Valaisen tässä kirjoituksessa seuraavia kysymyksiä: Mistä on kyse USA:n Kalifornian Piilaakson salaseuramaisessa teknologiakultissa? Millaista filosofista maailmankatsomuksellisuutta kyseinen teknokultti edustaa?
Tästä aiheesta kirjoittaa valaisevasti Miika Koskela 28.9.2026 päivätyssä Yle-artikkelissaan ”Piilaakson pomojen teknologiakultti”, ingressinään: ”Anthropicin ja Open AI:n vaatimukset säädellä tekoälyä vaikuttavat pelottelulta, joka hyödyttää yrityksiä”. Artikkelissa tuodaan esiin muun muassa seuraavaa:
”Piilaaksosta kuuluu avunhuutoja. Ensin Open AI:n tekoälyagentit murtautuivat toisen yrityksen tietojärjestelmiin. Sitten Anthropicin kehittäjä Jacob Coxon erosi tehtävästään varoittaen, että ’tekoäly voi tappaa meidät kaikki’. Lopulta yrityksen toimitusjohtaja Dario Amodei vaati tekoälyn kehityksen hidastamista. Paniikin lietsojilla on tiiviit yhteydet Piilaaksossa vaikuttavaan teknologiakulttiin. He väittävät, että ihmistä älykkäämpi tekoäly muuttuu väistämättä hallitsemattomaksi, jos sen kehitystä ei hidasteta. Yhteisö ohjailee tekoälykehitystä kulisseissa säätelemällä miljardiluokan rahoitushanoja ja tekemällä tehokasta maailmanlopun lobbausta. Ja se näyttää toimivan. Presidentti Alexander Stubb ja pääministeri Petteri Orpo (kok.) allekirjoittivat 22 kansainvälisen johtajan vetoomuksen sen puolesta, että kehittyneimmät tekoälymallit pysyisivät ihmiskunnan hallinnassa.”
”Piilaakson teknokultti ja nyt myös poliitikot varautuvat siihen, että tekoälystä kehittyy niin sanottu superäly eli ohjelmisto, joka olisi kaikissa kognitiivisissa tehtävissä paljon ihmistä etevämpi. Lopulta se osaisi myös kehittää itseään maailman parhaita koodareita paremmin. Helsingin yliopiston tietojenkäsittelytieteen professorin Teemu Roosin ja monen muun riippumattoman asiantuntijan mielestä ajatus on täyttä scifiä, eikä sille ole tieteellistä näyttöä. – Vertaan kysymystä siihen, pitäisikö meidän varautua ufojen hyökkäykseen. Se voi tapahtua, mutta ei siihen voi mitenkään varautua, Roos sanoo. Ajatus tekoälyn aiheuttamasta maailmanlopusta on syntynyt salaperäisessä Piilaakson yhteisössä. Siihen kuuluvat ajattelevat, että syntyessään superäly mitä todennäköisimmin joko tappaa tai orjuuttaa ihmiskunnan – ei siksi, että se olisi pahantahtoinen, mutta koska ihminen voi olla sen tehtävän suorittamisen tiellä…”
Artikkeli jatkuu seuraavasti:
”Jotta voi ymmärtää yhteisön toimintaa, täytyy tuntea pari sanahirviötä. Rationalistit pyrkivät soveltamaan logiikkaa ja todennäköisyyslaskentaa arkiseen ajatteluun ja todellisuuden hahmottamiseen. Efektiivinen altruismi puolestaan on filosofiasta ammentava hyväntekeväisyysliike, joka pyrkii parantamaan maailmaa kohdentamalla rahalahjoituksia sinne, missä yhdellä dollarilla voi pelastaa eniten ihmishenkiä. Nämä päällisin puolin harmittomalta kuulostavat sisaryhteisöt muodostavat salaseuran tai uskonlahkon kaltaisen verkoston. Liikkeen sisällä on kummallisia ajatuksia. Monet rationalistit ajattelevat, että ihmismieli on dataa, jonka voi siirtää tietokoneelle. He uskovat kuoleman olevan tekninen ongelma, jonka voi ratkaista, ja ajattelevat, että tekojen eettisyyden voi laskea dollareissa.”
”Rationalistit eivät usko parisuhdenormeihin vaan peliteorian pohjalta toimivaan ihmissuhdeanarkiaan. Heidän johtoajatuksensa on kuitenkin se, että tekoäly voi mahdollistaa maanpäällisen utopian, ellei se sitä ennen tapa meitä kaikkia. Uhkaa pidetään niin suurena, että kaikki käytettävissä olevat resurssit olisi viisasta käyttää tekoälytutkimukseen. Tekoälyn kummisetä, nobelisti Geoffrey Hinton allekirjoittaa tekoälyn aiheuttaman maailmanlopun mahdollisuuden. Hän sanoo, ettei pidä kymmenen prosentin tuhoriskiä järjettömänä. Piilaakson kulttipiireissä asia otetaan vielä paljon vakavammin. Siellä arviot tekoälyn tuottaman maailmanlopun riskistä liikkuvat 50–90 prosentin välimaastossa…”
Artikkelissa tuodaan esiin tällaistakin:
”New York Times kertoi vuosi sitten Piilaakson teknouskonnosta laajassa raportissaan. Liike pitää päämajaansa Kaliforniassa, entisessä majatalossa Berkeleyn yliopistokaupungissa. Keskus on nimetty Lighthaveniksi…New York Timesin toimittajaa ei päästetty ’temppeliin’, mutta lehden lähteiden mukaan tilaisuuksissa paitsi puhutaan tekoälystä, myös luetaan monimutkaisia tekstejä loogisen ajattelun lainalaisuuksista, juhlitaan ja lauletaan. Liikkeen mainetta varjostavat monet skandaalit. Sen näkyvimpiin hahmoihin kuulunut kryptomiljardööri Sam Bankman-Fried tuomittiin yhdestä historian suurimmista talouspetoksista, entisiä jäseniä epäillään The Rolling Stone -lehden mukaan useista väkivalta- ja henkirikoksista, ja The Time -lehti on uutisoinut seksuaalisesta hyväksikäytöstä liikkeen sisällä. Myös vakuutuspomon ampuneen Luigi Mangionen ajattelu linkittyy rationalismiin ja efektiiviseen altruismiin.”
”Edellä kerrottujen mainehaittojen vuoksi moni jäsen ei julkisesti halua tulla yhdistetyksi liikkeeseen. Kuppikunnassa ovat varmuudella pyörineet ainakin maailman rikkain ihminen Elon Musk, hänen eksänsä poptähti Grimes ja Anthropicin perustaneet Amodein sisarukset. Myös Open AI:lla on juurensa liikkeessä, joskin puhtaimmat rationalistit ovat jättäneet yrityksen, kun se arvostelijoiden mukaan hylkäsi alkuperäiset arvonsa kaikille avoimen, turvallisen tekoälyn kehittämisestä. Epäselvää kuitenkin on, uskovatko nämä maailman suurimpien tekoäly-yritysten johtajat oikeasti Piilaakson teknokultin tuomiopäivän ennustuksiin, vai käyttävätkö he niitä kenties markkinointikikkana”.
Näin kerrotaan Ylen artikkelissa.
Edellä lainatun nojalla voidaan todeta, että perustosiasia on nyt tämä: ”Tekoäly voi tappaa meidät kaikki” -kauhuennustelu kumpuaa tietyn Piilaakson rahaparonien keskuudessa vaikuttavan teknokultin maailmankatsomuksesta. Huomaa erityisesti nämä kaksi lausetta, jotka siis esiintyvät Ylen vastuullisenlaadukkaassa ja luotettavan asiallisessa valtamedia-artikkelissa todellista maailmaa koskevina tosiasiaväittäminä:
”Yhteisö ohjailee tekoälykehitystä kulisseissa säätelemällä miljardiluokan rahoitushanoja ja tekemällä tehokasta maailmanlopun lobbausta. Ja se näyttää toimivan”.
Tämä tarkoittaa seuraavaa. On siis olemassa ”salaperäinen” yhteisö, joka vaikuttaa ”kulisseissa” eli salaisesti, ei-julkisen yksityisesti. Yhteisö on salaseuran ja uskonlahkon kaltainen, teknouskonnollinen. Yhteisö tarkoitushakuisesti ja päämäärätietoisesti ohjaa kehitystä, tässä tapauksessa teknologista kehitystä. Tavoitteena on maanpäällinen utopia, tekoälyteknoutopia. Kehityksen ohjaaminen tapahtuu miljardiluokan rahoitusta säätelemällä eli rahan vallalla. Ohjaaminen tapahtuu massojen mielenhallinnan avulla vaikuttamalla, ja tämä vaikutus toimii. Tällainen kulisseissa eli salaisen ei-julkisesti tapahtuva vaikuttaminen saa virallisen edustukselliset poliitikot toimimaan juuri siten kuin rahaparonivaikuttajat ja -lobbarit haluavat.
Jos tällaiset väitteet esiintyisivät jossakin muualla kuin vastuullisenlaadukkaan ja luotettavan ja julkisen Ylen artikkelissa, tuomittaisiin ne oitis vaarallisiksi kaninkolosalaliittoteoreettisiksi disinfoväitteiksi, joiden tarkoitus on kylvää tuhoisaa epäluottamusta USA:n teknologiaa ja menestyneitä ja lahjakkaita yritysjohtajia kohtaan, edistäen näin salakavalasti Kiinan ja Venäjän tuhoisanturmiollisia hankkeita. Mutta nyt kun väitteet esittää Ylen artikkeli, väitteitä on varmaankin lupa pitää tosina ja vakavasti otettavana informaationa siitä todellisesta maailmasta, jossa ihan oikeasti elämme ja joka vaikuttaa yhtä oikeasti meihin kaikkiin.
Artikkelissa esitetty professori Teemu Roosin arviokommentti tekoälyapokalyptiseen väitteeseen eli hänen ”Vertaan kysymystä siihen, pitäisikö meidän varautua ufojen hyökkäykseen” -toteamuksensa ei ole ihan pielessä. Kuten useissa eri yhteyksissä olen tuonut esiin ja perustellut, ufonarratiivi on sekin pitkälti massoihin kohdistettua tietoista mielenhallintapyrkimystä. Tällaiset mielenhallintapyrkimykset mitä ilmeisimmin liittyvät myös puheena olevan Piilaakson teknokultin toimintaan ja menetelmiin.
Millaisesta maailmankatsomuksesta ja filosofiasta Piilaakson teknokultissa eli rationalismissa ja efektiivisessä altruismissa on oikeasti kyse? Näistä filosofisista lähtökohdista saa selkoa esimerkiksi ruotsalaisen filosofin Nick Bostromin Oxford University Pressin vuonna 2014 julkaisemasta teoksesta Superintelligence: Paths, Dangers, Strategies; australialaisen ateistisen filosofian professori Peter Singerin Yale University Pressin vuonna 2015 julkaisemasta teoksesta The Most Good You Can Do: How Effective Altruism Is Changing Ideas About Living Ethically, ja skotlantilaisen filosofin William MacAskillin Basic Booksin vuonna 2022 julkaisemasta teoksesta What We Owe the Future. Näiden pohjalta voidaan todeta yleisesti ottaen seuraavaa.
Piilaakson teknologiakultti ei ole muodollisen yhtenäinen organisaatio eikä uskonnollinen lahko siinä mielessä kuin tämä käsite nopean pinnallisesti ymmärretään. Kyse on lähinnä rinnakkaisten verkostojen muodostamasta aatteellisesta – joka sisältää uskonnollistyyppisiä elementtejä – ryppäästä. Sen keskiössä ovat mainitut rationalismi ja efektiivisen altruismin aate kuten myös niin sanottu pitkätermisyys eli longtermismi, tekoälyn eksistentiaalisiin riskeihin keskittyvä turvallisuusajattelu sekä transhumanistinen pyrkimys ihmisluonnon biologisten rajojen ylittämiseen.
Yhdistävä aatteellinen perusvakaumus on, että inhimilliset ja yhteiskunnalliset ongelmat voidaan muuntaa laskennallisiksi optimointihaasteiksi. Ongelmat uskotaan voitavan ratkaista tieteen, pääoman, teknologian sekä poikkeuksellisen kyvykkäiden asiantuntijoiden koordinoidulla toiminnalla.
Teknokultin edustamassa rationalistisessa filosofisessa aatteessa on kyse bayesilaisen todennäköisyyspäättelyn, päätösteorian ja kognitiivisten vinoumien korjaamisen ohjelmasta sekä Eliezer Yudkowskyn kirjoitusten, LessWrong-yhteisön näkemysten ja Machine Intelligence Research Instituten näkemysten lanseeraamasta ajatuksesta ihanteellisesta toimijasta, joka päivittää uskomuksiaan evidenssin perusteella ja ennen kaikkea maksimoi oletettua hyötyä.
Näistä elementeistä on rakentunut naturalistinen ja teknokraattinen käsitys järjellisyydestä, jonka mukaan moraaliset ja poliittiset ristiriidat tulee pyrkiä pelkistämään mitattaviin riskeihin, preferensseihin ja hyötyihin.
Efektiivisen altruismin moraalifilosofian välittömin filosofinen lähtökohta on utilitarismi eli Jeremy Benthamin ja John Stuart Millin vaatimus kaikkien hyvinvoinnin puolueettomasta huomioon ottamisesta. Tätä utilitarismin versiota ovat muokanneet myös Peter Singerin argumentaatio niin sanottujen etäisten kärsijöiden auttamisen velvoittavuudesta ja Derek Parfitin persoonattoman etiikan ja tulevien sukupolvien ongelmien noteeraamisen mukainen ajattelu.
Niin kutsuttujen kustannusvaikuttavan hyväntekeväisyyden ja pitkätermisyyden mukaan moraalinen huomio tulee kohdistaa tulevaisuuden mahdollisesti valtavaan väestöön ja tapahtumiin, jotka voisivat pysyvästi supistaa ihmiskunnan toimintamahdollisuuksia. Tällöin vähäinenkin arvioitu todennäköisyys globaalista katastrofista voi saada laskelmissa erittäin suuren moraalisen painon. Tekoälyllisen optimoinnin korostaminen johtaa sekin väistämättä apokalyptisiin uhkakuviin, koska erittäin kyvykäs järjestelmä voi kyllä toteuttaa annetun tavoitteen kirjaimellisen tehokkaasti ja nopeasti mutta samalla ihmiselle erittäin tuhoisin seurauksin.
Kun edellä esitettyihin aatoksiin liitetään mukaan Nick Bostromin superälyargumentti, I. J. Goodin ajatus älykkyysräjähdyksestä ja John von Neumannilta periytyvä ajatus teknologisesta singulariteetista, muuttuu teknologian hallintaongelma koko ihmiskunnan kohtalonkysymykseksi. Teknokultin ajattelu on ongelmallisen kaksipuolista. Tekoäly esitetään samanaikaisesti pelastavana välineenä, joka voi poistaa sairauden, niukkuuden ja kuoleman, sekä mahdollisena eskatologisena tuhonaiheuttajana. varsin paradoksaalisesti utopia ja apokalypsi eivät siis ole vastakohtia, vaan saman teknologislakennallisen optimointiuskon kaksi seurausta.
Teknokultin aate ja maailmakatsomus on nimenomaan transhumanistista. Transhumanismin keskeiset vaikutteet Julian Huxleyn varhainen transhumanismi, Max Moren ekstropianismi, Ray Kurzweilin singulariteettiajattelu ja Bostromin ihmisparannusta koskeva filosofia jakavat uskomuksen, jonka mukaan nykyinen biologinen ihminen ole evoluution, kehityksen, päätepiste. Transhumanistien suosima mielen informaatioteoreettinen tulkinta synnyttää uskoa tietoisuuden siirtämisen, digitaalisen persoonan jatkuvuuden, eliniän radikaalin pidentämisen ja ihmisen sekä koneen yhdistymisen mahdollisuuksien toteuttamiseen.
Teknokultin rationalismi näyttää tarjoavan menetelmän ja efektiivinen altruismi puolestaan laskennallisen eettisen perustan transhumanismin asettamalle isolle päämäärälle eli tulevaisuudelle, jossa älykkyys, hyvinvointi ja elämän kesto on maksimoitu teknologisesti. Tällaisen uskon ja aatteen mukaan tähänastiselle inhimillisyydelle eli ihmisyydelle tutut kuolema, ruumiillisuus ja kognitiivinen rajallisuus näyttäytyvät transhumanisteille vain korjattavina teknisinä puutteina, eivät ihmisyyden perustavina ja muuttumattomina reaaliedellytyksinä.
Filosofisesti – ja etenkin teologisesti – ongelmallista on laskennallisen ja instrumentaalisen järjen sitovuuden laajentaminen olemassaolon alueille, joilla arvot ovat yhteismitattomia ja poliittinen inhimillinen harkinta on väistämätöntä. Pelkistetyt odotusarvolaskelmat voivat suosia spekulatiivisia tulevaisuusriskejä nykyisen kärsimyksen kustannuksella, ja teknokraattinen asiantuntijavetoinen resurssien kohdentaminen voi ohittaa paitsi kaiken demokraattisen oikeutuksen ja vastuun myös ja ennen kaikkea klassisen hyve-etiikan, luonnonoikeuden, historialliskulttuurilliset siteet sekä ihmisarvon ei-mitattavissa olevat ydinulottuvuudet.
Teknologiakultin ydin ei ole vain poikkeavissa tulevaisuuskuvissa eikä rohkeantehokkaiden teknologioiden tavoittelupyrkimyksessä. Ydin on radikaalissa metafyysisessä ihmiskuvassa, jossa persoona tulkitaan informaatioksi, etiikka optimoinniksi ja politiikka riskinhallinnaksi. Teknokultti edustaa kalkyloivan teknomekaanisen metafysiikan riemuvoittoa julkeimmillaan.
Juuri tästä syystä Piilaakson teknokultin edustama rationalismin, efektiivisen altruismin ja transhumanismin synteesi ja sen ison rahan avulla tapahtuva lobbaaminen on ymmärrettävä täysimittaisen filosofiseksi ja teologisuskonnolliseksi metafyysiseksi radikaalihankkeeksi.
Teknokultti tavoittelee paitsi parempia teknologioita myös ja ennen kaikkea ihmisen, moraalin ja tulevaisuuden käsitteiden perusteellista uudelleenmäärittelyä.
Edellä esitellyn luonteisesta naturalistisen matemaattislaskennallisesta ja mekanistisesta utopiafilosofisesta teknokraattisesta maailmankatsomuksesta ammentaa se salaseuramainen ja uskonlahkotyyppinen Piilaakson yhteisö, joka, näköjään varsin toimivasti, ”ohjailee tekoälykehitystä kulisseissa säätelemällä miljardiluokan rahoitushanoja ja tekemällä tehokasta maailmanlopun lobbausta”, kuten lainattu Ylen artikkeli meille kertoo.
Kuuntele myös Patmosplussan ohjelma-arkistosta 20.9.2026 päivätty Ajankohtafoorumi-sarjan jakso ”Tuhoaako tekoäly ihmiskunnan?”, jossa Leena Metsämäen kanssa käsittelemme tätä viime aikoina isoihin otsikoihin laajalti nostettua tekoälyapokalypsiuhka-aihetta.
Lisäksi kannattaa lukea Jussi Mankkisen 19.8.2026 päivätty Yle-artikkeli ”Kohti ikuista elämää”, jonka ingressin mukaan ”Uusi kirja valaisee teknoutopioita. Venäläinen kosmismi halusi herättää kuolleet henkiin ja transhumanismi haluaa pidentää ihmiselämää”, kuten toki kannattaa myös lukea kyseisessä artikkelissa hyvin esitelty Anssi Ylirönnin ja Tapio Tammisen kirja Evoluution herrat: Kosmismi, transhumanismi ja jumalallistettu teknologia (Momentum kirjat, 2026) kokonaisuudessaan.
Tämän uuden kirjan asiasisältöön johdattaa erinomaisen selkeästi ja havainnollisesti Anssi Ylirönnin runsas 20-minuuttinen youtube-video ”Evoluution herrat (johdatus aiheeseen)”.
Venäläisen kosmismin, jonka sisälle mahtuu erilaisia korostuksia ja jolla on samakaltaisuuksia amerikkalaisen transhumanismin kanssa, mutta joka myös oleellisesti eroaa transhumanismista tiettyjen slavofiiliskonservatiivisten ja ortodoksiteologisten kristillisten itseymmärryksellisten asiayhteyksiensä nojalla, kattava esitys on Oxford University Pressin vuonna 2012 julkaisema George M. Youngin The Russian Cosmists: The Esoteric Futurism of Nikolai Fedorov and His Followers, johon on rakentavaa paneutua.
Transhumanismista ja sen suhteesta klassiseen kristilliseen teologiaan ja filosofiaan teen selkoa myös kahdessa Hyvinkään kirkossa Ajassa liikkuu -seminaarissa vuonna 2024 pitämässäni luennossa, jotka löytyvät youtubesta: ”Transhumanismi, osa 1” ja ”Transhumanismi, osa 2”.