ollaan rahtaamassa Atlantin yli ideologista tuontitavaraa, joka on yhteiskunnallemme kovin vieras, sillä se perustuu kuviteltujen uhrien ja sortajien väliseen vastakkainasetteluun. Tämän intersektionaaliseksi feminismiksi kutsutun ajatusvirheen sijaan tarvitsemme kunnianpalautuksen yksilölähtöiselle maailmankuvalle. Siis maailmankuvalle, jossa ihmisiä kohdellaan ensisijaisesti yksilöinä ja joista jokainen on arvokas kaikessa moninaisuudessaan. Maailmankuvalle, jossa ketään ei haluta käsitellä pelkästään suurpiirteisen kollektiivin edustajana.

Viime kesäkuussa ministeri Maria Ohisalo (vihr.) ilmoitti hallituksen tasa-arvo-ohjelman julkistuksen yhteydessä, että sen tasa-arvoajattelu pohjautuu jatkossa intersektionaaliseen feminismiin. Kansan parissa olen toistuvasti törmännyt ihmettelyyn, että mistä tässä hurmahenkisyydessä on oikein kyse. Miksi asiasta tulisi olla kiinnostunut? Mitä tämä oikein tarkoittaa?

Hallituksen muuttunutta tasa-arvolinjausta voidaan pitää merkittävänä. Länsimainen liberaalidemokratia – jollaisena olemme sen tottuneet tuntemaan – perustuu keskeisiltä osin ajatukseen, että jokainen meistä on yksilö, jolla on lukematon määrä erilaisia ominaisuuksia, ajatuksia ja mieltymyksiä. Jokainen meistä on tärkeä kaikessa moninaisuudessaan, eikä ketään tule arvottaa huonommaksi myötäsyntyisten ominaisuuksiensa vuoksi. Jokainen yksilö on vapaa elämään omanlaistaan elämää ja tavoittelemaan unelmiaan, kunhan ei samalla riko muiden vastaavaa oikeutta. Näin asia on nähty myös lainsäädännön silmin, jonka edessä olemme yksilöinä kaikki samanarvoisia.

Liberaalidemokraattinen yhteiskuntamalli

Liberaalidemokraattinen yhteiskuntamalli on ollut historian valossa länsimaiden suurin menestystekijä. Poliittiset vapaudet, uskonnonvapaus, omistusoikeus, elinkeinovapaus, sananvapaus, päätöksenteon hajauttaminen ja hallitsijoiden toimivallan rajoittaminen perustuslailla ovat saaneet länsimaiset yhteiskunnat kukoistamaan. Tämän ansiosta yhteiskuntamme pysyivät toimintakykyisinä maailmansodissa ja kukistivat viime vuosisadalla niin kansallissosialismin, fasismin kuin myös kommunismin.

Kaikki nämä totalitaristiset ideologiat olivat ja ovat eri kollektivismin muotoja, joissa yksilö alistetaan osaksi ylhäältä määrättyä koneistoa. Länsimaisen etiikan, esimerkiksi kantilaisuuden tai kristillisen ajattelun näkökulmasta jokainen meistä on kuitenkin itsessään arvokas omana itsenään. Siksi järjestelmämme on myös moraalisesti parempi kuin nämä kollektivistiset ideologiat.

Miksi sitten vierastan voimakkaasti intersektionaalista feminismiä? Nähdäkseni kylmän sodan jälkeiseen aikaan syntyneen sukupolven selkeä enemmistö ottaa jo itsestäänselvyytenä sen, että jokainen meistä on yksilö. Ikäluokkamme on saanut kasvatuksen, jossa kukaan meistä ei omalla olemassaolollaan lähtökohtaisesti “edusta” esimerkiksi yhteiskuntaluokkia, uskontokuntaa, etnistä alkuperää tai sukupuolta. Nämä ovat toki eräitä lukuisista ihmisten mahdollisista ominaisuuksista, mutta niiden ei pitäisi määrittää kenenkään asemaa tai sitä, miten heitä kohtelemme.

Olen huolissani siitä, että intersektionaalinen feminismi herättää henkiin jo kertaalleen voitetun ajatuksen siitä, että olemme kaikki sellaisenaan arvokkaiden yksilöiden sijaan ensisijaisesti osa vain jotain kuviteltua kollektiivista ryhmäidentiteettiä.

Toisin kuin yksilölähtöisessä maailmankuvassa, niin intersektionaalisen feminismin maailmankuvaa määrittää kummallinen identiteettibingo, jossa etusijalle nostetaan esimerkiksi sukupuoli, ihonväri, alkuperä, vammaisuus, seksuaalinen suuntautuminen ja muut vastaavat ominaisuudet. Intersektionaalisten feministien mukaan näiden varaan yhteiskunnassa on syntynyt monia tiedostettuja ja tiedostamattomia rakenteita, jotka sortavat ihmisiä. Tyypillisesti sortoa väitetään olevan sitä enemmän, mitä enemmän henkilö täyttää näitä monimutkaisen identiteettibingon kohtia. Lopputulemana on, että näiden sorrettujen ryhmien tulee taistella ja murtaa joukkovoimalla sortavat rakenteet.

Uskon kaikkien olevan samaa mieltä siitä, että esimerkiksi syrjintä myötäsyntyisten ominaisuuksien vuoksi on yksiselitteisen väärin ja sen poistamiseksi tulee kaikkien tehdä työtä. Maailma ei todellakaan ole tältä osin valmis, eikä sitä varmaan kukaan järkevä toimija väittäisikään. Pitkälle vietynä intersektionaalinen feminismi ajautuu kuitenkin hyvin kauas ja sovittamattomaan ristiriitaan sen tasa-arvokäsityksen kanssa, joka on rakentunut länsimaiseen yksilölähtöiseen kulttuuriimme. Se nimittäin asettelee väistämättä vastakkain liberalismin ja kulttuurirelativismin.

Yksilölähtöinen yhteiskunta

Yksilölähtöisessä yhteiskunnassa aitoa tasa-arvoa on se, että niin Linnan juhlissa kuin arkisessa kanssakäymisessä naisia kätellään siinä missä miehiäkin. Työnhaussa olemme halunneet peräänkuuluttaa syrjimättömyyttä ja palkata pätevimmän työnhakijan. Intersektionaalista ajattelua on sen sijaan katsoa sormien läpi sitä, etteivät esimerkiksi eräät maamme muslimivähemmistöön kuuluvat halua kätellä toisen sukupuolen edustajia. Vastaavasti intersektionaalisuuden mukaan pätevintä ei välttämättä tule kaikissa tilanteissa palkata, mikäli toinen hakija edustaa jotain sorretuksi koettua vähemmistöä.

Tässä epätoivottavassa kehityksessä piilee lukuisia ilmeisiä ongelmia. Kollektivismi luo hataria ryhmäidentiteettejä, jotka tarvitsevat vankan viholliskuvan pysyäkseen kasassa. Kun yksilöiden identiteetti nojaa ensisijaisesti kuviteltuihin kollektiiveihin, niin tulemme ruokkineeksi stereotypioiden ja vastakkainasettelun syntymistä niiden vähentämisen sijaan. Antagonistisen ”me ja ne”-asetelman aktiivinen rakentaminen sopii lähinnä uusmarxilaiseen teoriaan, mutta tasapainoista kansalaisyhteiskuntaa rakentavaksi voimaksi siitä ei ole.

Yhdysvalloissa edellä kuvattu kehitys on valitettavasti riistäytynyt käsistä ja voidaan perustellusti puhua jo kulttuurisodasta. Tämä on kamppailua siitä ketkä saavat määritellä sen, mikä on merkityksellistä tai mitkä arvot ovat oikeat ja hyvät. Syntyy niin sanotut äänekkäät ääripäät, jotka kokevat itsensä ja elämäntapansa uhatuksi. Tästä aiheutuu kierre, jossa dialogi ja ratkaisuhakuisuus puuttuvat, kun ihmiset rakentavat poteroita ryhmäidentiteettiinsä nojaten.

Tämä peli tulee viheltää poikki. Mielestäni tasavallan presidentti Sauli Niinistö on puhunut osuvasti takavuosina niin sanotuista tolkun ihmisistä. Siitä unohdetusta kansan maltillisesta enemmistöstä, joka ei edusta ääripäitä, mutta ei saa puheenvuoroa, koska keskustelua hallitsee kulttuurisodan äänekkäimmät osapuolet.

Väitän, että kansan enemmistö tukee hallituksen intersektionaalisen feminismin sijaan yksilölähtöistä maailmankuvaa ja sellaista tasa-arvokäsitystä, jossa ihmiset halutaan nähdä ensisijaisesti omana itsenään eli yksilöinä. Siksi hallituksen tulee luopua tällaisista hullutuksista ja palata takaisin puolustamaan sitä, mikä yhteiskunnassamme oli jo kiistattomasti menossa parempaan suuntaan.

LÄHDE: Verkkouutiset/Janne Heikkinen 30.09.2020

Intersektionaalinen feminismi oikeusjärjestelmässä

Sovelletaanko intersektionaalista feminismiä jo Suomen oikeusjärjestelmässä?

Helsingin poliisi kertoi viime elokuussa aloittaneensa esitutkinnat kolmen kansanedustajan, Päivi Räsäsen (kd), Hussein al-Taeen (sd) ja Juha Mäenpään (ps) tapauksista. Kaikkia kolmea kansanedustajaa epäiltiin kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.

Mäenpää (IL 23.8.2019) ”piti eduskunnan täysistunnossa kesäkuussa 2019 puheenvuoron, jossa hän käsitteli turvapaikanhakijoita. Hän sanoi puheessaan vihasanan ”Vieraslaji”.

Räsänen (IL 23.8.2019) ”tviittasi kesäkuussa Helsinki Pride -tapahtuman olevan synnin ja häpeän nostamista ylpeyden aiheeksi sekä kyseenalaisti kirkon osallistumisen tapahtumaan.”

al-Taee vihakirjoitti taannoisissa kirjoituksissaan halventavasti sunnimuslimeista, juutalaisista, kurdeista, somaleista ja homoseksuaaleista. Hän olisi (IL 30.4.2019) ”toivonut Saudi-Arabian silloisen kuningas Abdullahin polttamista ja Egyptin presidentti Hosni Mubarakin hirttämistä sekä vihjaillut Yhdysvaltojen terrorikytköksistä. Al-Taee myös nimitti Saudi-Arabiaa alatyylisellä termillä ”child fuckers”.”

Esitutkinnan seuraukset

Mäenpään ”viharikos” on käsitelty eduskunnassa kesäkuussa 2020, eikä valtakunnansyyttäjä saanut lupaa asian jatkokäsittelemiseen.

Räsäsellä on useita ”viharikoksia”, jotka ovat olleet jatkuvasti esillä mediassa. Esitutkinnat ovat yhtä lukuunottamatta kesken. Kaikkien juttujen syytekäsittely tehtäneen samanaikaisesti.

al-Taeen juttu ei mediaa ole juurikaan kiinnostanut sen jälkeen kun SDP:n eduskuntaryhmä hyväksyi hänen anteeksipyyntönsä ja pahoittelunsa kesäkuussa 2019. Poliisin oli pakko ilmoittaa tutkinnan aloittamisesta, koska pelkästään Räsäsen ja Mäenpään tutkiminen olisi näyttävästi kertonut siitä, kuinka poliittinen poliisi Suomessa jo on.

Herää epäilys, että juttu annetaan vanhentua, jolloin sitä ei tarvitsisi käsitellä oikeudessa lainkaan. al-Taeella on etulyöntiasema puolustuksessaan: hän on maahanmuuttaja, muslimi ja demari. Tämä on ilmeisesti sitä intersektionaalisen feminismin antamaa erityistä oikeutta.

al-Taee valehteli ja pääsi eduskuntaan. Demareille se sopii. Kuten vappusatasesta valehtelu. Tulee syyte tai ei, hänelle on puolueessa annettu anteeksi. Kansa ei muista. Hyvässä lykyssä al-Taee valitaan 2023 kansanedustajaksi uudestaan, koska nimi on niin tuttu.

Viharikokset

Rikoslain 11 luvussa ”Sotarikoksista ja rikoksista ihmisyyttä vastaan” on ”viharikospykälä”, tosin viharikosta ei Suomen lainsäädäntö tunne lainkaan. Rikoslain mukaan on ”tuomittava kiihottamisesta kansanryhmää vastaan sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.”

Mikäli ”kiihottaminen kansanryhmää vastaan on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä kiihottamisesta kansanryhmää vastaan vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi”.

Syyteoikeuden vanheneminen

Sekä törkeä että tavallinen kiihottaminen kansanryhmää vastaan vanhenee viidessä vuodessa, koska tavallisen kiihotuksen vankeus voidaan määrätä enintään kahdeksi vuodeksi. Pitkä vanhenemisaika on tehty ilmeisesti perussuomalaisia varten, jotta heidät voidaan tuomita vanhoistakin kirjoituksista ja lausumista. Lainsäätäjä ei liene varautunut siihen, että vihapuhetta esittää maahanmuuttaja.

Vanhenemisajat rikoslaissa:

Syyteoikeus vanhentuu, jollei syytettä ole nostettu

  • 3) viidessä vuodessa, jos ankarin rangaistus on yli vuosi ja enintään kaksi vuotta vankeutta, ja
  • 4) kahdessa vuodessa, jos ankarin rangaistus on enintään vuosi vankeutta, sakkoa tai rikesakko.

Räsästä epäillään rikoksesta, koska hän on kirjoittanut yhden teksteistään vuonna 2004 julkaistussa teoksessa, eikä tekstiä ole poistettu netistä. Samalla logiikalla al-Taeen ”viharikos” alkaisi vanhentua siitä kun hän on tekstit poistanut. En ole löytänyt varmuutta siitä, milloin tekstit on poistettu. Ehkä vasta kun hänet valittiin kansanedustajaksi huhtikuussa 2019 ja uutisointi hänen teksteistään oli ylittänyt median julkaisukynnyksen. Tai kun hänet valittiin presidentti Ahtisaaren perustamaan CMI-järjestöön töihin (talvella 2015). Tai jossain siinä välillä.

UusiSuomi 13.8.2019: ”Aiemmin julkisuudessa on kerrottu, että kyseiset al-Taeen kirjoitukset olisivat olleet näkyvillä vielä vuosina 2016–2017.”

YLE 13.8.2019: ”Julkisuuteen tuli al-Taeen Facebook-kirjoituksia ajanjaksolta 2010–2015. Niissä hän solvasi juutalaisia, homoja, sunneja, kurdeja ja somaleja.”

Poliisin esitutkinnan päättymisestä kuluu aikaa syyteharkintaan. On suuri riski, että syyteoikeus on vanhenemassa.

Kansanedustajan edun mukaista tutkintaa

Valtakunnansyyttäjä Toiviainen antoi 15.7.2020 lausunnon, jonka mukaan on kansanedustaja Räsäsen edun mukaista, että hänen lausumansa MTV:n ohjelmassa tutkitaan. Yhtä lailla voidaan sanoa, että olisi valtakunnansyyttäjän edun mukaista, että hänen sekoilunsa viharikostapauksissa tutkitaan.

Toiviainen perustelee asiaa sillä, että jokainen (pahasuopainen ja valheellinenkin) kantelu on tutkittava. Valheellisia tutkintapyyntöjä lähettäneiden ilkeitten ihmisten tekemisiä ei kuitenkaan tutkita.

Veropetosrangaistukset

Verrataanpa kiihottamisrangaistuksia verotuksessa määrättäviin rangaistuksiin. Verotuksessa on määrätty jopa 10.000 euron veronkorotuksia kirjoitusvirheistä, jotka eivät ole vaikuttaneet verojen määrään mitenkään.

Verotuksessa

  • on tuomittava veropetoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
  • rikoksentekijä on tuomittava törkeästä veropetoksesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.

Törkeän ja muun veropetoksen raja on alhainen. Verotuskäytännössä on rajaksi otettu 20.000 euron virhe. Esimerkiksi osakeyhtiössä tämä tarkoittaa 4000 euron veromenetystä valtiolle (yhteisövero 20 %). Yhden turvapaikanhakijan menestyneen valehtelun aiheuttamat menetykset valtiolle ovat monikymmenkertaiset törkeään veropetosrajaan verrattuna.

Kiihottaminen kansanryhmää vastaan on kallista oikeutta

Kiihottamispykälä antaa poliisille ja syyttäjälle suuren vapauden valita syylliset ja syyttömät. Kyse on totalitarismista puhtaimmillaan. Sopiva syyllinen joutuu tikun nokkaan aivan mitättömistä asioista, mutta jos syyllistä voidaan kohdella uhrina, karmeimmatkaan tappouhkaukset eivät johda oikeuslaitoksemme kiinnostumiseen asiassa. Tutkintaan joutunut kirjoittaja saa aina tuomion, mikä osoittaa, ettei humanitääristä maahanmuuttoa voi kritisoida lainkaan, jos haluaa varmuudella pitää poliisit ja syyttäjät loitolla.

Tutkinnat ja oikeudenkäynnit ovat kalliita. Siinä tuhlataan satoja tuhansia euroja yksittäisen lauseen irrottamiseksi asiayhteydestä ja kokonaisuudesta ja sen jälkeiseen juridiseen hiustenhalkomiseen. No onhan meillä varaa. Ja jos ei ole, otetaan lisää velkaa. Tärkeintä on saada yhteiskunnan todelliset rikolliset vastuuseen puheistaan.

LÄHDE: OikeaMedia/blogi/Pauli Vahtera 16.07.2020

Intersektionaalinen feminismi

Halla-aho: ”Intersektionaalinen feminismi ei pyri tasa-arvoon”

”Ongelma eivät ole fanaatikot ja mielipuolet, joita on vähemmistö. Ongelma on se enemmistö, joka pelosta tai mukavuudenhalusta tanssii fanaatikkojen pillin mukaan”

Jussi Halla-aho. Artikkeliin liittyvä kuva

Sisäministeri Maria Ohisalo (vihr.) twiittasi torstaina 25.6.2020 hallituksen päättämästä uudesta tasa-arvo-ohjelmasta, jonka ”kantavana näkökulmana on nyt eri syrjinnän muodot tunnistava intersektionaalinen feminismi”.

”Aika nostaa Suomi tasa-arvon kärkimaaksi!” Ohisalo uhosi ja vakuutti kunnianhimon tason nousevan aiempiin hallituksiin verrattuna.

Myös vihreiden julkaisemassa tiedotteessa puhutaan ”intersektionaalisen feminismin tarkastelutavasta”, jossa huomioidaan yksilön yhteiskunnalliseen asemaan vaikuttavat moninaiset taustatekijät.

Itse tasa-arvo-ohjelmassa intersektionaalisuus määritellään ”keinoksi tarkastella yhteiskunnassa vallitsevia päällekkäisiä ja läpileikkaavia syrjiviä mekanismeja”.

Ohjelman mukaan niitä ovat esimerkiksi sukupuoli, sosioekonominen tausta, asuinpaikka, alkuperä, perhetausta, koulutus, ikä, vammaisuus, seksuaalinen suuntautuminen, sukupuoli-identiteetti sekä sukupuolen ilmaisu, ja niiden ”katsotaan vaikuttavan samanaikaisesti yksilön asemoitumiseen yhteiskunnassa”.

Vihervasemmiston Ohisalo julistaa

Ohisalo julistaa, että tasa-arvo-ohjelmaan ”on koottu konkreettisia toimenpiteitä tasa-arvoisemman yhteiskunnan rakentamiseksi”.

”Ohjelmassa asetetaan myös toimenpiteitä, joilla puututaan sukupuolivähemmistöjen kokemaan rakenteelliseen syrjintään. Translain uudistaminen lienee näistä tärkein, mutta ei suinkaan ainut”, Ohisalo kertoo.

Intersektionaalisuuden avulla väitetään tunnistettavan syrjivät rakenteet, jotka voivat olla usein päällekkäisiä ja toisiaan läpileikkaavia. Toisin sanoen yhdelle henkilölle saattaa ”kasautua” sukupuolen lisäksi useita muitakin yhteiskunnalliseen asemaan ja syrjintään vaikuttavia taustatekijöitä. Esimerkiksi tummaihoinen seksuaalista vähemmistöä edustava nainen voi kokea syrjintää sukupuolensa lisäksi ihonvärinsä ja seksuaalisen suuntautumisensa vuoksi.

Hallituksen tasa-arvo-ohjelma 2020-2023 perustuu kesäkuussa 2019 sovittuun hallitusohjelmaan, jonka pohjalta nykyinen hallitus aloitti toimintansa joulukuussa 2019.

”Meidän hallituksessa päättämämme tasa-arvo-ohjelma on yksi niistä monista paikoista, joissa vihreä kädenjälki todella näkyy”, Ohisalo hehkuttaa.

Suomi on maailman kärkimaita jo monessa asiassa, tasa-arvossakin.

Valtiotieteiden maisteri ja Lähi-idän asiantuntija Seida Sohrabin mielestä Suomella on isompiakin ongelmia ja tärkeämpää tekemistä, kuin intersektionaaliseen feminismiin keskittyminen. Hän tyrmäsi sen Ilta-Sanomien kolumnissaan 6-0.

”Uusia hukuttavia vieraita termejä ei tarvita kuvaamaan sitä, mikä suomalaisille on aina ollut tärkeää; yhdenvertaisuus, tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus”, Seida Sohrabi kritisoi.

Tasa-arvo-ohjelma, jossa mainittu ”intersektionaalinen feminismi” on tasa-arvopolitiikan perustana, sai myös perussuomalaiset ottamaan voimakkaasti kantaa.

Suomen Uutiset kohdistaa huomionsa oleelliseen seikkaan:

”Suurimmalle osalle kansalaisista intersektionaalisen feminismin käsite on täysin outo. Ottaen huomioon, että yhdenvertaisuus ja tasa-arvo ovat perustuslain määrittämistä perusoikeuksista kaikkein keskeisimpiä, on aiheeseen suhtauduttava erittäin vakavasti.

Ei käy päinsä, että ministeri eräänä päivänä ilmoittaa kansalaisille, että tänään tasa-arvon merkityssisältö on muutettu vastaamaan feminististä marginaalifilosofiaa.”

Perussuomalaisten varapuheenjohtaja, kansanedustaja Riikka Purra totesi hallituksen tasa-arvo-ohjelmassa olevan ”paljon politisoitua päälleliimattua ideologiaa”.

Purra huomautti intersektionaalisen feminismin olevan ”hyvin akateemislähtöinen ajattelutapa” ja hän näkee sen tarkoitusperät hallituksen tasa-arvo-ohjelmassa olevan ”aivan toiset kuin varsinaisen tasa-arvon edistäminen”.

Ideologinen ja vasemmistolainen ajattelutapa

”Kyseessä on ideologinen, pääosin vasemmistolainen ajattelutapa. Siinä halutaan nostaa erityisesti esille uusia yhteiskunnallisia ongelmia ja tasa-arvo-ongelmia rakennetaan yhteiskuntaan”, Purra korosti ja käytti esimerkkinä tällaisesta ajattelutavasta viime päivinä kiihtynyttä ajattelua siitä, että meidän pitää jahdata erilaisia vääriä sanoja – oli niitä sitten tuotenimikkeissä tai poliittisessa keskustelussa.

”Ja vastaavasti se, että meidän pitää aina loukkaantua, kun joku sanoo tai tekee jotakin väärin. Ja sitten ikään kuin valtion pitää rakentaa tällaisia holhoamiskampanjoita, millä sitten yritetään pelastaa näitä loukkaantuneita yksilöitä, mutta valitettavasti se ei toimi tällä tavalla”, Riikka Purra lisäsi.

Myös perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho ruoti perin pohjin hallituksen ylistämää uutta tasa-arvo-ohjelmaa ja nosti esille Facebookissa 25.6.2020 muutamia kriittisiä huomioita intersektionaalisesta feminismistä, joka hänen mukaansa on nyt ”vasemmisto-kepu-hallituksen kantava voima”.

Filosofian tohtori Halla-aho alleviivaa, että intersektionaalinen feminismi ei pyri tasa-arvoon sen enempää sukupuolten kuin etnisyyksienkään välillä.

”Itse asiassa sen tavoitteet ovat täysin päinvastaisia. Se on pohjimmiltaan uhrikultti ja kastijärjestelmä, joka asettaa ihmiset hierarkiaan heidän syntymässä saatujen ominaisuuksiensa perusteella.

Yksilön paikka hierarkiassa määrittyy hänen edustamansa ryhmän mukaan ja ryhmän paikka uhriuden perusteella. Kaikkein uhreimmat ovat hierarkiassa korkeimmalla.

Paikka hierarkiassa määrittää sen, mitä ihminen saa sanoa ja kenelle. Kyse on ennen kaikkea puhevallasta”, Halla-aho tiivistää.

Tämä näkyy Halla-ahon mukaan erityisen hyvin ”tone policing” -ajattelussa, joka kieltää esimerkiksi miestä arvostelemasta hysteerisesti kiljuvaa ja sätkyttelevää intersektionaalista feministiä tämän käytöksestä.

”Tämä ei kuitenkaan toimi toiseen suuntaan: miehen on esitettävä asiansa naiselle niin, ettei nainen koe miehen äänensävyä ikävänä, uhkaavana tms. Onhan jokaisella oikeus ’turvalliseen tilaan'”, Halla-aho napauttaa.

Uhriutuminen

Kysymys on siis puhtaasti uhriasemaan perustuvasta ideologiasta. ”Vihreä kädenjälki” todella näkyy, jos ja kun ihmisiä aletaan pisteyttää ”uhriutumisasteen” mukaan. Ajattelu, jossa yksilön identiteetti sidotaan johonkin ryhmään – vaikkapa valkoisiin, tummaihoisiin, miehiin, naisiin, heteroihin ja homoihin – synnyttää lisää niitä ”syrjiviä rakenteita”, joita se väittää purkavansa: se erottelee vielä selvemmin ihmisiä ihonvärin, sukupuolen tai seksuaalisuuden perusteella.

Niin muodoin valtaväestöstä poikkeavilla, hallituksen tasa-arvo-ohjelmassa kiitetyillä ”taustatekijöillä” voinee ansaita lisäpisteitä erityiskohtelua silmällä pitäen eli positiivinen syrjintä korostuu entisestään, mikä on ilmeisesti tarkoituskin. Todellisuudessa tasa-arvoa heikennetään, vaikka sitä uskotellaan tavoiteltavan.

Suurimman oppositiopuolueen puheenjohtaja valottaa myös tarkemmin sanaparin merkitystä, sillä onhan selvää, että suurimmalle osalle suomalaisista se on vielä vieras:

”Intersektionaalisessa feminismissä uhrius merkitsee siis valtaa, pääomaa ja pelimerkkejä. Siksi uhriudesta kisataan.

Pisteitä saa esimerkiksi muusta ihonväristä kuin valkoisesta, muusta sukupuolesta kuin mieheydestä, muusta suuntautumisesta kuin heteroseksuaalisuudesta ja muusta uskonnollisuudesta kuin kristinuskosta.

Hierarkiassa alimpana on tietysti valkoinen heteromies. Hänelle saa kuka tahansa sanoa mitä tahansa, ja hänen on väistettävä kaikkia.

Muiden keskinäinen järjestys selviää tarkkailemalla tilanteita, joissa sorrettujen ryhmien kesken vallitsee konflikti tai intressiristiriita”, Jussi Halla-aho täsmentää.

Lisäksi Halla-aho huomauttaa:

”Vaikka esimerkiksi naiset ja homoseksuaalit ovat melko korkealla hierarkiassa, he ovat huomattavasti muslimien alapuolella. Siksi naisen ja homoseksuaalien objektiivisesti ajatellen surkea asema muslimimaissa ja -yhteisöissä ei soita kelloa intersektionaalisen feministin aivoissa.”

Kuten kaikissa kastijärjestelmissä, myös intersektionaalisessa yksilön ominaisuudet ovat merkityksettömiä eikä hän voi vaihtaa omaa positiotaan, vaikka hänen tekonsa tai olosuhteensa eivät vastaisi niitä stereotypioita, joita intersektionaalinen kultti hänen ”ryhmäänsä” liittää, Halla-aho jatkaa analyysiään.

”Niinpä esimerkiksi valkoinen mies on pysyvästi ’valtapositiossa’ ja osa patriarkaalista sortojärjestelmää, vaikka hän olisi roskapöntössä asuva puliukko. Vastaavasti miljonääri gangsta-räppäri kultaketjuineen ja lamborghineineen on pysyvästi ’uhripositiossa'”, Halla-aho havainnollistaa.

Halla-aho katsoo, että täten valkoinen mieskin voi hyveteoilla ansaita olemassaolon oikeuden intersektionaalisessa kultissa, mutta paikkaansa hän ei voi muuttaa. Hän ei lakkaa olemasta osa patriarkaalista ”rakennetta” vaan hänen on pyydettävä sitä alati anteeksi ja väistettävä kaikkia korkeampaan kastiin syntyneitä.

”Vain syntyperäisillä ominaisuuksilla on uhripisteiden kannalta merkitystä. Ihonväriä tai sukupuolta ei voi vaihtaa, ja suuntautumisenkin väärentäminen on pitkän päälle aika työlästä. Ihminen voi kuitenkin keksiä itselleen vaikkapa menneisyyden, joka lisää hänen uhriuttaan ja kohottaa häntä hierarkiassa.”

Halla-aho palautta mieleen

Halla-aho palauttaa mieleen amerikkalaisen demokraattisenaattori Elisabeth Warrenin, joka vuosien ajan valehteli olevansa perimältään cherokee-intiaani.

”Koska huijauksista voi jäädä kiinni, se rimpsu, joka alkuaan kuului ’LGBT’, pitenee koko ajan. Viimeisin näkemäni variantti on ’LGBTTQQIAAP’, mutta tuskin sekään jää lopulliseksi.

Kategoriat ovat koko ajan abstraktimpia ja vaikeammin mitattavia, ja ne tarjoavat myös hierarkian pohjalle syntyneille mahdollisuuden nousta ylemmälle tikkaalle ja osallistua sieltä käsin pohjalle jääneiden kivittämiseen”, Halla-aho pohdiskelee ja lisää, että kuten kultit aina, intersektionaalinen liikekin on ”puhtaasti irrationaalinen ja taikauskoinen”.

”Puhe ja keskustelu koostuvat taikasanojen viljelystä. Jos rituaalin suorittaa väärin, tai jos ei muista oikeita sanoja oikeissa kohdissa ja oikeassa järjestyksessä, päätyy vääräoppisten kirjoihin, joista saattaa selvitä ankarilla katumusharjoituksilla.”

Halla-aho painottaa, että ympärillä tapahtuvia asioita kannattaa tarkastella tästä vinkkelistä.

”Kuten keskiviikkona täysistunnossa sanoin, ongelma eivät ole fanaatikot ja mielipuolet, joita on vähemmistö. Ongelma on se enemmistö, joka pelosta tai mukavuudenhalusta tanssii fanaatikkojen pillin mukaan”, Halla-aho kiteyttää.

LÄHDE: OikeaMedia/Tytti Salenius 12.07.2020