Venäjän lobbarit Suomessa paljastuvat

Tällaista oli Esko Ahon toiminta Venäjällä – IS selvitti vaietut kytkökset

Yhdysvaltojen mukaan Skolkovo-säätiö on tukenut perustamisestaan lähtien Venäjän sotilaallista kyvykkyyttä ylläpitäviä teknologioita. Skolkovon innovaatiokeskuksessa Nokiaa edustaneen Ahon mukaan kyseessä oli ”puhdas teknologiahanke”.

– Hän on päässyt kaikkiin piireihin sillä, että hänet tunnetaan entisenä pääministerinä, Venäjällä elämänuransa tehnyt suomalainen bisnesmies luonnehtii Esko Ahoa (kesk).

Kaksi muutakin henkilöä sanoo samaa: Aho, 68, on onnistunut hyödyntämään asemaansa entisenä pääministerinä.

– Esko on brändännyt Suomessa kaikkein parhaiten tittelin entinen pääministeri, IS:lle kuvaillaan.

Venäjän hyökättyä Ukrainaan Ahon Venäjä-kytkökset ovat nousseet jälleen tapetille.

Aho ilmoitti helmikuun 24. päivän jälkeen jättävänsä hallituksen jäsenyyden Venäjän suurimmassa pankissa Sberbankissa.

Vähemmälle huomiolle on jäänyt se, että Aho ehti toimia Venäjällä Sberbankin ohella muissakin tehtävissä, jotka olivat kiinteästi kytköksissä Venäjän hallintoon.

IS selvitti, minkälainen Ahon tie Venäjällä kokonaisuudessaan oli.

Palataan maaliskuuhun 2016.

Sberbankin hallituksen puheenjohtaja, Venäjän presidentin Vladimir Putinin lähipiiriin kuuluva German Gref kertoi esittävänsä Sberbankin hallitukseen Ahoa.

– Esko Aho on hyvin arvostettu henkilö, jolla on paljon arvovaltaa. Hän on ollut paljon tekemisissä high-tech-markkinoiden kanssa, Gref kommentoi uutistoimisto TASS:lle.

Esko Aho on kertonut oppineensa tuntemaan venäläisistä oligarkeista parhaiten Aleksei Mordashovin ja Viktor Vekselbergin. Ahon vasemmalla puolella Venäjän rikkaimmaksi mieheksi kutsuttu Mordashov. Oikealla Venäjän turvallisuusneuvoston pysyvä jäsen Sergei Ivanov. Kuva Pietarin talousfoorumista vuodelta 2018. Kuva: Arja Paananen

Sberbank oli asetettu EU:n ja Yhdysvaltojen pakotelistalle 2014. Länsi asetti Venäjälle pakotteita maaliskuussa 2014 tapahtuneen Krimin valtauksen jälkeen.

Pakotteiden tarkoituksena oli eristää Venäjä tarkasti määritellyillä alueilla.

Aho sanoi Kauppalehdelle maaliskuussa 2016, että pakotekysymys on saanut ylisuuret mittakaavat.

Aho oli Venäjä-lobbari jo Sberbank-nimityksen aikaan ja toimi Suomalais-venäläisen kauppakamarin ja East Officen yhteishallituksen puheenjohtajana.

Venäläismediassa nostettiin Ahon Sberbank-nimityksen yhteydessä esiin Ahon rooli Skolkovo-säätiössä.

Aho on kertonut ansioluettelossaan, että Skolkovon säätiö vastaa Skolkovo Innovation Centeristä, jossa kehitetään ja kaupallistetaan muun muassa strategisiin it-teknologioihin, biolääketieteeseen, ydinteknologiaan sekä avaruusteknologiaan liittyviä ratkaisuja.

Aho tuli mukaan Skolkovon toimintaan jo 2010 Nokian kautta. Nokia oli yksi Skolkovon yhteistyökumppaniyrityksistä ja sijoitti Skolkovoon tutkimusyksikön.

Moskovan liepeillä sijaitseva Skolkovon innovaatiokeskus on tunnettu Venäjän entisen presidentin Dmitri Medvedevin lempilapsena. Medvedev toimii yhä Skolkovon korkeimman toimielimen eli johtokunnan puheenjohtajana.

Skolkovon keskus on tunnettu Dmitri Medvedevin hankkeena. Kuvassa Medvedev start up -konferenssissa Skolkovossa toukokuussa 2013. Medvedev toimi tuolloin Venäjän pääministerinä. Kuva: RIA Novosti

Viime kuukausina Venäjän turvallisuusneuvoston varapuheenjohtaja Medvedev on julkaissut hyytäviä ja vihaa tihkuvia viestejä Telegram-kanavallaan.

Vuonna 2009 Medvedev puhui teknologisen modernisaation tarpeesta ja katsoi muutosten tekevän Venäjästä ”humaanimman ja houkuttelevamman”.

Vuodelta 2010 peräisin olevassa dokumentissa Skolkovon säätiö määritellään portinvartijaksi ja listataan ihmiset, jotka tekevät Skolkovossa tärkeitä päätöksiä. Ensimmäisenä mainitaan Medvedev.

Skolkovon vuoden 2010 mainosmateriaalissa Aho mainittiin yhtenä keskuksen kannalta tärkeistä henkilöistä. Aho toimi tuolloin Nokian yhteiskuntasuhteista vastaavana johtajana ja johtokunnan jäsenenä.

Skolkovon vuoden 2010 mainosmateriaalissa Aho mainittiin yhtenä keskuksen kannalta tärkeistä henkilöistä. Aho toimi tuolloin Nokian yhteiskuntasuhteista vastaavana johtajana ja johtokunnan jäsenenä.
Skolkovon vuoden 2010 mainosmateriaalissa Aho mainittiin yhtenä keskuksen kannalta tärkeistä henkilöistä. Aho toimi tuolloin Nokian yhteiskuntasuhteista vastaavana johtajana ja johtokunnan jäsenenä.

Listalta löytyy myös Aho.

Aho on toiminut Skolkovossa sekä neuvoa-antavan elimen jäsenenä että puheenjohtajana teollisuuden neuvoa-antavassa elimessä, joka on ollut vastuussa ”avainyhtiöiden sitouttamisesta Skolkovon ekosysteemiin”.

Venäjää ja turvallisuuspolitiikkaa hyvin tunteva lähde sanoo IS:lle, että Venäjän näkökulmasta Aho on ollut Skolkovossa levittämässä ”venäläistä ilosanomaa”.

– Vähintään yhtä tärkeä puoli on hyötyä siitä, mitä lännestä voi saada irti. Se ei ole teollista vakoilua, mutta teollinen vakoilu toimii rinnalla, luodaan yhteistyömekanismeja, joiden tarkoituksena on tuottaa Venäjälle maksimaalinen hyöty ilman, että Venäjällä on ollut tarkoitus luopua itse mistään, lähde arvioi.

Skolkovo esiteltiin utooppisena ”aurinkokaupunkina” ja keskuksesta rakennettiin mielikuvissa Venäjän Piilaaksoa.

Skolkovon mainosmateriaalissa hehkutettiin uutta ”yrittäjien luokkaa”, joilla on ”oikeat arvot” ja jotka levittävät arvojaan ympäri Venäjää. Kuva Skolkovosta vuodelta 2014. Kuva: Denis Sinjakov

Skolkovo on suomalaisittain kiinnostava myös siksi, että keskuksen neuvonantajana on toiminut Medvedevin neuvonantajana tunnettu it-miljonääri Pekka Viljakainen, joka avusti Skolkovo-säätiön hallituksen puheenjohtajaa Viktor Vekselbergiä.

Yhdysvallat lisäsi Putinin lähipiiriin kuuluvan Vekselbergin pakotelistalleen 2018.

Vuonna 2016 Venäjältä Ystävyyden kunniamerkin saanut Viljakainen on tunnettu Medvedevin innovaationeuvonantajana. Viljakainen on kuvaillut myös Putinia hyväksi ystäväkseen.

Viljakainen kertoo IS:lle olleensa Skolkovossa ”konsulttina” kymmenen vuoden ajan ja painottaa tuntevansa hankkeen hyvin.

– Olen vähän niin kuin suunnitellut sen (hankkeen), Viljakainen alustaa.

Viljakainen kertoo pitävänsä ”äärimmäisen masentavana” sitä, että keskuksen kansainvälinen yhteistyö rajoittuu tällä hetkellä käytännössä Kiinaan, Intiaan ja arabimaihin. Läntiset yhtiöt jättivät keskuksen sodan sytyttyä.

Nokialta kerrotaan, että Skolkovon sivuliikkeen operatiiviset toiminnot loppuivat jo vuonna 2020 ja kokonaisuudessaan se suljettiin vuoden 2021 aikana.

Myös Viljakainen kertoo lopettaneensa konsulttityöt Skolkovossa.

Liikemies Pekka Viljakaisen mukaan Skolkovassa ”kaikki on pro bono -periaatteella.” Lentoliput korvattiin ja hotellimajoitus, mitään muuta ei, Viljakainen sanoo.

Viljakaisen mukaan keskuksen toiminnassa ei ollut ainakaan hänen aikanaan sotilaallisia kytköksiä.

– Ydinenergian hyödyntäminen on (Skolkovossa) liittynyt esimerkiksi radiologiaan ja lääketieteeseen. Meillä oli hirveän tarkka linja, että kaikki sotilastekniikka oli ulkona. Niitä varten oli Venäjällä ihan omat hankkeet.

Venäjää ja turvallisuuspolitiikkaa hyvin tunteva lähde sanoo IS:lle Viljakaisen puhuvan, mitä hänen täytyy puhua.

Lähteen mukaan Venäjän federaation innovaatiopolitiikalla on suora kytkentä sotilasteollisuuteen.

– Venäjän johdon näkökulmasta ei ole neutraalia teknologiaa.

Skolkovon innovaatiokeskus sijaitsee Moskovon liepeillä. Kuva on otettu keskuksen rakennustyömaalta vuonna 2014.

Skolkovon verkkosivuilla mainitaan avoimesti, että ”ydinteknologian kehittäminen on edellytys maailmanlaajuisen teknologisen johtajuuden aseman vahvistamiselle ja Venäjän puolustuskyvyn ylläpitämiselle.”

Venäjän ympäristöpolitiikan professorina Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutissa toimiva Veli-Pekka Tynkkynen sanoo, että ”jos tehdään tutkimus- ja kehitystyötä ydinsektorialalla, niin ilman muuta se liittyy Venäjän ydinaseiden kehittelyyn.”

– Täytyy ymmärtää, että uraaniketju, uraanin tuottaminen maaperästä, sen jalostaminen eteenpäin, niin osa päätyy polttoainepelleteiksi ja osa jalostetumpana ydinaseisiin. Siinä mielessä väistämättä, kun tehdään ydinsektorin kehitystyötä ja tutkimusta, ollaan tekemisissä ydinasepuolen kanssa.

Professori Veli-Pekka Tynkkynen pitää Suomea esimerkkinä maasta, joka on pyrkinyt häivyttämään yhteyden ydinvoimaloiden ja ydinenergian sotilaallisen hyödyntämisen välillä. Fennovoiman ydinvoimalaprojektin laitostoimittajaksi valikoitui Rosatomin tytäryhtiö, vaikka Rosatomin tiedettiin olevan Putinin talutusnuorassa ja vastaavan Venäjän ydinaseiden tuotannosta. Kuva: Heikki Saukkomaa / Lehtikuva

Yhdysvaltojen ulkoministeriöllä vaikuttaa olevan selkeä näkemys Skolkovosta: ulkoministeriö asetti elokuussa pakotelistalleen Skolkovon säätiön, Skolkovon tiede- ja teknologiainstituutti Skoltechin ja Skolkovon teknologiapuiston Venäjän teknologiasektorilla toimimisesta. Samat toimijat löytyvät Yhdysvaltojen valtiovarainministeriön pakotelistalta.

Yhdysvaltojen ulkoministeriön mukaan Skolkovo-säätiö on keskittynyt perustamisestaan lähtien tukemaan Venäjän sotilaallista kyvykkyyttä ylläpitäviä teknologioita sekä Venäjän kansalliseen turvallisuuteen liittyvää avaruusteknologiaa.

Amerikkalaisessa tutkimushankkeessa arvioitiin jo 2013, että Skolkovon säätiö on ollut tekemisissä puolustukseen liittyvän toiminnan kanssa jo joulukuusta 2011, jolloin säätiö hyväksyi ensimmäisen aseisiin liittyvän projektin, moottorin kehittämisen hypersooniselle risteilyohjukselle.

Maanpuolustuskorkeakoulun sotatekniikan laitoksen erikoistutkija Juha Honkosen mukaan Venäjä on käyttänyt tuhovoimaisia ja kehittynyttä ohjusteknologiaa edustavia hypersoonisia risteilyohjuksia Ukrainan sodassa tiettävästi muutaman kerran. Putin on kutsunut hypersoonisia Kinzhal-ohjuksia ”ihanteelliseksi aseeksi”.

– Niissä on melkein puolen tonnin räjähde, ja niitä käytetään hyvin suojattuja, tärkeitä maaleja vastaan, Honkonen sanoo.

Useat Skolkovon lahjoittajista ovat pakotelistattuja, kuten venäläisiä panssarivaunuja tekevä Uralvagonzavod ja venäläisiä ohjuksia valmistava JSC MIC Mashinostroyenia.

”Tulevaisuuden sotilas” Skolkovo-keskuksen huhtikuun alussa pidetyssä näyttelyssä. Venäjä on Yhdysvaltojen ulkoministeriön mukaan käyttänyt Putinin johdolla systemaattisesti hyväkseen korkeaan teknologiaan liittyvää tutkimusta ja innovaatioita edistääkseen Venäjän sotilaallista kyvykkyyttä.

Venäjää ja turvallisuuspolitiikkaa tuntevan lähteen mukaan Ahon olisi pitänyt minimissään tietää, mitä keskuksessa tapahtuu.

IS ei saanut Nokialta kommenttia Yhdysvaltojen asettamiin pakotteisiin.

Toinen Ahon luottamustehtävä, jota ei ole julkisuudessa käsitelty, on jäsenyys Ranepan neuvoa-antavassa toimielimessä. Aho kertoo toimineensa Ranepassa, presidentillisessä kansantalouden ja julkishallinnon akatemiassa, opetustyössä.

Ranepan rehtori toiminut Vladimir Mau painotti lokakuussa 2020 Putinin tavatessaan, että kyseessä on Putinin akatemia ja ainoa akatemia, joka toimii Venäjän presidentin alaisuudessa.

Mau kertoi tuolloin Putinille, että akatemian päätehtävänä on tuottaa ”isänmaallisesti koulutettuja opiskelijoita”.

Helmikuussa 2017 Mau mainitsi Putinille, että Venäjän miehittämälle Krimin niemimaalle piti kouluttaa yhden vuoden aikana 28 000 alueellista ja kunnallista virkamiestä.

– Venäjän lainsäädäntöön valmistautuminen, pätevyyskokeiden läpäiseminen asiaankuuluviin tehtäviin. Se oli todellinen haaste, Mau kuvaili Putinille.

Venäjän presidentti Vladimir Putin osallistui elokuussa 2020 etäyhteydellä Venäjän presidentillisen akatemian tilaisuuteen.

Suomi pitää Krimin niemimaan liittämistä Venäjään laittomana.

Kun presidentillinen akatemia kouluttaa virkamiehiä Krimille, on selvää, että se palvelee Putinin politiikkaa ja näkemystä, jonka mukaan Krimin niemimaa kuuluu Venäjälle.

Venäjää ja turvallisuuspolitiikkaa tunteva lähde katsoo, että Aho on Ranepassa toimiessaan väistämättä ”osa organisaation toimintaa”.

– Se on eettinen kysymys ja poliittinen kysymys. Ei ole sellaista, että minä vain opetan.

Tunnetuin Ahon pesteistä on hallitusjäsenyys venäläisessä Sberbankissa, jota on pidetty yhtenä Venäjän strategisista yhtiöistä ja pankeista ”suurimpana pelurina”.

Aho toimi Sberbankissa kahdessa komiteassa, strategisen suunnittelun komiteassa ja riskinhallintakomiteassa.

Sberbankin hallituksen puheenjohtaja German Gref tapasi Putinin lokakuussa 2021. Aho oli vielä tuolloin Sberbankin palveluksessa.

Ahoa tunteva lähde kysyy, oliko moraalisesti sopivaa mennä kiinteästi Venäjän valtioon kytkeytyneen pankin hallitukseen vielä vuonna 2016, jolloin ”Putinin omalle tielle lähteminen oli niin selvää”.

– Kymmenen vuotta aiemmin oli ehkä toiveita, että kauppaa ja yhteistyötä tekemällä saadaan pidettyä Venäjä sidottuna. Mistä se kertoo, että hän sinne Sberbankiin meni? Ahneus ehkä voitti kohtuullisuuden.

Ahon vuotuinen palkkio Sberbankin hallituksen jäsenyydestä oli 5,9 miljoonaa ruplaa, joka on päivän kurssilla noin 94 000 euroa. Aholle on maksettu lisäpalkkio komiteatyöskentelystä.

Ruplan kurssi vaikuttaa palkkion suuruuteen. Esimerkiksi vuonna 2016 Ahon kokonaispalkkio oli noin 116 000 euroa.

Yksi Venäjän pankkimaailmaa tunteva lähde puolustaa Ahoa ja sanoo, että ”kommentoinnissa loistaa poissaolollaan ymmärrys siitä, mikä on hallituksen tehtävä pörssiyhtiössä.”

– Sberbank on ollut paljon vähemmän Putinin politiikan toteuttamisessa kuin esimerkiksi Gazprombank tai VTB, jotka molemmat ovat tehneet huomattavan poliittisia diilejä, lähde näkee.

Viime marraskuussa julkaistun ukrainalaisraportin mukaan Sberbank tosin toimii vastoin Grafin puheita Krimin miehitetyillä alueilla.

Näin toimiessaan siis myös Sberbank edistää suoraan Putinin ajamaa politiikkaa.

Mitä Aho on tehnyt Venäjällä, mitä viestiä hän on välittänyt?

Venäjän mediassa Ahon lausumisia on usein siteerattu niin, että niistä syntyy myötäsukainen kuva Venäjää kohtaan. Eli vaikka Aho ei olisi juuri ehkä näin sanonutkaan, hän on altistanut itsensä välineeksi Venäjän propagandan käyttöön.

Esko Aho vieraili keväällä 2018 Tatarstanissa Venäjällä. Aho piti Tatarstanissa luennon ”innovatiivisesta Suomen mallista”.

Lokakuussa 2014 Aho puhui suomalais-venäläisessä bisnesfoorumissa ja viittasi ”geopoliittiseen kriisiin”.

– Kyllä, elämme kriisiaikoja, vaikeaa geopoliittista tilannetta, mutta samalla hyödynnetään nämä mahdollisuudet, Aho lausui venäläisen uutistoimiston RIA Novostin mukaan.

Tammikuussa 2018 Aho oli mukana venäläisen taloustieteilijän Jegor Gaidarin mukaan nimetyn Gaidar Forumin paneelikeskustelussa. Puheesta löytyy englanninkielinen versio.

Aho sanoi, että ”me korostamme liikaa näitä pakotteita, koska vuodesta 2012 lähtien pakotteet eivät ole olleet pääongelma”.

– Perusongelmana kaupassamme on ollut se fakta, että öljyn hinta meni alas ja Venäjän talous kärsi siitä hyvin merkittävästi. Ja teidän valuuttanne devalvaatio vaikutti myös negatiivisesti kauppaan. Tästä huolimatta, kun tilanne alkoi parantua, kauppa alkoi kasvaa heti, siitä huolimatta, että pakotteet ovat olemassa, Aho totesi.

Aho sanoi toivovansa, että pakotteista päästään eroon mahdollisimman pian, mutta lisäsi, että ”se on hyvin monimutkainen poliittinen prosessi”. Aho totesi myös, että on ”perustavaa laatua oleva väärinkäsitys uskoa, että heikko Venäjä olisi Euroopan unionin intresseissä”.

– Meillä on paljon yhteisiä intressejä ja syitä tehdä yhteistyötä. On erinomaisia mahdollisuuksia molemminpuoliseen hyötymiseen. Tämä ei ole peli, jossa joku voittaa ja joku häviää, Aho korosti.

Venäjää ja turvallisuuspolitiikkaa hyvin tunteva lähde sanoo, että Ahon Gaidar Foorumin puhe ”oli puhetta Venäjän pussiin ja pakotteiden merkityksen vähättelyä”.

– Hänen esiintymisensä — niinkin myöhään kuin 2018 — korostaa hänen Venäjä-kytköstensä ongelmallisuutta. Aho toimi juuri niin kuin hänen toivottiinkin toimivan — Sperbank-nimitys oli venäläisille toimijoille hyvä investointi.

Mitä Aho itse ajattelee? Onko hän toiminut edistänyt Venäjän intressejä toiminnallaan?

Heti puhelun alussa Aho ilmaisee, että hän on jo ”aika lailla asiat kertonut”.

Yksi oleellinen asia olisi Skolkovo. Yhdysvaltojen ulkoministeriö on asettanut Skolkovon säätiön, Skolkovon tiede- ja teknologiainstituutin ja Skolkovon teknologiapuiston pakotelistoilleen. Miten kommentoit pakotelistausta?

– En ole ollut siellä enää pitkään aikaan (puhelun jälkeen Aho tarkentaa jättäneensä tehtävät Skolkovossa 2017). En ole ollut Skolkovon hankkeessa muuta kuin edustamassa Nokiaa, Nokian intressejä, ei se ole ollut valtiollinen tehtävä.

Jätit Nokian johtokunnan 2012, mutta silti edustit Skolkovossa Nokiaa?

– Olin edelleen konsulttisuhteessa Nokiaan, tein Nokian edustajana sitä työtä. Eihän niissä kohteissa, missä on ollut militääripuolen juttuja ollut, niin tuskinpa niissä on länsimaisia yhtiöitä ollut mukana.

– Minulla ei ole mitään tekemistä sen listauksen kanssa, koska poistuin paljon ennen kuin se pakotelistaus tuli. En tiedä, mitä siellä on sen jälkeen tapahtunut.

Yhdysvaltojen mukaan keskuksen luonne on ollut alusta asti tietynlainen.

– Miten siellä (Skolkovossa) on voinut olla amerikkalaisia yhtiöitä ja muita? Siksi, että siihen aikaan ei ollut tätä ajattelua. Se oli puhdas teknologiahanke.

Teknologisessa modernisaatiossa on ollut Venäjällä alusta asti yhtenä keskeisenä periaatteena kansallinen turvallisuus?

– Eihän sitä ole missään maassa erotettu, eihän meilläkään teknologinen kehitys erotu puolustuskyvyn kehittämisestä. Meillä on teknologia erittäin isossa roolissa oman maan puolustuskyvyssä. Se on mukana kaikkialla, mutta Nokian kaltaiset läntiset yhtiöt ovat olleet mukana niissä hankkeissa, jotka liittyvät siviilipuolen sovellutuksiin.

Aho hieman kiihtyy, kun häneltä kysyy, maksettiinko Skolkovossa työskentelystä.

– Ei mitään (Aho ei tarkenna, maksoiko Nokia hänelle konsulttina toimimisesta). Ainoa, mistä on maksettu palkka, on hallituksen jäsenyys Sberbankissa. En ymmärrä, miten pitää koko yrittää vääntää asioita toisin kuin ne ovat. Toimintani Skolkovossa on päättynyt. En vieläkään sano, että se hanke olisi sinänsä ollut huono. On sääli, että Venäjä on itse tuhonnut itselleen tärkeät hankkeet. Venäjä on itse sen tuhonnut.

Oletko tietoinen, että Ranepa on kouluttanut virkamiehiä Krimille?

– Se on Venäjän virallinen yliopisto, enkä minä ole vastuussa sen yliopiston tekemisistä millään tavalla. Se järjesti muun muassa Gaidar Forumin, jossa olin puhumassa monien muiden ulkomaisten puhujien kanssa. Emme ajatelleet, minkälaisia rooleja sillä Venäjän sisällä on, uskoimme siihen, että siellä koulutetaan tulevaisuuden venäläisiä päättäjiä, joiden on tärkeää ymmärtää, mitä läntisessä maailmassa tapahtuu ja miten siellä toimitaan.

Esko Aho katsoo palvelleensa Venäjän presidentillisessä akatemiassa ”yliopisto-opiskelijoiden tarvetta ymmärtää maailmaa”. Aho uskoo olleensa ”aika hyväkin siinä.”

Olen halunnut korostaa keskinäisriippuvuutta, mikä ei sitten toiminut. Olen uskonut, että se toimisi, mutta se ei toiminut.

Aho kertoo päättäneensä kautensa Ranepassa keväällä 2021 ja mainitsee saaneensa akatemiasta ”normaalin luennoitsijan palkkion”. Aho ei tarkenna palkkion suuruutta.

Sanoit Gaidar Forumissa tammikuussa 2018, että ”me korostamme liikaa näitä pakotteita”. Mitä tarkoitit?

– Lähtökohtani on ollut se, että kaikille pakotteille on ollut syynsä, ne johtuivat siitä, mitä Venäjä teki Krimillä, emmekä halua toimia tavoilla, jotka asettavat pakotteet jollakin tavalla kyseenalaiseksi. Se, mitä olen sanonut, että pakotteiden ulkopuolella pitää voida olla mahdollisuus harjoittaa Venäjän kanssa yhteistyötä.

– Olen halunnut korostaa keskinäisriippuvuutta, mikä ei sitten toiminut. Olen uskonut, että se toimisi, mutta se ei toiminut.

Tynkkysen mukaan Aho on ollut Suomen entisenä pääministerinä Venäjälle strategisesti tärkeä henkilö samalla tavoin kuin toinen entinen pääministeri, kaasuputkilobbari Paavo Lipponen (sd).

Tynkkynen lisää listaan Saksan entisen liittokanslerin Gerhard Schröderin ja STUKin entisen pääjohtajan Jukka Laaksosen, jonka Rosatom pestasi hyvin palkatuksi puhemiehekseen.

– Tämä on ollut sitä toimintaa, jolla on pyritty luomaan tilaa Euroopassa, että Eurooppa ei reagoisi Venäjän väkivaltaan, koska samalla rakennetaan verkostoja poliittisiin päättäjiin. Ennen helmikuuta uskoteltiin, että Venäjä on luotettava kauppapartneri, tekee yhteistyötä ja menee talous edellä. Helmikuussa vasta nähtiin, että ei mene talous edellä, vaan menee imperiumi edellä.

Tarja Halonenkin oli yllättynyt, miten Venäjä lähti väkivallan tielle. Oikeustieteilijä Halonen. Katsottiin, että kun Venäjä on joissain instituutioissa mukana, se tarkoittaa, että Venäjä on keskinäisriippuvuuden kehyksessä mukana, eikä katsota, mitä Venäjä tekee väkivallan saralla. Tässä ne läntisen ajattelun flopit ovat, olemme uskoneet liikaa rakenteisiin ja siihen, mitä Venäjä puhuu.

Venäjän hyökkäys Ukrainaan yllätti myös presidentti Tarja Halosen.

Tynkkynen katsoo, että Ahoa on vedätetty siinä missä venäläistä talouseliittiäkin. Tynkkynen puhuu maskirovkasta, harhauttamisesta.

– He ovat kuvitelleet näkevänsä Venäjän kehityksen paremmin. Eipä Ahokaan tullut viime syksynä varoittelemaan, että nyt mennään kovasti kohti sotaa. Uskon, että Putinin lähipiiri on tätä sumutusta lännen suuntaan rakentanut monella suunnalla. Maskirovka on tällainen peite tai huijaus. Sanotaan yhtä ja tehdään toista.

Venäjää tuntevat suomalaislähteet allekirjoittavat sen, että Krimin valloitus vuonna 2014 oli käännekohta. Maan ilmapiiri muuttui raskaaksi, poliittisessa päätöksenteossa taloudelliset asiat jäivät sivuseikaksi.

Syksyllä 2015 lännen ja Venäjän välisiä riippuvuuksia päätettiin kasvattaa entisestään, kun venäläinen kaasujätti Gazprom ja viisi eurooppalaista energiayhtiötä sopivat Nord Stream 2:n rakentamisesta.

– Kun on tehty miljardi-investointeja ja tulee takaisku (Krimin valloittaminen), eihän siitä optimistisesta näkymästä olla heti valmiita luopumaan. Siellä kuitenkin pystyttiin tekemään hyvin rahaa. Kaikilla on ollut usko ja toivo, että kaikki menee hyvin, Venäjällä pitkään toiminut liikemies kuvaa.

Juuri tätä optimismin ja keskinäisen yhteistyön viestiä Aho välitti Venäjällä.

Esko Aho, eikö Venäjällä merkittävissä tehtävissä olleilla, mukaan lukien sinulla, olisi pitänyt olla tietoa siitä, että nyt alkaa näyttää vaaralliselta?

– Oletko lukenut Gaidarin Imperiumin tuhoa? Lue nyt helvetissä se kirja, lue se kirja. Miksi minun piti julkaista se kirja? Tein kirjan julkaisupäätöksen jo ennen Krimin miehitystä. Kyllä Gaidarini luin todella huolellisesti. Se on kovinta kritiikkiä, jota Venäjän suhteen on esitetty. Ei minun tarvitse todistella, olenko ollut perillä siitä, minkälaisia riskejä Venäjään sisältyy. Lue se kirja.

Aho katsoo ”voineensa vaikuttaa enemmän Venäjän käyttäytymiseen kuin harva suomalainen puhumalla koko ajan siitä, minkälaisilla säännöillä Venäjän pitäisi toimia ja miten Venäjää pitäisi kehittää.”

Oletko lukenut Gaidarin Imperiumin tuhoa? Lue nyt helvetissä se kirja, lue se kirja.

Ahon yritys on kustantanut kirjan suomennoksen. Hänen mukaansa ”Gaidarin kirjan julkaiseminen suomeksi oli osa samaa ajatusta, että Venäjä muuttuu sisältä käsin”.

– Ehkä itsekritiikki on se, että kuinka paljon silläkään saattoi olla vaikutusta.

Marraskuun alussa Ahon nimi nousi jälleen otsikoihin, kun ilmeni, että suomalaiset suuryritykset ovat perustaneet China Officen, jonka hallituksen puheenjohtajana Aho toimii.

Aho osallistui Kiinan modernisaatiota käsittelevään tilaisuuteen marraskuussa 2021. Aho kertoo, että China Office tuottaa analyysia Kiinassa toimivien suomalaisyritysten strategisten päätösten pohjaksi.

Esko Aho, onko olemassa se vaara, että China Office pönkittää suomalaisyritysten vahingollisia riippuvuuksia Kiinan suuntaan?

– Ensinnäkin riippuvuudet ovat olemassa molemmin puolin. Pitää muistaa, että sen paremmin East Office kuin China Office eivät ole myynnin- tai vienninedistämisorganisaatioita. Niiden tehtävänä on maahan liittyvien strategisten riskien hallinta ja siihen liittyvän tiedon ja osaamisen hankkiminen. On äärimmäisen tärkeää, että Kiinaan investoineilla yrityksillä on hyvä ymmärrys ja osaaminen riskeistä, joita Kiinaan toimimiseen sisältyy.

Seuraavana päivänä Aho palaa vielä Venäjä-keskusteluun ja haluaa teroittaa yhtä asiaa.

– Siirtykää pikku hiljaa syyllisten etsimisestä syiden etsimiseen. Siitä ei ole kauheasti hyötyä. Sen sijaan syiden etsiminen, mikä meni pieleen, se on mielenkiintoista.

LÄHDE: Iltasanomat.fi/Olli Waris ja Arja Paananen 19.11.2022


Lipposen lobbaamat venäläiset “rauhanputket” nousivat Euroopan turvallisuuspolitiikan valokeilaan – keskinäisriippuvuus olikin harhaa

“En vastaa Iltalehdelle ylipäätään mihinkään kysymyksiin”, kommentoi Paavo Lipponen.

Ex-pääministeri Paavo Lipponen on politiikkauransa jälkeen lobannut venäläistaustaisia Nord Stream -kaasuputkihankkeita. [Jarno Juuti / IL, AOP]
Ex-pääministeri Paavo Lipponen on politiikkauransa jälkeen lobannut venäläistaustaisia Nord Stream -kaasuputkihankkeita. [Jarno Juuti / IL, AOP]
  • Paavo Lipponen ja hänen kolme entistä avustajaansa lobbasivat vuosien ajan Venäjän kaasuputkihankkeita.
  • Kaasuputkien vakuutettiin olevan vain kaupallisia hankkeita, jotka lisäisivät Euroopan turvallisuutta. Hankkeille oli myös runsaasti kriittisiä ääniä, mutta Suomi ja monet muut Euroopan maat sulkivat niiltä korvansa.
  • Keskiviikkona 27.4.2022 Venäjä turvautui jälleen ”kaasuaseeseen” painostaakseen EU:ta Ukrainan sodassa.
  • Suomalaisprofessorin mukaan energiateollisuudelle on annettu Euroopan energiapolitiikassa liian suuri määräysvalta.

Venäjä katkaisi keskiviikkona kaasutoimitukset Puolaan ja Bulgariaan. Kyseessä on toistaiseksi kovin toimi, mihin sotaa Ukrainassa käyvä Venäjä on ryhtynyt EU-jäsenvaltioita vastaan Ukrainalle annetun tuen sekä Venäjää vastaan asetettujen pakotteiden murtamiseksi.

Näin tapahtui, vaikka suomalaisille on puolentoista vuosikymmenen ajan vakuutettu arvovaltaisimmilta mahdollisilta tahoilta, että venäläisillä kaasuputkilla ei ole turvallisuuspoliittista ulottuvuutta.

Suomen pääministerinä vuosina 1995-2003 toiminut Paavo Lipponen (sd) sekä kaksi hänen esikuntaansa kuulunutta demaria lobbasivat vuosien ajan Vladimir Putinille strategisesti tärkeitä kaasuputkihankkeita Itämerellä. Myös SDP:n nykyinen puoluesihteeri Antton Rönnholm toimi Venäjän valtionyhtiö Gazpromin South Stream -kaasuputkihankkeen lobbarina kymmenen vuotta sitten.

Nyt Venäjän kaasuputket ovat nousseet Euroopan turvallisuuspolitiikan ytimeen. Etenkin Saksan johto kokee maansa olevansa niin riippuvainen venäläisestä maakaasusta, että se ei kykene lopettamaan öljy- ja kaasuostoja Venäjältä.

Valtaosa Venäjän öljy- ja kaasuviennistä suuntautuu Eurooppaan. Sen arvo on noin miljardi euroa päivässä. EU:n ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja Josep Borrell laski huhtikuun alussa, että sodan alkamisen jälkeen EU oli antanut tukea Ukrainan puolustamiseen miljardi euroa ja rahoittanut Venäjää energiaostojen kautta 35 miljardilla eurolla.

2000-luvulla rakennettujen kaasuputkien merkitys Ukrainan sodalle on siinä, että toisaalta niillä on lisätty Euroopan riippuvuutta venäläisestä energiasta ja toisaalta heikennetty Ukrainaa, jonka halki kulkevaa putkistoa pitkin Venäjä aiemmin toimitti valtaosan Eurooppaan myymästään kaasusta.

Uudet putket ovat ohituskaista, joka mahdollistaa Venäjälle Ukrainan tuhoamisen ilman, että muu Eurooppa häiriintyy kaasuvirran katkeamisesta.

FAKTAT

Nord Stream 1

Yli 1200 kilometriä pitkä maakaasuputkilinja Viipurista Saksan Greifswaldiin.

Rakentaminen alkoi vuonna 2010, ensimmäinen putki valmistui 2011, toinen 2012.

Putken rakensi Nord Stream AG -yhtiö, jonka kotipaikka on Sveitsi.

Osakkaina venäläinen Gazprom (51 %), saksalainen Basf/Wintershall, saksalainen Eon Ruhrgas ja hollantilainen Gasunie.

Vuosittain Nord Stream 1 pystyy kuljettamaan Itämeren halki 55 miljardia kuutiometriä maakaasua Venäjältä Eurooppaan.

Nord Stream 2

Pitkälti edeltäjänsä klooni: likimain yhtä pitkä, samaa reittiä kulkeva ja yhtä paljon vuosittain maakaasua kuljettava kaasuputkilinjasto.

Osakkaina Gazprom (51%) sekä saksalaiset Uniper ja Basf, ranskalainen Engie, itävaltalainen OMW ja brittiläis-hollantilainen Shell. Suomalainen Fortum on Uniperin enemmistöosakas.

Taustayhtiö Nord Stream 2 AG hakeutui konkurssiin maaliskuun alussa. Kaikki yhtiön runsaat sata työntekijää irtisanottiin. Tätä ennen Saksa oli ilmoittanut, ettei hanke voi enää edetä.

South Stream

Suunnitelmana oli rakentaa kaasuputki, joka kuljettaa kaasua Mustanmeren ali Venäjältä Bulgariaan ja sitä kautta Länsi- ja Etelä-Eurooppaan. Osakkaina Gazprom, Eni, Électricité de France ja Wintershall.

Rakennustyöt alkoivat vuonna 2012, mutta hanke kaatui vuonna 2014.

Lipposen kaksipäinen putki

Paavo Lipponen lähti Gazpromin konsultiksi vain viikko sen jälkeen, kun Venäjä oli hyökännyt Georgiaan.

– Meillä keskustelua käydään ikään kuin täällä olisi keksitty yksipäinen putki. Siinä on kuitenkin myös Saksan pää, hän ihmetteli Ylellä 2009.

Lipposen mukaan Venäjältä Saksaan rakennettavaan maakaasuputkeen liittyvien turvallisuuskysymysten esiin nosto oli löysää ja perustelematonta puhetta.

Näin asiaa ei kuitenkaan nähty esimerkiksi Euroopan parlamentin ulkoasiainvaliokunnalle vuonna 2008 tehdyssä raportissa. Siinä Lipposen konsulttipesti nostettiin esimerkiksi Venäjän kyvystä ostaa vaikutusvaltaa.

Raportti tarkasteli Venäjän Mustanmeren pohjaan suunnitteleman South Stream -kaasuputken turvallisuusvaikutuksia raportin valmistumisen aikaan käydyn Georgian sodan valossa:

”Koska Kreml käyttää jättiläismäistä kaasumonopoli Gazpromia ulkopoliittisen apparaattinsa välineenä, tulee energiasuhteita Venäjän kanssa katsoa ensisijaisesti ulkosuhteiden ja turvallisuuspolitiikan linssien läpi.”

Demarilobbareiden tilipäivä

Lipposen Cosmopolis-konsulttiyhtiö on laskuttanut vuoden 2020 loppuun mennessä 2,99 miljoonaa euroa. Lipponen ei ole kuitenkaan tarkentanut, mikä osuus yhtiön laskutuksesta on peräisin miltäkin asiakkaalta.

Oletettavaa kuitenkin on, että merkittävä osa on Gazpromilta. Se on julkisten tietojen perusteella ainoa yhteistyökumppani, jonka asiakkuus on jatkunut keskeytyksettä.

Lipponen ei ollut ainoa kotimainen demari, joka edisti maakaasuputkia, joilla Venäjä tiukensi otettaan Euroopasta – ja etenkin Ukrainasta. Hänen entiset avustajansa Tapio Pekkola ja Sebastian Sass palkattiin suoraan Nord Stream -yhtiön johtajiksi.

Eikä putkea lobbaavia demareita tullut vain Suomesta. Ensimmäinen ja merkittävin Nord Streamin palkkalistoille lähtenyt länsipoliitikko oli Lipposen ystävä, Saksan entinen liittokansleri Gerhard Schröder.

Hän siirtyi Nord Streamin johtokunnan puheenjohtajaksi pian liittokanslerikautensa jälkeen vuonna 2005. New York Timesin tuoreessa haastattelussa Schröder kertoo, miten Putin tarjosi hänelle paikkaa henkilökohtaisesti.

Ruotsissa Nord Streamin yhteiskuntasuhteista vastasi entisen demaripääministeri Göran Perssonin ja kuuden muun demariministerin avustajana toiminut Dan Svanell. Tanskassa hanketta edusti lobbaritoimisto Rud Pedersen, jonka johtaja Morten Rud Pedersen oli Tanskan demareiden puheenjohtajan avustaja ennen yrittäjyyttään.

Kaiken se kestää

Usko kaasuputkiin keskinäisriippuvuuden lisääjänä ja keskinäisriippuvuuteen rauhan takeena on läpäissyt suuren osan Euroopan maita läpi puoluekentän. Se kesti läpi Ukrainan kaasukiistojen, Georgian sodan ja Krimin miehityksen aivan Venäjän hyökkäyssodan kynnykselle asti.

Vielä kaksi viikkoa ennen hyökkäystä europarlamentaarikko Mauri Pekkarinen muistutti Venäjä-yhteistyön kaksisuuntaisuudesta.

– Jos halutaan tai joudutaan taloudellisesti olemaan kanssakäymisissä, niin kyllä kai sillä myös estetään ja ehkäistään suuria konflikteja, Pekkarinen sanoi Ylen A-Talkissa 10. helmikuuta.

Pekkarinen ei ollut ajatuksineen yksin. Euroopassa uskottiin – tai toivottiin – laajasti, että energiakaupan keskinäisriippuvuus sitoisi Venäjän niin tiiviisti Eurooppaan, ettei se lähtisi sotatoimien tielle.

Lue myös

Venäjä: Nord Stream 2 -kaasuputki on valmis

Keskinäisriippuvuuden side murtui kuin korsi, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan 24. helmikuuta. Se ei tosin ollut pidätellyt Putinia myöskään Georgiassa vuonna 2008 tai Ukrainassa vuonna 2014.

Nord Stream 2 -hanke hyllytettiin helmikuun lopulla, kun Venäjä tunnusti Itä-Ukrainan kapinallisalueiden itsenäisyyden.

Tällä kertaa usko Putinin Venäjän sitominen rauhaan taloudellisen yhteistyön kautta näyttää kuitenkin romahtaneen lopullisesti.

Lue myös

Fortum kirjaa Venäjä-tappioita – johtuu kaasuputkihankkeesta

Vaikuttaa siltä, että oikeassa olivatkin olleet ne, jotka olivat vuosien ajan varoittaneet Nord Stream -putken olevan riski Euroopan – etenkin Ukrainan ja muun itäisen Euroopan – turvallisuudelle.

Soraääniä putkipelissä

Suomessa kaasuputkikonsensusta on haastanut esimerkiksi Aleksanteri-instituutin Venäjän ympäristöpolitiikan professori Veli-Pekka Tynkkynen. Venäjän hyökättyä Ukrainaan vuonna 2014, Tynkkynen kritisoi “sinisilmäistä optimismia”, jossa uskottiin, että “talous korjaa kaiken”.

– Taloudellisten siteiden ja keskinäisriippuvuuden nimeen on vannottu Euroopassa jo kuudetta vuosikymmentä, eikä tulos nykytilanteen valossa näytä lupaavalta, Tynkkynen kirjoitti.

Samaa hän sanoo kahdeksan vuotta myöhemmin.

– Nykyiset sanktiot olisi pitänyt asettaa viimeistään 2014 ja tehdä silloin päätös, että hajautamme ostoja emmekä enää osta Venäjältä energiaa, Tynkkynen toteaa Iltalehdelle.

Vuonna 2014 Euroopan parlamentissa väläyteltiin mahdollisuutta Euroopan energiaunionista, jossa energiaa hankittaisiin yhteisostona. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut, Tynkkynen sanoo.

– Tämä kertoo vain siitä, kuinka vahva taloudellinen, etenkin energia- ja autoteollisuuden lobbaaminen on ollut tässä taustalla. Se on saanut vesitettyä eurooppalaisen ajatuksen, joka esitettiin parlamentinkin tasolla, hän toteaa.

– Jos jatkossakin annamme energiateollisuuden määritellä Euroopan energiapolitiikan eli käytännössä Euroopan ulkopoliittisen liikkumatilan, olemme todella epäonnistuneet. Nyt on tuhannen taalan paikka: Fortum ja Nord Stream eivät voi enää määritellä, mikä on Euroopalle hyväksi.

Lue myös

Fortum lähti torvet soiden Venäjälle 2008 – toimitusjohtaja nyt: ”Emme voi jatkaa kuten ennen”

Viimeistään Ukrainan sota osoitti, kuinka liian optimistinen ajattelu energiakaupan keskinäisriippuvuudesta kostautui. Tynkkynen toteaa, että Eurooppa oli liian kyyhkynen tilanteessa, jossa olisi pitänyt olla haukka.

– Se, että olimme pehmeitä vuoden 2014 jälkeen, on ilman muuta kannustanut Putinia siihen, että hän voi päättää tällaisesta hyökkäyssodasta.

Kaasuase Ukrainan ohimolla

Venäjän kaasuputket ovat olennainen osa sitä Ukrainan lähihistoriaa, joka on johtanut nykyiseen sotaan. Neuvostoliitto rakensi 1970–80-luvulla Ukrainan läpi kulkevan putkiston, jota pitkin se myi kaasua Länsi-Eurooppaan saadakseen kipeästi tarvitsemaansa länsivaluuttaa.

Vladimir Putinin kerrotaan koko presidentinuransa ajan kantaneen huolta Ukrainan ajautumisesta pois Venäjän vaikutusvallan alta. Tätä Putin on torjunut ensin “kaasuaseella” ja sittemmin perinteisillä aseilla. Ukrainan länsimielisen “oranssin vallankumouksen” jälkeen vuonna 2004 Putinin Venäjä kiristi Ukrainaa maakaasutoimitusten hintojen nostamisella ja sittemmin myös toimitusten katkaisemisella.

Kaasuaseen tehoa heikensi se, että vaikka Ukraina olikin riippuvainen halvasta venäläisestä kaasusta, Venäjän kaasuvienti oli riippuvainen Ukrainan läpi länteen kulkevista putkista. Kaasutoimitusten katkaiseminen Ukrainalta tarkoitti niiden katkaisemista myös Saksalta ja muilta länsieurooppalaisilta ostajilta.

Venäjä on Veli-Pekka Tynkkysen mukaan pyrkinyt murentamaan Nord Streameilla Ukrainan kautta kulkevan maakaasun roolia Euroopan energiapolitiikassa – ja välttämään Ukrainalle pulitettavat miljardien eurojen kauttakulkumaksut.

Tynkkysen mukaan Venäjä on rakentanut tarinaa, jossa Ukraina on kaasubisneksessä epävakaa kumppani, joka saattaa yllättäen sulkea kaasuhanat. Siksi on taloudellisesti järkevämpää rakentaa kaasuputkia, jotka kiertävät muuta kautta Venäjältä Eurooppaan. Näin vahvistetaan Euroopan energiaturvallisuutta.

Tämä kehystys on ostettu Nord Streamia lobanneissa ja kannattaneissa piireissä, Tynkkynen sanoo.

– Eli on uskottu taloudellisen järjen tarina, ja geopoliittinen keskustelu on jätetty sivuun tai kuitattu kevyesti.

Äkillinen irtautuminen näkyy arjessa

Putinin brutaalit sotatoimet eivät ole Euroopan syytä, mutta Tynkkynen katsoo niiden juontuvan epäonnistuneesta energiapolitiikasta.

Ensimmäinen Nord Stream -putki tuonee Saksaan kaasua vielä hyvän aikaa, vaikka liittokansleri Olof Scholz vakuuttikin maaliskuun lopussa, että maa kykenee irtautumaan venäläisestä maakaasusta nopeammin kuin moni ajattelee.

Saksan liitokansleri Olaf Scholz on joutunut poliittiseen myrskynsilmään, koska Saksa ei ole kyennyt katkaisemaan venäläisiä kaasuvirtoja.
Saksan liitokansleri Olaf Scholz on joutunut poliittiseen myrskynsilmään, koska Saksa ei ole kyennyt katkaisemaan venäläisiä kaasuvirtoja. Shutterstock

Saksan liitokansleri Olaf Scholz on joutunut poliittiseen myrskynsilmään, koska Saksa ei ole kyennyt katkaisemaan venäläisiä kaasuvirtoja. Shutterstock

Yhtäkkinen irtautuminen Venäjän energiasta on vaikeaa ja ennen kaikkea kallista. Vaikutus näkyy jo nyt kulujen kasvuna jokaisen eurooppalaisen arjessa.

Tätä Tynkkynen kuvailee ennen kaikkea sosiaalipoliittiseksi haasteeksi: miten energiaverotus hoidetaan oikeudenmukaisesti ja miten kansalaiset saadaan ymmärtämään, miksi kaikesta maksetaan korkeampaan hintaa.

Veli-Pekka Tynkkysen mukaan Eurooppa on aiemmin ollut haluton maksamaan turvallisuuden lisäämisestä, mikä on yksi syy siihen, että olemme nyt tässä tilanteessa.

– Nyt joudumme maksamaan kolminkertaisen hinnan, koska Euroopassa pyritään tekemään niin järkyttävän suuria investointeja ja muutoksia lyhyessä ajassa, hän sanoo.

– Jos erkanemista venäläisestä energiasta olisi alettu tehdä jo 2014, kukaan ei olisi huomannut sitä kukkarossaan. Ongelma on, että nyt olemme housut kintuissa.

Rönnholm: Jälkikäteen toimisin ilman muuta toisin

Paavo Lipposen entinen avustaja, SDP:n nykyinen puoluesihteeri Antton Rönnholmin Belgiaan perustama yhtiö laskutti South Stream -hankkeesta heinäkuun 2011 ja kevään 2013 välillä noin 180 000 euroa.

South Stream -hanke peruuntui vuonna 2014 Krimin miehitystä seuranneiden talouspakotteiden ja poliittisen paineen aiheuttamien vaikeuksien vuoksi.

Rönnholm kuvailee sähköpostitse, että 2010-luvun alussa suhtautuminen maakaasuun oli ”yleisesti ottaen aika myönteistä”. Hänen mukaansa politiikassa nähtiin, että taloudellisten siteiden vahvistamisella oli ulko- ja turvallisuuspoliittisia hyötyjä.

– Toki oli myös kriittisiä näkemyksiä, joista tulee nykyvalossa antaa selkeä tunnustus. Teollisuuden näkökulmasta katsottuna kaasuntuonnissa Venäjältä ei ollut ollut häiriöitä, ja se oli hinnaltaan kilpailukykyistä, Rönnholm kirjoittaa.

SDP:n puoluesihteeri Antton Rönnholm kertoo Iltalehdelle, ettei voisi enää ajatella lähtevänsä projekteihin, joissa on venäläisiä osapuolia.
SDP:n puoluesihteeri Antton Rönnholm kertoo Iltalehdelle, ettei voisi enää ajatella lähtevänsä projekteihin, joissa on venäläisiä osapuolia. Kaisa Vehkalahti

Hän sanoo pohtineensa useasti Venäjän hyökkäyssodan alkamisen jälkeen, olisiko kymmenen vuotta sitten pitänyt arvata, mitä on tulossa.

– Näin jälkikäteen on helppo todeta, että toimisin ilman muuta toisin.

Eväitä toisenlaiseen arvioon olisi antanut esimerkiksi jo aiemmin mainittu vuoden 2008 EU-raportti, jonka ensimmäinen johtopäätös oli harvinaisen selkeä:

”South Stream ei paranna Euroopan energiaturvallisuutta; sen sijaan se lisää Venäjän vaikutusvaltaa Eurooppaan tehden jäsenvaltioista haavoittuvaisempia niiden tehdessä päätöksiä Kremlille tärkeissä kysymyksissä.”

Lue myös

Vuoden 2017 raportti kuvaa Suomen sinisilmäisenä – Panssarivaunut jatkavat nyt ”kaasuaseen” työtä Ukrainassa

”Päätöksiä ei tehdä jälkiviisaudella”

Toinen Lipposen entinen avustaja Sebastian Sass toteaa puhelimitse Sveitsistä, että Euroopan ja Venäjän välisellä energiakaupalla on jo vuosikymmeniä pyritty lisäämään keskinäisriippuvuutta sekä vakautta ja sitä kautta ”ehkäisemään eskalaatioita”.

– Nyt kun olemme nähneet viimeisimmän kehityksen, on uudelleenarvioinnin paikka, Sass sanoo.

Sass kertoo, että hänen kohdallaan uudelleenarviointi tarkoitti työsuhteen päättämistä Nord Stream 2:n taustayhtiön kanssa samalla viikolla, kun Saksa ilmoitti, ettei hankkeella ole tulevaisuutta.

– Tällä hetkellä se tie on loppuun kuljettu. Lopetin kaiken konsulttitoiminnan, eikä minulla ole myöskään mitään aikeita jatkaa sitä.

Sass ei suostu ”spekuloimaan”, mitä hän tekisi, jos hän saisi uudelleen päättää, lähtisikö hän viime aikojen tapahtumien valossa lobbaamaan Nord Stream -hankkeita.

– Kysymykseen on sisäänrakennettuna se, että silloin olisi pitänyt tietää, mitä nykyään tiedetään. Sellaista tilannetta ei tule vastaan. Kun tilanne kehittyi mihin kehittyi, vedin omat johtopäätökseni, Sass sanoo viitaten konsulttibisneksensä lopettamiseen.

Sassin tavoin Sveitsissä vaikuttava Tapio Pekkola kertoo sähköpostitse, että hänellä on meneillään työsopimuksensa mukainen irtisanoutumisaika. Käytännön työtehtäviä ei ole ollut Venäjän hyökkäyssodan alkamisen jälkeen, Pekkola toteaa.

Tästä asemasta johtuen ei liene yllättävää, että Pekkola toistaa vastauksissaan Nord Streamin virallista viestiä: putkihankkeet ovat vain kaupallisia projekteja, joilla turvataan Euroopan energiansaanti. Politiikka, etenkään turvallisuuspolitiikka, ei liity niihin mitenkään. Lisäksi Pekkola korostaa, että hankkeet ovat kestäneet juridisesti päivänvalon.

Pekkola toteaa, että päätökset suurista hankkeista tehdään ”ajan ja tilanteen mukaisesti”. Nord Stream -hankkeista tehtiin hänen mukaansa silloisen tilanteen mukainen selvitys ja samanlainen olisi edessä myös tänä päivänä.

– Nyt vallitsevissa poliittisessa tilanteessa asia ei ole Venäjän suhteen mahdollinen.

– Jälkiviisaudella ei päätöksiä tehdä eikä arvioida. Se koskee tämänkin hankkeen arviointia, Pekkola kirjoittaa.

Lipponen: En vastaa

Etenkin Nord Stream -putkisoppaa ovat keittäneet nimekkäät demarijohtajat, jotka ovat pönkittäneet keskinäisriippuvuusajattelua ja putkien epäpoliittisuutta omalla arvovallallaan.

On syytä kysyä, mitä entinen Nord Stream -konsultti Paavo Lipponen ajattelee hankkeesta nyt, keväällä 2022.

Esimerkiksi vuonna 2018 hän totesi Ylelle, kuinka ”välillä on vaikuttanut siltä, että joku on keksinyt yksipäisen putken, että on vain se Venäjän pää, josta manipuloidaan”.

Helsingin Sanomille hän taas viestitti vuonna 2016, että Nord Stream 2 on “kaupallinen, ei poliittinen” hanke.

Mutta nyt Lipponen toteaa, että Iltalehti voi kysyä, mutta hän ei vastaa.

– En vastaa Iltalehdelle ylipäätään mihinkään kysymyksiin.

Miksi ette vastaa?

– En vastaa siihenkään, Lipponen sanoo ja lopettaa puhelun.

Ex-pääministeri Paavo Lipponen ei suostunut kommentoimaan Nord Stream -konsultointiaan Iltalehdelle.

Maaliskuussa MTV Uutisten Viiden jälkeen -ohjelmassa Lipponen sen sijaan vastasi Nord Stream -kysymyksiin. Sävel oli lobbausvoittoinen, joskaan ei liene yllätys, että konsultti tapaili entisen palkkionmaksajansa nuottia.

Lipponen korosti jälleen, että Nord Stream 2 on Saksan ja Venäjän välinen hanke, toisin sanoen vain kaupallinen projekti.

– Meillä on professoreita, jotka ovat keksineet putken, jossa on vain yksi pää. Heille pitäisi antaa Nobelin palkinto. Minä en ole toistaiseksi sellaista putkea nähnyt.

Kukaan tuskin kiistää, etteikö putkessa olisi kahta päätä. Lipposen paaluttamassa keskinäisriippuvuudessa ei ole itsessään mitään vikaa.

Mutta siinä on, että Euroopassa ei suostuttu uskomaan, ettei Venäjä ole ollut keskinäisriippuvuuden polulla enää pitkään aikaan.

Onko vanhojen kaivelu vain jälkiviisautta? Vieläpä imelää sellaista, kuten entinen elinkeinoministeri Jan Vapaavuori kuvaili maaliskuussa STT:lle, kun häneltä penättiin vastauksia Fennovoima-aiheisiin kysymyksiin.

Ehkä sitäkin, mutta historian perkaamisella on tehtävänsä.

Siten pyritään varmistamaan, ettei samoja virheitä enää toisteta.

LÄHDE: Iltalehti.fi/Jarno Liski/Simo Löytömäki 27.04.2022

[ Otsikointi taakkatoimitus ]


Kritiikkiä Paavo Lipposelle: ”Uussuomettumisen makua”

Joonas Köntän mielestä entisen pääministerin pitäisi myöntää tekemänsä virheet.

Kansanedustaja Joonas Könttä (kesk.) arvostelee entisen pääministeri Paavo Lipposen (sd.) näkemyksiä. Lipponen kritisoi Demokraatissa tasavallan presidentti Sauli Niinistön Kultaranta-keskusteluita.

– Kultarannassa olisi tarvittu kunnollista alustusta Suomen ulkopolitiikasta, mikä siinä on jatkuvuutta ja millaisiin haasteisin joudumme vastaamaan. EU jättimäisine kysymyksineen jäi täysin varjoon Nato- ja pohjoismaaliturgiassa. Kiina kummitteli jossakin kaukana, Lipponen kirjoitti Demokraatissa.

Könttä oudoksuu Lipposen näkemyksiä.

– Jokainen puheenvuoro on arvokas, mutta Lipposen primitiivireaktio muistuttaa hänen omasta ajastaan pääministerinä, kun hän tukki jopa oman puolueensa toisinajattelijat. Kritiikissä olisi toki hyvä muistaa myös omat tekemiset venäläisen bisneksen lobbarina, jonka edessä Lipponen nyt näyttää lähinnä pesevän valkopyykkiä. Joskus on aiheellista myös todeta tehneensä itse virheitä, siinä ei olisi mitään pahaa. Lipposen purkauksessa on uussuomettumisen makua, Könttä katsoo tiedotteessa.

– Presidentti Niinistö on johtanut Suomen ulkopolitiikkaa taidokkaasti erittäin vaikean tilanteen keskellä. Kultaranta-keskusteluilla on tärkeä paikka ulkopoliittisena keskustelufoorumina ja on outoa, mikäli Naton pääsihteeri ei saisi noissa keskusteluissa olla äänessä. Pääsihteeri Stoltenberg varmasti tekee parhaansa Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyksien mahdollisimman pikaiseksi toteutumiseksi.

LÄHDE: Verkkouutiset/Ville Mäkilä 15.06.2022


Paavo Lipposen Nord Stream -lobbaus raivostuttaa – ”Voisi antaa Venäjän hyysäämisestä ansaitsemansa miljoonat Ukrainalle”

Suomalaispoliitikkojen Venäjä-kytkökset ovat nousseet keskustelun aiheeksi. Nord Stream -kaasuputkea lobbasi Lipposen lisäksi muitakin demaripoliitikkoja.

Paavo Lipponen on nyt kovan arvostelun kohteena. [Tiina Somerpuro]
Paavo Lipponen on nyt kovan arvostelun kohteena. [Tiina Somerpuro]

Helsingin Sanomien tuore artikkeli kiinnitti suomalaisten huomiot sunnuntaina yhteen asiaan: mitä Nord Stream -kaasuputkiyhtiön lobbareina toimineet suomalaispoliitikot ovat mahtaneet ajatella?

Artikkelissa keskeiseksi henkilöksi nousee Paavo Lipponen (sd.), jonka kerrotaan toimineen Nord Streamin lobbarina ja konsulttina 14 vuoden ajan aina maaliskuuhun 2022 asti.

Myös muita SDP:n toimijoita on saanut palkkaa suureksi osaksi Venäjän valtion omistaman Nord Streamin kautta. Heitä ovat HS:n mukaan Tapio Pekkola, Sebastian Sass ja Antton Rönnholm.

Iltalehti uutisoi eilen Viron entisen presidentin Toomas Hendrik Ilveksen kommenteista asiaan liittyen. Ilves vastusti hanketta virassa ollessaan ja miettii, kuinka suuri vaikutus lobbaajilla oli muun muassa Ilveksen mustamaalaamiseen.

Lue myös

Viron ex-presidentti pohtii Twitterissä Paavo Lipposen ja muiden lobbaajien vaikutusta kaasuputkihankkeissa – ”Jälkeenpäin moni asia kävi järkeen”

– Nord Streamin putkimiesten toiminnasta tulee mieleen lähinnä sana maanpetturuus, kommentoi kirjailija Sofi Oksanen asiaa Twitterissä.

Oksanen ehdottaa, että Lipponen lahjoittaisi ”Venäjän hyysäämisestä ansaitsemansa miljoonat” Ukrainalle.

Kaksi entistä pääministeriä Kremlin palkkalistoilla

Lipposen lisäksi myös toinen entinen pääministeri on työskennellyt Kremliin läheisesti liittyvässä yhtiössä. Esko Aho (kesk.) työskenteli Venäjän suurimman pankin Sberbankin hallituksessa 2016–2022.

– Kaksi Suomen entistä pääministeriä pestautui Kremlin kontrolloimien yritysten palkkalistoille ja lobbareiksi. Saksan ja Suomen idänpolitiikan lähihistoriaa syytäkin perata. Myös silloisten valtapuolueiden tehtävä tiliä, ympäristö- ja ilmastoministeri Maria Ohisalo (vihr.) kommentoi artikkelia Twitter-tilillään.

Myös yksityishenkilöt kiinnittivät Twitterissä huomiota Suomen poliittisen kentän Venäjä-kytköksiin ja toivoivat asian perkaamista.

Turvallisuusintressejä mietittävä tarkkaan

Saksan ja Venäjän välillä kulkeva Nord Stream -kaasuputki kulkee myös Suomen aluevesillä Itämerellä. Viron ulkopoliittisen instituutin johtaja Kristi Raik kiinnitti Twitter-kommentissaan huomiota Suomen asemaan kuviossa:

– Nähdäkseni yksi oppitunti Suomelle tulisi olla se, että jos ja kun Saksa alkaa taas rakentaa läheisiä suhteita Venäjään, Suomen ei tulisi ryhtyä juoksupojaksi vaan miettiä tarkkaan omat turvallisuusintressinsä.

LÄHDE: Iltalehti/Lyyra Virtanen 10.10.2022