Olet varmasti törmännyt väitteeseen, jonka mukaan Raamatun sisältämät rajoitukset ovat haitallisia ihmisen mielenterveydelle. Jos Jumalan Sanaan suhtaudutaan oletusarvoisesti alistavana, sortavana ja haitallisena, on siitä loogisena jatkumona se, että jokainen kristitty on alistettu uhri, joka tulee vapauttaa ankaran sorron alta.
Kukaan ei voi oikeasti omasta vapaasta tahdostaan haluta elää sen opetusten mukaisesti, vaan aina on kyseessä hengellinen väkivalta, joka käyttää pelkoa tai pakkoa saadakseen tuon surkuteltavan yksilön haltuunsa. Jos Raamattu rajaa ihmisen omaa tahtoa tai pyrkii kutistamaan hänen liikkumatilaansa, tulee sen vallan alta pyristellä kaikin keinoin pois, jotta ihminen voisi olla todella vapaa. Näin moni ajatteleekin.
Kun aikanaan ilmoitin olevani valmis siirtymään pankkialalta hengelliseen työhön, vaikka palkkani puolittuisi, työkaverini syytti minua valehtelijaksi. Hän ei millään suostunut uskomaan minua. Ei kukaan tosissaan voisi sanoa noin eikä ajatella tuolla tavalla. Niin kuitenkin tapahtui enkä hetkeäkään ole katunut.
Noin viikko sitten julkaistu Ville Mäkipellon uusi tietokirja Sittenkin ehjä – miten eheytystoiminta rikkoo ihmistä (Otava) on jälleen nostanut esiin oletuksia siitä, että kaikenlainen kristillisissä piireissä tapahtuva ihmisen seksuaalisuuden muutokseen tähtäävä toiminta on automaattisesti hengellistä ja henkistä väkivaltaa. Jopa rukous, jossa rukoillaan toisen ihmisen pyynnöstä hänen pyytämällään tavalla. Taustalta löytyy tälläkin kertaa ajatus siitä, että ei kukaan voi todella omasta vapaasta tahdostaan haluta muuttua. Päinvastoin, tulee antaa periksi taipumuksilleen, jotta voi olla todella vapaa.
Asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen.
Kukaan ei ole täysin vapaa kaikista rajoituksista
Todellisen vapauden määritelmä ei voi olla se, että ihmisellä ei olisi mitään rajoituksia eikä hän koskaan joutuisi pettymään tai taistelemaan rajoitustensa kanssa. Se on puhdas illuusio, jota kukaan meistä ei elämänsä aikana tavoita. Jokaisen meidän vapauttamme rajoittavat monenlaiset eri tekijät – jo yksinkertaisesti rajalliset kykymme ja ikääntymisemme. Me emme ole kaikkivaltiaita, emme kaikkitietäviä emmekä elä maan päällä ikuisesti. Jonain päivänä me kaikki kuolemme. Tietyt lainalaisuudet rajaavat meitä väistämättä emmekä pääse niitä pakoon. Ovatko nuo rajaavat lainalaisuudet auttamatta sitten alistavia tai sortavia? Samalla tavalla, kun Raamatun ohjeistusta pidetään alistavana tai sortavana? Jos eivät, niin miksi eivät? Rajaavathan nekin meitä.
Myös tekemäni valinnat väistämättä rajaavat pois joitakin muita vaihtoehtoja. En voi valita kaikkea samalla kertaa. Jokaisen meidän päivässämme on vain 24 tuntia. Useinkaan emme ehdi tehdä kaikkea mitä haluaisimme, mutta tekeekö se meistä auttamatta onnettomia, alistettuja tai sorrettuja? Elämän valintoihin sisältyy myös se, että osaan kieltäytyä jostakin, mitä olisin halunnut. Osaan luopua jostakin. En voi saada kaikkea haluamaani. On siis kyse elämän prioriteeteista, pidän jotakin toista asiaa tärkeämpänä kuin toista.
Aikamme ongelmana ei siis ole se, että jokainen meistä kohtaa rajoituksia, vaan se, että…
”Väärät valinnat” tuomitaan suvaitsevaisuuden nimissä
Niiden rajoitusten valitseminen, joita kulttuurissamme pidetään ”väärinä”, tuomitaan suvaitsevaisuuden nimissä. Ihminen ei saa tahtoa mitään, mikä on valtavirtauskomuksia vastaan. Ei mitään, mikä haastaisi vallalla olevat arvot tai pyrkimykset. Jos joku uskaltaa toimia niitä vastaan, on hänet joko alistettu tai aivopesty. Vähintäänkin hän syyllistyy vääränlaiseen priorisointiin elämässään.
Kyseinen toimintatapa on itse henkistä väkivaltaa. Se ei ole suvaitsevaisuutta vaan yksilön vapautta rajoittavaa ja asettuu tuon yksilön yläpuolelle. Jos seurakunnissa kiellettäisiin lailla kaikki seksuaaliseen muutokseen tähtäävä rukous sellaisen ihmisen puolesta, joka kipuilee tuon elämänsä alueen parissa, niin onko se vapautta vai henkistä tai jopa hengellistä väkivaltaa?
Jos henkilö kokee vetoa samaa sukupuolta olevaan ja pyytää sydämestään rukousta ja tukea, että muuttuisi, niin onko tuon rukouksen kieltäminen vapautta vai väkivaltaa häntä kohtaan? Entä jos ihminen kokee vetoa avioliiton ulkopuoliseen suhteeseen ja pyytää rukoustukea, että ei lankeaisi siihen, onko rukous tuossa tilanteessa sallittua vai laitonta? Häntä rajoittavaa vai suojaavaa? Kyse on edelleen seksuaalisen toimintatavan muutoksesta tai vähintäänkin sen rajoittamispyrkimyksestä. Saako sellaista asiaa rukoilla? Jos ei saa, miksi? Onko kehitys sallittua vain yhteen suuntaan, mutta toiseen ei?
Räikeänä vastakohtana SETA on saanut suhteellisen vapaasti levittää jos jonkinmoista ideologiaa kouluihin ja oppilaitoksiin, joissa lapset vasta kasvavat kohti tasapainoista aikuisuutta. On tietenkin yleisesti ottaen oikein pyrkiä tukemaan lasta mahdollisen hämmennyksen keskellä, mutta onko vain yhteen suuntaan tapahtuva kehitys sallittu? Ja tuleeko samalla pyrkiä sotkemaan niidenkin päät, jotka olivat ennen kyseistä ”kasvatusta” olleet vielä selvillä vesillä? Kun tunnettu uskovainen rock-tähti Alice Cooper tuota ideologiaa kyseenalaisti, kosmetiikkajätti irtisanoi yhteistyösopimuksensa. Tiettyjä kantoja asiasta ei saa olla eikä niitä saa julkisesti esittää.
Miksi oletusarvo SETA:n kohdalla on se, että nyt tuodaan todellista vapautta lapsille? Entä jos se esimerkiksi kristityn perheen lapselle aiheuttaakin suurta ahdistusta, pelkoa ja hämmennystä? Onko se silloin hänelle hyväksi ja vapauttavaa? Eikö se ole hengellistä ja henkistä väkivaltaa? Missä ovat hänen oikeutensa? Jälleen kerran tausta-ajatuksena on ”ei kukaan voi omasta vapaasta tahdostaan ajatella toisin”. Eikö?
Mitä on todellinen vapaus?
Vapauden voisi määritellä kyvyksi iloiten tahtoa sitä, mikä on Jumalan silmissä hyvää ja myös meille hyväksi ikuisella perspektiivillä. Kristillinen usko katsoo aina ajallisen elämän tuolle puolen. Se ei läheskään aina tarkoita ajallisesti helppoa elämää.
Jeesus muistuttaa realiteeteista:
Niin Jeesus sanoi niille juutalaisille, jotka uskoivat häneen: ”Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani; ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi”. He vastasivat hänelle: ”Me olemme Aabrahamin jälkeläisiä emmekä ole koskaan olleet kenenkään orjia. Kuinka sinä sitten sanot: ’Te tulette vapaiksi’?” Jeesus vastasi heille: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja. 8:35 Mutta orja ei pysy talossa iäti; Poika pysyy iäti. 8:36 Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi.” (Joh.8:31-36)
Entä jos aikamme pyrkimys täydelliseen vapauteen johtaakin ihmiset ikuiseen orjuuteen? Löytyykö todellinen vapaus sittenkin rakkaudellisten, mutta joskus toki kovin vaativalta tuntuvien, rajoitusten sisältä? Olisiko se sitten meille parhaaksi ikuisuuden perspektiivillä tarkastellessa?
Patmos-blogilla kirjoittavat sitoutuvat Apostoliseen uskontunnustukseen. Muilta osin blogistien esittämät näkemykset ovat heidän omiaan, eivätkä välttämättä edusta Patmos Lähetyssäätiön kantaa.
LÄHDE: Patmos.fi/blogit/Jouni Lallukka 02.09.2026
INFO: Jouni Lallukka on Patmos Lähetyssäätiön kehityspäällikkö, raamattukouluttaja sekä ylitse seurakuntarajojen pidetty kirjailija ja raamatunopettaja.