Jos näet tämän varoitusmerkin, olet välittömässä kuolemanvaarassa, vaikka mitään outoa ei näy: ”Juokse!”– Merkkiä käytetään vain missä kenenkään ei pidä edes nähdä sitä
Äärimmäisen säteilyvaaran punapohjaista merkkiä (kuva ohessa) käytetään voimakkaiden säteilylähteiden yhteydessä.
Monet meistä tuntevat säteilyvaarasta kertovan keltapohjaisen merkin, jossa ympyrästä lähtee kolme kolmion mallista lohkoa. On kuitenkin olemassa myös toinen kansainvälisesti standardisoitu säteilyvaaramerkki. Se on paljon vähemmän tunnettu, vaikka se kertookin välittömästä hengenvaarasta.
Yllä kuvatun punapohjaisen merkin vähäisempi tunnettuus liittynee siihen, missä sitä käytetään. Ohjeiden mukaan merkkiä ei nimittäin saa panna näkyville oviin, kuljetuskääreisiin, säiliöihin tai radioaktiivisia aineita sisältävien laitteiden ulkopinnalle. Näin selvennettiin Kansainvälisen atomienergiajärjestö IAEA:n tiedotteessa vuonna 2007, kun merkki otettiin käyttöön.
Punainen säteilyvaaramerkki liimataan ainoastaan säteilytyslaitteiden sisälle viimeiseksi hätähuudoksi ja varoitukseksi siitä, että yhtäkään ruuvia tästä eteenpäin ei pidä irrottaa. Merkin pääkallosymboli kuvaa välitöntä kuolemanvaaraa, ja pois juoksemisen symboli kehotusta lopettaa saman tien ja lähteä kiireesti karkuun.
”Merkki ei ole näkyvillä normaalissa käytössä, ainoastaan jos joku yrittää purkaa laitteen”, IAEA sanoo.
”Pudota se ja juokse!” käsketään IAEA:n toisessa tiedotteessa.
Toisin sanoen kenenkään ei ole koskaan tarkoitus edes nähdä punaista säteilyvaaramerkkiä ”luonnossa”. Jos sellainen tulee vastaan, jotain on todennäköisesti mennyt jo pahasti pieleen.
Merkkiä käytetään tietenkin sen takia, että ydinsäteilyä ei pysty havaitsemaan millään aisteilla. Se ei näy, kuulu, haise tai maistu millekään, joten siitä täytyy varoittaa. Muuten pahaa-aavistamaton huoltaja tai romunkerääjä ei näkisi mitään tavallisesta poikkeavaa.
Onnettomuuksia, joissa romunkerääjät ovat purkaneet kaatopaikalle asiattomasti hylättyjä säteilytyslaitteita ja sitten kuolleet, on sattunut maailmalla silloin tällöin.
Läheltä piti -tilanteet, joissa radioaktiivinen lähde on joutunut romumetallin joukkoon, mutta kukaan ei vammaudu tai kuole, ovat paljon yleisempiä. Pelkästään Suomessa niin on sattunut kahdesti viimeisen kahden vuoden aikana (2021, 2020). Kummallakin kerralla romurautayhtiön säteilymittarit piippasivat ja paljastivat vaaran.
Punapohjaisen säteilyvaaramerkin tarkoituksena ei ole korvata yksinkertaisempaa keltapohjaista merkkiä, vaan täydentää sitä. Tähän viittaa jo punaisen merkin virallinen nimi ”ionisoivan säteilyn täydennyssymboli”.
IAEA:n standardoima merkki
Punaisen merkin standardoi IAEA yhdessä kansainvälisen standardisoimisjärjestö ISO:n kanssa. Sen kehitystyössä pyrittiin maksimoimaan merkin ymmärrettävyys säteilyasioista mitään tietämättömien maallikoiden näkökulmasta.
Merkin ymmärrettävyyttä testattiinkin yli 1600 koehenkilöllä 11 maassa kaikilla mantereilla. Koehenkilöt olivat eri koulutustaustoista ja eri ikäisiä – osa heistä lapsia – sekä kumpaakin sukupuolta.
Viralliselta koodiltaan punapohjainen säteilyvaaramerkki on ISO 21482:2007. Sitä käytetään IAEA:n säteilylähdekategorisoinnin luokkien 1, 2 ja 3 säteilylähteiden yhteydessä. Mitä pienempi numero on, sitä vaarallisempi on säteilylähde.
Luokan 3 lähde voi aiheuttaa ihmiselle vakavia vaurioita ja mahdollisesti kuoleman. Luokan 2 lähde on vähintään 10 kertaa voimakkaampi eli varmasti tappava. Luokan 1 lähde on 1000 kertaa voimakkaampi kuin luokan 3 lähde eli äärimmäisen vaarallinen.
Perinteinen kolmilehtinen säteilyvaaramerkki keksittiin nykyisessä muodossaan Kalifornian yliopiston (UC Berkeley) säteilylaboratoriossa vuonna 1946. IAEA:n mukaan vastaavan kaltaisia säteilyvaaramerkkejä, mutta vaihtelevan näköisinä, tosin oli käytössä jo 1900-luvun alkupuolella.
LÄHDE: Tekniikka&Talous/Tuomas Kangasniemi 31.05.2022
[ Väliotsikko taakkatoimitus ]